Mies haukkuu minua vanhaksi jok'ikinen päivä
Olemme siis mieheni kanssa samana vuonna syntyneitä ja 30+ iältämme. Mies haukkuu mua "vanhaksi kantturaksi, johon ei kukaan viitsisi koskea tikullakaan" jokainen päivä ja monta kertaa päivässä. Samaa oli jo seurusteluaikoina, tosin silloin se oli hienovaraisempaa ja olin vielä ihastunut mieheen, joten en antanut sen häiritä.
Miehelle tosin ikäni on aina ollut kova paikka, sillä hänen vanhemmillaan on melkein kymmenen vuoden ikäero ja mies olisi halunnut puolison suunnilleen samalla ikäerolla, mutta oli pettynyt, kun joutui tyytymään minuun. Mutta en tajua, miksi hän ei jättänyt mua jo aiemmin.
Joskus tulee ihan uskomattoman epätoivoinen fiilis em. kiusaamisen ja haukkumisen takia ja tekisi mieli päättää päivänsä. Mies yrittää kannustaa mua noina epätoivon hetkinä itsariin (sanoo, että mun pitäisi vain rohkaistua ja tehdä se ja sanoo, että "mene nyt vaan ja tee se ja lupaa ettet tule takaisin enää"). En jotenkin jaksa enää. Mitä teen?
Kommentit (52)
Voi hemmetti. Oman elämäsi pilaamisen lisäksi pilaat lastesikin elämät, jos tuonne jäät. Omalla elämällään jokainen voi tietty tehdä, mitä lystää, mutta ajattele nyt edes niitä lapsiasi.
Vierailija kirjoitti:
Mitä kanttura tarkoittaa? :D
Muijaa.
Olet täydellinen kumppani hänelle koska alistut. Hän ei eroa koskaan, koska nauttii kiusaamisestasi niin paljon. Kyseessä on narsisti, psykopaatti tai provo. Psykopatia myös periytyy.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tapauksen, jossa alle 30v yh-äiti sai kuulla samaa itseään huomattavasti vanhemmalta miesystävältä.
Kävi niin, että sitä miestä alkoi kiinnostaa äidin 10-vuotias tytär.Jättäisin Ap tuollaisen miehen heti.
Täsmälleen näin kävi myös lapsuudenystäväni perheessä. Isäpuoli haukkui jatkuvasti äidin ulkonäköä ja "vanhuutta" vaikka itse oli tätä vanhempi. Myöhemmin ystäväni kertoi, että mies oli käyttänyt häntä vuosia hyväkseen. Tämä tapahtui 80-luvulla, eikä ystäväni ole vieläkään toipunut lapsuudestaan vaan on mt-eläkeläinen.
Vierailija kirjoitti:
Mun ainoa pakokeino nykyään on nukkuminen. Nukun siis todella paljon. Ennen nukuin 6,5-7 tuntia, mutta nykyään nukun yhtä pitkään kuin lapset eli jopa 10 tuntia putkeen. Tänään oli niin paha olla, että mä haluaisin mennä nyt samoin tein, jos saisin päättää.
Viikonloput ovat hirveitä, kun pitää olla kerrostalokaksiossa saman katon alla sen ilkimyksen kanssa. Odotan iltaa, että pääsen nukkumaan ja huomenna sama juttu. Sen jälkeen odotan taas arkea, niin pääsee töihin pakoon.
Taidatpa keksiä koko jutun. Olet moneen kertaan kertonut olevanne ( ainakin miehesi ) varakkaita, mutta asutte kerrostalokaksiossa :( Nyt en enää usko sun stooriasi.
Jätä nyt ihan ekana vaan se avioerohakemus. Onko sulla sukulaisia joiden luo voit hetkeksi muuttaa?
Vierailija kirjoitti:
Jätä nyt ihan ekana vaan se avioerohakemus. Onko sulla sukulaisia joiden luo voit hetkeksi muuttaa?
Eikö kukaan läheisistäsi tiedä tilannettasi? Käytkö sinä töissä, montako lasta?
Ap, johan sulla on se uusi asunto vuokrattuna ja kamat siirrettynä sinne. Nyt otat lapset mukaan ja muutat sinne heti. Mies on väkivaltainen ja persoonallisuyshäiriöinen. Tämä on jo sanottu moneen kertaan.
Mä en ihan oikeasti ymmärrä, miksi luulet tarvitsevasi miehen lupaa eroamiseen. Sitä hän ei koskaan anna sinulle, koska on sadisti ja NAUTTII sinun kiusaamisestasi. Hän ei IKINÄ anna sulle lupaa erota. Et sitä tarvitsekaan, teet sen päätöksen itse. Hae vaikka lähestymiskieltoa. Mitä väliä vaikka hän repi avioerohakemuksen, sitä ei tarvitse tehdä yhdessä vaan panet sen yksin menemään.
Soita äitisi avuksi ja muutatte lasten kanssa sieltä pois tänään!
Miksi odotat, että mies haluaa erota sinusta?
Se riittää, että itse haluat.
Lasten huoltajuus sovitaan lastenvalvojan kanssa, viimeistään oikeudessa.
Nämä on näitä ikuisuustarinoita. Ensin valitetaan, ketju jatkuu monta sivua, ap ei ota onkeen, häviää ketjusta ja TAAAS sama virsi jatkuu uudessa ketjussa.
Ap, sinun vastuulla on oma elämäsi. Et tarvitse miehen lupaa mihinkään. Muuta pois, ota lapset mukaan. Suojele heitä, muuten annat vain sukupolvien wt-ketjun jatkua.
Mun ainoa pakokeino nykyään on nukkuminen. Nukun siis todella paljon. Ennen nukuin 6,5-7 tuntia, mutta nykyään nukun yhtä pitkään kuin lapset eli jopa 10 tuntia putkeen. Tänään oli niin paha olla, että mä haluaisin mennä nyt samoin tein, jos saisin päättää.
Viikonloput ovat hirveitä, kun pitää olla kerrostalokaksiossa saman katon alla sen ilkimyksen kanssa. Odotan iltaa, että pääsen nukkumaan ja huomenna sama juttu. Sen jälkeen odotan taas arkea, niin pääsee töihin pakoon.