Mies haukkuu minua vanhaksi jok'ikinen päivä

Tiedän tapauksen, jossa alle 30v yh-äiti sai kuulla samaa itseään huomattavasti vanhemmalta miesystävältä.

Kävi niin, että sitä miestä alkoi kiinnostaa äidin 10-vuotias tytär.

Jättäisin Ap tuollaisen miehen heti.

No hei, tossa on jo hyvät mahdollisuudet sille että vaihtamalla paranee, vaikka poimisi silmät ummessa.

Vierailija kirjoitti:

Mutta entä jos mies onkin oikeassa ja kertoo vain totuuden?

Voihan se olla totta, mutta miksi hän ei armahda mua eroamalla. Nyt olen pyytänyt, että voisimmeko päästä sopimukseen, mutta hän ei suostu mihinkään kompromisseihin.

Mielestäni on myös epäreilua haukkua mua ikäni vuoksi. Kuitenkin sain lapsemme ilman isompaa yrittämistä ja mies vielä kehtasi haukkua raskauden loppuvaiheilla isoa mahaani "p*skamahaksi". Mulla ei ole ollut kin ihan pari monivuotista seurustelusuhdetta elämäni aikana ja mies aluksi vaikutti kiltiltä, joten ehdin ihastumaan ja sitouduin hieman liian nopeasti kyseiseen tyyppiin.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tapauksen, jossa alle 30v yh-äiti sai kuulla samaa itseään huomattavasti vanhemmalta miesystävältä.

Kävi niin, että sitä miestä alkoi kiinnostaa äidin 10-vuotias tytär.

Jättäisin Ap tuollaisen miehen heti.

Tämäkin on käynyt mielessä. Tosin miehessäni on sellainen jännä piirre, että hän ei yleensä kiinnitä kauniisiinkaan (tai nuoriin) naisiin juuri mitään huomiota, vaan tiirailee lähinnä nuoria miehiä ja kommentoi heidän ulkonäköään. Mies tykkää kovasti käydä hampurilaispaikossa (itse en niistä välitä, mutta menen kohteliaisuudesta miehen mukana niihin) ja niissä hän usein kommentoi vaikkapa jonkun hampurilaispaikassa työskentelevän miehen silmiä "seksikkäiksi" tai kommentoi jonkun miehen pituutta tai kroppaa jne. Samoin elokuvia katsoessa hän katselee melkein silmät kiiluen nuoria miehiä, mutta naiset ovat hänelle kuin ilmaa. Joskus ihan alkuaikoina kyselin aihetta sivuten, niin hän kielsi olevansa homo (on kuulemma hetero), mutta alkoi selittää siitä, kuinka kaikki ihmiset ovat hieman homoseksuaalisia ym. Mies myös on samanaikaisesti melko homovihamielinen ja nälvii varsinkin lesboista ym. Jotenkin sekavaa kyllä. Ja siis tämä _ei_ (valitettavasti!) ole provo.

Mun mies on jonkinlainen sekoitus erittäin konservatiivista ja sovinistista "lassukkaa", nörttiä ja ehkä piilohomoa. Lisäksi hän käyttäytyy kömpelösti ja metsäläismäisesti sekä epäempaattisesti. Hän oli varsinkin nuorempana melko komea, ainakin melko testiälykäs sekä opinnoissaan ja työurallaan erinomaisesti menestynyt sekä varakaskin (tosin erittäin pihi), joten tavallaan moni nainen on varmaan hänen ihastunutkin ja pitänyt potentiaalisena kumppanina. Ei kyllä mikään ihme, ettei mies ollut kuulemma kertaakaan seurustellut vakavasti, vaikka hän tavatessamme oli yli kolmekymppinen. Vaikka siis mies on sosiaalinenkin ja itsevarma. Hän on nimittäin ihan mätä sisältä ihmisenä.

Ne on noi porvoolaiset miehet tuollaisia, kyllähän sinun nyt se olisi pitänyt tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis olen yrittänyt sanoa miehelle, että hankkisi nuoremman naisen ja jättäisi mut ihan suosiolla, mutta ei hän tee niinkään. Seurusteluaikoina hän analysoi kasvojeni puutteita ja "ryppyjä" (siis tuolloin ne oli ihan huomaamattomia naururyppyjä ja sen tuntui ihan käsittämättömän loukkaavalta). Aloin rampata jossain kosmetologilla, jotta saisin ne vähätkin rypyt pois, jolloin mies jätti mut rauhaan vähäksi aikaa.

Mutta mies haukkuu myös vartaloani ja tyyliäni (en kuulemma ole tarpeeksi itsevarma ja varakkaan näköinen/tyylinen). Lisäksi hän haukkuu intiimejä paikkojani liian löysiksi ja epäkelvoiksi (on sitäkin tehnyt seurustelujoista lähtien), vaikka exäni esim. ylisti seksiä huippuhyväksi aikoinaan. Ei meillä olekaan ollut kohta kolmeen vuoteen seksiäkään siis. Ja siis tein joskus parikymppisenä mallintöitä vähän aikaa, joten en nyt ole ihan suohirviökään ehkä.

Tämä koko juttu siis ei ole provo ja en uskalla erota miehestä yksipuolisesti useastakin syystä. Mies itse viivyttelee eroa, sillä pelkää rahojensa puolesta, vaikka siis olen luvannut, etten mahdollisen eron hetkellä vaatisi mitään.

Jollei teillä ole yhteisiä lapsia, joita et voi suojella miehesi kostolta, en usko että ero voisi olla huonompi vaihtoehto kuin miehen luokse jääminen. Miehesi tuhoaa sinut henkisesti, jos jäät suhteeseen. On parempi lähteä pois, vaikka se vaatisi ikävää riitelyä oikeudessa, ystäväpiirin suppenemista tai uudelle paikkakunnalle muuttamista.

Lapset ovat omalta osaltani tärkein syy tilanteessa kärvistelyyn. Muuten olisin jo paennut suhteesta.

Sitä vähän ajattelinkin/pelkäsin. Mutta onko tilanteenne sellainen, että ero olisi lapsille pahaksi? Onko mies väkivaltainen? Jos on, niin voitko estää häntä tapaamasta lapsia yksin eron jälkeen? Vai pidätkö todennäköisenä, että mies onnistuisi jotenkin järjestämään asiat niin, ettet sinä enää tapaisi lapsia? (Sen luulisi olevan hankalaa, et vaikuta mitenkään huonolta ihmiseltä tai äidiltä.)

Lapsenne joutuvat nyt kuitenkin kasvamaan kodissa, jossa on huono ilmapiiri. Vaikka miehesi ei haukkuisi sinua päin naamaa lasten kuullen, eivät he voi olla aistimatta kotinne tunnelmaa. Ja koska miehesi on selvästi tunnevammainen, hän ei todennäköisesti osaa olla hyvä isä lapsilleenkaan. En tietenkään tunne tapaustanne tarkemmin, mutta on väärin olettaa, että ero on automaattisesti huono asia lapsille.

Joissain piireissä avioeroon liittyy häpeää ja epäonnistumisen tunnetta, joskus eron jälkeen saattaa tulla taloudellisesti vaikeampaa, joskus voi tulla hankalia sosiaalisia luovimisia, ja milloin mitäkin. Mutta mielestäni näitä kaikkia seikkoja tärkeämpää on se, että voi tuntea olonsa omassa kodissaan läheistensä seurassa rakastetuksi ja turvalliseksi. Joskus ero on ainoa asia, joka mahdollistaa sen.

Voimia ja jaksamista sinulle, ap.

Vierailija kirjoitti:

Mitä kanttura tarkoittaa? :D

Kanttura on kai vanha lehmä. Siis parhaimman ikänsä ohittanut nautaeläin.

Vierailija kirjoitti:

Ne on noi porvoolaiset miehet tuollaisia, kyllähän sinun nyt se olisi pitänyt tietää.

Älä viitsi. Tämä ei ole provo. Kunpa olisikin. Mies on tehnyt myös paljon kamalampiakin juttuja, mutten viitsi kaikkea kirjoittaa, jottei tutut tunnista. Olen itsekin hämmentynyt, kun en ennen tiennyt, että niin ala-arvoisesti käyttäytyviä voisi joskus sattua kohdalleni. Sitten ajan kuluessa noihin kamaluuksiin tottuu ja turtuu, kunnes välillä tuntuu, että ei enää jaksa vain millään sitä ilkeyttä ja haukkumista. Se vaan niin syö ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis olen yrittänyt sanoa miehelle, että hankkisi nuoremman naisen ja jättäisi mut ihan suosiolla, mutta ei hän tee niinkään. Seurusteluaikoina hän analysoi kasvojeni puutteita ja "ryppyjä" (siis tuolloin ne oli ihan huomaamattomia naururyppyjä ja sen tuntui ihan käsittämättömän loukkaavalta). Aloin rampata jossain kosmetologilla, jotta saisin ne vähätkin rypyt pois, jolloin mies jätti mut rauhaan vähäksi aikaa.

Mutta mies haukkuu myös vartaloani ja tyyliäni (en kuulemma ole tarpeeksi itsevarma ja varakkaan näköinen/tyylinen). Lisäksi hän haukkuu intiimejä paikkojani liian löysiksi ja epäkelvoiksi (on sitäkin tehnyt seurustelujoista lähtien), vaikka exäni esim. ylisti seksiä huippuhyväksi aikoinaan. Ei meillä olekaan ollut kohta kolmeen vuoteen seksiäkään siis. Ja siis tein joskus parikymppisenä mallintöitä vähän aikaa, joten en nyt ole ihan suohirviökään ehkä.

Tämä koko juttu siis ei ole provo ja en uskalla erota miehestä yksipuolisesti useastakin syystä. Mies itse viivyttelee eroa, sillä pelkää rahojensa puolesta, vaikka siis olen luvannut, etten mahdollisen eron hetkellä vaatisi mitään.

Jollei teillä ole yhteisiä lapsia, joita et voi suojella miehesi kostolta, en usko että ero voisi olla huonompi vaihtoehto kuin miehen luokse jääminen. Miehesi tuhoaa sinut henkisesti, jos jäät suhteeseen. On parempi lähteä pois, vaikka se vaatisi ikävää riitelyä oikeudessa, ystäväpiirin suppenemista tai uudelle paikkakunnalle muuttamista.

Lapset ovat omalta osaltani tärkein syy tilanteessa kärvistelyyn. Muuten olisin jo paennut suhteesta.

Haluat antaa lapsille tuollaisen mallin parisuhteesta, miehen ja naisen liitosta? Onko lapset onnellisia kun isä haukkuu äitiä päivittäin?

Onnea vaan noille lapsille, poika oppii olemaan vaimolleen kusipää ja tyttö oppii, että mies on kusipää ja sitä täytyy sietää. Niinkö?

Oletetaan tän olevan tosi. Voitko ap olla enää vajaampi? Saipahan taas naurut.

Häh!? Voiko olla tottakaan? Eihän tuossa ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin että kantapäät vastakkain ja vähän äkkiä! Älä hitossa ota tollasta paskaa vastaan! Ei ole mitään syytä, mikä voisi kallistaa vaakakupin jäämisen kannalle, ei vaan ole. Tuo ei ole normaali parisuhde ollenkaan.

Todella sairas riippuvuussuhde teillä, kummallakin toisestanne. Siis jos tää on totta. Hoitoa, ammattiapua tarvitset/tarvitsette.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis olen yrittänyt sanoa miehelle, että hankkisi nuoremman naisen ja jättäisi mut ihan suosiolla, mutta ei hän tee niinkään. Seurusteluaikoina hän analysoi kasvojeni puutteita ja "ryppyjä" (siis tuolloin ne oli ihan huomaamattomia naururyppyjä ja sen tuntui ihan käsittämättömän loukkaavalta). Aloin rampata jossain kosmetologilla, jotta saisin ne vähätkin rypyt pois, jolloin mies jätti mut rauhaan vähäksi aikaa.

Mutta mies haukkuu myös vartaloani ja tyyliäni (en kuulemma ole tarpeeksi itsevarma ja varakkaan näköinen/tyylinen). Lisäksi hän haukkuu intiimejä paikkojani liian löysiksi ja epäkelvoiksi (on sitäkin tehnyt seurustelujoista lähtien), vaikka exäni esim. ylisti seksiä huippuhyväksi aikoinaan. Ei meillä olekaan ollut kohta kolmeen vuoteen seksiäkään siis. Ja siis tein joskus parikymppisenä mallintöitä vähän aikaa, joten en nyt ole ihan suohirviökään ehkä.

Tämä koko juttu siis ei ole provo ja en uskalla erota miehestä yksipuolisesti useastakin syystä. Mies itse viivyttelee eroa, sillä pelkää rahojensa puolesta, vaikka siis olen luvannut, etten mahdollisen eron hetkellä vaatisi mitään.

Jollei teillä ole yhteisiä lapsia, joita et voi suojella miehesi kostolta, en usko että ero voisi olla huonompi vaihtoehto kuin miehen luokse jääminen. Miehesi tuhoaa sinut henkisesti, jos jäät suhteeseen. On parempi lähteä pois, vaikka se vaatisi ikävää riitelyä oikeudessa, ystäväpiirin suppenemista tai uudelle paikkakunnalle muuttamista.

Lapset ovat omalta osaltani tärkein syy tilanteessa kärvistelyyn. Muuten olisin jo paennut suhteesta.

Sitä vähän ajattelinkin/pelkäsin. Mutta onko tilanteenne sellainen, että ero olisi lapsille pahaksi? Onko mies väkivaltainen? Jos on, niin voitko estää häntä tapaamasta lapsia yksin eron jälkeen? Vai pidätkö todennäköisenä, että mies onnistuisi jotenkin järjestämään asiat niin, ettet sinä enää tapaisi lapsia? (Sen luulisi olevan hankalaa, et vaikuta mitenkään huonolta ihmiseltä tai äidiltä.)

Lapsenne joutuvat nyt kuitenkin kasvamaan kodissa, jossa on huono ilmapiiri. Vaikka miehesi ei haukkuisi sinua päin naamaa lasten kuullen, eivät he voi olla aistimatta kotinne tunnelmaa. Ja koska miehesi on selvästi tunnevammainen, hän ei todennäköisesti osaa olla hyvä isä lapsilleenkaan. En tietenkään tunne tapaustanne tarkemmin, mutta on väärin olettaa, että ero on automaattisesti huono asia lapsille.

Joissain piireissä avioeroon liittyy häpeää ja epäonnistumisen tunnetta, joskus eron jälkeen saattaa tulla taloudellisesti vaikeampaa, joskus voi tulla hankalia sosiaalisia luovimisia, ja milloin mitäkin. Mutta mielestäni näitä kaikkia seikkoja tärkeämpää on se, että voi tuntea olonsa omassa kodissaan läheistensä seurassa rakastetuksi ja turvalliseksi. Joskus ero on ainoa asia, joka mahdollistaa sen.

Voimia ja jaksamista sinulle, ap.

Mies on siis myös älykäs, ovela, erittäin kiero, hyvin varakas sekä patologinen valehtelija ja lisäksi omatunto ei kolkuta häntä mistään. Pahin pelkoni on sellainen, että hän mustamaalaa minut siten, että saa minut vaikuttamaan huonolta äidiltä valheiden avulla ja saa lapset kokonaan itselleen. Mies puhuu välillä nimittäin myös rumasti lasten kuullen, mikä on jo vaikuttanut siten, että esikoinen toistaa mieheni käyttäytymismalleja päiväkodissa ja ilmeisesti on kiusannut siellä muita lapsia. Lapsi itse on ainakin naureskellen kertonut niin (olin itse järkyttynyt, sillä olen itse ollut koulukiusattu lapsena ja lapsen käyttäytymismalli muistutti niin paljon miehestäni). Tosin en ole varma asian todenperäisyydestä. Toisaalta sekin on surullista, kun esikoinen osaa selvästi valehdellakin, eikä myöskään taida kokea siitä tunnontuskia, mikä jälleen muistuttaa miehestäni. Haluaisin kyseiselle käyttäytymismallille stopin. Haluan heille parasta ja tasapainoisen ympäristön sekä fiksuja käyttäytymismalleja.

Armahda lapsesi ja itsesi eroamalla. Heti huomenna.

Toivottavasti tänä on provo, mutta jos ei, hae jo ihmeessä ammattiapua. Et voi antaa miehen pilata elämääsi tuolla kiusaamisella, varsinkin jos hän on oikeasti saanut itsetuntosi lytättyä jo noin pahasti.

Oon siis myös epäillyt jotain poikkeamaa miehessäni. Voisiko aspergerin tai touretten syndrooma aiheuttaa tuollaista käytöstä?

Vierailija kirjoitti:

Oon siis myös epäillyt jotain poikkeamaa miehessäni. Voisiko aspergerin tai touretten syndrooma aiheuttaa tuollaista käytöstä?

No, sellainen poikkeama nyt ainakin tulee mieleen, että miehesi on kusipää. Ihan täysin tunnevammanen pälli, joka ei todellakaan ansaitse kumppania tai perhettä. Tuollaisten vinoonommeltujen pitäisi olla ihan yksikseen.

Tässä on nyt menossa jonkinlainen riippuvuussuhde, ja totaalinen alistuminen kohtalolle. Kohtalo on tuo mies.

En ymmärrä, että nykyaikana kukaan voi olla noin tossukka kun ap, jos tämä nyt on muuta kun fiktiota. Säälittää nuo lapset. On niillä heikko äiti.

Olen ottanut eron puheeksi miehen kanssa yleensä päivittäin. Mies vain sanoo, että en saa ottaa lapsia mukaani. Ja hän ei toistaiseksi itse aio muuttaa mihinkään, vaikka aiemmin lupaili, että ostaisi toisen asunnon läheltä. Tässä on ihan takki tyhjä.

Olen pakkaillut tavaroitani ja hoitanut asioita siihen suuntaan, että voisin muuttaa, mutta mies ei suostu mihinkään. Hän vain komentelee minua tekemään kotitöitä ja korjaamaan jotain kodin juttuja (hän ei tee edes ns. perinteisiä miesten hommia, vaan mä saan asentaa valaisimet kattoon ja koota huonekalut ym.).

Miehen kaikki vapaa-aika menee pelaamiseen, mun komenteluun ja haukkumiseen ja välillä hän rikkoo tavaroita, joita sitten joudun korjailemaan. Mitä mä oikein sanon, että hän edes kuuntelisi minua tai ottaisi tosissaan?

Hirveän raskasta tällainen on. Jos mä sanon perustellen, että meidän pitäisi erota, niin saan jankuttaa sitä moneen kertaan, että mies edes kuulee/kuuntelee, kun hän on täysin zombiutuneena sen pelinsä ääreen (viikonloppuisin jostain klo 7 aamulla noin klo 1:een yöllä ja arkisin töiden jälkeen noin klo 18-23). Olen siis aivan täysin kypsä tähän tilanteeseen.