***ELOhiiret tiistaihin***

Ihania juttuja imetyksestä... itse olen kaikki kolme imettänyt vuoden ikäisiksi josta puoli vuotta täysimetystä (olen niin laiska häslään ruokien kanssa).

Minulle kätilö sanoi ensimmäisen kohdalla, että vastasyntyneen vatsalaukku on tulitikkurasian kokoinen, joten paljon sitä ruokaa ei todellakaan tarvita! Ne arvokkaat ternimaitotipat auttavat jaksamaan pitkään. Rinnanpäät menivät verille ja vauvan oli vaikea oppia oikea ote, ettei rinnanpää olisi mennyt " lipalle" - taistelujen kautta selvitiin ja lopulta imetys alkoi onnistua. Minun kohdalla maitoa on tullut liiankin kanssa, joten aluksi syötin vauvan ähkyyn ja luulin, että se itkee kun sillä on nälkä. Vähitellen ymmärsin, että kyse on vatsavaivoista enkä ollut aina tarjoamassa tissiä suuhun. Näinkin päin voi olla.



kretu ja nekku16+5

Äitiysvaatteista: minä olen normaali oloissa ajatellut myös, että turhaan HM:ltä vaatteita katselen. Olen päässyt paisumaan kokoon 46. Lauantaina ostin sieltä kuitenkin kahdet äippähousut. Toiset sellaiset kotilököt joista minulle riitti koko L ja toiset sellaiset mustat suorat (siistimmät) kokoa XL. Minulle nämä XL:t ovat liian suuret. Reisissäkin on liikaa tilaa ja meinaavat jalassa pyöriä. Ovat sellaista stretch tyyppistä joustavaa materiaalia. Kevyet ja mukavat jalassa ja vielä kohtuu hintaisetkin. Meidän hemellä olivat viimeiset kyseistä mallia...



Minä löysin hemeltä!

Päätinpä tänne kirjoitella, koska olen seuraillut palstaa jonkin verran. Ajattelin ainakin ilmaista mielipiteeni tuohon työpaikkailmoitteluun. Minä en ole vielä työpaikalleni ilmoittanut, mutta todennäköisesti ilmoittelen hiihtoloman jälkeen, koska mahani takia on pakko. Mielestäni on jokaisen oma asia milloin raskaudestaan ilmoittaa (siis ennen tuota pak. 2 kuukautta ennen laskettua aikaa), mutta itse ajattelin, että on korrektia kertoa esimiehelle ennen kuin joku työtoveri huomaa raskauteni. Mielestäni se kuuluu vain sivistyneisiin tapoihin, näin siis minä.



Tämä vaihe, keskivaihe, raskautta on ihanaa aikaa, kun pahoinvointia ei enää ole ja vatsakin on pieni pyörylä eikä haittaa menoa. Toivottavasti kaikki pääsette ylpeänä esittelemään vatsojanne, minusta se on aina ollut aika hauskaa. Kun se vatsa kerran on, niin sen pitää myös näkyä! Olen aina ollut kova vaatteiden perään, ja nykyään on onneksi ihania raskausvaatteita, vihdoinkin pääsen niitä ostamaan. Mukavia shoppailuhetkiä kaikille enemmän tai vähemmän turhamaisille odottajille.



Pikkuodessa ja melko varma pieni prinsessa 15+5

Pepper, mun mielestä toi sun päätös on varmasti hyvä. Eli alustavasti et kerro, mutta jos keskustelu etenee tiettyyn suuntaan, mahdollisesti kerrot. Teet niinkuin itsestäs parhaalta tuntuu. Tiedän, miltä tuntuu, jos joutuu kertomaan ennenkuin itse haluaisi. Mulla on nämä kaikki 3 raskautta näkyneet niin aikasin, että olen joutunut kertomaan puolitutuillekin heidän kysyttyään asiasta ennen rv 12. Kakkosen kohdalla en ollut edes käynyt vielä varhaisultrassa, kun jo minua onniteltiin. Nolon, kun en edes osannut sanoa la:ta, koska imetin vielä esikoista ja ei ollut mitään hajua, koska raskaus on alkanut.



Minttumaarialle imetyksestä. Mun mielestä täysimetyksen onnistumiseen erittäin tärkeä seikka on itseluottamus. Siitä olen ollut kiitollinen, että Kättärillä päähäni on taottu, että onnistun imetyksessä. Molemmat pojat olen täysimettänyt. Vaikka maitoa ei heti tulekaan, vauva pärjää aika hyvin (siis jos on normaalikokoinen ja kaikki muutenkin mennyt hyvin) niillä ternimaitotipoilla, joita rinnoista tulee alkuun ennen varsinaisen maidon tuloa. Esikoisestakin minulla nousi maito vasta su, kun poika syntyi ke. Luota siihen, että onnistut ja vältä niitä pullja, jos haluat todella onnistua. Ä-pakkauksessa on Rinnalla-kirja, josta itse sain paljon neuvoja ja tukea. Lisäksi on imetystukisivut neitssä. Sairaalassa kannattaa opetella ne imetysasennot, ennenkuin lähdet kotiin. Kyllä se siitä!



Tervetuloa uusille joukkoon! En muista nikki, mutta uusi kirjoittaja kertoi ihanasta raskauden keskivaiheesta. Itselleni iski eilen huimaus ja heikotus, ilmeisesti hemppa jo nyt huimassa laskussa. Otinkin raudan heti kuvioon, en ollut edes muistanut sen tärkeyttä. Kakkosen kohdalla aloitin jo paljon aiemmin raudan. Aamulla tuli taas aamupalatkin ylös, mutta kyllä kokonaisuudessaan pahoinvointi alkaa kai toivottvasti helpottaan.



Hannelille vielä riippumatosta. En tunne tota turvavyö-mallia, eli kannattaa kysy jälleenmyyjältä, saako valjaat irti. Meillä oli bambina-matto alusta asti käytössä.



Nyt taas hommiin!



Pumpuli 16+6

Aamulla oli neuvola ja ihanaa oli kuulla sydänäänet ekaa kertaa. Siellä sydän jumpsutteli n. 140 kieppeillä ja vauva liikahteli samaan aikaan niin, että liikkeetkin tunsin. Kaikki oli hienosti muuten, mutta hemppa oli melkoisen huono... Parikin kertaa mitattiin, kun ei meinannut eka uskoa todeksi, mutta 88 se oli. Nyt sitten alkoi rautakuuri. Onko muilla ollut näin alhaisia arvoja ja saitteko ne ylös raudalla? Parin viikon kuluttua otetaan labrassa kaikki mahdolliset rauta-arvot. Täytyy vaan yrittää panostaa nyt myös mahdollisimman " rautaiseen" ruokaan.



Imetyksestä sen verran Minttumarialle, että jos vaan pystyt, niin pysy sairaalassa niin kauan kuin maito nousee, jotta saatte kunnolla tsekattua imuotteet ja imetyksen käyntiin. Apua saa myös imetystukiryhmistä, joissa on tosi kokenutta sakkia ja mahdollisuus saada käytännön ohjeita ihan henkilökohtaisesti. Tärkeintä kuitenkin mun mielestä olisi usko siihen, että pystyy imettämään (siis jos haluaa imettää, en halua leimautua imetysfanaatikoksi...). Muiden ihmisten tuki ympärillä ja usko maidon tuloon auttavat. Tarpeeksi myös juomista ja ehdottomasti lepoa, niin imetys lähtee hyvin käyntiin. Imettää täytyy myös paljon ja usein. Lapsentahtisesti. Lisämaitoa pitäisi myös välttää, sillä sen käyttöönotto vähentää oman maidon tuotantoa. Eli maidon lisäämisessä tärkeintä on imettää, imettää ja vielä kerran imettää... Välillä tulee tiheämmän imun kausia ja ne täytyy vaan luottavaisesti jaksaa. Imetystukiryhmässä neuvottiin esim. pitämään imetyspäivä, jolloin äiti saa keskittyä vain imettämiseen, ruokailuun ja lepoon. Katsoo vaikka videolta kaikki lempileffat ja makoilee ja imettää vauvaa. Maidon tuotanto saa tällaisesta päivästä hyvän ärsykkeen. Mutta tässä vain hiukan vinkkejä. Suosittelen tosiaan paikallisen ryhmän etsimistä jo vaikka ennakkoon. Ryhmiin voi mennä jo masunkin kanssa mukaan kuuntelemaan. Itse imetin esikoista reilun vuoden, josta 5 kk täysimetystä. Mutta ymmärrän hyvin, jos vaikeuksia on. Niihin vaan kannattaa hakea apua! Imetys voi olla tosi mieluisa kokemus, jos se lähtee kunnolla käyntiin. Tsemppiä!



Pantteri 17+3

Poika väänsi neljästä lähtien vieressäni ja puoli kuudelta noustiin ylös. Väsyttää niin vietävästi mutta tätähän tämä lapsiperheen elämä on. Saas nähdä jaksanko tehdä yövuoroja enää loppu raskaudesta kun nyt jo tuntuu tuo palautuminen olevan niin hidasta.



Imettämisestä oli puhetta. Esikoista kun odotin niin päätin etten ota paineita imetyksestä tai sen onnistumisesta. Ilman imetystyynyä en varmaan olisikaan onnistunut. Poika oli iso vauva ja muutenkin niskat olivat ihan jumissa. Tyynyn avulla sain hyvän asennon ja kädet jäivät vapaiksi. Usein katselin leffoja, luin tai saatoin jutella puhelimessa samalla kun imetin. Iso tyyny ajaa kyllä saman asian kuin imetystyyny.



Opemamma: kiva kuulla, että appivanhempasi ottivat uutiset noin hyvin :)



Nyt vatäydyn kahvikupin kanssa tv:n ääreen :)



pubu ja Unksi rv 14+4

Taas taitaa olla viikko siitä, kun viimeksi jotain kirjoittelin. Väsymys on astunut toden teolla kuvioihin, joten työpäivän jälkeen en jaksa enää mitään. Olenkin suosiolla makoillut sohvalla ja katsellut kisoja, ja vetoan vain neuvolantädin sanoihin " täytyy levätä kunnolla.."



Ekalla neuvolakäynnillä, viikolla 9, oli mulla Hb yllättävänkin hyvä, 133. Nyt tuntuukin että alas on tultu kohinalla. Rautaa en vielä ole syönyt, kun vatsa oikuttelee muutenkin, mutta ensi viikolla on toinen neuvolakäynti, joten sitten näkee mikä on tilanne.



Olen tässä huomannut metkan asian. Olen aina tykännyt ja syönyt paljon jogurttia (maustettuja) ja juustoa, jonkun verran myös viiliä. Mutta piimä ei ole uponnut koskaan. Nyt koko raskauden ajan jogurtti ja juusto on tökkinyt oikein kunnolla, vaikka pahoinvointi on mennyttä, pelkästään jo näiden tuoksu tekee pahaa. Ainoa mikä maistuu on maustamattomat viilit ja maustamaton jogurtti, ja pari kertaa olen jopa tarttunut piimä-purkkiin.. Ovatko muut huomanneet samaa?! Olen aina naureskellut odottavien äitien mielitekoja, mutta näin niitä vain jostain tuntuu tulevan...



Mutta näin tällä kertaa, katkesi ajatus oikeastaan ihan kertaheitolla. Taidan siis lopetella ja mennä hetkeksi kisojen ääreen. Mukavaa viikonjatkoa kaikille!!!



Terv. Kumkwatti + Rusina, rv 14 tai jotain..

Heip Pepper!

Ainakin täällä Jyväskylän " hooämmällä" oli jo vähän kevätvaatteita esillä. Ne pellavaiset housut on tosi ihanat päällä. Itse ostin siis valkoiset, mutta myynnissä oli myös sinisiä ja mustia. Paitapusero on 3/4 hihainen ruutupaitis ja sekin tosi mukava päällä. Keskikoot olivat jo loppu eli ilmeisesti tarjonnan vähyydestä johtuen yleisemmät koot myydään nopeasti loppuun.

Hyviä shoppailuja!

Moi!



Tuntuu, ettei kuulu mitään erityistä. Olo on sellainen normaali, mukavaa vaihtelua eilisen turvotukseen " halkeamisen" jälkeen.



Keskenmenopelko on tainnut myös toistaiseksi väistyä, kun tänään kalenteriin vilkaistessa totesin, että se seuraava neuvolahan onkin jo 2 viikon päästä, yllättävän pian siis! Aika on alkanut muutenkin kulua nopeammin.



Mukava lukea teidän imetysjuttuja - kohtahan sitä pääsee itsekin kokeilemaan. Oma äiti on jo pitänyt mulle imetyssaarnoja ja kerrannut myös kaikkea sitä, mitä jo mummolle imetyksen hyvistä puolista kerrottiin 1940-luvulla... En ole kyllä koskaan ajatellutkaan olla imettämättä! Ihania imetyspaitoja näytti olevan Kaislakehdolla eri teksteillä, kuten " Onnellisen äidin maitoa" . Siihen pyritään!



Postista soittivat äsken: vaunut tulevat tänään! Odotan niitä samalla innolla kuin kolmivuotias joulupukkia! Auton osto ei ollut mitään tähän riemuun verrattuna.



Kestovaippoja sorruin kanssa jo tilailemaan eilen. Heti reilusti useampia, vaikka ei ole mitään käsitystä, millaiset ovat ylipäänsä hyviä. No, kaipa niistä eroon pääsee, jos eivät meidän Peukaloiselle käykään. Olen kyllä lueskellut kaikkia mahdollisia kestovaippasivuja, mutta käytäntöhän sen sitten vasta kertoo, mikä on toimivaa ja mikä ei.



Iloista tiistaita, voikaa hyvin! (Ja te, jotka pääsette ulos aurinkoon, menkää sinne meidän työssäkituvienkin puolesta!)



t. Picapica ja Peukaloinen 14+6

Pantteri, voih kuinka ihanalta kuulostavat nuo imetyspäivät, eli sohvalla makuuta ja leffojen katselua. Sellasta se oli ekan kanssa, mutta voihan sitä useammankin lapsen kohdalla tehdä ehkä viikonloppuisin ja isän ollessa isyyslomalla. Tosiaan toi tiheään imetys on myös olellista maidontulon kannalta. Esikoinen imi yötä päivää n. kahden tunnin välein, illat istuin imettämässä. Kuopus taas oli tehokas imijä, oli rinnalla vain viitisen minuuttia kerrallaan. Se oli passelia, kun esikoinen oli vasta 1v2kk kuopuksen synnyttyä. EN tiedä, miten olisinkaan pystynyt kahdne pienen kohdalla ottamaan noita tuntitolkulla syöttämisiä. Paitsi ehkä imetys olis onnistunut kantoliinan avulla. Imetysfanaatikko en ole minäkään, mutta kylläkin sitä mieltä, että imetykseen kannattaa satsata. Jos ei onnistu niin sitten ei.



Pakko kertoa yksi juttu. Jo ennen esikoisen syntymää kuulin kerran kaupan vihannesosastolla pienen vauvan itkua. Käännyin äänen suuntaan ja näin naisen lappaavan perunaa muovipussiin. Kantoliinassa jossain piilossa oli tuo parkuja. Ja mitäpä teki äiti? Avasi sekunnin sadasosassa äitiysliivin renksun, laittoi käden liinan sisään ja parku loppui kuin seinään. Ja niin hän jatkoi perunoiden lappaamista pussiin. Tää on jäänyt elävästi mun mieleen. Siinä se vauvaansa imetti kaikilta katseilta piilossa ja hoiti arkiaskareitaan samalla. Uskomatonta!



Hemppa-arvoista kannattaa tosiaan pitää huolta! Tässä tokan kolmanneksen aikana rautavarannot ehtyy supernopeaan. Esikoisen synnytyksessä mulla oli pikkasen tavallista isompi verenhukka, joka kyllä tuntui jälkivuodon pitkittyessä melko nopeaan pääkopassa. Huimas ja heikotti. Kuopuksen kohdalla söin rautaa ihan loppuraskauteen asti. Nyt siis aloitin taas.



Pumpuli

Mä rakastan pellavaisia kesävaatteita ja juuri valkoiset pellavahousut ovat ostoslistalla. Täytyykin käydä vilkaisemassa, jos sellaiset löytäisin itsellenikin :).



Picapica: muistan esikoisen ajalta, miten ihanaa oli saada rattaat kotiin. Ne olivat meillä kolmisen kuukautta kotona odottamassa ja kävin melkein joka päivä niitä vähän hypistelemässä ja työntelemässä :).

Minttumaria kyseli imetysvinkkejä. Esikoisen aikaan miulla lähti imetys hyvin käyntiin muuten,mutta rinnanpäät oli alkuun rikki ja toinen nänni sen mallinen että vauvan oli vaikea saada siitä otetta. Silloin sain suuren avun rintakumista. Kuopuksen kohdalla alku oli tosi hankala. Sain ensimmäisen kuukauden aikana kolme rintatulehdusta, vaikka tein lääkärinkin mukaan kaiken mitä vaan oli mahdollista tehdä. Kuumeen kourissa väsyneenä ja lääkekuurien takia maidon tulo loppui melkein kokonaan ja mie olin jo ihan epätoivoinen. Miulle henk.koht. imetys on tärkeetä ja onnistuessaan miellyttävä ja helppo tapa ruokkia vauva. Pelkäsin jo imetyksen loppuvan heti alkuunsa,mutta sain uutta uskoa pumpulin mainitsemasta rinnalla-kirjasta. Siellä sanottiin,että maito ei lopu noin vaan ja vaikka se välillä ehtyisi niin imetyksen voi käynnistää uudestaan. Sain siitä kovasti luottamusta ja päätin onnistua. Muutama päivä meni niin,että imetin yhtenään eli esim. kolme kertaa molemmista tyhjistä rinnoistani ja vasta sitten annoin korviketta ja sitä mahdollisimman vähän ja kohta taas sama rumba uudestaan. Istuin vauvan kanssa sohvalla ja ajattelin positiivisesti,että nyt sitä maitoa tulee...ja alkoihan sitä myös hiljalleen tulla. Join myös muutaman päivän ajan todella paljon eli aamulla ja illalla kannullisen mehua tai muuta juotavaa. Rankan viikon päätteeksi urakka palkittiin ja sen jälkeen korvikkeita ei tarvittu ja imetystä kesti vuosi ja kaksi kuukautta. Eli niin kuin Pumpuli sanoi,niin itseluottamus on tärkee juttu imetyksen onnistumisen kannalta. Ymmärrän kyllä,että kaikki ei halua nähdä imetyksen takia niin paljon vaivaa eikä kaikki ees tykkää imettää. Se on onneks jokaisen oma päätös eikä siihen oo muilla mitään sanomista. Hyvin ne vauvat korvikkellakin kasvaa.



Kovasti tuntuu iskevän porukoille pesänrakennusvaihe päälle. Meillä ei ihmeemmin vauvan takia voi/tarvii sisustaa. Sänky kiikutetaan meidän makkariin ja hoitopöytä pitäis saada myös sinne mahtumaan. Sen verran miullakin kyseinen vaihe alkaa olla päällä,että sekaiset kaapit on alkanu häiritä kovasti. Ennen vauvan syntymää haluan kaikki kaapit ja varastot kuntoon ja kaiken ylimääräsen rojun pois. Isommasta talostakin välillä haaveillaan, mutta lisä laina ei houkuttele yhtään. Toistaiseksi ainakin siis yritetään mahtua näihin neliöihin.



Muutama odottaja mainitsi pyörrytyksestä. Minuukii on pari kertaa töissä alkanu pyörryttää ihan yhtäkkiä,jos joudun seisomaan pitempään paikallani siis viis minuuttiakin saattaa olla pitkä aika! Ilmeisesti miulla ainakin johtuu verenpaineen heilahteluista. Edellisessä raskaudessa minuu pyörrytti tosi usein ja ihan yhtäkkisesti ja neuvolassa sanottiin,et verenpaine heilahtelee välillä niin alas. Ei siis välttämättä aina johdu alhaisesta hb:sta.



Nyt lähden omien muksujen ja kahden naapurin lapsen kanssa ulkoilutapahtumaan. Illalla vielä meen uimaan.



Hipsuhiiri ja Pipana 16+2

Onkin vierähtänyt päiviä kun viimeksi kirjoitin...-kiireistä on tämä kotiäidin arki ;)

Olo on täälläkin ihan " tavallinen" - jos pieniä potkun tuntemuksia masussa voi tavalliseen lukea :) Mutta siis näin odotusajaksi tavallinen kuitenkin.



Huomenna neuvola pitkästä aikaa. Kivaa. Jossain päin Suomea ei kuulemma ole ollenkaan neuvolaa np-ultran ja rakenneutlran välissä. Onko tiellä kaikilla neuvola tässä valissä? Tuntuisi pitkältä väliltä jollei olisi...



Viiikonlopuna tuossa kotona vähän jumppailin (pitkästä aikaa) ja kun illalla menin tytyön kanssa ulos, niin -ihan oikeasti- alkoi liitoskivut!! Enpä meinannut itsekään uskoa. Mutta kovin tutuilta tuntuivat... Ja kovin paljon myöhempää näitäkin odottelin. Itseasiassa esikoiden kohdalla liitoskivut tulivat pahimpina vasta synnytyksen jälkeen. (ei nuo viikonlopun kivut tietenkään mitään kovin pahoja olleetkaan)

Kaikki vaivat näyttääkin nyt tulevan paljon aikaisemmassa vaiheessa..

- Sitä närästystä siis kauhulla odottelen... (siitä olen varmaan jo aiemminkin maininnut)

Olettekos muut uudelleen synnyttäjät havainneet samaa, eli että vaivoja ilmaantuisi aikaisemmin..??



Imetyksestä joku kyseli.... Itselläni ei ekan kanssa se sujunut missään vaiheessa kovin hyvin. Tytöllä oli ns. rintaraivoa aika pitkäänkin(ja voimakasta) ja muutenkin se oli jotenkin hankalaa. Mutta yhtenä syynä pitäisin sitä, etten ollut siihen mitenkään henkisesti valmistautunut...nyt odotan sitä ihan eri mielellä. Esikoista imetin lähimmä makuulteni, kun tuntui myös, että se pää ei pysy.... Tai sitten imetystyynyt kanssa. Itselläni ILO-OLO (vai OLO-ILO) merkkinen. ELi se on semmoienn paksu ja tukeva. Olen myös nähnyt sellaisia ihan lutukoita. En tiedä kumpi parempi. Mutta tämä ainakin mielestäni hyvä. Ja tyttö kyllä nyt leikkisi sillä jos antaisin.(mutta säästelen sitä) eli sille on jatkokäyttöäkin. Ja sen avulla pystyi silloin harjoittelemaan istumista...



Nyt kuitenkin ruoka kutsuu....



Katzu ja asukki 16+4 (vai 17+4??, apuva)

Pari juttua kiireesti ennen kotiinlähtöä:



Huippaus: mulla oli esikoista odottaessa huippauskohtauksia keskiraskaudessa (n. viikoilla 15-20). Hb taisi olla vielä ihan hyvä ja sainkin nyt viimeisimmällä nlakäynnillä selityksen, että just tuolloin verimäärä lisääntyy radikaalisti ja verenpaine laskee (olikohan tämä näin, en ihan tarkkaan muista). Mutta kaipa tuo verimäärän lisääntyminen aiheuttaa samalla myös hb:n laskun. Anyways, huippaamista on odotettavissa varmaan melko monella: mulla laski verenpainekin aika alas eli oli jotain 95/53 - ei ihme että huippaa.



Nlat: meillä on nlakäynti aina kuukauden välein (ehkä hieman harvemmin, jos ei ole tarpeen). Mulla oli np-ultra viikolla 11, sit lääkärinla viikolla 13, seuraava nla viikolla 17 ja rakenneultra joskus viikolla 18-19 (kunhan varaan ajan). Eiks kaikilla olekaan kuukauden välein neuvoloita?! Toinen lääkärinla on joskus viikolla 25 ja viimeinen synnytystapa-arvion yhteydessä rv36. Näin siis Etelä-Karjalassa.



Nyt kipin kapin tyttöä hakemaan ja sit kisoja seuraamaan.

KK ja Onni rv14+0 :)

Hemoglobiini on täällä kyl laskussa, olen kuin kalkkilaivan kapteeni... normaalisti kun lukemat on yli 150 (parhaimmillaan 167) niin nyt nää 130 arvot jo saa meikän ihan naatiksi :(, en haluis alkaa syödä rautaa kun jo nyt veri lentää isommilla asioilla, yöks.



Imetyksestä: itselläni oli esikoisen kohdalla vaan ajatus et imetän jos imetän, jos en niin en.. ja kyllähän minä sit imetin 6kk, toki tyttö sai aina välillä korviketta kun oli jollakin muulla hoidettavana ja siitä tulen pitämään tämän kakkosenkin kohdalla kiinni, et vauvan on osattava juoda pullosta, miusta ei nimittäin ole siihen että en pääse minnekään yksin kun toinen ei osaa pullosta ottaa... Imetys loppui oikeestaan siksi kun minä aloin olla ihan naatti, 3kk ajan se söi öisin kokoajan, minä en vaan sitä enää jaksanu ja otettiin siihen eka vellit kehiin ja siitäpä sitten yöimetykset väheni ja mammakin jaksoi paremmin... Mut tosiaan sairaalassa kannattaa ottaa kaikki oppi irti, ja ainahan voi kokeilla esim kontallaan imettämistä jos tuntuu ettei osaa pidellä lasta oikein, siinä asennossa se maitokin heruu ihan eri tavalla... Mulla tuo imettäminen oli alusta loppuun yhtä tuskaa, tissit roisku verta ja aina sain huutaa ja kirota kun imetys alkoi, eikä se kipu laantunut kymmeneen laskiessa, se vaan jatku ja jatku... ihme että edes tuon 6kk jaksoin (masokisti).



Mistäs muusta oli puhetta.. ei kykene muistamaan. pakko kaivaa tenttikirja eteen. argh!



hanneli ja natikka rv16+2

Tasan 7 viikkoa kesti mulla oksentelu (viikot 7+1-14+1) ja nyt on ollu pari päivää niin että on joutunu oksentaan vaan illalla.

Heti on paljon energisempi olo ja jaksaa kummasti touhuta! Ollaan käyty sitten kahtena päivänä kaupassa. eilen isossa marketissa ruokaostoksilla ja tänään ihan vaan kattelemassa=) Kun on 2kk maannu sohvalla kykenemättä tekemään juuri mitään niin olipa ihaa käydä kunnolla ihmisten ilmoilla!! Heti mentiin sin jätskille ja kaakaolle Hesburgeriin...



NEUVOLAKÄYNNIT: Täällä on eka neuvola n. viikolla 9, sitten nla-lääkäri viikolla n.rv12 ja rakenneultra 18-20. Seuraava neuvola ois ohjeen mukaan vasta viikolla 22-24 eli silloin kun saa kelan paperit mukaan. Meillä terkkari on kuulemma " rikkonut sääntöjä jatkuvasti" ja ottanut tuossa välissä jossain vaiheessa yhden ylimääräisen käynnin. Oli sitä mieltä että on liian pitkä väli! Eihän kai rakenneultrassa käydessä oteta mitään pissakokeita, verenpaineita tms.(vai olenko ihan väärässä?) jos ei siis käy jossain äitipolilla rakenneultrassa. Siellähän tehdään kaikki samat kuin neuvolassakin.



ÄITIYSVAATTEISTA: Mistä isot odottajat löytää mammavaatteita? Esikoista odottaessa en ees koittanu ettiä mitään oikeita äitiysvaatteita vaan päätin pärjätä trikoilla yms. Nyt kuitenkin tulee liikuttua varmasti enemmän ihmisten ilmoilla ja ois kiva löytää jotain vaatetta, edes housut ja paita. Ja housut mielellään jotain muuta kuin trikoota:)

Koko on siis about 46, mahaa ja peppua sekä reittä löytyy ihan reilusti. Ihan turha varmaan lähtee kokeileen mitään H&M:n kuteita:/ Täti osti tyttärelleen (hoikka ja pitkä 13v.) hupparin kokoa 40 nuorten osastolta kun sitä pienempi koko oli aivan liian pieni!!?? Ja siis tosiaankaan ei ole mikään ylipainoinen nuori. Vissiin koot muuttunu kun omassa nuoruudessa (hoikka olin silloin itekin) koot oli joko s tai m ja numerokoot n.36. Mikä mättää?

Löytyykö siis ISOILLE odottajille sopivia vaatteita mistään? Ja jos löytyy niin kerro toki mullekin:) Kiitos!



Delfine rv. 14+3

Kiva opemamma et sun anoppi suhtautu tällä kertaa asiallisesti raskauteen :) Meillä ei muuten ukko ole pahemmin puuttunut noihin vaunujen ostoon, oon kyl aina esitelly sille turvakaukalot, -istuimet, ja rattaat/vaunut ennen ostopäätöksen tekoa mut ei tuolla yleensä ole ollu mitään vastaan sanomista.



Pepperille vielä töissä kertomisesta että tee niinkuin sinusta parhaalta tuntuu. Ei sitä mikään pakko vielä ole kertoa, sit toukokuussa viimeistään ;)



HB:stä, mulla ei missään raskauksissa ole menny hb alle 112. Lähtöhemoglobiini on n. 135 joten kyllähän se siitä tippuu mut jää kuitenkin ihan hyvälle tasolle. Toivotaan et näin käy nytkin.



Tässä muuten se imetystukilistan osoite



http://health.groups.yahoo.com/group/imetystukilista/



Kuten pumpuli? sanoi niin tärkeintä on se et ite uskoo siihen et maito riittää. Ei sitä maitoa kuulukaan tulla aluks paljoa, kun on sitä vahvaa ternimaitoa. Ja alkuun kuuluu sekin et vauva imee tiheästi, jopa 1-1,5h välein. Kun maidon saanti tasottuu niin tasottuu sit ne imetysvälitkin. Samoin kannattaa etukäteen asennoitua siihenkin et pieni vauva käyttää siinä rinnalla olemiseen kauan aikaa. Kun imuteho kasvaa ja maidon määrä lisääntyy on vauva jopa 10min imemisen jälkeen täysi. Kannattaa harkita kunnollisen (esim. olo-ilo) imetystyynyn hankkimista jos on vaikea saada hyvää imetysasentoa. Niin ja muista juoda vettä paljon!! Älä kulje kraanan ohi juomatta lasillista vettä.



Sisustuksesta pakko mainita... muutettiin viime kesäkuussa ja päätettiin laittaa kerralla kaikki uusiks. Tai keittiö ja olkkari tuli kokonaan uusiks kalusteiden kohdalta ja esikoisen huone. Kaikki seinäpinnat uusittiin (ei olleet ihan meidän makuun). Olkkariin laitettiin yks seinä turkoosiks. On sit helppo maalata yks seinä vaan uusiks kun siihen kyllästyy ;) Lastenhuoneissa on toisessa murrettua limeä/murrettu lila ja toisessa sama lila/vaalea murrettu roosa. Verhot on samaa sävyä olevat laskosverhot kuin seinät. Esikoisen huone on yhdeltä kokonaiselta seinältä ja ikkunaseinältä maalattu niin et alhaalta 90 cm on fuksiaa, sit valkoista (punasävyinen valkoinen) 70 cm ja loppu 90 cm taas fuksiaa. Sen lisäks tytön päiväpeitto ja matto on kirkasta limeä ja verhoissa on tippa fuksiaa, limea ja turkoosia... Myös pöytälamput on limen värisiä. Et värejä on käytetty. Niin ja keittiöön pistettiin yks seinä sellaseks pikkusen tummemmaks kuin maitokahvi. Oli se kyllä työlästä kun ei ollu oikein mitään kokemusta sisustamisesta mut sit ne palaset pikkuhiljaa loksahti paikoilleen. Itse asiassa noi lastenhuoneen seinien värit tuli sitä kautta kun löyty sopiva päiväpeittokangas.



Mitäköhän muuta... mä oon kirjottanu tätä viestiä jotain tunnin kun koko ajan on jotain keskeytyksiä. Pakko lopettaa nyt.



Peeveli rv 14+4

Kiva lukea teidän viestejänne, vaikka en joka päivä olekaan itse jaksanut kirjoittaa. Tää on päivän henkireikä tämä palsta :)



HANNELILLE: tsemppiä tenttiin lukemiseen. Itse just peruutin jälleen tenttiin ilmoittautumisen. Maanantaina olis ollut tentti ja vielä en ole edes avannut kirjaa. Koko viikko pitää olla töissä ja vielä parina iltana luennoillakin, joten tiedän jo, etten jaksa lukea. Sitten harmittaa mennä ottamaan hylätty. Nyt on sitten taas " syy" olla tekemättä mitään. Tai painaahan nuo kielten tehtävät päälle koko ajan. Miten sitä laiskistuukin näin odotusaikana? En mitenkään saa itseäni tekemään mitään opiskelutehtäviä ellei ole aivan pakko!



IMETYKSESTÄ: Mä sanoisin samaa kuten joku muukin, eli jos voit, niin pysy sairaalassa niin kauan kunnes maitoa tulee kunnolla. Siinähän voi mennä viitisenkin päivää ennen kuin maito nousee kunnolla. Sairaalassa voi myös erikseen pyytää apua juuri imetykseen. Riippuu varmaan sairaalan koosta, mutta ainakin Jorvissa oli aikoinaan kätilö, joka oli saanut lisäkoulutusta imetykseen liittyen. Hän kertoi olleensa jopa Briteissäkin jossakin kurssilla. Häneltä mä sain kallisarvoisia vinkkejä esim. hyvistä imetysasennoista ja mitä tehdä jos/kun maito pakkautuu.



Joskus maito voi virrata paremmin jos vauva on jossain erilaisessa asennossa, esim. jalat kohti äidin kainaloa (ts. toisin päin kuin normaalisti), äiti on kontallaan, tai kuten mä imetin esikoista: pystyasennossa, siten että vauva melkein istui mun reiden päällä ja mä nojasin taaksepäin puoli-istuvassa asennossa. Vaikuttaa näin äkkiä varmaan oudolta asennolta, mutta oli äärimmäisen mukava, ja vauva sai paremman otteen rinnasta.



Kuten joku jo mainitsi, niin itseluottamus on se tärkein, koska jos alkaa miettiä, että miten paljon rinnasta tulee maitoa, niin silloin saattaa imetys tyssätä helposti. Ja tosiaan, etten loukkaa ketään, niin tiedän, että imetys ei ole aina helppoa, eikä maitoa aina tule. Ja silloin on paljon parempi siirtyä pullolle vauvan kanssa ja elää onnellista ja varsinkin tyytyväistä elämää. Turhaa silloin kiusata itseään tahi vauvaa. Imetys on ihana ja positiivinen asia, mutta jos siitä tulee tuskaa niin muitakin keinoja löytyy. Ja hyvä niin.



Pullosta vielä sitten lisäisin, että meillä oli nuoremmalla lapsella alkuun mun raskausmyrkytyksestä johtuen alhainen verensokeri ja hän sai lisämaitoa pullosta ensimmäisten päivien aikana. En tiedä vaikuttiko se alun pulloruokinta, mutta sen jälkeen imuote oli hänellä väärä ja kesti lähes pari kuukautta ennen kuin imetys todella lähti sujumaan. Jos kyseessä olisi ollut esikoinen, olisin varmaan jo luovuttanut ja siirtynyt pullolle. Eli vaikka maitoa tulikin niin vauva ei osannut imeä tai sitten jos sai rinnasta kiinni, niin rikkoi vain mut ihan verille.



On olemassa myös kirjoja imetyksestä, kirjastossakin kannattaa käydä katsomassa, jos asia kiinnostaa.



Nyt kyllä hiljenen tältä erää

Jamssa rv15+3

Nyt on sitten pienoinen nähty ;) Siellä se köllötteli tyytyväisenä ja välillä vilkutti meille ja aukoi suutaan. Kaikki oli ok ja nyt sitten olen jo paljon helpottuneempi. On jotenkin paljon konkreettisempaa tää raskaus, kun tietää, että siellä yksiössä kaikki on hyvin. Hassua kyllä, jotenkin toivoin, että siellä olisi kaksikin asukkia, mutta yksi on myös mainio. Ajattelin loppuviikosta kävästä töissä...



Ihanaa lukea teidän sisustusjuttuja. Me ei olla kyllä sisustettu edes pojan huonetta lasten huoneen näköiseksi. Olen jotenkin ihan toivoton tapaus tuossa asiassa. Tänään käytiin katsomassa pojalle ihan lasten sänkyä, jos vaikka kesällä alettaisiin totuttaa siihen, ettei kahta pinnistä tarvitse olla. Että se meidän sisustamisesta.



Kivaa myös lukea näitä imetyskokemuksia. Itse olisin kovasti halunnut imettää pitkään ja aina hoinkin itselleni, että kyllä tämä onnistuu, mutta ei. Olihan jäppinen syntyessään 4460g, mutta ajattellin, että eiköhän nuo rinnat tuohonkin syöppöön totu. Ei todella riittänyt maito vaikka mitä tein ja poika raivosi rinnalla kamalasti, kunnes 3,5kk ikäisenä hylkäsi rinnan kokonaan. Helpottihan se meidän arkea kovasti, kun minun ei tarvinnut koko yötä sohvalla istuskella vaan poika nukkui nätsti. Tuossa ajassa päässäni kai rupes viiraamaan, kun en aina ollut varma mistä heräsin ja olenko tiputtanut vauvan vai mihin olen toisen laittanut ja onkohan se hengissä, kun ei huuda ruokaa... Silloin synnäriltä kun lähdin, olin vielä tosi epävarma tuosta imetyksestä vaikka yritin pitkittää siellä oloa. No, nyt haluan todellakin onnistua paremmin, mutta jos ei ota onnistuakseen, niin pullosta aina tarvittaessa. olen ainakin nyt yhden lapsen verran viisaampi.



Juu ja omasta olosta, niin en enää joka päivä käy halimassa pönttöä ;) Saattaa olla parinkin päivän tauko. Etominen ei kuitenkaan ole hävinnyt :( Toivotaan, että sekin vähenee pian, niin pääsee täysin rinnoin nauttimaan.



Terkuin

Air+poika12/04+masu12+6(tämän päivän ultran mukaan)

En sitten ehtinyt eilen uudelleen koneelle, mutta luin pinon läpi. Eilen olikin käyty vilkasta keskustelua. Minä en ole ilmoittanut työpaikalle raskaudestani, sillä olen hoitovapaalla. Ilmoitan keväämmällä asiasta.



Sain muuten vihdoin ja viimein kerrottua anopille raskaudestani. Eipä tuo ollut pahoillaan asiasta lainkaan, vaan sanoi esittävänsä " yläkertaan" vienon toiveen tyttövauvasta. Olisi kuulemma niin ihana ostella taas mekkoja, kun on kolmelle viimeiselle ostanut vain housuja ja taas housuja. Asiat ovat siis reilassa, joskin oma isäni meinasi saada sätkyn, kun kuuli ettemme ole kertoneet appivanhemmille raskaudesta aiemmin. Sain aikamoisen saarnan... Se kyllä lähinnä huvitti minua.



Meillä käydään kotona keskustelua vaunujen hankinnasta. Mies on sitä mieltä, että olisi mukava ostaa vaunut sukupuolen mukaan, mutta minä sanoin ettei rakenneultrassa välttämättä saada varmuutta sukupuolesta. Hän vetosi kaikkiin edellisiin kertoihin, jolloin tieto on pitänyt paikkansa. Minä haluan taas löytää ehdottoman toimivat yhdistelmät. Kaikki tämä tuntuu vähän aikaiselta tässä vaiheessa, mutta tuleepahan mietittyä tarkaan ja punnitua eri vaihtoehtoja. Vaunut ostan vasta loppukeväästä tai kesällä.



Pakko mennä, mutta palaan lukemaan viestejänne. Voikaahan paksusti ja ihanaa päivää kaikille!



Opemamma ja vimpula rv 13