Tajusitko lapsena Viisikko-kirkoista
Että se Paulahan oli transsukupuolinen? Halusi itseään kutsuttavan Pauliksi, oli huono ryhti, parransänki ja möreä ääni. Veti laardia naamaan ja huuhtoi sen alas inkiväärioluella.
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen Paula? Hahmojen nimet ovat Timmy, Anne, George, Dick ja Julian.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Viisikko
"heidän serkkunsa Pauli – poikatyttö, jonka oikea nimi on Paula, mutta hän haluaa, että häntä kutsutaan Pauliksi"
Vierailija kirjoitti:
Se Paulin näyttelijä, joka näytteli ainoassa viralliseksi luokiteltavassa Viisikko tv-sarjassa 70-luvun lopulla, on kuollut muutama vuosi sitten. Ne muut viisikon jäsenet on nyt jotain 53-vuotiaita. Itsaria veikkailivat Enid Blyton Societyn sivuilla.
Niin, transsukupuolisten elämä ei totisesti ole helppoa. Itsemurhia ja mielenterveyden häiriöitä esiintyy yleisesti :(
Enid Blyton oli julma kun kirjoitti kohauttamishalussaan transsukupuolisen hahmon Viisikkoonsa eikä ajatellut ollenkaan seurauksia. Tässäkin taas nähtiin, että henkilöhahmi päätyi itsariin. :(
Vierailija kirjoitti:
Minunkin 1920-luvulla syntynyt isoäitini piti noin 14-vuotiaana koulukuvassa kravattia ja lyhyttä polkkatukkaa. Halusi häivyttää sukupuolta. Eikä todellakaan koskaan ollut mikään transvestiitti vaan aivan tavallinen äiti, rouva ja emäntä!
Pitikö myös banaania housunpuntissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin 1920-luvulla syntynyt isoäitini piti noin 14-vuotiaana koulukuvassa kravattia ja lyhyttä polkkatukkaa. Halusi häivyttää sukupuolta. Eikä todellakaan koskaan ollut mikään transvestiitti vaan aivan tavallinen äiti, rouva ja emäntä!
Pitikö myös banaania housunpuntissa?
Todennäköisemmin varmaan porkkanaa. Noihin aikoihin ei Suomessa vielä syöty banaaneja.
En tajunnut, vaikka transpoika olin (ja olen) itsekin. Tosin olin silloin 7 eikä transsukupuolisuudesta puhuttu 80-luvulla juurikaan. Kirjoissa kyllä aina korostettiin, kuinka Pauli olisi halunnut olla syntynyt pojaksi määriteltynä.
Edes yhden henkilön häilyvä sukupuoli-identiteetti ei riittänyt pelastamaan sarjaa vasemmistolaisten päättäjien vainolta 1980-luvulla joissakin Englannin kirjastoissa. Kirjat pantiin varaston puolelle, kun kaikki 5 päähenkilöä olivat valkoihoisia.
Pauli oli mun sankari Tim-koiransa kanssa. Pauli halusi olla poika ja se oli ihan OK. Pauli lienee niitä harvoja naispuolisia fiktiivisiä henkilöhahmoja, joihin samastuin penskana. Kaikki muut olivat miespuolisia.
Länkkäreissä samastuin inkkareihin. Leikeissä halusin olla aina intiaani, ja sieltä lienee peräisin kiinnostus jousiammuntaan - harrastan sitä vieläkin. Toinen lapsuuden TV:n innoittama leikki oli tietysti kuulennot, samastuin (mies)kosmonautteihin. Edelleen harrastan tähtitiedettä.
En samaistunut esim. länkkäreissä esiintyneisiin naisiin, koska he olivat lapsen mielestä niin stanan tylsiä. Ja kappas, aikuisena yliopistossa törmään toiseuden käsitteeseen ja tottahan se on. Klassisessa hollywood-länkkärissä nainen edustaa passiivisuutta, objektia, jota pysähdytään pällistelemään esineenä, arvostellaan ulkonäköä ja pantavuutta, ehkä se jopa sanoo jotain, mut ei sillä ole väliä, ja kun nainen poistuu kuvasta, jatkuu toiminta. Lapsikin tämän ymmärsi, eikä halunnut olla/ei tuntenut itselleen sopivaksi tätä naiskuvaa. Lapsen sanoin: tylsiä ovat, mä haluun ratsastaa preerialla, ampua jousella tai aseella ja juoda viskiä tai muuta tulilientä.
Mutta tuleeko siinä sivussa mukana oman sukupuolen vähättely tai halveksunta? Kun ei ole positiivista, aktiivista naiskuvaa? Tämäkö luo 'hyviä jätkiä' ym noloja tapauksia? No itse en naisia tai naiseuttani vähättele, mutta en myöskään epäile, etteikö näin joillekin naisille ole käynyt.
Mites tuo ginger ale sitten ap:n mielestä tukee teoriaa?
Vierailija kirjoitti:
Mites tuo ginger ale sitten ap:n mielestä tukee teoriaa?
Noh, sehän nyt oli vain muistuma Viisikko-sarjoista, sitähän ne koko ajan lipitti. Sanotaan nyt vaikka, että lisäsin ko. kohdan värittämään aloitustani.
En yhtään ihmettele, että Paula halusi olla Pauli, kun muistaa ne asenteet noissa kirjoissa. Tytöt eivät saaneet tehdä mitään hauskaa tai jännittävää.
Tuija Lehtisen kirjoissa on sitten myös Transu, Maissi Katariina eli Masa.
Vierailija kirjoitti:
Pauli oli mun sankari Tim-koiransa kanssa. Pauli halusi olla poika ja se oli ihan OK. Pauli lienee niitä harvoja naispuolisia fiktiivisiä henkilöhahmoja, joihin samastuin penskana. Kaikki muut olivat miespuolisia.
Länkkäreissä samastuin inkkareihin. Leikeissä halusin olla aina intiaani, ja sieltä lienee peräisin kiinnostus jousiammuntaan - harrastan sitä vieläkin. Toinen lapsuuden TV:n innoittama leikki oli tietysti kuulennot, samastuin (mies)kosmonautteihin. Edelleen harrastan tähtitiedettä.
En samaistunut esim. länkkäreissä esiintyneisiin naisiin, koska he olivat lapsen mielestä niin stanan tylsiä. Ja kappas, aikuisena yliopistossa törmään toiseuden käsitteeseen ja tottahan se on. Klassisessa hollywood-länkkärissä nainen edustaa passiivisuutta, objektia, jota pysähdytään pällistelemään esineenä, arvostellaan ulkonäköä ja pantavuutta, ehkä se jopa sanoo jotain, mut ei sillä ole väliä, ja kun nainen poistuu kuvasta, jatkuu toiminta. Lapsikin tämän ymmärsi, eikä halunnut olla/ei tuntenut itselleen sopivaksi tätä naiskuvaa. Lapsen sanoin: tylsiä ovat, mä haluun ratsastaa preerialla, ampua jousella tai aseella ja juoda viskiä tai muuta tulilientä.
Mutta tuleeko siinä sivussa mukana oman sukupuolen vähättely tai halveksunta? Kun ei ole positiivista, aktiivista naiskuvaa? Tämäkö luo 'hyviä jätkiä' ym noloja tapauksia? No itse en naisia tai naiseuttani vähättele, mutta en myöskään epäile, etteikö näin joillekin naisille ole käynyt.
Niinpä. Olisiko Viisikoissa voinut olla poika, joka olisi halunnut olla tyttö ja olisi pukeutunut tyttöjen vaatteisiin? Eipä olisi, koska tytöt edustavat heikompaa osapuolta. Konservatiivisessa Englannissa tuollaiet "poikatytöt" eli butchlesbot olivat sukupuolettomuudessaan hyväksyttäviä mutta auta armias, jos kirjaan olisi päässyt livahtamaan oikea transu.
Oon myös lukenut Viisikko-kirjoja ja 90-luvulla olen syntynyt. Äidin vanhoja Viisikko-kirjoja on mummo mulle tyrkyttänyt.
Joo, minusta ne kirjat olivat tylsiä mm. sen takia kun niissä jotenkin puhuttiin liikaa siitä miten se Paula halusi olla Pauli ja tehtiin Paulin poikamaisuudesta aivan valtava numero. Ajattelin, että se hahmo on jotenkin huomionhakuinen, en ymmärtänyt että joku voisi oikeasti kokea että oma biologinen sukupuoli on niin vastenmielinen. Muutenkin ne kirjat olivat hirvittävän tylsiä eväsluetteloita, en jaksanut lukea niitä.
Vierailija kirjoitti:
Minunkin 1920-luvulla syntynyt isoäitini piti noin 14-vuotiaana koulukuvassa kravattia ja lyhyttä polkkatukkaa. Halusi häivyttää sukupuolta. Eikä todellakaan koskaan ollut mikään transvestiitti vaan aivan tavallinen äiti, rouva ja emäntä!
Tyypillinen suomalainen nainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin 1920-luvulla syntynyt isoäitini piti noin 14-vuotiaana koulukuvassa kravattia ja lyhyttä polkkatukkaa. Halusi häivyttää sukupuolta. Eikä todellakaan koskaan ollut mikään transvestiitti vaan aivan tavallinen äiti, rouva ja emäntä!
Pitikö myös banaania housunpuntissa?
Pitikö Paulikin?
Sielläkö niitä eväitä säilöttiin...
Se syöminen niissä oli tylsää. Itse en ole transsukupuolinen, mutta pitkänä ja laihana (tukka kynittynä) mua luultiin alle 10-vuotiaana pojaksi...ei kiva. Joten yli Pauli-juttu ei tuntunut missään.
Itse luin salaisuus-sarjaa joka oli mielettömän hyvä!
Pauli jutun tajusin muksunakin jo. Mä olen ne kaikki kahlannut läpi, että toisinaan ärsytti se eväiden listaus. Fillareilla menivät paikasta toiseen ja pienet nyssäkät vaan mukanaan. Silti sitä evästä riitti koko komppanjalle. Ei ollut puutetta ei. Myös se ketutti, kun ne tytöt oli aina ruokavastaavia, eikä Paula/i osallistunut, koska hän halusi olla poika, eikä tyttöjutut kiinnosta. Eikö transkikkeleitä kiinnosta elossa olo?
Blytonia muuten syytettiin myös rasismista, koska pahikset olivat useimmiten mustia.
Minäpä luin Kolmea etsivää enkä mitään hintti-viisikkoa.