Mä oon helvetin tyytyväinen että elin nuoruuteni 80-luvulla
Kun kattoo näitä nykyisiä nuoria, niin hirvittää välillä. Vaatteet pelkkiä pieniä kangaspaloja ja suuri osa näyttää suoraan bordellista karanneilta. Meillä sai olla löysät college-puserot joihin sai kaikki muodot piiloon eikä vaatteitakaan uskaltanut jatkuvasti ruinata, kun ei olisi kuitenkaan saanut. En osaa vieläkään pukeutua paljastelevasti, vaan käytän tavallisia siistejä t-paitoja. Vanhemmatkin on nykyisin lujilla kun nuorten täytyisi pysyä mukana järjettömässä kilpavarustelussa. Mut siksihän me 80-luvun nuoret ollaankin sit ihan kunnon kansalaisia, saas nähä mitä näistä taskulolitoista tulee.
Kommentit (4)
Olisi munkin nuoruudessani voinut kulkea kankaanpaloissa ja meikata itsensä naurettavaksi ja tehdä jo 14-vuotiaana parhaansa näyttääkseen maksulliselta naiselta. Eipähän vaan olisi kelvannut mun vanhemmille, että lapsi kulkisi sen näköisenä, ja julmasti oli farkkujen ja paitojen ja muun tylsän kelvattava. Isäkin kehtasi nauraa, kun en olisi tahtonut pitää pipoa tukkani takia...
*reps*
Vierailija:
Isäkin kehtasi nauraa, kun en olisi tahtonut pitää pipoa tukkani takia...
Minäkin olin niin mahdottoman ' kapinallinen' teini, että nyökkäilin äidille " juu juu" , kun piposta, huivista, villahousuista ja muista lämpimistä tykötarpeista oli puhe ja riisuin ne äkkiä nurkan takana =D Jos oli oikein kylmä, kipaisin kouluun metsän kautta, että olisi voinut pitää pipoa vähän kauemmin päässä. Mutta kyllä se kavereitten ' painostus' oli suurempi kriteeri, kuin äidin suuttuminen tuossa iässä.
Vierailija:
Sinäkö kuvittelet, että kaikilla muilla oli äidin lupa olla ilman pipoa
*reps*
lippiksiään pois edes sisätiloissa...