Lue keskustelun säännöt.
Lastensuojeluilmoitusta on tullut uusi "näpäytyksen" keino. Kun joku tekee hieman erilailla, tai on jotenkin ärsyttävä, tehdään ls-ilmoitus näpäytyksenä!
dordora
12.04.2016 |
Ihan järkyttävää. Sen huomaa tällä palstalla ja ihan livekeskusteluissakin, sekä kaikenlaisissa mammaryhmissä. Ihmiset ihan vakavissaan tekevät ilmoituksia jos jonkun naama ei miellytä, ja toiset kuorossa säestävät että hyvä kun teet, tee vaan varmuuden vuoksi! Ei ymmärretä yhtään, miten suuri kuormitus jokaisesta turhastakin ilmoituksesta tulee, ja se juuri lisää riskiä näihin Eerikan tapauksiin valitettavasti :( Jokainen turha ilmoitus aiheuttaa todella paljon työtunteja (tapaamiset, soitot, kotikäynnit, raportoinnit) - tämä kaikki on todella tehtävä jopa aivan sekopäisestä ilmosta. Kaikki tämä on pois niiltä oikeasti apua tarvitsevilta lapsilta ja perheiltä.
Ihan oikeasti seurasin keskustelua, jossa eräs äiti (jolla on taipumusta liioitteluun ja jopa valehteluun) oli käynyt ostamassa huuto.net -kohdetta ja järkyttyi kun myyjän koti oli sottainen! Hän mietti ilmoituksen tekoa ja muut äidit kannustivat häntä siihen. Kukaan näistä muista mammoista ei ollut nähnyt edes mitä tuo "sottainen" tarkoitti. Olisko ollut tiskit altaassa pesemättä ja lattia imuroimatta, ja tämä järkytti sitten tuota elämäänsä draamaa hakevaa nuorta naista. Pitäisi oikeasti miettiä sitä, millaisilta tapauksilta se turha ilmoitus on pois. Miettiä, kun joku kertoo jotain tapahtumaa, onko kyseinen henkilö luotettava, onkohan tapahtuma ihan todenmukainen. Lisäksi jos onkin, onko todella sellainen asia, josta kannattaisi kuormittaa lastensuojelua?
Ihan eri asia jos vaikka tietää jonkun perheen ryyppäävän, jättävän lapset heitteille, kiduttavan, laiminlyövän jne. lapsiaan. Mutta sottainen koti tai esim likaiset vaatteet tuskin on oikeasti syy huolestua! Hieman nyt malttia tähän hommaan niin Eerikan kaltaiset tapauksest eivät uusiudu näiden "hyvien aikomusten" takia.
Kommentit (34)
Itseasiassa ei tuollaista työmäärää aivan selkeästi turha ilmoitus teetä. Kun ilmoitus tulee, arvoidaan ensin onko selvityksen aloittamiselle tarvetta. Jos on, niin sitten alkaa kotikäynnit, tapaamiset yms. Jos ilmo on selkeästi turha (tai sellainen johon ei lastensuojelu voi mitenkään puuttua) niin ko.perheelle ilmoitetaan että ilmo tullut ja ei toimenpiteitä.
T. Töissä sosiaalipäivystyksessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mietitään ihan aikuisten oikeasti (käytänpä nyt tätä inhokki-ilmausta), missä mielentilassa lastensuojeluilmituksia tehdään, niin todennäköisesti merkittävä osa yksityishenkilöiden tekemistä lasuista tehdään jostain muusta syystä kuin aidosta huolesta.
Niitä tehdään siitä ilosta, että saadaan tuntea olevansa jonkun toisen ihmisen yläpuolella, häntä parempi. Siitä ilosta, että jossakin perheessä joudutaan kokemaan se järkytys ja pelko, mikä lasusta usein seuraa. Siitä ilosta, että turhan lasun kohteeksi joutuneet joutuvat puolustautumaan ja elämään epävarmuudessa hyvän tovin. Siitä ilosta, että osa turhan lasun kohteeksi joutuneista joutuu pidempiaikaisen tarkkailun kohteeksi mahdollisesti ihan turhaan.
Lasujen tekemisestä on varmasti kiva keskustella ja juoruta. Lasuperheen lasten tilannetta on hauska puida. On riemukasta arvella, että siinä ja siinä perheessä on varmasti jotain mätää... Voi lapsiraukat.
"Hei, tuuksä taas huomenna niin jutskaillaan ja parannetaan maailmaa? Moooi!"
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa ei tuollaista työmäärää aivan selkeästi turha ilmoitus teetä. Kun ilmoitus tulee, arvoidaan ensin onko selvityksen aloittamiselle tarvetta. Jos on, niin sitten alkaa kotikäynnit, tapaamiset yms. Jos ilmo on selkeästi turha (tai sellainen johon ei lastensuojelu voi mitenkään puuttua) niin ko.perheelle ilmoitetaan että ilmo tullut ja ei toimenpiteitä.
T. Töissä sosiaalipäivystyksessä
Onko todella näin? Tiedän tapauksen, jossa oli tehty kiusaamismielessä ilmoitus, ja kyllä siitä ihan tapaaminen ja kotikäynti aiheutui. Miten päivystäjä arvioi onko tarvetta tehdä tuo kotikäynti? Siis jos ilmoitus on tyyliin "äiti ei rakasta lapsiaan" "vanhemmat laiminlyövät lapsiaan" "lapsista on suuri huoli" eikä mitään tarkempaa, onko silloin tehtävä kotikäynti? Vai vasta, jos on jotain oikeita todisteita/perusteluja?
Minä en taas tajua tätä lasu-hysteriaa. Siihen ei kukaan kuole jos turha lasu tehdään, mut jos se lasu onkin aiheellinen, niin siinä voi helpottua monen lapsen, äidin ja isän elämä siinä vaiheessa, kun vielä voidaan herätä siihen että suunta johon perhe-elämä on menossa, on väärä ja vahingollinen.
Nykyään huolipuhe on niin vakiintunut osaksi järjestelmää, että melkeinpä kaikista perheistä ollaan joskus huolissaan jonkun taholta. Siihen pitää osasta suhtautua järkevästi ja rauhallisesti, eikä ottaa sit ns. itseensä. Jonkun mielestä meillä tehdään eri tavalla kuin mitä hän tekisi, se ei ole maailmanloppu. Sen jälkeen mennään ja oikaistaan väärinkäsitykset, tai katsotaan rehellisesti peiliin ja mietitään onko aihetta itsetutkiskeluun. Joskus se ulkopuolinen voi olla osittain oikeassakin ja omia toimintamalleja pitää miettiä kriittisesti.
Vanhempana täytyy kestää kritiikkiä. Lapsi on jatkuvasti jonkun arvioitavana, samoin perhe, niin kauan kunnes lapsi on täysi-ikäinen. Niin se vain menee.
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa ei tuollaista työmäärää aivan selkeästi turha ilmoitus teetä. Kun ilmoitus tulee, arvoidaan ensin onko selvityksen aloittamiselle tarvetta. Jos on, niin sitten alkaa kotikäynnit, tapaamiset yms. Jos ilmo on selkeästi turha (tai sellainen johon ei lastensuojelu voi mitenkään puuttua) niin ko.perheelle ilmoitetaan että ilmo tullut ja ei toimenpiteitä.
T. Töissä sosiaalipäivystyksessä
No mutta jos joku ilmoittaa että vanhemmilla ei ole elämänhallinta kunnossa ja koti on sekaisin jne niin eihän tuon tarkistaminen onnistu muuten kuin kotikäynnillä (mistä seuraa käynnin lisäksi myös kaikki paperityöt).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukka kirjoitti:
Jos mietitään ihan aikuisten oikeasti (käytänpä nyt tätä inhokki-ilmausta), missä mielentilassa lastensuojeluilmituksia tehdään, niin todennäköisesti merkittävä osa yksityishenkilöiden tekemistä lasuista tehdään jostain muusta syystä kuin aidosta huolesta.
Niitä tehdään siitä ilosta, että saadaan tuntea olevansa jonkun toisen ihmisen yläpuolella, häntä parempi. Siitä ilosta, että jossakin perheessä joudutaan kokemaan se järkytys ja pelko, mikä lasusta usein seuraa. Siitä ilosta, että turhan lasun kohteeksi joutuneet joutuvat puolustautumaan ja elämään epävarmuudessa hyvän tovin. Siitä ilosta, että osa turhan lasun kohteeksi joutuneista joutuu pidempiaikaisen tarkkailun kohteeksi mahdollisesti ihan turhaan.
Lasujen tekemisestä on varmasti kiva keskustella ja juoruta. Lasuperheen lasten tilannetta on hauska puida. On riemukasta arvella, että siinä ja siinä perheessä on varmasti jotain mätää... Voi lapsiraukat.
"Hei, tuuksä taas huomenna niin jutskaillaan ja parannetaan maailmaa? Moooi!"
Nimen omaan. Joillakin ihmisillä on voimakas tarve korostaa olevansa parempi kuin muut, ja jos ei muuten tunne oloaan tarpeeksi hyväksi, niin tällainen ihminen saa nautintoa lyttämäällä muita. Tässähän on sitten ihan ultimate-lyttäyskeino. Voidaan sitten ryhmässä miettiä että mikä sitä annaliisan perhettä vaivaa kun äitikin oli niin väsyneen näköinen ja lapsella oli puuroa tukassa. Kyllä nyt varmasti heillä on jotain vialla, toisin kuin meillä täydellisillä. Luodaan yhteenkuuluvuuden tunnetta sillä, että ollaan parempia kuin "annaliisa" ja sitten vielä varmistaakseen tämän, tehdään annaliisasta ilmoitus. Toki huolestuneena kansalaisena ja nimettömänä.
Ihanko oikeasti? Mä en tunnista tätä ilmiötä ollenkaan omasta elämästäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kyllä liioittelette ja pahasti.
Unohdatte että puhutaanpa mistä vaan, niin ihmisjakauma on yleensä sama.
SUURIN OSA on perusjärkeviä aikuisia ja toimivat oikein. Eli tässä tapauksessa tekevät ilmoituksia vain aidosta huolesta.
HYVIN PIENI OSA ihmisistä on henkisesti jotenkin rikki, niin että eivät toimi oikein ja asiallisesti, vaan tekevät väärin. Järki katoaa välillä hommassa kuin hommassa.
Täytyy vain muistaa että kyseessä on pieni vähemmistö ihmisiä ja tässäkin aiheessa on todella vaarallista jos tuomitaan kaikki lasut aiheettomiksi pienen joukon vuoksi.
Ennustin tämän toteutuvan jo noin 10 vuotta sitten, ja varmasti moni muukin. Valtsin aikoinani ystäväksi ja kavereiksi miehiä, ei ne jaksa soitella sossuun jos on sekaista yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa ei tuollaista työmäärää aivan selkeästi turha ilmoitus teetä. Kun ilmoitus tulee, arvoidaan ensin onko selvityksen aloittamiselle tarvetta. Jos on, niin sitten alkaa kotikäynnit, tapaamiset yms. Jos ilmo on selkeästi turha (tai sellainen johon ei lastensuojelu voi mitenkään puuttua) niin ko.perheelle ilmoitetaan että ilmo tullut ja ei toimenpiteitä.
T. Töissä sosiaalipäivystyksessä
No mutta jos joku ilmoittaa että vanhemmilla ei ole elämänhallinta kunnossa ja koti on sekaisin jne niin eihän tuon tarkistaminen onnistu muuten kuin kotikäynnillä (mistä seuraa käynnin lisäksi myös kaikki paperityöt).
plus että eihän tuo draamahakuinen ilmoittaja toki sano sitä noin. Hän kuvailee kodin sotkuisuutta kirjavin sanankääntein, lisäilee pikku yksityiskohtia. Muistaa hieman väärin ja kun ei ole ihan varma, niin lisää painokkuutta keksimällä vähän päälle, kun olisihan siellä voinut olla sitä ja tätäkin. Ehkä eläimen jätöksiä oli lattialla, vaikkei hän niitä kyllä nähnyt, mutta kyllä varmasti olikin. Lisäksi lapset olivat laiminlyötyjä. Varmasti jollain tavalla liian villejä tai liian rauhallisia. Kyllä hänellä nyt suuri huoli heräsi koko perheestä.
Eipä ole vaikea ymmärtää miten ihmiset ilmiantoivat toisiaan Gestapolle, KGB:lle, Stasille... Näpäytyksiä joilla oli hengenvaaralliset seuraukset, kun ihmiset halusivat tuntea olevansa ylempänä. Suomessa kun ei noita systeemejä ole, "aatteellisen hyvinvoinnin" vaaliminen muuttuu "sosiaalisen hyvinvoinnin" vaalimiseksi, ja sitten tehdään lasu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asasasasas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa ei tuollaista työmäärää aivan selkeästi turha ilmoitus teetä. Kun ilmoitus tulee, arvoidaan ensin onko selvityksen aloittamiselle tarvetta. Jos on, niin sitten alkaa kotikäynnit, tapaamiset yms. Jos ilmo on selkeästi turha (tai sellainen johon ei lastensuojelu voi mitenkään puuttua) niin ko.perheelle ilmoitetaan että ilmo tullut ja ei toimenpiteitä.
T. Töissä sosiaalipäivystyksessä
No mutta jos joku ilmoittaa että vanhemmilla ei ole elämänhallinta kunnossa ja koti on sekaisin jne niin eihän tuon tarkistaminen onnistu muuten kuin kotikäynnillä (mistä seuraa käynnin lisäksi myös kaikki paperityöt).
plus että eihän tuo draamahakuinen ilmoittaja toki sano sitä noin. Hän kuvailee kodin sotkuisuutta kirjavin sanankääntein, lisäilee pikku yksityiskohtia. Muistaa hieman väärin ja kun ei ole ihan varma, niin lisää painokkuutta keksimällä vähän päälle, kun olisihan siellä voinut olla sitä ja tätäkin. Ehkä eläimen jätöksiä oli lattialla, vaikkei hän niitä kyllä nähnyt, mutta kyllä varmasti olikin. Lisäksi lapset olivat laiminlyötyjä. Varmasti jollain tavalla liian villejä tai liian rauhallisia. Kyllä hänellä nyt suuri huoli heräsi koko perheestä.
No tässä korostuu kuulijan ammatitaidon tarve. Vertaa esim. poliisiin, mitä niiden työstä tulisi jos niillä ei olisi ammattitaitoa/kokemusta selvittää kuka puhuu sontaa ja kuka ei?
Kuitenkaan Suomessa ei sankoin joukoin tuomita syyttömiä linnaan (paitsi jos niiltä itse kysyy, syyttömiä kaikki) ja ns. oikeusmurhia tapahtuu vähän.
Eli pitämällä kuulijan ammattitaitoa yllä, suojelemme asiakkaita.
Asiasta toiseen, eräs tutun tuttu käyttää subuxonea/tps muita huumeita/korvaushoitolääkkeitä ilman että ne on hänellä reseptillä, pitääkö tästä ilmoittaa lastensuojeluun? Tappelee myös päivittäin kumppaninsa kanssa, mutta en tiedä onko tästä lapselle haittaa. Jotenkin en haluaisi itse kertoa kun ei tee mieli pilata heidän perhe-elämää mutta huolestuttaa kaikkien puolesta. Tämä on siis 100% varmaa tietoa minkä nainen on myöntänyt myös.
Sori offtopic
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole vaikea ymmärtää miten ihmiset ilmiantoivat toisiaan Gestapolle, KGB:lle, Stasille... Näpäytyksiä joilla oli hengenvaaralliset seuraukset, kun ihmiset halusivat tuntea olevansa ylempänä. Suomessa kun ei noita systeemejä ole, "aatteellisen hyvinvoinnin" vaaliminen muuttuu "sosiaalisen hyvinvoinnin" vaalimiseksi, ja sitten tehdään lasu.
Sitten taas sille "6 euron pizza"-keissille kansa nauroi eikä vasikoinut.
Samoin muistan jonkun toisenkin vasikointikampanjan joka ei oikein ottanut tuulta alleen.
Mä pidän meitä Suomalaisia kyllä melko fiksuina ja oikeudenmukaisina ihmisinä.
Vierailija kirjoitti:
Ihanko oikeasti? Mä en tunnista tätä ilmiötä ollenkaan omasta elämästäni.
No sinunlaisesihan ne vasta pahimpia ovatkin. Kun et osaa edes tunnistaa/kyseenalaistaa ilmiötä. Kannustatatko vain kuorossa kun joku kenties hieman liioitteluun/draamaan taipuvainen ihminen on kauhean huolissaan jostain perheestä? Olisi todella hyvä hieman pysähtyä miettimään, etenkin jos ei ole tunnistanut tätä edes ongelmaksi.
Toinen asia sitten, jos kukaan ei ole ikinä sinulle edes puhunut mistään ilmoitusten teosta. Tuntuu vaan että tälläkin palstalla harva se päivä törmää niihin ketjuihin että näin sitä ja tätä pitäiskö tehdä ilmo. Ja sitten täysin tuntemattomat nimimerkin takaa uskovat varauksetta kirjoituksen, eivät mieti, onko asia totta vai liioittelua ja kannustavat ilmon tekoon. Näitä samoja kesksteluja näkee myös suljetuilla keskustelupalstoilla ja jopa livekeskusteluissakin. Se hysteria asiasta tarttuu.
Pahintahan se on siksi, että nämä sinunlaisesi (?) jotka eivät tunnista/ajattele asiaa, kuvittelevat aidosti auttavansa, kun kannustavat hieman epäröivää ihmistä tekemään ilmon varmuuden vuoksi. Sanotaan niin kun ei haluta että Eerikan tapaus uusiutuisi, muttei ajatella asiaa yhtään pitemmälle, eikä tajuta että juuri nämä turhat ilmot jotka on tehty "varmuuden vuoksi" lisäävätkin sitä riskiä että Eerikan tapaukset ja vastaavat jäävät tutkimatta! :( Eli nimen omaan pitäisi tunnistaa ja tunnustaaa tämän ilmiön olemassaolo ja sen haitallisuus. Miettikää jokainen ensi kerralla kun joku vähänkään epäluotettava ihminen kertoo teille miten huolissaan on jostain perheestä. Jos hän kertoo että miettii ls-ilmoitusta niin miettikää todella tarkkaan miten luotettavaa hänen puheensa on. Lisäksi voisi vaikka miettiä, voisko asiaa lähestyä jotenkin muuten kuin ls-ilmoituksen kautta. Mitä jos vaikka kysyisi siltä "annaliisalta" että miten menee ja oletko väsynyt ja voisinko auttaa. Se olisi noin niin kuin nopeasti sanottuna aika paljon inhimillisempää ja hyväsydämisempää.
Kyllä kaikista ilmoituksista aiheutuu työtä ainakin jonkin verran, vaikka ne olisivat täysin turhia ja aiheettomia. Tässä on nyt hyvä muistaa, että jotkut ilmoitukset ovat ns. turhia vaikka takana olisikin aito huoli lapsesta, eikä sairaan ihmisen temppuili. Eli jos aidosti epäilee lapsen olevan hädässä, kannattaa ilmo tehdä, vaikka huoli osoittaituisikin turhaksi.
Mutta ihan samaa mieltä siitä, että lasoista on tullut henkisesti sairaiden aikuisten temmellyskenttä myös. Halutaa kostaa ja päteä. Tuntea hetki olevansa jotain.
3f3f3f kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanko oikeasti? Mä en tunnista tätä ilmiötä ollenkaan omasta elämästäni.
No sinunlaisesihan ne vasta pahimpia ovatkin. Kun et osaa edes tunnistaa/kyseenalaistaa ilmiötä. Kannustatatko vain kuorossa kun joku kenties hieman liioitteluun/draamaan taipuvainen ihminen on kauhean huolissaan jostain perheestä? Olisi todella hyvä hieman pysähtyä miettimään, etenkin jos ei ole tunnistanut tätä edes ongelmaksi.
Toinen asia sitten, jos kukaan ei ole ikinä sinulle edes puhunut mistään ilmoitusten teosta. Tuntuu vaan että tälläkin palstalla harva se päivä törmää niihin ketjuihin että näin sitä ja tätä pitäiskö tehdä ilmo. Ja sitten täysin tuntemattomat nimimerkin takaa uskovat varauksetta kirjoituksen, eivät mieti, onko asia totta vai liioittelua ja kannustavat ilmon tekoon. Näitä samoja kesksteluja näkee myös suljetuilla keskustelupalstoilla ja jopa livekeskusteluissakin. Se hysteria asiasta tarttuu.
Pahintahan se on siksi, että nämä sinunlaisesi (?) jotka eivät tunnista/ajattele asiaa, kuvittelevat aidosti auttavansa, kun kannustavat hieman epäröivää ihmistä tekemään ilmon varmuuden vuoksi. Sanotaan niin kun ei haluta että Eerikan tapaus uusiutuisi, muttei ajatella asiaa yhtään pitemmälle, eikä tajuta että juuri nämä turhat ilmot jotka on tehty "varmuuden vuoksi" lisäävätkin sitä riskiä että Eerikan tapaukset ja vastaavat jäävät tutkimatta! :( Eli nimen omaan pitäisi tunnistaa ja tunnustaaa tämän ilmiön olemassaolo ja sen haitallisuus. Miettikää jokainen ensi kerralla kun joku vähänkään epäluotettava ihminen kertoo teille miten huolissaan on jostain perheestä. Jos hän kertoo että miettii ls-ilmoitusta niin miettikää todella tarkkaan miten luotettavaa hänen puheensa on. Lisäksi voisi vaikka miettiä, voisko asiaa lähestyä jotenkin muuten kuin ls-ilmoituksen kautta. Mitä jos vaikka kysyisi siltä "annaliisalta" että miten menee ja oletko väsynyt ja voisinko auttaa. Se olisi noin niin kuin nopeasti sanottuna aika paljon inhimillisempää ja hyväsydämisempää.
Ai pahimpia ovat minunlaiseni ihmiset, jotka eivät ole törmänneet ilmiöön ja sen takia sitä ihmettelevät? Kun en ole törmännyt perheeseen, josta olisi tehty lastensuojeluilmoitusta (aiheesta tai aiheetta), enkä ole törmännyt ihmiseen, joka olisi tehnyt lastensuojeluilmoitusta (aiheesta tai aiheetta), enkä kuulu mihinkään suljettuihin tai avoimiin keskusteluryhmiin, joissa tällaisia asioita pohdittaisiin, niin kai on ihan paikallaan kysyä, onko tämä ihan oikeasti totta. Ja vielä lisätä, että kuuluuko tällainen menettely joidenkin tiettyjen piirien tapoihin?
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa ei tuollaista työmäärää aivan selkeästi turha ilmoitus teetä. Kun ilmoitus tulee, arvoidaan ensin onko selvityksen aloittamiselle tarvetta. Jos on, niin sitten alkaa kotikäynnit, tapaamiset yms. Jos ilmo on selkeästi turha (tai sellainen johon ei lastensuojelu voi mitenkään puuttua) niin ko.perheelle ilmoitetaan että ilmo tullut ja ei toimenpiteitä.
T. Töissä sosiaalipäivystyksessä
No millä perusteella te sen arvionne selvityksen tarpeesta teette? Soitatte perheelle ja kysytte että pitäisikö perheen tilannetta tutkia tarkemmin. "Olette sitä mieltä että ei, tarvitse. Ok, no ei sit mitään. Päivän jatkoa!" Vai sukunimen perusteella arvotte että kuka tarvitsee valvontaa ja kuka ei? Kyllä nää ylimääräistä työtä teettää ihan varmasti!
Vierailija kirjoitti:
asasasasas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa ei tuollaista työmäärää aivan selkeästi turha ilmoitus teetä. Kun ilmoitus tulee, arvoidaan ensin onko selvityksen aloittamiselle tarvetta. Jos on, niin sitten alkaa kotikäynnit, tapaamiset yms. Jos ilmo on selkeästi turha (tai sellainen johon ei lastensuojelu voi mitenkään puuttua) niin ko.perheelle ilmoitetaan että ilmo tullut ja ei toimenpiteitä.
T. Töissä sosiaalipäivystyksessä
No mutta jos joku ilmoittaa että vanhemmilla ei ole elämänhallinta kunnossa ja koti on sekaisin jne niin eihän tuon tarkistaminen onnistu muuten kuin kotikäynnillä (mistä seuraa käynnin lisäksi myös kaikki paperityöt).
plus että eihän tuo draamahakuinen ilmoittaja toki sano sitä noin. Hän kuvailee kodin sotkuisuutta kirjavin sanankääntein, lisäilee pikku yksityiskohtia. Muistaa hieman väärin ja kun ei ole ihan varma, niin lisää painokkuutta keksimällä vähän päälle, kun olisihan siellä voinut olla sitä ja tätäkin. Ehkä eläimen jätöksiä oli lattialla, vaikkei hän niitä kyllä nähnyt, mutta kyllä varmasti olikin. Lisäksi lapset olivat laiminlyötyjä. Varmasti jollain tavalla liian villejä tai liian rauhallisia. Kyllä hänellä nyt suuri huoli heräsi koko perheestä.
No tässä korostuu kuulijan ammatitaidon tarve. Vertaa esim. poliisiin, mitä niiden työstä tulisi jos niillä ei olisi ammattitaitoa/kokemusta selvittää kuka puhuu sontaa ja kuka ei?
Kuitenkaan Suomessa ei sankoin joukoin tuomita syyttömiä linnaan (paitsi jos niiltä itse kysyy, syyttömiä kaikki) ja ns. oikeusmurhia tapahtuu vähän.
Eli pitämällä kuulijan ammattitaitoa yllä, suojelemme asiakkaita.
Käytännössä kuitenkin pitää käydä paikan päällä kuuntelemassa sitä toista osapuolta, ilmoituksen tekijä voi kuulostaa ihan vakuuttavalta vaikka aihetta ilmoitukseen ei olisikaan. Vaikka olenkin samaa mieltä siitä, että lastensuojelun työntekijöiden ammattitaitoa pitäisi pitää yllä juuri turvallisuuden vuoksi, mitään selvännäkijöitä he eivät kuitenkaan ole. Aiheettomat ilmoitukset kuormittavat turhaan.
Aivan samaa mieltä ap!