Lue keskustelun säännöt.
Jaksaisitko pienten lasten työssäkäyvänä äitinä miestä/perheenisää, joka ei ole oikein koskaan kotona?
12.04.2016 |
Eikä puhe auttaisi, ei keskustelu. Poissaolot kotoa olisivat lisääntyneet lasten myötä todella paljon ja ei enää edes ilmoittelisi milloin on missäkin. Oletuksena, että poissa on. Paljon harrastuksia, paljon työtä, opiskelua, illanviettoja ystäviensä kanssa yms.
Kommentit (8)
En jaksaisi. Eikä jaksa siskonikaan enää kolmen vuoden jälkeen, yrittää säästää nyt rahaa, että pääsisi muuttamaan laaten kanssa omaan asuntoon. Ongelmana heillä myös se, että mies tienaa enemmän, mutta ei silti vaikka maksa yhteisiä talouslaskuja ollenkaan vaan rahat menee niihin omiin menoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksaisi. Siksi en käykään töissä.
sama täällä :D miehellä olis mahdollisuus päästä kesäksi reissuhommiin, olis kylläki kk pois kotoa, mutta mulle passais, jotenki helpompi järjestää arki 2 lapsen kans eikä kolmen :D
En jaksaisi.
Jos olisi pelkkä aikaa vievä työ (esim. paljon matkustelua tms.), voitaisiin jutella ja miettiä, miten siitä selvitään. Jos on paljon harrastuksia ja illanviettoja ystävien kanssa eikä aina edes ilmoita, missä menee, niin se on törkeää välinpitämättömyyttä perhettä kohtaan ja sitä en suvaitsisi. EIhän silloin perhe tunnu olevan miehellekään tärkeä, joten eikö olisi kaikille helpompaa asua erillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Miehesi selvästi inhoaa perhe-elämää.
Koville otti ne vuodet, kun kuopus oli 3 - 9 -vuotias. Kuopuksen ollessa alle 3 tein vain keikkatöitä ja opiskelin osapäiväisesti. Silloin vielä jaksoin. Nuo 6 vuotta kun itse paahdoin töissä ja kotona lasten kanssa ja mies oli aina pois, oli todella rankkoja. Olin väsynyt ja helposti äksyilevä, tuli ahdistusta sun muuta. Edelleen mies on paljon pois kotoa, mutta nyt pääsen jo lasten ollessa isoja itsekin käymään vaikka lenkillä tai kaverin kanssa kahvilassa iltaisin/viikonloppuisin. Tosin työntäyteistä on vieläkin, kun pitää huolehtia kaikesta kotona ja hommaa riittää eli kovin usein ei kyllä jaksa niitä ylimääräisiä menoja. Eroakin olen miettinyt, muttei sekään ole kohdallani tuntunut järkevältä, sitten olisin ihan yhtä yksin ja lapsille tulisi muutto kodistaan yms.
Minulle sellainen oli ihanne :D Olen erakkoluonne ja tykkään olla yksin. Kun lapset oli pieniä, miehellä oli työ johon kuului 200 matkapäivää vuodessa. Minä nautin kovasti yksinhuoltajana elelystä.