Uusperheen lasten epätasa-arvoinen kohtelu perhetuttujen toimesta
Olen seurustellut miehen kanssa yli neljä vuotta. Käytännössä olemme paljon samassa paikassa, vaikka molemmilla on omat kodit. Alkujaan miehen ystäväpariskunta kohtelee tytärtäni melko ulkopuolisena. Näiden vuosien aikana häntä ei ole kertaakaan muistettu minkäänlaisella muistamisella. Miehen lapsista toinen on pariskunnan kummilapsi.
Miehen lapsia muistetaan jouluna ja kummilapsen syntymäpäivänä toista lasta muistetaan aina nimipäivälahjalla, vaikka niitä ei silloin vietetä.
Pariskunnan molempia lapsia muistetaan jouluna, joista kumpikaan ei ole miehen kummilapsi. Myös minua ja miestäni muistetaan jollakin joulumuistamisella. Ko. pariskunta ei ole huonosti toimeen tulevia eli kyse ei siis ole rahasta.
Lapseni tapaa ko. pariskuntaa yhtä paljon, kuin muutkin lapset.
Tähän asti olen aina yrittänyt ajatella, että eivät ehkä koe tuntevansa lastani yms. Olen myös ajatellut, ettei lapseni ole kiinnittänyt itse asiaan huomiota. (Kaikki lapset ovat alakoululaisia, joista oma lapseni on vanhin.) Tässä eräänä päivänä lapsi itse tokaisi ko. ihmisistä, että ne on ne, jotka eivät koskaan tuo mulle mitään, vaikka muille tuodaan. Se pysäytti minut ajattelemaan, että miltä lapsestani on näiden vuosien aikana tuntunut.
Hän varmaan ymmärtää, että miehen lasten sukulaiset huomioivat sukulaislapsia aina isommin... tyyliin muut saavat isot lego-paketit ja tyttäreni saa sarjakuvalehden. Hän saa sitten näitä muistamisia omilta sukulaisilta ehkä vähän enemmän.
Miten jaksan olla aikuinen ja kohtelias ko. pariskuntaa kohtaan, kun jälleen seuraavalla kerralla näen saman epätasa-arvon, kuin vuodesta toiseen?
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Olen mummona miettinyt samaa asiaa kuin ap. ja mikä olisi hyvän tavan mukaista, näissä uusperheissä.
Annanko kaikille uusperheen lapsille saman verran rahaa, kun on sinun ja minun lapset ja sitten on vielä yhteiset, vai laitanko kokonaan rahahanat kiinni. Eikä sekään tunnu kivalta, että omille jälkeläiselleni antaisin enemmän rahaa kuin muille. Olen huomaavina tässä pienoista närää ja erityisesti äidit ottavat tästä helposti herneen nenäänsä, ei niinkään lapset. Eikä sitä rahaakaan ole ylimääräistä.
Jos annan pari sataa rahaa, annanko satasesn kahdelle lastenlapsilleni vai jaonko sen viiden uusperheen kesken oli 40€/lapsi.
Voi näitä uusperheen kuvioita, kun ne aiheuttavat paljon harmaita hiuksia ja pahaa mieltä.
Minä pidän kiinni siitä ajatuksesta että lahjon ne joiden biologinen mummo ole. Heille suurempaa lahjaa ja sitten jotain ihan pientä muille. Saa vetää herneen nekkuun, ei haittaa. Rahavarani ja aikani ei ole rajatonta.
Jos ette asu yhdessä niin eivät ihmiset miellä teitä perheeksi, ja lastasi miehen lapseksi. Tuo pitäisi olla ihan ymmärrettävää. Sinä olet tehnyt valinnan että ette asu yhdessä, sillä tulette antaneeksi muille ihmisille tahtomattaankin jonkun kuvan teidän suhteen laadusta.
Sanon tämän siksi että olen ihan samanlaisessa suhteessa, ja näin se vaan on. Sukulaiseni eivät tiedä oikein millä termillä miesystävääni nimittäisivät, onko hän miesystävä tai poikaystävä, kaveri tai kumppani. Ei mies tai avomies, koska ne on varattu yhdessä asuville. Näin se vaan menee. Muuttakaa yhteen tai menkää vaikka naimisiinkin, jos haluat vakiinnuttaa sen mitä ihmisten silmissä olette toisillenne.
Sanooko lapsesi häntä isäpuoleksi kavereille? Tuskin.
Vierailija kirjoitti:
Olen mummona miettinyt samaa asiaa kuin ap. ja mikä olisi hyvän tavan mukaista, näissä uusperheissä.
Annanko kaikille uusperheen lapsille saman verran rahaa, kun on sinun ja minun lapset ja sitten on vielä yhteiset, vai laitanko kokonaan rahahanat kiinni. Eikä sekään tunnu kivalta, että omille jälkeläiselleni antaisin enemmän rahaa kuin muille. Olen huomaavina tässä pienoista närää ja erityisesti äidit ottavat tästä helposti herneen nenäänsä, ei niinkään lapset. Eikä sitä rahaakaan ole ylimääräistä.
Jos annan pari sataa rahaa, annanko satasesn kahdelle lastenlapsilleni vai jaonko sen viiden uusperheen kesken oli 40€/lapsi.
Voi näitä uusperheen kuvioita, kun ne aiheuttavat paljon harmaita hiuksia ja pahaa mieltä.
Jos sinut kutsutaan ns. ei biologisen lapsenlapsen synttäreille, ei minusta lahjan suuruus tarvitse olla samaa luokkaa kuin ns. omille lapsenlapsille. Jos sinua ei kutsutaan lainkaan heidän synttäreilleen, ei sinun tarvitse antaa heille lainkaan lahjaa. Jouluna olisi kiva, jos jollain pienellä muistamisella muistat ei- biologisia lapsenlapsia esim. heidän harrastuksiinsa liittyen. Tärkeintä on huomiointi, ei taloudellinen panos. Jokaisella lapsella on jotain omia biologisia sukulaisia,he muistakoon omiaan.
Oman lapseni synttäreille ei kutsuta lainkaan lapsen ei-biologisia isovanhempia.
Ap ei ole vastannut: antaako sun ystävät lahjoja niille miehen lapsille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mummona miettinyt samaa asiaa kuin ap. ja mikä olisi hyvän tavan mukaista, näissä uusperheissä.
Annanko kaikille uusperheen lapsille saman verran rahaa, kun on sinun ja minun lapset ja sitten on vielä yhteiset, vai laitanko kokonaan rahahanat kiinni. Eikä sekään tunnu kivalta, että omille jälkeläiselleni antaisin enemmän rahaa kuin muille. Olen huomaavina tässä pienoista närää ja erityisesti äidit ottavat tästä helposti herneen nenäänsä, ei niinkään lapset. Eikä sitä rahaakaan ole ylimääräistä.
Jos annan pari sataa rahaa, annanko satasesn kahdelle lastenlapsilleni vai jaonko sen viiden uusperheen kesken oli 40€/lapsi.
Voi näitä uusperheen kuvioita, kun ne aiheuttavat paljon harmaita hiuksia ja pahaa mieltä.
Jos sinut kutsutaan ns. ei biologisen lapsenlapsen synttäreille, ei minusta lahjan suuruus tarvitse olla samaa luokkaa kuin ns. omille lapsenlapsille. Jos sinua ei kutsutaan lainkaan heidän synttäreilleen, ei sinun tarvitse antaa heille lainkaan lahjaa. Jouluna olisi kiva, jos jollain pienellä muistamisella muistat ei- biologisia lapsenlapsia esim. heidän harrastuksiinsa liittyen. Tärkeintä on huomiointi, ei taloudellinen panos. Jokaisella lapsella on jotain omia biologisia sukulaisia,he muistakoon omiaan.
Oman lapseni synttäreille ei kutsuta lainkaan lapsen ei-biologisia isovanhempia.[/quote]
Aika karmivaa jos isäni uusi vaimo ei saisi tulla meille isäni lastenlasten synttäreille. Aina on tervetullut ja minä olen erityisesti toivottanut tervetulleeksi sukuun onhan hän isäni rakastama nainen. Lahjoja en odota mutta vuosien mittaan on niissä lahjoissa lapsille alkanut näkyä tiettyä naisen kädenjälki. Minusta aika ihanaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mummona miettinyt samaa asiaa kuin ap. ja mikä olisi hyvän tavan mukaista, näissä uusperheissä.
Annanko kaikille uusperheen lapsille saman verran rahaa, kun on sinun ja minun lapset ja sitten on vielä yhteiset, vai laitanko kokonaan rahahanat kiinni. Eikä sekään tunnu kivalta, että omille jälkeläiselleni antaisin enemmän rahaa kuin muille. Olen huomaavina tässä pienoista närää ja erityisesti äidit ottavat tästä helposti herneen nenäänsä, ei niinkään lapset. Eikä sitä rahaakaan ole ylimääräistä.
Jos annan pari sataa rahaa, annanko satasesn kahdelle lastenlapsilleni vai jaonko sen viiden uusperheen kesken oli 40€/lapsi.
Voi näitä uusperheen kuvioita, kun ne aiheuttavat paljon harmaita hiuksia ja pahaa mieltä.
Minä pidän kiinni siitä ajatuksesta että lahjon ne joiden biologinen mummo ole. Heille suurempaa lahjaa ja sitten jotain ihan pientä muille. Saa vetää herneen nekkuun, ei haittaa. Rahavarani ja aikani ei ole rajatonta.
Saman linjan olen ottanut. Lapsilla on biologiset isovanhempansa, ja lähtökohtaisesti vain nämä muistavat lapsenlasta. Aika äkkiä oltaisiin isossa kierteessä, kun lapsenlapsen isällä ja äidillä on molemmilla uudet perheet ja lapsi viikko-viikko -systeemissä. Isän luona voi olla vaikka 3 sisarusta, joista ei yksikään biologisesti sukua ja äidin luona 2 sisarusta, joiden toisen kanssa on yhteinen äiti. Sitten on äidin uuden miehen exän lapset, joita on 3 kpl ja isän uuden puolison exän lapset, joita on 1 kpl. Kaikkia kohtaan pitäsi olla tasapuolinen ja antaa yhtä paljon rahaa ja huomiota, koska kaikki nämä ovat lapsenlapsille osa perhettä.
Siinä joutuu jouluna miettimään, että antaako ainoalle lapsenlapselle (pojan lapsi) 100 euroa rahaa vai pitääkö se jakaa lapsen 9 osa-aikasisaruksen kesken, jolloin summa on enää 10 e/lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Ap ei ole vastannut: antaako sun ystävät lahjoja niille miehen lapsille?
Miehen lapsi saat esim. synttärilahjan, mikäli mun ystävä on kutsuttu lasten synttäreille. Jos meille tulee vieraita, olemmepa sitten missä hyvänsä heitä tapaamassa, muistetaan kaikkia läsnäolevia lapsia tai ei ketään erityisesti. Lapsia ei siis erotella, ovatko he minun vai miehen lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Olen mummona miettinyt samaa asiaa kuin ap. ja mikä olisi hyvän tavan mukaista, näissä uusperheissä.
Annanko kaikille uusperheen lapsille saman verran rahaa, kun on sinun ja minun lapset ja sitten on vielä yhteiset, vai laitanko kokonaan rahahanat kiinni. Eikä sekään tunnu kivalta, että omille jälkeläiselleni antaisin enemmän rahaa kuin muille. Olen huomaavina tässä pienoista närää ja erityisesti äidit ottavat tästä helposti herneen nenäänsä, ei niinkään lapset. Eikä sitä rahaakaan ole ylimääräistä.
Jos annan pari sataa rahaa, annanko satasesn kahdelle lastenlapsilleni vai jaonko sen viiden uusperheen kesken oli 40€/lapsi.
Voi näitä uusperheen kuvioita, kun ne aiheuttavat paljon harmaita hiuksia ja pahaa mieltä.
Jos haluaa olla tasapuolinen kaikille, kannattaa selvittää ensin, miten näiden muiden lasten isovanhemmat toimivat. Koska lasten kannalta tilanne voisi silti olla eriarvoinen, vaikka juuri sinä antaisitkin kaikille yhtä paljon, jos toiset isovanhemmat eivät anna. Samoin uusperheissä voi toisilla lapsilla olla huomattavasti varakkaampi etävanhemman suku kuin toisilla, jolloin ne omat biologiset lapsenlapset saavat enemmän ja vaikka pienituloisempi jakaisi lahjat lapsille tasan, lapset ovat silti eri asemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomioiko kaikki sinun ystäväsi ja sukulaisesi miehen lapset? Saavatko he pienet tuomiset kaikilta, kun tyttösi viettää synttäreitä?
Tärkeämpää minusta on yleinen huomiointi, että jutellaan myös sille "vieraalle", uudelle lapselle, tutustutaan ja rakennetaan myös mielessä uutta perhettä. Ei noiden lahjojen takia kannata vetää johtopäätöksiä, ajattelemattomia ratkaisuja tekee moni meistä.
Minä ymmärrän ja hyväksyn, että syntymäpäivillä lahjan saa päivänsankari, eivät muut. Sitä en ymmärrä, että muut huomioidaan tuliaisilla, mutta ei yksi jätetään aina huomiotta.
Sinäkö viet aina kyläilemään mennessäsi kaikille paikalla oleville lapsille tuliaisia, vaikka lapset eivät ko. paikassa asu vaan ovat tavallasi kutsuttuja vieraita? Tuliaiset on tapana viedä vain talon/asunnon asukkaille, ei tupaantuliaislahjojakaan käydä viemässä muuttajien naapureille.
Mä en jotenkin osaa ajatella ap:ta ja tytärtään kutsuttuna vieraana. Jos takana on useamman vuoden suhde ja käytännössä asustellaan yhdessä säännöllisen epäsäännöllisesti niin silloin ollaan jo vähän enemmän kuin kutsuttuja vieraita. Minusta he ovat perhe, ehkä vähän erilaisempi kuin ns. perinteinen yhdessäasuva perhe.
Ymmärrän hyvin ap:n ajatukset. Vieraat kyllä hyvin tietävät ap:n ja tytön olevan paikalla ja joka kerta yksi lapsista jätetään ulkopuoliseksi. Vieraat siis joka kerta näpäyttävät perhettä ja kertovat heille, että heidän mielestään nämä eivät ole perhe. Oikea perhe asuu yhdessä, oikeaa perhettä voisi kohdella hyvin ja tasapuolisesti, mutta tuollaista uudenaikaista uusperhettä ei. Koska nämä ulkopuoliset, vieraat ovat ne jotka päättävät ketkä ovat perhettä ja ketkä eivät. Ei tuossa mistään tietämättömyydestä ole kyse, kyse on silkasta vallanhalusta. Ei mun tarvi tuoda yhdelle lapsista tuliaista, koska se ei asu täällä virallisesti. Sen voi siis hyvin jättää ulkopuolelle.
Itse en moiseen kykenisi. Siinä vaiheessa kun mulle selviäisi, että ap ja lapsensa ovat ja pysyvät osana miehen perhettä (asuivat tai eivät miehen luona) huomioisin heidät siinä kuin miehen lapsetkin. En kehtaisi jättää yhtä LASTA ilman ja tuoda muille. Ei tuollaista ulkopuoliseksi tahallaan tekemistä voi perustella hyvillä tavoilla, ei mitenkään. Tuotetaan lapselle paha mieli kerta toisensa jälkeen ja sitten kirkkain silmin vaan väitetään että enhän mä tässä syrji vaan olen kohtelias. Viittuiluahan tuo on, ei mitään muuta. Mutta se että vittuilu kohdistetaan lapseen on kyllä aika perseestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei ole vastannut: antaako sun ystävät lahjoja niille miehen lapsille?
Miehen lapsi saat esim. synttärilahjan, mikäli mun ystävä on kutsuttu lasten synttäreille. Jos meille tulee vieraita, olemmepa sitten missä hyvänsä heitä tapaamassa, muistetaan kaikkia läsnäolevia lapsia tai ei ketään erityisesti. Lapsia ei siis erotella, ovatko he minun vai miehen lapsia.
No totta kai synttärisankarille se lahja tuodaan. Mutta ymmärsin että aloituksessa puhuit sellaisesta tilanteesta, että olette miehen luona juhlimassa miehen lapsen synttäreitä ja silloin lahjat tuodaan vain miehen lapsille. Minusta on ihan ok, koska lapsesihan on siellä myös vieraana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei ole vastannut: antaako sun ystävät lahjoja niille miehen lapsille?
Miehen lapsi saat esim. synttärilahjan, mikäli mun ystävä on kutsuttu lasten synttäreille. Jos meille tulee vieraita, olemmepa sitten missä hyvänsä heitä tapaamassa, muistetaan kaikkia läsnäolevia lapsia tai ei ketään erityisesti. Lapsia ei siis erotella, ovatko he minun vai miehen lapsia.
Olisi törkeää, jos ystäväsi ei veisi lahjaa, jos hänet on kutsuttu miehen lapsen synttäreille. Tässä sinun mielensä pahoittamis -casessa ystäväsi pitäisi viedä miehesi lapselle lahja, kun hänet on kutsuttu sinun lapsen synttäreille. Toista lausettasi en edes ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomioiko kaikki sinun ystäväsi ja sukulaisesi miehen lapset? Saavatko he pienet tuomiset kaikilta, kun tyttösi viettää synttäreitä?
Tärkeämpää minusta on yleinen huomiointi, että jutellaan myös sille "vieraalle", uudelle lapselle, tutustutaan ja rakennetaan myös mielessä uutta perhettä. Ei noiden lahjojen takia kannata vetää johtopäätöksiä, ajattelemattomia ratkaisuja tekee moni meistä.
Minä ymmärrän ja hyväksyn, että syntymäpäivillä lahjan saa päivänsankari, eivät muut. Sitä en ymmärrä, että muut huomioidaan tuliaisilla, mutta ei yksi jätetään aina huomiotta.
Sinäkö viet aina kyläilemään mennessäsi kaikille paikalla oleville lapsille tuliaisia, vaikka lapset eivät ko. paikassa asu vaan ovat tavallasi kutsuttuja vieraita? Tuliaiset on tapana viedä vain talon/asunnon asukkaille, ei tupaantuliaislahjojakaan käydä viemässä muuttajien naapureille.
Mä en jotenkin osaa ajatella ap:ta ja tytärtään kutsuttuna vieraana. Jos takana on useamman vuoden suhde ja käytännössä asustellaan yhdessä säännöllisen epäsäännöllisesti niin silloin ollaan jo vähän enemmän kuin kutsuttuja vieraita. Minusta he ovat perhe, ehkä vähän erilaisempi kuin ns. perinteinen yhdessäasuva perhe.
Ymmärrän hyvin ap:n ajatukset. Vieraat kyllä hyvin tietävät ap:n ja tytön olevan paikalla ja joka kerta yksi lapsista jätetään ulkopuoliseksi. Vieraat siis joka kerta näpäyttävät perhettä ja kertovat heille, että heidän mielestään nämä eivät ole perhe. Oikea perhe asuu yhdessä, oikeaa perhettä voisi kohdella hyvin ja tasapuolisesti, mutta tuollaista uudenaikaista uusperhettä ei. Koska nämä ulkopuoliset, vieraat ovat ne jotka päättävät ketkä ovat perhettä ja ketkä eivät. Ei tuossa mistään tietämättömyydestä ole kyse, kyse on silkasta vallanhalusta. Ei mun tarvi tuoda yhdelle lapsista tuliaista, koska se ei asu täällä virallisesti. Sen voi siis hyvin jättää ulkopuolelle.
Itse en moiseen kykenisi. Siinä vaiheessa kun mulle selviäisi, että ap ja lapsensa ovat ja pysyvät osana miehen perhettä (asuivat tai eivät miehen luona) huomioisin heidät siinä kuin miehen lapsetkin. En kehtaisi jättää yhtä LASTA ilman ja tuoda muille. Ei tuollaista ulkopuoliseksi tahallaan tekemistä voi perustella hyvillä tavoilla, ei mitenkään. Tuotetaan lapselle paha mieli kerta toisensa jälkeen ja sitten kirkkain silmin vaan väitetään että enhän mä tässä syrji vaan olen kohtelias. Viittuiluahan tuo on, ei mitään muuta. Mutta se että vittuilu kohdistetaan lapseen on kyllä aika perseestä.
Jos ap arvostaisi miestään ja tämän tuttavia, niin ap kutsuisi nämä luokseen käymään. Jostain syystä ap ei suostu niin tekemään, joten tuttavaperhe ymmärtää, mistä on kyse: ap ei arvosta heitä eikä koe heitä ystävikseen, koska ei kutsu ikinä kotiinsa käymään.
Ymmärrätkö: asian voi nähdä myös niin päin, että ap on tässä se, joka näyttää kaapinpaikkaa. Tuo tuliaisten kerjääminen omalle lapselle kodissa, jossa ei edes itse asuta, osoittaa samaa asiaa.
Siis miehen lapsille tuodaan syntymäpäivälahja ja nimipäivälahja ja ap valittaa siitä ettei hänen lapsensa saa mitään? No jos hänellä ei ole mikään merkkipäivä, niin on varmasti ihan ymmärrettävää ettei hän saa yhtään mitään.
Miehen sisko kertoi pahoittaneensa mielensä lastensa kohtelusta. Kysyin mitä tapahtui ja hän kertoi että oli 4 lapsensa kanssa mennyt siskonsa luo kun ei tiennyt että siellä on muita. No paikalla oli siskon appivanhemmat. Siskolla lapsia 3. Mieli oli pahoittunut siitä kun siskon appivanhemmat olivat vain tervehtineet em 4 lasta eivätkä olleet esim syliin ottaneet tai leikittäneet.
En tiennyt miten sanoa asia mutta mitä ihmettä siskonsa appivanhemmat olisivat lapsenlastensa sijaan paijanneet ventovieraan lapsia.
Mutta ainahan voi keksiä mistä tällä kertaa pahoittaisin mieleni.
Vierailija kirjoitti:
Siis miehen lapsille tuodaan syntymäpäivälahja ja nimipäivälahja ja ap valittaa siitä ettei hänen lapsensa saa mitään? No jos hänellä ei ole mikään merkkipäivä, niin on varmasti ihan ymmärrettävää ettei hän saa yhtään mitään.
Yhtä lailla lapsellani on nimipäivä kerran vuodessa eli yhtä perusteltua, kuin nimipäivälahjan tuominen toiselle lapselle, kun ko. nimipäivään on aikaa kuukausia.
Meillä on vähän samanlainen kumppanikokemus kuin mitä ap on.
Tytär sai opiskeluaikana lapsen, mutta erosi tämän isästä siinä vaiheessa kun lapsi oli 5v. Tytär sai hyvän työpaikan, eteni urallaan ja hänellä ovat asiat hyvin nyt 10 v myöhemmin. Lapsen isä tekee edelleen hanttihommia, on aviossa naisen kanssa, jolla on edellisistä liitoista 4 lasta.
Kun me maksamme lapsenlapsen laskettelureissun, vaatii lapsen isän puoliso, että myös hänen 4 lapsensa reissut on maksettava, koska muuten olemme eriarvoistamassa lapsia. On sanottu suoraa, että se on tässä tarkoituskin. Tytär maksaa lapsensa arjen, me isovanhemmat siihen "vähän strösseliä" päälle. Isä ei käytännössä maksa enää mitään, mutta ihan turha kuvitella, että me maksaisimme euroakaan meille vieraiden lasten lomista vain siksi, että maksamme lapsenlapsen lomat. Ja vähän muutakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomioiko kaikki sinun ystäväsi ja sukulaisesi miehen lapset? Saavatko he pienet tuomiset kaikilta, kun tyttösi viettää synttäreitä?
Tärkeämpää minusta on yleinen huomiointi, että jutellaan myös sille "vieraalle", uudelle lapselle, tutustutaan ja rakennetaan myös mielessä uutta perhettä. Ei noiden lahjojen takia kannata vetää johtopäätöksiä, ajattelemattomia ratkaisuja tekee moni meistä.
Minä ymmärrän ja hyväksyn, että syntymäpäivillä lahjan saa päivänsankari, eivät muut. Sitä en ymmärrä, että muut huomioidaan tuliaisilla, mutta ei yksi jätetään aina huomiotta.
Sinäkö viet aina kyläilemään mennessäsi kaikille paikalla oleville lapsille tuliaisia, vaikka lapset eivät ko. paikassa asu vaan ovat tavallasi kutsuttuja vieraita? Tuliaiset on tapana viedä vain talon/asunnon asukkaille, ei tupaantuliaislahjojakaan käydä viemässä muuttajien naapureille.
Mä en jotenkin osaa ajatella ap:ta ja tytärtään kutsuttuna vieraana. Jos takana on useamman vuoden suhde ja käytännössä asustellaan yhdessä säännöllisen epäsäännöllisesti niin silloin ollaan jo vähän enemmän kuin kutsuttuja vieraita. Minusta he ovat perhe, ehkä vähän erilaisempi kuin ns. perinteinen yhdessäasuva perhe.
Ymmärrän hyvin ap:n ajatukset. Vieraat kyllä hyvin tietävät ap:n ja tytön olevan paikalla ja joka kerta yksi lapsista jätetään ulkopuoliseksi. Vieraat siis joka kerta näpäyttävät perhettä ja kertovat heille, että heidän mielestään nämä eivät ole perhe. Oikea perhe asuu yhdessä, oikeaa perhettä voisi kohdella hyvin ja tasapuolisesti, mutta tuollaista uudenaikaista uusperhettä ei. Koska nämä ulkopuoliset, vieraat ovat ne jotka päättävät ketkä ovat perhettä ja ketkä eivät. Ei tuossa mistään tietämättömyydestä ole kyse, kyse on silkasta vallanhalusta. Ei mun tarvi tuoda yhdelle lapsista tuliaista, koska se ei asu täällä virallisesti. Sen voi siis hyvin jättää ulkopuolelle.
Itse en moiseen kykenisi. Siinä vaiheessa kun mulle selviäisi, että ap ja lapsensa ovat ja pysyvät osana miehen perhettä (asuivat tai eivät miehen luona) huomioisin heidät siinä kuin miehen lapsetkin. En kehtaisi jättää yhtä LASTA ilman ja tuoda muille. Ei tuollaista ulkopuoliseksi tahallaan tekemistä voi perustella hyvillä tavoilla, ei mitenkään. Tuotetaan lapselle paha mieli kerta toisensa jälkeen ja sitten kirkkain silmin vaan väitetään että enhän mä tässä syrji vaan olen kohtelias. Viittuiluahan tuo on, ei mitään muuta. Mutta se että vittuilu kohdistetaan lapseen on kyllä aika perseestä.
Jos ap arvostaisi miestään ja tämän tuttavia, niin ap kutsuisi nämä luokseen käymään. Jostain syystä ap ei suostu niin tekemään, joten tuttavaperhe ymmärtää, mistä on kyse: ap ei arvosta heitä eikä koe heitä ystävikseen, koska ei kutsu ikinä kotiinsa käymään.
Ymmärrätkö: asian voi nähdä myös niin päin, että ap on tässä se, joka näyttää kaapinpaikkaa. Tuo tuliaisten kerjääminen omalle lapselle kodissa, jossa ei edes itse asuta, osoittaa samaa asiaa.
Kenen koti, se juhlat... tässä näkökulmassa ei haluta lainkaan huomioida sitä, että kuka näkee vaivaa esim. tarjottavien suhteen, siivoaa ennen vieraiden tuloa jne. Mielestäni näin toimii isäntäväki, eivät ieraat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomioiko kaikki sinun ystäväsi ja sukulaisesi miehen lapset? Saavatko he pienet tuomiset kaikilta, kun tyttösi viettää synttäreitä?
Tärkeämpää minusta on yleinen huomiointi, että jutellaan myös sille "vieraalle", uudelle lapselle, tutustutaan ja rakennetaan myös mielessä uutta perhettä. Ei noiden lahjojen takia kannata vetää johtopäätöksiä, ajattelemattomia ratkaisuja tekee moni meistä.
Minä ymmärrän ja hyväksyn, että syntymäpäivillä lahjan saa päivänsankari, eivät muut. Sitä en ymmärrä, että muut huomioidaan tuliaisilla, mutta ei yksi jätetään aina huomiotta.
Sinäkö viet aina kyläilemään mennessäsi kaikille paikalla oleville lapsille tuliaisia, vaikka lapset eivät ko. paikassa asu vaan ovat tavallasi kutsuttuja vieraita? Tuliaiset on tapana viedä vain talon/asunnon asukkaille, ei tupaantuliaislahjojakaan käydä viemässä muuttajien naapureille.
Mä en jotenkin osaa ajatella ap:ta ja tytärtään kutsuttuna vieraana. Jos takana on useamman vuoden suhde ja käytännössä asustellaan yhdessä säännöllisen epäsäännöllisesti niin silloin ollaan jo vähän enemmän kuin kutsuttuja vieraita. Minusta he ovat perhe, ehkä vähän erilaisempi kuin ns. perinteinen yhdessäasuva perhe.
Ymmärrän hyvin ap:n ajatukset. Vieraat kyllä hyvin tietävät ap:n ja tytön olevan paikalla ja joka kerta yksi lapsista jätetään ulkopuoliseksi. Vieraat siis joka kerta näpäyttävät perhettä ja kertovat heille, että heidän mielestään nämä eivät ole perhe. Oikea perhe asuu yhdessä, oikeaa perhettä voisi kohdella hyvin ja tasapuolisesti, mutta tuollaista uudenaikaista uusperhettä ei. Koska nämä ulkopuoliset, vieraat ovat ne jotka päättävät ketkä ovat perhettä ja ketkä eivät. Ei tuossa mistään tietämättömyydestä ole kyse, kyse on silkasta vallanhalusta. Ei mun tarvi tuoda yhdelle lapsista tuliaista, koska se ei asu täällä virallisesti. Sen voi siis hyvin jättää ulkopuolelle.
Itse en moiseen kykenisi. Siinä vaiheessa kun mulle selviäisi, että ap ja lapsensa ovat ja pysyvät osana miehen perhettä (asuivat tai eivät miehen luona) huomioisin heidät siinä kuin miehen lapsetkin. En kehtaisi jättää yhtä LASTA ilman ja tuoda muille. Ei tuollaista ulkopuoliseksi tahallaan tekemistä voi perustella hyvillä tavoilla, ei mitenkään. Tuotetaan lapselle paha mieli kerta toisensa jälkeen ja sitten kirkkain silmin vaan väitetään että enhän mä tässä syrji vaan olen kohtelias. Viittuiluahan tuo on, ei mitään muuta. Mutta se että vittuilu kohdistetaan lapseen on kyllä aika perseestä.
Jos ap arvostaisi miestään ja tämän tuttavia, niin ap kutsuisi nämä luokseen käymään. Jostain syystä ap ei suostu niin tekemään, joten tuttavaperhe ymmärtää, mistä on kyse: ap ei arvosta heitä eikä koe heitä ystävikseen, koska ei kutsu ikinä kotiinsa käymään.
Ymmärrätkö: asian voi nähdä myös niin päin, että ap on tässä se, joka näyttää kaapinpaikkaa. Tuo tuliaisten kerjääminen omalle lapselle kodissa, jossa ei edes itse asuta, osoittaa samaa asiaa.
Kenen koti, se juhlat... tässä näkökulmassa ei haluta lainkaan huomioida sitä, että kuka näkee vaivaa esim. tarjottavien suhteen, siivoaa ennen vieraiden tuloa jne. Mielestäni näin toimii isäntäväki, eivät ieraat.
Siis pitääkö pitopalvelun porukalle viedä lahjoja, kun menee kutsuille? En ole koskaan ajatellut, että tietenkin, hehän sen vaivan näkevät ja heilläkin voi olla pieniä lapsia, jotka ihan syyttä suotta ovat tähän asti olleet laiminlyötyjä.
Kannattaako etukäteen kysyä viikkosiivoojan lasten lukumäärää ja laatua, että osaa viedä heille oikeanlaiset tuliaiset?
En ota kantaa tuohon lahjomiseen, sillä se sujui uusperheessämme aina asiallisesti. Mutta isäpuolen sukulaisten muu suhtautuminen oli vaihtelevaa. Kun aikuisten silmä / korva vältti, niin omaikäiseni lapset ja nuoret olivat varsin ilkeitä. Aikuiset suhtautuivat paremmin. Joskus tuntuu, että se epätasa-arvo löytyi pikemminkin kotoa ja keulahahmona oli usein äitini. Kun minut esim. jätettiin pois kyläreissulta, siellä kyseltiin kovasti. miksi en ollut mukana. Äiti siihen aina keksi jonkun hätävaleen. Kun näitä ihmisiä sitten näki muutaman päivän päästä kylillä, niin aina piti olla varuillaan, kun ei tiennyt, mitä äiti oli sanonut. Sairashan minä usein olin muka ollut, minä joka olin terve kuin pukki, kun olin selvinnyt lastentaudeista! Sano siinä sitten pokkana, että joo, kuume laskikin yllättävän nopeasti ja nyt voin jo hyvin. Minut oli siinä vaiheessa jo kotona niin alistettu, että ei tullut mieleenkään vaatia äitiä tilille valehtelusta. Sen sijaan tuntui hyvältä, että kodin ulkopuolella oli monia ihmisiä, jotka hyväksyivät minut taustastani huolimatta. Sekä rippi- että ylioppilaslahjoja tuli runsaasti muiltakin kuin biologisilta sukulaisiltani. Että joskus näinkin päin.
Minäkään en ymmärrä miksi ap pahoittaa mielensä. Lapset haluavat aina ja kaikilta lahjoja, mutta tässä tapauksessa on hyvä syy miksi tämä tuttavapariskunta ei lahjo ap:n lasta ja se pitää selittää lapsellekin. Toki olisi ihanaa, jos pariskunta olisi sinun ja lapsesi ystäviä, mutta näin ei nyt ilmeisesti ole ja sen kanssa on elettävä. Olet siis miesystäväsi seuralainen, kun käytte tämän pariskunnan perhejuhlissa ja miehesi luona olet vieraana.