Kuinka moni teistä on tai on ollut väkivaltaisessa suhteessa?

Minä olin väkivaltaisessa suhteessa. Manipulointia, syyllistämistä ja vähättelyä (henkistä väkivaltaa) oli päivittäin. Kaikki mitä tein oli väärin: ostin väärät ruuat kaupasta, laitoin huonoa ruokaa, siivosin liian harvoin... Mies vain kävi töissä ja istui sohvalla. Itselläni oli myös päivätyö, mutta miehen mielestä minun olisi pitänyt hoitaa kaikki kotiaskareet yksin! Henkinen väkivalta murensi itsetuntoni täysin ja pakenin pahaa oloa mm. alkoholiin ja pitkiin kävelylenkkeihin. Minulla ei saanut olla miespuolisia kavereita, ja jos erehdyin puhumaan jollekin toiselle miehelle niin heti oma mies haukkui huoraksi, lutkaksi, ämmäksi, pettäjäksi... En ikinä tehnyt mitään mistä olisi ollut oikeasti syytä suuttua, en flirttaillut muille, saatika ikinä edes halannut/pussannut/pannut ketään. Mies kuitenkin luuli minun koko ajan pettävän häntä ja syytti ja uhkaili minua jatkuvasti.

Fyysisesti mies loukkasi minua vain pari kertaa: kerran eräiden juhlien jälkeen tönäisi sängystä pois, kerran ravisteli väkivaltaisesti kun saavuin kymmenen aikaan illalla kaverin luota. Lisäksi uhkaili minua väkivallalla ja peloissani nukuin muutaman yön sohvalla, veitsi tyynyn alla piilossa.

En itsekään tiedä miten jaksoin tuota suhdetta kolmen vuoden ajan. Aluksi mies oli kaikkea mitä toivoin puolisolta, sitten helvetti alkoi kun muutimme yhteen. Mies manipuloi minua ja sai uskomaan, että kaikki parisuhteemme ongelmat johtuivat minusta ja minun "lutkailevasta" käytöksestä. Olin nuori ja hyvin epävarma. Yritin erota pari kertaa, mutta aina mies itkien sai minut jäämään. Hän lupasi ja vannoi muuttuvansa, onnea jatkui aina vähän aikaa, mutta nopeastihan siitä palattiin vanhoihin uomiin.

Lopulta kolmen pitkän ja onnettoman vuoden jälkeen erosin miehestä. Ensin tuli perinteiset lupaukset ja itkemiset, mutta sitten kun en taipunut niin alkoi huutaminen ja vihaaminen. Mies muutti viikon sisällä kaverilleen väliaikaismajoitukseen ja kävi hakemassa tavaransa pois kämpän saatuaan. Jouduin hoitaman kaikki käytännönjärjestelyt yksin: irtisanoin kämpän, eri sopimukset siihen liittyen, hoidin loppusiivouksen yksin. Ero oli raskas niin henkisesti ja fyysisestikin, mutta lopulta kun sain muutettua omaan asuntooni ja lopetimme yhteydenpidon niin helptus oli sanoinkuvaamattoman suuri. En ole katunut eroa sekuntiakaan, vaikka mies on pari kertaa ottanut yhteyttä ja anonut minua palaamaan. En usko, että mies siitä olisi yllättäen parantanut tapojaan. En ole suhteen jälkeen seurustellut vakavasti kenenkään kanssa (2 vuotta erosta, pari lyhyttä tapailusuhdetta takana), mutta olen mieluummin yksin ja onnellinen, kuin huonossa suhteessa. Vaikka ero oli ehdottomasti ainoa ja oikea ratkaisu, niin se oli silti isoin ja vaikein päätös elämässäni.

Miulla ollut kaksi suhdetta jossa väkivaltaa. Eka oli ylä-astepoikakaveri ja toka joskus parikymppisenä. Ei enää koskaan.

Sinä joka olet ollut suhteessa, joka sisälsi fyysistä, henkistä tai seksuaalista väkivaltaa - paina nuoli ylös!

Sinä joka et ole ollut sellaisessa suhteessa, paina nuoli alas!

Minuakin kiinnostaa kuinka yleistä tuo on.

Mulla ollut kolme suhdetta, joista yhdessä jatkuvaa ja kokoaikaista henkistä väkivaltaa. Kahdessa ei mitään.