Lue keskustelun säännöt.
Olenko hullu? Jälleensyntymisestä...
08.04.2016 |
Olen nelikymppinen nainen, korkeasti koulutettu, testatusti keskitasoa älykkäämpi. Olen kaikkien hihhulijuttujen ulkopuolella, en usko jumaliin ja vielä vähemmän uskontoihin.
Nyt kysyn av-raadilta, olenko kaikesta huolimatta myös hullu. Minulla on todella vahva tunne siitä, että minulla on ollut aikaisempi elämä, joka on vielä todella vahvasti läsnä tässä elämässäni. Jo pienenä minulla oli tunne siitä, että oikeasti olin intiaani ja poika. Olen jotenkin (harhaisesti) tullut siihen käsitykseen, että olen ollut intiaani jossakin Pohjois-Amerikassa ja saanut nuorena miehenä surmani jossakin taistelu- tai kaaostilanteessa.
En osaa millään lailla selittää, mistä tämä johtuu, mutta tunne on ollut minussa aina. Myös näkemykseni ja käsitykseni maailmasta on hyvin samankaltainen kuin hatarilla tiedoillani intiaaneilla kuvittelen olleen.
Onko muilla samanlaisia tuntemuksia?
Kommentit (888)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksei tietoisuus voisi jatkaa matkaansa vaikka keho delaa?
Ei voisi koska tietoisuus on aivosolujen ja hermoverkon toimintaa.
Tietoisuus menee pois päältä ja mätänee niiden mukana.
Kuinkahan moni jälleensyntyjä kokee vahvasti olleensa aiemmassa elämässä joku kuninkaallinen tai historiallinen henkikö, tai vähintään jossakin merkittävässä ammatissa oleva... entäs sitten miten on mahdollista, että yhteenkuuluvuutta koetaan aina eksoottisiin maihin ja kulttuureihin? Ei yllätä inkkarit, ei egyptiläiset, kreikkalaiset ja roomalaiset. Intiaakaan ei pidä unohtaa, eikä tarunomaista Atlantista. Miksi kukaan ei kehu olleensa täyspaska kannibaali, joka asui jossakin kaatopaikalla ja joka murhaili ihmisiä huvikseen? Aina pitää olla joku mukavampi tarina, jossa pystyy pönkittämään omaa egoaan.
Vaikka oletkin omasta mielestäsikin älykäs, niin siitä huolimatta pidän sinua tiedoiltasi puutteellisena, kun jostain kumman syystä uskot tuollaiseen tiedonvastaiseen hölynpölyyn!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä löytyisi se ketju, jossa joku kertoi tuntemuksestaan, että oli entisessä elämässä asunut eräällä kadulla ja vanhassa talossa pääkaupunkiseudulla. Siis saanut tämän tunteen paikan nähtyään, oli muistanut sitten talosta huonejärjestystä jne.
Et ole hullu. Itse luulen muistavani useitakin kuolemia, kaikki traumaattisia. Ehkä niistä jää vahvempi muistijälki. Et muista edellisistä elämistä juuri muuta kuin sen traumaattisen lähdön. Mulla on myös näihin liittyviä vahvoja fobioita, ollut ihan pienestä lähtien. Kuten ahtaanpaikan ja tukehtumisen kammo. Pelkäsin myös hysteerisesti jäälle menoa, missä ei ole kauheasti järkeä sen ikäiselle. Nelivuotias yleensä luottaa aikuiseen ja menee perässä. Ei pitäisi osta edes pelätä moista asiaa, jos aikuinen sanoo, että se on turvallista.
Osasta on jäänyt myös fyysisiä jälkiä. Yksi kuolemistani oli teloitustyylinen. Nappi takaraivoon. Mulla on mielikuva, että olin ehkä sotakarkuri ja jäänyt siitä kiinni. Takaraivoon sille kohtaa on kasvanut valtava luomi. Oudointa on, että äidilläni on tismalleen samanlainen. Ehkä kuulumme samaan "sieluperheeseen" ja meille koitui samanlainen lähtö edellisestä elämästä.
Olet mieleltäsi vioittunut.