Kysy psykiatriselta sairaanhoitajalta
Haluatko kysyä jotain psykiatriselta sairaanhoitajalta? Vastailen hetken aikaa.
Kommentit (72)
Missä töissä? Osasto vai avopuoli?
T. toinen psyk.sh
En saa näkyä kuolleesta äidistäni pois mielestäni, mietin asiaa jopa pakonomaisesti. Mitä voin tehdä?
Mitä eroa on psykologilla ja psykiatrilla?
Mitä ajattelet ihmisestä jonka tiedät olleet psykiatrian osastolla hoidossa aiemmin. Jos hän vaikka ilmaantuisi sinun elämään "siviilissä"
Vierailija kirjoitti:
Miksi teille on niin vaikea saada aikaa?
T. masentunut ja ahdistunut
Tämä on oikeasti todella suuri ongelma! Maantieteelliset erot ovat toki isoja. Joissakin kunnissa pääsee helpommin, toisissa ei. Yleisesti voisin sanoa, että mielenterveysongelmien esiintyvyyteen nähden palvelut ovat koko maassa täysin alimitoitettuja ja liian vaikeasti saatavilla. Tämä ei tietenkään auta sinun tilannettasi millään lailla, mutta on vastaus kysymykseesi.
Vierailija kirjoitti:
Missä töissä? Osasto vai avopuoli?
T. toinen psyk.sh
Avohoidon poliklinikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teille on niin vaikea saada aikaa?
T. masentunut ja ahdistunut
Tämä on oikeasti todella suuri ongelma! Maantieteelliset erot ovat toki isoja. Joissakin kunnissa pääsee helpommin, toisissa ei. Yleisesti voisin sanoa, että mielenterveysongelmien esiintyvyyteen nähden palvelut ovat koko maassa täysin alimitoitettuja ja liian vaikeasti saatavilla. Tämä ei tietenkään auta sinun tilannettasi millään lailla, mutta on vastaus kysymykseesi.
Osaatko sanoa missä kunnissa saa hoitoa helpommin?
Miksi minun on niin vaikeaa nukkua riittävästi.
Kyse ei ole siitä etten saisi nukuttua vaan, unelle jää liian vähän aikaa.
On jo ongelma.
Kiitos, jos voit vastata 😄
Miten jaksat työskennellä mielisairaiden kanssa? Itse olen ihan somaattisella puolella töissä ja koen nämä mielisairaat todella raskaina potilaina silloin kun niitä sattuu kohdalle.
Onko kaikki psykiatriset sairaanhoitajat idiootteja jotka huonontaa mielenterveyttä entisestään?
Vierailija kirjoitti:
En saa näkyä kuolleesta äidistäni pois mielestäni, mietin asiaa jopa pakonomaisesti. Mitä voin tehdä?
Olen pahoillani äitisi poismenon johdosta! Onko tästä kulunut kauan aikaa? Liittyikö siihen jotain traumaattista (tapahtuiko yllättäin, löysitkö äitisi kuolleena tai muuta vastaavaa). Tilanteesi voisi viitata siihen, että surutyö on vielä pahasti kesken tai jopa alkamatta, tai olet edelleen ns. shokissa. Miten paljon tämä haittaa jokapäiväistä elämääsi? Pystytkö toimimaan normaalisti? Ovatko muut ympärilläsi huomanneet asian? Mikäli äitisi kuolemasta on kulunut vasta vähän aikaa, ajan kuluminen ja surutyön tekeminen todennäköisesti helpottavat oloasi. Tähänkin on saatavilla kriisiapua kuntasi perusterveydenhuollosta.
Tykkäätkö pamputtaa potilaita yövuorossa?
Mitä lääkitystä käytät? Miksi osa hoitajista on sairaampia kuin potilaat? Eikö teillä siellä psykiatrialla lääkkeitä sairaille hoitajille muka riitä?
Keski-ikäinen isosiskoni päätti itse parin vuoden seurustelusuhteen ja romahti täysin (ei nuku, ei syö, haki sairaslomaa töistä). Hän odottaa läheisten vastaavan hänen puheluihinsa ja moniin kymmeniin viesteihin ympäri vuorokauden jne. Soittelee myös meille töihin sekavia puheluita yms. Hän käy terapiassa mutta siitä ei tunnu olevan kovin paljoa apua (hiukan kyllä). Mistä voi olla kysymys noin vahvassa reaktiossa?
Vierailija kirjoitti:
Mitä eroa on psykologilla ja psykiatrilla?
Psykiatri on psykiatrian erikoislääkäri. Psykologi taas on koulutukseltaan (yliopistosta riippuen) psykologian maisteri. Psykiatrin vastuulle kuuluu potilaan kokonaishoito, käytännössä yleensä diagnoosin tekeminen, lausuntojen kirjoittaminen, työkyvyn arviointi sekä lääkehoito. Psykologin työnkuva on hyvin erilainen eikä hän osallistu rutiinisti kaikkien potilaiden hoitoon vaan tarvittaessa tekee omat tutkimuksensa esim,. diagnoosin tueksi.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ajattelet ihmisestä jonka tiedät olleet psykiatrian osastolla hoidossa aiemmin. Jos hän vaikka ilmaantuisi sinun elämään "siviilissä"
Maailmanlaajuisesti lähes joka kolmas ihminen on sairastunut viimeisen viiden vuoden aikana psyykkisesti siten, että sairaalahoito on ollut tarpeellista. Eli ihan kuka tahansa voi koska tahansa sairastua ja tarvita siihen apua. Itse pidän niitä ihmisiä kaikkein vahvimpana ja rohkeimpina, jotka uskaltavat hakea apua itselleen.
En tiedä mitä pitäisi tehdä. Olen ollut buliminen melkein kahden vuoden ajan. Kärsin oireista. Hampaat tuntuu herkiltä ja rinnassa on joskus polttava tunne. Haluaisin apua mutta en uskalla hakea sitä. Kertoisitko mitä tapahtuu, jos hakee apua? Mistä asioista puhutaan ja mitä tutkitaan? Pelottaa... N18
Miksi nuorten masennus on nykyään lisääntynyt niin paljon ?
Oletko oikeasti tietoinen minkälaisia vaikeuksia psykiatriset ongelmat ihmisissä voi aiheuttaa, vai laitatko 'peruspertin' tavoin kaiken sen kuuluisan laiskuuden piikkiin.
Viljeletkö usein lauseita "Sun täytyy ottaa itteäs niskasta kiinni!" tai "Ei se makaamalla tule!" ?
Miksi teille on niin vaikea saada aikaa?
T. masentunut ja ahdistunut