Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mies ei lähde asunnosta...

Vierailija
10.04.2016 |

Miten saisin miehen lähtemään minun ja hänen yhteisestä kodista pois? Muutimme tänne kolme kuukautta sitten, ja jätin miehen eilen, sillä yhteisasumisestamme ei mielestäni tule yhtään mitään eikä mies ole sopivaa kumppanimateriaalia minulle. Mies ei nyt suostu lähtemään, vaan haluaisi että minä lähden, sillä minä jätin hänet. Haluaisin miehen lähtevän, sillä hän ensinnäkin saisi helpommin uuden asunnon, kun on paljon varakkaampi kuin minä (minä opiskelen, mies on vakitöissä ja tienaa paljon kuussa). Lisäksi en itse halua luopua tästä asunnosta hyvän sijainnin takia.
Voinko minä vain kylmänviileästi esim. kutsua poliisit tai viedä hänen tavaransa ulos täältä? En nimittäin jaksaisi katsella häntä enää sekuntakaan.

Kommentit (63)

Vierailija
61/63 |
10.04.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko että auttaa tuomioistuinkaan, jos kyseessä on avopari. Silloin ei voi tehdä virallista eroilmoitusta yhtään minnekään. Oletteko te ap naimisissa? Hae nyt ihmeessä opiskelija-asuntoa, niitä vapautuu eniten keväällä!

Moraalisesti ajatellen sen joka haluaa lähteä suhteesta, olisi luontevinta lähteä yhteisestä kodista. Jos miehesi haluaisi olla ystävällinen sinua kohtaan, hän huomioisi sinun vaikean tilanteesi, mutta en tiedä onko se niin vaikea kuitenkaan, kun voit hakea opiskelija-asuntoa.

Ei mies tajua tilannettani, tai sitten ei vain halua tajuta. Emme onneksi ole naimisissa, vaan suhdettamme kesti viisi kuukautta.

Lisäpontta käsitykselle provosta antaa, että suhde on kestänyt 5 kuukautta, ja yhdessä asuttu 3. Ei kai KUKAAN muuta yhteen 2 kk jälkeen varsinkaan, kun into on jo 3 kk eteenpäin täysin kadonnut, eli hyvin epävarmalla pohjalla on suhde ollut alun perinkin.

Tämä ei siis ole mikään provo, vaikka te kaikki luulisitte niin. Olimme suhteen alusta asti kuin paita ja peppu, joten päätimme laittaa yhteisen kodin hakuun muutaman viikon seurustelun jälkeen. Ajattelimme, että tässä olisi meidän molempien loppuelämän kestävä suhde, joten mitäpä sitä yhteenmuuttoa turhaan pitkittämään. Muutenkin mielestäni on järkevämpää muuttaa yhteen ennemmin kuin myöhemmin, sillä olisi paljon ikävämpää muuttaa yhteen esim. kahden vuoden päästä ja todeta ettei jutusta tulekaan mitään. Valitettavasti tässä kuitenkin kävi niin, että reilun parin kuukauden hyvin menneen yhdessäasumisen jälkeen jouduin toteamaan ettei mies olekaan minulle se oikea, jonka kanssa tahdon viettää loppuelämäni. Sitä ennen olin siis täysin varma, että juttumme tulisi kestämään. Ap

Tyhmyydestä sakotetaan. Opithan sinä tästä tapauksesta kuitenkin jotain?

Mitähän minä nyt olen muka tehnyt tyhmästi, tein vain sen mitä piti tehdä kun mies osoittautuikin epäsopivaksi minulle. Ap

Tyhmyyttä oli muuttaa tuntemattoman ihmisen kanssa yhteiseen asuntoon hormonien hyrskytessä ensihuumaa. Aikuisen ihmisen on osattava harkita asioita siltäkin kannalta, että kaikki ei menekään suunnitelmien mukaan.

Opithan sinä tästä tapauksesta sen, että seuraavan kerran seurustelet vaikka vuoden ennen kuin edes harkitset yhteisen asunnon hankintaa? Vai oletko sitä mieltä, että yhteen vain heti, kun seuraavan miehen kanssa tuntuu olo paitajapeppumaiselta loppuelämän suhteelta? Nythän sinun jo pitäisi tietää se, että arviointikykysi ei ole ihan niin hyvä kuin sen pitäisi olla, vai mitä?

Minusta ei vain ole järkeä seurustella vuositolkulla ennen yhteenmuuttoa. Yhteenmuuttaessa näkee melkeinpä heti, onko suhteessa edes vähän potentiaalia kestää pitkään. Tahdon kuitenkin kestävän parisuhteen, ja yhteenmuuton lykkääminen siihen asti, kun ollaan seurusteltu ensin vuosikausia, on mielestäni täysin turhaa. Ei ole kiva juttu olla ensin vuosia suhteessa asumatta yhdessä, muuttaa lopulta yhteen ja joutua eroamaan muutaman kuukauden päästä yhteenmuutosta, koska ei sovitakaan yhteen. Tästä syystä mielestäni mahdollisimman nopea yhteenmuutto on paljon parempi ratkaisu.Siinä säästää sekä mies että minä aikaa, jos pitääkin erota pian yhteenmuuton jälkeen. AP

Seuraavan kerran sitten pidätte kumpikin oman asuntonne. Asutte toisessa ja panette toisen alivuokralle tai pidätte tyhjillään. Onko tämä sinulle nyt selvää vai oletko sitä mieltä, että asumiskokemus ei ole täydellinen, jos suunnitelma B on suojaverkkona?

Vierailija
62/63 |
12.04.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko että auttaa tuomioistuinkaan, jos kyseessä on avopari. Silloin ei voi tehdä virallista eroilmoitusta yhtään minnekään. Oletteko te ap naimisissa? Hae nyt ihmeessä opiskelija-asuntoa, niitä vapautuu eniten keväällä!

Moraalisesti ajatellen sen joka haluaa lähteä suhteesta, olisi luontevinta lähteä yhteisestä kodista. Jos miehesi haluaisi olla ystävällinen sinua kohtaan, hän huomioisi sinun vaikean tilanteesi, mutta en tiedä onko se niin vaikea kuitenkaan, kun voit hakea opiskelija-asuntoa.

Ei mies tajua tilannettani, tai sitten ei vain halua tajuta. Emme onneksi ole naimisissa, vaan suhdettamme kesti viisi kuukautta.

Lisäpontta käsitykselle provosta antaa, että suhde on kestänyt 5 kuukautta, ja yhdessä asuttu 3. Ei kai KUKAAN muuta yhteen 2 kk jälkeen varsinkaan, kun into on jo 3 kk eteenpäin täysin kadonnut, eli hyvin epävarmalla pohjalla on suhde ollut alun perinkin.

Tämä ei siis ole mikään provo, vaikka te kaikki luulisitte niin. Olimme suhteen alusta asti kuin paita ja peppu, joten päätimme laittaa yhteisen kodin hakuun muutaman viikon seurustelun jälkeen. Ajattelimme, että tässä olisi meidän molempien loppuelämän kestävä suhde, joten mitäpä sitä yhteenmuuttoa turhaan pitkittämään. Muutenkin mielestäni on järkevämpää muuttaa yhteen ennemmin kuin myöhemmin, sillä olisi paljon ikävämpää muuttaa yhteen esim. kahden vuoden päästä ja todeta ettei jutusta tulekaan mitään. Valitettavasti tässä kuitenkin kävi niin, että reilun parin kuukauden hyvin menneen yhdessäasumisen jälkeen jouduin toteamaan ettei mies olekaan minulle se oikea, jonka kanssa tahdon viettää loppuelämäni. Sitä ennen olin siis täysin varma, että juttumme tulisi kestämään. Ap

Tyhmyydestä sakotetaan. Opithan sinä tästä tapauksesta kuitenkin jotain?

Mitähän minä nyt olen muka tehnyt tyhmästi, tein vain sen mitä piti tehdä kun mies osoittautuikin epäsopivaksi minulle. Ap

Eli se on miehen vika,että ap on jossain mielenhäiriössä muuttanut yhteen "epäsopivan" miehen kanssa.mielenkiintoinen logiikka!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
63/63 |
12.04.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko että auttaa tuomioistuinkaan, jos kyseessä on avopari. Silloin ei voi tehdä virallista eroilmoitusta yhtään minnekään. Oletteko te ap naimisissa? Hae nyt ihmeessä opiskelija-asuntoa, niitä vapautuu eniten keväällä!

Moraalisesti ajatellen sen joka haluaa lähteä suhteesta, olisi luontevinta lähteä yhteisestä kodista. Jos miehesi haluaisi olla ystävällinen sinua kohtaan, hän huomioisi sinun vaikean tilanteesi, mutta en tiedä onko se niin vaikea kuitenkaan, kun voit hakea opiskelija-asuntoa.

Ei mies tajua tilannettani, tai sitten ei vain halua tajuta. Emme onneksi ole naimisissa, vaan suhdettamme kesti viisi kuukautta.

Lisäpontta käsitykselle provosta antaa, että suhde on kestänyt 5 kuukautta, ja yhdessä asuttu 3. Ei kai KUKAAN muuta yhteen 2 kk jälkeen varsinkaan, kun into on jo 3 kk eteenpäin täysin kadonnut, eli hyvin epävarmalla pohjalla on suhde ollut alun perinkin.

Tämä ei siis ole mikään provo, vaikka te kaikki luulisitte niin. Olimme suhteen alusta asti kuin paita ja peppu, joten päätimme laittaa yhteisen kodin hakuun muutaman viikon seurustelun jälkeen. Ajattelimme, että tässä olisi meidän molempien loppuelämän kestävä suhde, joten mitäpä sitä yhteenmuuttoa turhaan pitkittämään. Muutenkin mielestäni on järkevämpää muuttaa yhteen ennemmin kuin myöhemmin, sillä olisi paljon ikävämpää muuttaa yhteen esim. kahden vuoden päästä ja todeta ettei jutusta tulekaan mitään. Valitettavasti tässä kuitenkin kävi niin, että reilun parin kuukauden hyvin menneen yhdessäasumisen jälkeen jouduin toteamaan ettei mies olekaan minulle se oikea, jonka kanssa tahdon viettää loppuelämäni. Sitä ennen olin siis täysin varma, että juttumme tulisi kestämään. Ap

Tyhmyydestä sakotetaan. Opithan sinä tästä tapauksesta kuitenkin jotain?

Mitähän minä nyt olen muka tehnyt tyhmästi, tein vain sen mitä piti tehdä kun mies osoittautuikin epäsopivaksi minulle. Ap

Tyhmyyttä oli muuttaa tuntemattoman ihmisen kanssa yhteiseen asuntoon hormonien hyrskytessä ensihuumaa. Aikuisen ihmisen on osattava harkita asioita siltäkin kannalta, että kaikki ei menekään suunnitelmien mukaan.

Opithan sinä tästä tapauksesta sen, että seuraavan kerran seurustelet vaikka vuoden ennen kuin edes harkitset yhteisen asunnon hankintaa? Vai oletko sitä mieltä, että yhteen vain heti, kun seuraavan miehen kanssa tuntuu olo paitajapeppumaiselta loppuelämän suhteelta? Nythän sinun jo pitäisi tietää se, että arviointikykysi ei ole ihan niin hyvä kuin sen pitäisi olla, vai mitä?

Minusta ei vain ole järkeä seurustella vuositolkulla ennen yhteenmuuttoa. Yhteenmuuttaessa näkee melkeinpä heti, onko suhteessa edes vähän potentiaalia kestää pitkään. Tahdon kuitenkin kestävän parisuhteen, ja yhteenmuuton lykkääminen siihen asti, kun ollaan seurusteltu ensin vuosikausia, on mielestäni täysin turhaa. Ei ole kiva juttu olla ensin vuosia suhteessa asumatta yhdessä, muuttaa lopulta yhteen ja joutua eroamaan muutaman kuukauden päästä yhteenmuutosta, koska ei sovitakaan yhteen. Tästä syystä mielestäni mahdollisimman nopea yhteenmuutto on paljon parempi ratkaisu.Siinä säästää sekä mies että minä aikaa, jos pitääkin erota pian yhteenmuuton jälkeen. AP

On siinä se järki,että kun seurustelee pitkään,näkee kannattaako ylipäätään muuttaa yhteen.Jos rakkauden ensihuumassa hankitaan välittömästi yhteinen kämppä,ja se ihana mies "osoittaatuukin" epäsopivaksi,on eroaminen paljon hankalampaa kuin normaaliseurustelusta.Mikään ei estä olemasta yhdessä vaikka 24/7  vaikka molemmilla olisikin oma kämppä,ajan myötä näkee kannattaako muuttaa samaan osoitteeseen.