Lue keskustelun säännöt.
Näköjään sossu kustantaa ratsastuksen köyhälle perheelle.
12.04.2016 |
Näin pienituloisena perheenä harmittaa kun ei ole varaa kuin ilmaisiin harrastuksiin lapsella ja köyhä suurperhe saa sossusta rahat ratsastukseen. Onko tämä oikein?
Kommentit (261)
Kyllä, tarveharkinnan perusteella saatamme maksaa lapselle kalliimmankin harrastuksen. Normaali on tuo 200e/v.
t. sossun täti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässähän on 100 muutakin vaihtoehtoa kuin sossu kustantajana. Kuten on tullut ilmi sossusta voi saada 200e/vuosi harrastukseen (terapia erikseen).
Itse olen ratsastanut vuosia ja autan tallilla ja teen töitä siellä edelleen. Palkaksi saadaan tyttären kanssa ratsastaa tunneilla ja maastossa ilmaiseksi. Tiedän, että minulle ollaan oltu kateellisia näistä "ilmaistunneista".
Päteviä nuoria pyörii tallilla paljon, mutta vastuulliset aikuisia ihmisiä vähemmän. Uskon, että muillekin hommat osaavalle vanhemmalle löytyisi tallilta töitä, mutta harva jaksaa tai viitsii enää palkkatyön päälle.
Todellakin tallin omistaja voi myös antaa lahjakkaalle lapselle ilmaisia tunteja tai sitten hyväntekeväisyyttään.
Rikkaat sukulaiset ja muut ulkopuoliset lahjoittajat on jo lueteltu.
Kateus vie kalatkin vedestä
Köyhän perheen lapsen vanhemmilla ei ole ehkä riittävää elämänhallintaa. Lapsi tietää vain sen köyhän todellisuuden, mikä on hänen kotonaan. Kun sossu kustantaa lapselle ratsastuksen, siellä harrastuksessa näkee normaalimpaa elämää, ja lapsella on parempi mahdollisuus tulla ns. kunnon kansalaiseksi. Se on kuin pelastusrengas.
Mutta tajuan vitutuksen, jos raataa 40/h viikko perse hiessä ja silti ei ole varaa tarjota lapselleen sitä mitä haluaa. Mutta ainakin sulla on elämänhallinta.
Vierailija kirjoitti:
Tuttu hehkutti facebookissa, että sossu maksaa lapsen balettitunnit.
Kai tämäkin on siis mahdollista.
Mun balettitunnit makso 20e/ syksy, kiitos työnväenopiston. Ehkä sunkin pitäisi hengitellä sinne pussiin sieltä kateuden ja katkeruuden lomasta?
Miettikää sitä lasta. Miten iloseksi ja onnelliseksi tuo harrastus tekee sen. Minulta tää ei ole mitenkään pois. Te ällötätte mua. Mielellää mun verorahoista mä lapselle annan tommosen harrastuksen. Kuin että joku juo ne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkea, mitä elämässä haluaa, ei voi saada. Se sossun kustantama lapsi on saanut harrastuksen. Mutta sillä on takuulla monta muuta asiaa mitä se ei saa.
Elämä on valintoja täynnä. Myös niille keskituloisille...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jo on ihmiset saavuttaneet uuden alhaisuuden tason, sossun asiakkaiden kadehtimisen. Ei hyvää päivää!
Sossu maksaa harrastuksen, on perheellä niin monta muutakin asiaa pielessä, että ei kävisi mielessä edes ohimennen kadehtia, että miksi noille maksetaan ja mulle ei. Sossulapsi vaihtaisi milloin tahansa ratsastuksen tavalliseen, vaikka pienituloiseen, perheeseen. Hävetkää!
Kukaan ei varmaan kadehdi näitä ihmisiä, mutta totta ihmeessä veronmaksajaa harmittaa, jos kokee, että verorahat valuvat enemmän tai vähemmän hukkaan. Vahva veikkaukseni on, että sossuperheitä auttaisi enemmän jaloilleen ja yrittämään eteenpäin joku muu kuin se, että lapsi saa harrastaa ratsastusta. Toki se ratsastus varmaan kivaa on, mutta ratkaiseeko se perheen ongelmia? Ratsastus (tai joku muu kallis harrastus) tuskin myöskään on poppakonsti ehkäistä lapsen syrjäytymistä, siinäkin asiassa voisi auttaa edullisemmalla tavalla. Toki jos harrastuksen kustantaa jokin yhdistys, sukulainen tms. asia on ihan eri. Mutta minusta on vaan outoa, että ihmiset eivät saisi ottaa mitään kantaa siihen, mihin verorahoja käytetään.
Sinusta on ihan ok. ja niin monen mamman mielestä (ei ainakaan mitään keskustelua) jos varakas, jolla on ostovoimaa hyödyntää verovaroja esim. yksityiset palvelut esim. kalliit terv.palvelut, leikkaukset, fysioterapeutit, suuhygienistit, silmälasit jne. (työterv.hoito ja yks.lääkäriasemat) jotka
kustantaa Kela, vähävaraisten tulonsiirto (asumistuki) suoraan sijoitustoimintaan (vuokra-asunnot), valtion ja kuntien tuet ja avustukset (hissi, energia jne) sijoituskiinteistöihin ja asuntoihin, jolloin sijoituksen arvo nousee entisestään, yksityistiet, kotisiivooja (kotitalousvähennys), palkkatuki jos työllistää puutarhurin, verovapaat osinkotulot, varakkaiden harrastustoimintaa, joita yhteiskunta tukee runsaskätisesti esim. musiikki, teatteri, taide, urheilu jne. jotka ovat pieni tuloisten ulkopuolella, koska heiltä puuttuu ostovoima, työelämässä luontaisedut, maataloustuet, verovapaat ostosmatkat, jne. jne.
Tässä vain muutama mainitakseni, mutta auta armias jos köyhän perheen LAPSI saa muutaman roposen harrastustoimintaa, niin siitä nousee kauhea mekkala mammapalstalla ja yhä rikkaampia ja yhä suurempia veronmaksajia ilmaantuu estradille ja kuorossa huudetaan kuinka palkasta menee 50% veroa ja kuinka se on VÄÄRIN kun yhteiskunta maksaa lapsen parinkympin ratsastusmaksun lapselle, joka monelle mammalle jopa aiheuttaa maasta paon.
Jotain tolkkua ja suhteellisuuden tajua toivon keskusteluun. Ja Ollin laskuoppi iltalukemiseksi.
Kirjoitit ihan asiaa. En edes väitä, että jotkut Nallen maataloustuet olisivat moraalisesti mitenkään oikein. Tässä yhteiskunnassa olisi monta korjattavaa epäkohtaa. Yksi ja vain yksi niistä on verorahoilla kustannetut ökykalliit harrastukset (jos tämä tapaus siis oli sossun täysin maksama?), mutta en ymmärrä, miksi sitä ei saisi kritisoida sen takia, että muitakin epäkohtia on? Jos aloitamme ketjun jostain optioista ja osingoista, voimme siellä kritisoida noita asioita. On moraalisesti oikein (ja varmaan taloudellisestikin kannattavaa) koettaa huolehtia siitä, että lapset/nuoret eivät syrjäydy, mutta edelleen olen sitä mieltä, että hirveän kallista harrastusta ei ole oikein verorahoin kustantaa, koska edullisempi harrastus voisi ajaa saman asian.
Tuntuu, että asenteet kovenevat Suomessa mm. juuri siksi, että monista tuntuu, etteivät omat ponnistelut tuota tulosta. Voin opiskella kovasti, tehdä töitä kovasti ja toivoa saavani siitä jotain taloudellista hyvää, mutta tulos on laiha, koska niillä tienaamillani rahoilla pitää maksaa verojen muodossa monen sellaisen elämä, jotka eivät ehkä edes halua ponnistella. Ymmärrän ihan hyvin sen, että tuntuu epäreilulta raataa jonkin asian eteen, jos toinen saa sen tekemättä mitään ja osaksi minun rahoillani. Sen sijaan luulen, että valtaosa suomalaisista maksaisi veroja mielellään sen eteen, että taataan kohtuullinen elintaso kaikille ja edellytetään jotain ponnistelua. Mutta käytännössä vaatimukset tuntuvat kasvavan koko ajan. Ns. asiantuntijatkin itkevät, kuinka nuoret syrjäytyvät ja tulevat kiusatuiksi, kun ei ole uusinta älypuhelinmallia, ja mikä on heidän mielestään ratkaisu: verorahoilla ne puhelimet! En ymmärrä, miten joillekin se raha tuntuu vain putoavan jostain taivaasta tai kasvavan pankin seinässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä ihmeestä tiedät sossun maksavan?
Oletko nähnyt maksusitoumuksen?Minä maksan erään vähävaraisen yh-perheen lasten ratsastus- ja tanssitunnit, kun ovat siinä lahjakkaita, ihan omista rahoistani.
Eikä se luulisi olevan sinulta pois tai edes juoruakkojen keskustelun arvoinen, kun en toistaiseksi kysy lupaa mihin rahani käytän. Kyllä ootte kaateellisia.
Ja noiden tuntien lisäksi, maksat vielä matkakulut ja hankin varusteet.
Kummitätini myös maksoi eläessään ratsastustunteja.
Hän oli sossussa töissä ja valitsi itse aina jonkun perheen, jota auttoi.
Kummitäti asui itse naapurikylässä, ennen someaikaa ja avun saajat eivät avustaan juoruilleet.Hautajaisissa oli sitten paljon puheita kun muutama näistä avun saajista kertoi mitä apua saivat ja mitä se heille oli tehnyt.
Tänä päivönä tämä ei onnistuisi. Ihmiset kertovat asioitaan, jos annat jollekin, on kohta lisää ihmisiä käsi ojossa.
Kyllä se onnistuu tänäkin päivänä ja luulen sen olevan melko yleinen. Sossu valitsee perheet ja antaa listan avun tarvitsijoista ja maksaja valitsee ja pysyy tuntemattomana, kun harrastuksen tarjoava yritys ottaa perheeseen yhteyttä. Ja yrittäjän suu pysyy tiukasti kiinni, kun on omasta leivästä kysymys.
Ja tämä on paras vaihtoehto, sillä tänä päivänä on ilmassa paljon pahansuopaisuutta ja kateutta, vaikka luulisi ettei se ole keneltäkään pois, jolloin ap. kaltaisia aloituksia tulee.
Olet oikeassa. Hyvin monet kansalaiset osallistuvat eri tavoin köyhien lapsiperheiden auttamiseen. Monet kuvittelevat, että jos perhe ei itse maksa, niin sitten maksajana on sossu. Näin ei kuitenkaan ole. Koko ajan on tullut uusia yhdistyksiä, yhteisöjä, ryhmiä ja ihan vain kaveriporukoita, joissa kansalaiset joko suoraan tai välillisesti mahdollistavat köyhien perheiden lapsille ja nuorille sellaisia asioita, joista he ilman näitä avustajia jäisivät paitsi. Nämä ihmiset käyttävät sosiaalisia verkostojaan ja saavat yhdistettyä tahon, joka voisi jonkin asian toteuttaa, sekä henkilöt, jotka voisivat osallistua kustannuksiin. 50 hengen porukassa jos jokainen maksaa yhden ratsastuskerran, voi jonkun köyhän perheen lapsi ratsastaa viikottain vuoden. Pieni investointi jokaiselle lahjoittajalla, suuri asia köyhän perheen lapselle. Minä kuulun useampaankin tällaiseen porukkaan, mutta emme me halua niminemme ja kasvoinemme julkisuuteen vaan haluamme toimia sivussa ilman julkisuutta.
Kuka määrittelee sen, mitä vaikkapa 7-vuotias harrastaa? No vanhemmat.
Ei se lapsi osaa vielä tuossa vaiheessa sanoa, että vain ratsastus kelpaa, vaan ovat kiinnostuneita ja innostuneita kaikesta mahdollisesta. Se vaihe tulee vasta myöhemmin, kun todella selkeästi alkaa eriytyä ne omat vahvuudet ja kiinnostukset.
Joten ainakin alle 10-vuotias voi harrastaa melkein mitä vaan, poislukien jos nyt jotain yksittäisiä lajeja vieroksuu, vaikka kuinka aikuiset väittäisivät tämän tarvitsevan ratsastustunteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ratsastusterapia lapselle kyseessä. Oikeutettua
Kerron nyt ratsastusharrastuksesta pk-seudulla.
Täällä on muutamia talleja julkisten liikenneyhteyksien varrella. Kaikki ovat kalliita, isoja ja laitosmaisia. Lapset menevät tunnille, laittavat ehkä ponin kuntoon (osassa laitetaan tallin puolelta), ratsastavat sen tiukan tuntinsa ja heihei, nähdään ensi viikolla. Pienemmillä talleilla pääsee vähän enemmän myös tekemään ponien kanssa, mutta ne ovat sitten hankalammissa paikoissa.
Jos haluat kilpailla edes tallin kisoissa, pitää melkein käydä ainakin se kaksi kertaa viikossa.
Jos oikeasti haluat olla hyvä, tarvitset jo nuorena sen oman ponin tai hevosen.
Tämä laji ei ole armollinen muuta kuin niille oikeasti rikkaille. Lahjakkaat nuoret jättävät lajin kesken, koska tajuavat, että eteneminen ei ole mahdollista. Ratsastuskouluihin jäävät humputtelemaan ne satunnaiset ihmiset, joille ratsastaminen on vain matkustelua kerran-pari viikossa.
Muualla Suomessa missä hinnat ovat vähän edullisempia, voikin varmasti ratsastaa myös ihan vaan ilokseen. Pääsee maastoilemaan hyville reiteille, talleilla saa aidosti tehdä kaikenlaista kivaa hevosen kanssa, on pikkukisoja jonne voi tulla kuka vaan.
En ehkä näkisi, että syrjäytymisvaarassa olevalle lapselle tai nuorelle tämä olisi hyvä laji ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerron nyt ratsastusharrastuksesta pk-seudulla.
Täällä on muutamia talleja julkisten liikenneyhteyksien varrella. Kaikki ovat kalliita, isoja ja laitosmaisia. Lapset menevät tunnille, laittavat ehkä ponin kuntoon (osassa laitetaan tallin puolelta), ratsastavat sen tiukan tuntinsa ja heihei, nähdään ensi viikolla. Pienemmillä talleilla pääsee vähän enemmän myös tekemään ponien kanssa, mutta ne ovat sitten hankalammissa paikoissa.
Jos haluat kilpailla edes tallin kisoissa, pitää melkein käydä ainakin se kaksi kertaa viikossa.
Jos oikeasti haluat olla hyvä, tarvitset jo nuorena sen oman ponin tai hevosen.
Tämä laji ei ole armollinen muuta kuin niille oikeasti rikkaille. Lahjakkaat nuoret jättävät lajin kesken, koska tajuavat, että eteneminen ei ole mahdollista. Ratsastuskouluihin jäävät humputtelemaan ne satunnaiset ihmiset, joille ratsastaminen on vain matkustelua kerran-pari viikossa.
Muualla Suomessa missä hinnat ovat vähän edullisempia, voikin varmasti ratsastaa myös ihan vaan ilokseen. Pääsee maastoilemaan hyville reiteille, talleilla saa aidosti tehdä kaikenlaista kivaa hevosen kanssa, on pikkukisoja jonne voi tulla kuka vaan.
En ehkä näkisi, että syrjäytymisvaarassa olevalle lapselle tai nuorelle tämä olisi hyvä laji ollenkaan.
Olet oikeassa. Hevoset ovat upeita eläimiä, mutta ratsastus on äärimmäisen elitistinen laji.
Vierailija kirjoitti:
Kerron nyt ratsastusharrastuksesta pk-seudulla.
Täällä on muutamia talleja julkisten liikenneyhteyksien varrella. Kaikki ovat kalliita, isoja ja laitosmaisia. Lapset menevät tunnille, laittavat ehkä ponin kuntoon (osassa laitetaan tallin puolelta), ratsastavat sen tiukan tuntinsa ja heihei, nähdään ensi viikolla. Pienemmillä talleilla pääsee vähän enemmän myös tekemään ponien kanssa, mutta ne ovat sitten hankalammissa paikoissa.
Jos haluat kilpailla edes tallin kisoissa, pitää melkein käydä ainakin se kaksi kertaa viikossa.
Jos oikeasti haluat olla hyvä, tarvitset jo nuorena sen oman ponin tai hevosen.
Tämä laji ei ole armollinen muuta kuin niille oikeasti rikkaille. Lahjakkaat nuoret jättävät lajin kesken, koska tajuavat, että eteneminen ei ole mahdollista. Ratsastuskouluihin jäävät humputtelemaan ne satunnaiset ihmiset, joille ratsastaminen on vain matkustelua kerran-pari viikossa.
Muualla Suomessa missä hinnat ovat vähän edullisempia, voikin varmasti ratsastaa myös ihan vaan ilokseen. Pääsee maastoilemaan hyville reiteille, talleilla saa aidosti tehdä kaikenlaista kivaa hevosen kanssa, on pikkukisoja jonne voi tulla kuka vaan.
En ehkä näkisi, että syrjäytymisvaarassa olevalle lapselle tai nuorelle tämä olisi hyvä laji ollenkaan.
Harrastaa voi ilman kilpailemistakin. Siskontyttöni on ratsastanut jo yli 10 vuotta ihan vain harrastamisen ilosta. Ei ole kilpaillut kertaakaan, vaikka raha ei olekaan esteenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerron nyt ratsastusharrastuksesta pk-seudulla.
Täällä on muutamia talleja julkisten liikenneyhteyksien varrella. Kaikki ovat kalliita, isoja ja laitosmaisia. Lapset menevät tunnille, laittavat ehkä ponin kuntoon (osassa laitetaan tallin puolelta), ratsastavat sen tiukan tuntinsa ja heihei, nähdään ensi viikolla. Pienemmillä talleilla pääsee vähän enemmän myös tekemään ponien kanssa, mutta ne ovat sitten hankalammissa paikoissa.
Jos haluat kilpailla edes tallin kisoissa, pitää melkein käydä ainakin se kaksi kertaa viikossa.
Jos oikeasti haluat olla hyvä, tarvitset jo nuorena sen oman ponin tai hevosen.
Tämä laji ei ole armollinen muuta kuin niille oikeasti rikkaille. Lahjakkaat nuoret jättävät lajin kesken, koska tajuavat, että eteneminen ei ole mahdollista. Ratsastuskouluihin jäävät humputtelemaan ne satunnaiset ihmiset, joille ratsastaminen on vain matkustelua kerran-pari viikossa.
Muualla Suomessa missä hinnat ovat vähän edullisempia, voikin varmasti ratsastaa myös ihan vaan ilokseen. Pääsee maastoilemaan hyville reiteille, talleilla saa aidosti tehdä kaikenlaista kivaa hevosen kanssa, on pikkukisoja jonne voi tulla kuka vaan.
En ehkä näkisi, että syrjäytymisvaarassa olevalle lapselle tai nuorelle tämä olisi hyvä laji ollenkaan.
Jep, avataan hieman kulurakennetta.
- ratsastuskoulutunnit 30-60e/kpl, näitä tarvitaan 2-3 viikossa jos haluaa edes jotenkin edistyä ja edistyminen tyssää muutaman vuoden harrastamisen jälkeen
- hyvän hevosen hankintahinta 15 000 - 500 000e, halvemmallakin saa, mutta niillä ei ole sitten asiaa pärjäämään kisoissa
- tallipaikka pk-seudulla hyvillä puitteilla 800-1500e/kk, heikommilla treenipuitteilla voi päästä noin viidellä sadalla
- valmennukset omalla hevosella 30-150e/tunti, taas tarvitaan sellaiset vähintään 2 viikossa, mielellään useammin
- hevosen muut kulut ehkä noin 300-1000e/kk, riippuen vähän paljonko tarvitsee esim eläinlääkäriä
Ei ole halpaa.
Halvimmalla pääsee, kun puksuttaa ratsastuskoulussa vuodesta toiseen, mutta varsinkin nuorilla on taipumusta tähän turhautua, vaikka aikuisena siitä voikin nauttia. Syrjemmällä voi tietenkin ostaa halvan hevosen omaan pihaan ja pitää kulut maltillisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron nyt ratsastusharrastuksesta pk-seudulla.
Täällä on muutamia talleja julkisten liikenneyhteyksien varrella. Kaikki ovat kalliita, isoja ja laitosmaisia. Lapset menevät tunnille, laittavat ehkä ponin kuntoon (osassa laitetaan tallin puolelta), ratsastavat sen tiukan tuntinsa ja heihei, nähdään ensi viikolla. Pienemmillä talleilla pääsee vähän enemmän myös tekemään ponien kanssa, mutta ne ovat sitten hankalammissa paikoissa.
Jos haluat kilpailla edes tallin kisoissa, pitää melkein käydä ainakin se kaksi kertaa viikossa.
Jos oikeasti haluat olla hyvä, tarvitset jo nuorena sen oman ponin tai hevosen.
Tämä laji ei ole armollinen muuta kuin niille oikeasti rikkaille. Lahjakkaat nuoret jättävät lajin kesken, koska tajuavat, että eteneminen ei ole mahdollista. Ratsastuskouluihin jäävät humputtelemaan ne satunnaiset ihmiset, joille ratsastaminen on vain matkustelua kerran-pari viikossa.
Muualla Suomessa missä hinnat ovat vähän edullisempia, voikin varmasti ratsastaa myös ihan vaan ilokseen. Pääsee maastoilemaan hyville reiteille, talleilla saa aidosti tehdä kaikenlaista kivaa hevosen kanssa, on pikkukisoja jonne voi tulla kuka vaan.
En ehkä näkisi, että syrjäytymisvaarassa olevalle lapselle tai nuorelle tämä olisi hyvä laji ollenkaan.
Harrastaa voi ilman kilpailemistakin. Siskontyttöni on ratsastanut jo yli 10 vuotta ihan vain harrastamisen ilosta. Ei ole kilpaillut kertaakaan, vaikka raha ei olekaan esteenä.
Toki, mutta harvalle se riittää. Ja nekin jotka eivät halua kilpailla, yleensä haluavat edistyä, mikä sekin valitettavasti ratsastuskouluissa loppuu muutaman vuoden harrastamisen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron nyt ratsastusharrastuksesta pk-seudulla.
Täällä on muutamia talleja julkisten liikenneyhteyksien varrella. Kaikki ovat kalliita, isoja ja laitosmaisia. Lapset menevät tunnille, laittavat ehkä ponin kuntoon (osassa laitetaan tallin puolelta), ratsastavat sen tiukan tuntinsa ja heihei, nähdään ensi viikolla. Pienemmillä talleilla pääsee vähän enemmän myös tekemään ponien kanssa, mutta ne ovat sitten hankalammissa paikoissa.
Jos haluat kilpailla edes tallin kisoissa, pitää melkein käydä ainakin se kaksi kertaa viikossa.
Jos oikeasti haluat olla hyvä, tarvitset jo nuorena sen oman ponin tai hevosen.
Tämä laji ei ole armollinen muuta kuin niille oikeasti rikkaille. Lahjakkaat nuoret jättävät lajin kesken, koska tajuavat, että eteneminen ei ole mahdollista. Ratsastuskouluihin jäävät humputtelemaan ne satunnaiset ihmiset, joille ratsastaminen on vain matkustelua kerran-pari viikossa.
Muualla Suomessa missä hinnat ovat vähän edullisempia, voikin varmasti ratsastaa myös ihan vaan ilokseen. Pääsee maastoilemaan hyville reiteille, talleilla saa aidosti tehdä kaikenlaista kivaa hevosen kanssa, on pikkukisoja jonne voi tulla kuka vaan.
En ehkä näkisi, että syrjäytymisvaarassa olevalle lapselle tai nuorelle tämä olisi hyvä laji ollenkaan.
Harrastaa voi ilman kilpailemistakin. Siskontyttöni on ratsastanut jo yli 10 vuotta ihan vain harrastamisen ilosta. Ei ole kilpaillut kertaakaan, vaikka raha ei olekaan esteenä.
Toki, mutta harvalle se riittää. Ja nekin jotka eivät halua kilpailla, yleensä haluavat edistyä, mikä sekin valitettavasti ratsastuskouluissa loppuu muutaman vuoden harrastamisen jälkeen.
Eli tuosta syystä sinun mielestäsi lapsi, joka rakastaa hevosia ja ratsastamista, ei saisi edes aloittaa harrastusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jo on ihmiset saavuttaneet uuden alhaisuuden tason, sossun asiakkaiden kadehtimisen. Ei hyvää päivää!
Sossu maksaa harrastuksen, on perheellä niin monta muutakin asiaa pielessä, että ei kävisi mielessä edes ohimennen kadehtia, että miksi noille maksetaan ja mulle ei. Sossulapsi vaihtaisi milloin tahansa ratsastuksen tavalliseen, vaikka pienituloiseen, perheeseen. Hävetkää!
Kukaan ei varmaan kadehdi näitä ihmisiä, mutta totta ihmeessä veronmaksajaa harmittaa, jos kokee, että verorahat valuvat enemmän tai vähemmän hukkaan. Vahva veikkaukseni on, että sossuperheitä auttaisi enemmän jaloilleen ja yrittämään eteenpäin joku muu kuin se, että lapsi saa harrastaa ratsastusta. Toki se ratsastus varmaan kivaa on, mutta ratkaiseeko se perheen ongelmia? Ratsastus (tai joku muu kallis harrastus) tuskin myöskään on poppakonsti ehkäistä lapsen syrjäytymistä, siinäkin asiassa voisi auttaa edullisemmalla tavalla. Toki jos harrastuksen kustantaa jokin yhdistys, sukulainen tms. asia on ihan eri. Mutta minusta on vaan outoa, että ihmiset eivät saisi ottaa mitään kantaa siihen, mihin verorahoja käytetään.
Sinusta on ihan ok. ja niin monen mamman mielestä (ei ainakaan mitään keskustelua) jos varakas, jolla on ostovoimaa hyödyntää verovaroja esim. yksityiset palvelut esim. kalliit terv.palvelut, leikkaukset, fysioterapeutit, suuhygienistit, silmälasit jne. (työterv.hoito ja yks.lääkäriasemat) jotka
kustantaa Kela, vähävaraisten tulonsiirto (asumistuki) suoraan sijoitustoimintaan (vuokra-asunnot), valtion ja kuntien tuet ja avustukset (hissi, energia jne) sijoituskiinteistöihin ja asuntoihin, jolloin sijoituksen arvo nousee entisestään, yksityistiet, kotisiivooja (kotitalousvähennys), palkkatuki jos työllistää puutarhurin, verovapaat osinkotulot, varakkaiden harrastustoimintaa, joita yhteiskunta tukee runsaskätisesti esim. musiikki, teatteri, taide, urheilu jne. jotka ovat pieni tuloisten ulkopuolella, koska heiltä puuttuu ostovoima, työelämässä luontaisedut, maataloustuet, verovapaat ostosmatkat, jne. jne.
Tässä vain muutama mainitakseni, mutta auta armias jos köyhän perheen LAPSI saa muutaman roposen harrastustoimintaa, niin siitä nousee kauhea mekkala mammapalstalla ja yhä rikkaampia ja yhä suurempia veronmaksajia ilmaantuu estradille ja kuorossa huudetaan kuinka palkasta menee 50% veroa ja kuinka se on VÄÄRIN kun yhteiskunta maksaa lapsen parinkympin ratsastusmaksun lapselle, joka monelle mammalle jopa aiheuttaa maasta paon.
Jotain tolkkua ja suhteellisuuden tajua toivon keskusteluun. Ja Ollin laskuoppi iltalukemiseksi.
Kirjoitit ihan asiaa. En edes väitä, että jotkut Nallen maataloustuet olisivat moraalisesti mitenkään oikein. Tässä yhteiskunnassa olisi monta korjattavaa epäkohtaa. Yksi ja vain yksi niistä on verorahoilla kustannetut ökykalliit harrastukset (jos tämä tapaus siis oli sossun täysin maksama?), mutta en ymmärrä, miksi sitä ei saisi kritisoida sen takia, että muitakin epäkohtia on? Jos aloitamme ketjun jostain optioista ja osingoista, voimme siellä kritisoida noita asioita. On moraalisesti oikein (ja varmaan taloudellisestikin kannattavaa) koettaa huolehtia siitä, että lapset/nuoret eivät syrjäydy, mutta edelleen olen sitä mieltä, että hirveän kallista harrastusta ei ole oikein verorahoin kustantaa, koska edullisempi harrastus voisi ajaa saman asian.
Tuntuu, että asenteet kovenevat Suomessa mm. juuri siksi, että monista tuntuu, etteivät omat ponnistelut tuota tulosta. Voin opiskella kovasti, tehdä töitä kovasti ja toivoa saavani siitä jotain taloudellista hyvää, mutta tulos on laiha, koska niillä tienaamillani rahoilla pitää maksaa verojen muodossa monen sellaisen elämä, jotka eivät ehkä edes halua ponnistella. Ymmärrän ihan hyvin sen, että tuntuu epäreilulta raataa jonkin asian eteen, jos toinen saa sen tekemättä mitään ja osaksi minun rahoillani. Sen sijaan luulen, että valtaosa suomalaisista maksaisi veroja mielellään sen eteen, että taataan kohtuullinen elintaso kaikille ja edellytetään jotain ponnistelua. Mutta käytännössä vaatimukset tuntuvat kasvavan koko ajan. Ns. asiantuntijatkin itkevät, kuinka nuoret syrjäytyvät ja tulevat kiusatuiksi, kun ei ole uusinta älypuhelinmallia, ja mikä on heidän mielestään ratkaisu: verorahoilla ne puhelimet! En ymmärrä, miten joillekin se raha tuntuu vain putoavan jostain taivaasta tai kasvavan pankin seinässä.
Juuri näin. Ei minulla ole mitään köyhempien auttamista vastaan, mutta haluan myös itse nauttia tekemäni työn hedelmistä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minuakin harmittaa etten voi viedä esikoista ratsastustunneille vaikka hän jatkuvasti niistä puhuu. Meillä on pari muutakin lasta, miehen nettotulot 2600e ja itsellä 1800e plus lapsilisät. Tästä huolimatta emme pysty yhdelle kustantamaan harrastusta joka maksaa 40e/tunti... Tai hän pääsisi niin harvoin että pidämme parempana että ei käydä ollenkaan. Tytöllä on sitten toinen harrastus ja sillä hyvä. Kyllähän se harmittaa että me, jotka teemme kovasti töitä ja maksamme veroja (ja esim hoidosta maksamme yli 500e/kk), emme kuitenkaan tunnu saavan sen leveämpää elämää kuin pummeillen. Joten todellakin ymmärrän ap, pienituloiset työntekijät häviää eniten!
Tämähän se on, toiset raataa duunissa joka päivä ja saavat käteen parisataa enemmän kuin sosiaalipummit, ja juurikin sen parisataa liikaa, jotta saisi mitään tukea sossusta. SItten nämä sosiaalipummit saavat tukien päälle vielä monen tonnenharkinnanvaraiset tuet harrastuksiin yms. eli kokonaisuudessaan saadut rahat ylittävät tuon parisataa kuukaudessa enemmän tienaavan työssä käyvän perheen rahat. Minusta työtä tekemättömät pitäisi laittaa paljon huonompaan asemaan kun vertaa työtä tekeviin nähden. Varsinkin sellaiset, joilla ei ole mitään syytä notkua kotona (esim. työn estävä vamma). Ja varsinkin työttömien lapsilisiä ja tukia tulisi tarkastaa usean lapsen kohdalla alaspäin, eli jos pelkästään tukien varassa elävä perhe tekee vaikka enemmän kuin kaksi lasta, alkaa tuet vähenemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron nyt ratsastusharrastuksesta pk-seudulla.
Täällä on muutamia talleja julkisten liikenneyhteyksien varrella. Kaikki ovat kalliita, isoja ja laitosmaisia. Lapset menevät tunnille, laittavat ehkä ponin kuntoon (osassa laitetaan tallin puolelta), ratsastavat sen tiukan tuntinsa ja heihei, nähdään ensi viikolla. Pienemmillä talleilla pääsee vähän enemmän myös tekemään ponien kanssa, mutta ne ovat sitten hankalammissa paikoissa.
Jos haluat kilpailla edes tallin kisoissa, pitää melkein käydä ainakin se kaksi kertaa viikossa.
Jos oikeasti haluat olla hyvä, tarvitset jo nuorena sen oman ponin tai hevosen.
Tämä laji ei ole armollinen muuta kuin niille oikeasti rikkaille. Lahjakkaat nuoret jättävät lajin kesken, koska tajuavat, että eteneminen ei ole mahdollista. Ratsastuskouluihin jäävät humputtelemaan ne satunnaiset ihmiset, joille ratsastaminen on vain matkustelua kerran-pari viikossa.
Muualla Suomessa missä hinnat ovat vähän edullisempia, voikin varmasti ratsastaa myös ihan vaan ilokseen. Pääsee maastoilemaan hyville reiteille, talleilla saa aidosti tehdä kaikenlaista kivaa hevosen kanssa, on pikkukisoja jonne voi tulla kuka vaan.
En ehkä näkisi, että syrjäytymisvaarassa olevalle lapselle tai nuorelle tämä olisi hyvä laji ollenkaan.
Harrastaa voi ilman kilpailemistakin. Siskontyttöni on ratsastanut jo yli 10 vuotta ihan vain harrastamisen ilosta. Ei ole kilpaillut kertaakaan, vaikka raha ei olekaan esteenä.
Toki, mutta harvalle se riittää. Ja nekin jotka eivät halua kilpailla, yleensä haluavat edistyä, mikä sekin valitettavasti ratsastuskouluissa loppuu muutaman vuoden harrastamisen jälkeen.
Eli tuosta syystä sinun mielestäsi lapsi, joka rakastaa hevosia ja ratsastamista, ei saisi edes aloittaa harrastusta?
Saisi? Tottakai saa, jos vanhemmat sen maksavat.
Kannattaako? Jos hevosia ajatellaan lääkkeeksi syrjäytymiseen ja tuomaan toivoa vaikean elämän kanssa painivalle nuorelle, niin ei missään tapauksessa.
Tuttu hehkutti facebookissa, että sossu maksaa lapsen balettitunnit.
Kai tämäkin on siis mahdollista.