Lue keskustelun säännöt.
Onko 7 välivuotta jo noloa? Ahdistus...
11.04.2016 |
Olen saanut yo-lakin 2008 lopussa. Tämän ajan olen ollut enimmäkseen töissä ja parilla pitemmällä reissulla, mutta nekin oli lomia eikä mitään syvempiä kokemuksia.
Tuntuu että aika on mennyt ihan hujauksessa, heräsin vasta viiden vuoden jälkeen siihen että en ole stressannut mitään jatko-opintoja, vaikka "kuuluisi". Pari viime vuotta olen jo yrittänyt yhteen koulutukseen mihin on vaikea päästä, mutta minkä näen omana alanani. Silti, tuntuu että olen jollain lailla väliinputoaja. Tiedän millainen on oikeasti syrjäytynyt ihminen, mutta erityisesti vanhempani saavat minut tuntemaan itseni sellaiseksi.
Tuntuu että olen jollain lailla luuseri, vaikka olen melkein koko ajan vain ollut töissä ja maksanut veroja. Tehnyt työtä mikä ei ole erityisen hohdokasta, mutta silti viihdyn. Tuntuu että olen käyttänyt ajan ihan hyvin, mutta lähipiirini mielestä pitäisi olla jo oikea ammatti. Edes opiskella jotain mikä ei välttämättä työllistä. Asenne tuntuu olevan, että opiskelu on tärkeää itsensä takia, ei sen että se johtaa hyviin työmahdollisuuksiin.
Ois ehkä pitänyt johonkin Demiin tää, mutta ajattelin vaan jos joku osaisi kommentoida.
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi kyllä joko loppututkinto tai ammatillinen tutkinto hankkia. Nelikymppisenä on kyllä aika hukassa työmarkkinoilla pelkkänä ylioppilaana.
No juurikin näin ja tämä vielä asiallisesti sanottuna.
En usko, että työnantajia suuresti kiinnostaa työnhakija, joka ei ole 8 vuodessa saanut opintoja aloitettua. Osoittaa päämäärättömyyttä ja kunnianhimon puutetta ja syntyy vaikutelma ajelehtivasta luonteesta. Meinaan vaan kun hakijoina on monia, joilla on kaksikin tutkintoa. Lisäksi tutkinnon puuttuminen vaikuttaa joillakin aloilla palkkaa vähentävästi.
Alasta riippuen työkokemus voi olla plussaa siihen nähden että joku on nysvännyt kokoon kaksi tutkintoa ilman kosketusta todelliseen työelämään.
Jep, ennemmin minäkin olisin huolissani niistä ikuisista opiskelijoista. Tulee sellainen kuva ettei työnteko oikein kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi kyllä joko loppututkinto tai ammatillinen tutkinto hankkia. Nelikymppisenä on kyllä aika hukassa työmarkkinoilla pelkkänä ylioppilaana.
Nelikymppisenä on hukassa (lue: kelvoton) työmarkkinoilla myös alanvaihtajana. Pitkäkään työkokemus ei auta, jos se on eri alalta (totesin juuri, olen valmistumassa aikuisena maisteriksi ja alalleni yhtä vihreä kuin ne 15 v nuoremmat). "Elämän mittainen opiskelu", pah 😀
No kyllä toista tutkintoa suunnitellessa kannattaisi hieman miettiä, että kykenisi yhdistämään noiden kahden alan osaamista. Ja aika monesti kuitenkin voi. Jos taas valitsee täysin eri alan se on oma valinta, silloin ei kannata asiasta kiukutella.
Aikuisopiskelija on siisti termi tässä vaiheessa. Kun itse opiskelin yliopistolla niin siellä oli useita 24-35 vuotiaita aloittamassa opintoja ja aika harva oli 18-19 kuten minä. AMK:ssa taas on aikuislinjoja joissa voit opiskella työn ohessa. Jos nykyinen työsi ei ole mieletön rahasampo ja tuonut erityisosaamista, niin opiskelu kannattaa. Muuten voi harmittaa kun kaverit aikuistuvat ja siirtyvät parempiin töihin ja sä et pääse välttämättä eteenpäin ilman kouluja. Hyviä opintoja!
No ei todellakaan ole noloa jos on ollut töissä. Eihän ne silloin ole edes mitään välivuosia, kun on päättänyt olla töissä. Ei oo mikään pakko hankkia koulutusta lukion jälkeen jos töitä saa ilmankin, monet tekee niinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi kyllä joko loppututkinto tai ammatillinen tutkinto hankkia. Nelikymppisenä on kyllä aika hukassa työmarkkinoilla pelkkänä ylioppilaana.
Nelikymppisenä on hukassa (lue: kelvoton) työmarkkinoilla myös alanvaihtajana. Pitkäkään työkokemus ei auta, jos se on eri alalta (totesin juuri, olen valmistumassa aikuisena maisteriksi ja alalleni yhtä vihreä kuin ne 15 v nuoremmat). "Elämän mittainen opiskelu", pah 😀
No kyllä toista tutkintoa suunnitellessa kannattaisi hieman miettiä, että kykenisi yhdistämään noiden kahden alan osaamista. Ja aika monesti kuitenkin voi. Jos taas valitsee täysin eri alan se on oma valinta, silloin ei kannata asiasta kiukutella.
Tottakai se on oma valinta. Ihmisillä on erilaisia syitä hakeutua opiskelemaan, erilaisia mielenkiinnon kohteita ja erilaisia elämäntilanteita.
Valitsin aikanaan ensimmäisen alani aikanaan hyvän työllisyyden vuoksi, tavallaan hyvä niin sillä se maksoi asuntolainan ja laskut, mutta muuten se ei ollut kannattava ratkaisu ja lopulta leipännytti (toisaalta, mikäpä ei yli 10 vuoden jälkeen...?)
Pidän silti vahinkona sekä itseni että yhteiskunnan kannalta sitä, etten pääse hyödyntämään osaamistani alalta 2 eli ns saa jalkaa oven väliin, valmistumassa on normaalia laajempi tutkinto hyvillä arvosanoilla. Eipä sillä, saan kyllä aikani kulumaan jatkossakin, mutta voisin vaikka olla hyödyksi jossain.
Ihmeellinen ajatus poikii turhankin luterilaisesta työmoraalista, josta lienee olosuhteet huomioon ottaen viisainta pyrkiä eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sinun sijassasi tekisin kuten itse: Kävisin jonkun ammatin työn ohessa. Joku koulutus on hyvä olla kuitenkin. Mulla kyllä kävi niin, että sain jo kesken koulutuksen ko. alalta paremman työpaikan ja paremman palkan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi kyllä joko loppututkinto tai ammatillinen tutkinto hankkia. Nelikymppisenä on kyllä aika hukassa työmarkkinoilla pelkkänä ylioppilaana.
Nelikymppisenä on hukassa (lue: kelvoton) työmarkkinoilla myös alanvaihtajana. Pitkäkään työkokemus ei auta, jos se on eri alalta (totesin juuri, olen valmistumassa aikuisena maisteriksi ja alalleni yhtä vihreä kuin ne 15 v nuoremmat). "Elämän mittainen opiskelu", pah 😀
No kyllä toista tutkintoa suunnitellessa kannattaisi hieman miettiä, että kykenisi yhdistämään noiden kahden alan osaamista. Ja aika monesti kuitenkin voi. Jos taas valitsee täysin eri alan se on oma valinta, silloin ei kannata asiasta kiukutella.
Tottakai se on oma valinta. Ihmisillä on erilaisia syitä hakeutua opiskelemaan, erilaisia mielenkiinnon kohteita ja erilaisia elämäntilanteita.
Valitsin aikanaan ensimmäisen alani aikanaan hyvän työllisyyden vuoksi, tavallaan hyvä niin sillä se maksoi asuntolainan ja laskut, mutta muuten se ei ollut kannattava ratkaisu ja lopulta leipännytti (toisaalta, mikäpä ei yli 10 vuoden jälkeen...?)
Pidän silti vahinkona sekä itseni että yhteiskunnan kannalta sitä, etten pääse hyödyntämään osaamistani alalta 2 eli ns saa jalkaa oven väliin, valmistumassa on normaalia laajempi tutkinto hyvillä arvosanoilla. Eipä sillä, saan kyllä aikani kulumaan jatkossakin, mutta voisin vaikka olla hyödyksi jossain.
Ihmeellinen ajatus poikii turhankin luterilaisesta työmoraalista, josta lienee olosuhteet huomioon ottaen viisainta pyrkiä eroon.[/quote
Lisään tähän vielä senkin, että aloittaessani alan työtilanne oli vielä hyvä, eikä kyse ole assyriologiasta, kirkkoslaavista eikä sukupuolentutkimuksesta (selvennys tarpeen tällä palstalla 😀) Muutamassa vuodessa ehtii tapahtua paljon, ainakin huonoon suuntaan. Omaa tilannettani vielä paljon surkeammin menee niillä valmistuvilla nuorilla, jotka eivät uskalla ottaa papereita ulos työttömyyden pelossa, niitäkin tuntuu riittävän.
Ei ole noloa. Mutta valitse oikeasti työllistävä ala, kun menet opiskelemaan.