Miten lapsista saa kasvatettua tyytyväisiä?

Mikset juttelisi lasten kanssa asiasta! Ovat jo niin isoja, että voisivat itse ehdottaa ratkaisuja ja "kodin sääntöjä". Pitäkää perhepalaveru jossa kerrot heille rauhalliseen sävyyn että olet väsynyt kuulemaan marinaa ja että mitä me yhdessä voisimme asialle tehdä.

Laatikaa esim kotityövuoroja.

Lapset trkevät vaikka vuorotellen iltapalansa tai tyhjentävät tiskikoneen

Hoidetuista hommista saa sitten vaikka haluamansa jutun.

Seuraavan kerran kun marisevat niin vinkkaat tekemään vähän ekstraa.

Vierailija kirjoitti:

No joo, kyllähän me kaikki tiedetään ettei se perhearki helppoa ole varsinkaan sille, joka kantaa päävastuun. Hyvin sä varmasti teet ja lapsilla nyt on kasvu vasta kesken. Kyllä ne hyviksi kasvaa. Mullekin tulee heti sata viusautta ja ohjetta mieleen, mutta jätän sanomatta, kun katson itse omaa arkeani. Kyllä me kaikki äidit tiedetään miten helppoa on puhua siitä miten kaikki pitäisi tehdä. Käytäntö on sitten ihan toinen juttu. Kyllä me äidit voitaisiin enemmän tukea toisiamme ja olla ylpeitä siitä työstä mitä teemme.

Kiitos sinulle näistä lohduttavista sanoista ja muillekin, jotka vastasitte kysymykseeni. 

Mainitsit yhtä aikaa, että olet stressaantunut ja tuot sen esille ja samaan aikaan olet sitten se hyvää ilmapiiriä luova? Ei mene yksiin mun ajatuksissani.

Meidän perheen lapset ovat jo teinejä kaikki, mutta ei meillä sen kummempia vinkumisia ole ikinä ollut, tyytyväisiä ja onnellisia lapsia ovat. Minä kyllä olen aina passannut heitä (ja miestänikin) paljon, rakastan sitä ja osoitan hemmottelulla rakkauttani :) Saan kyllä sitä paljon heiltä takaisinkin päin.

Hyvä ilmapiiri kotona on tärkeintä, kodin on oltava kaikille mukava, turvallinen ja rento paikka.

Lasten kasvettua olen huomannut, että monen kaverin kotona ilmapiiri on kireä ja se kyllä näkyy näiden lasten huonona kotona viihtymisenä, jotkut ovat sanoneetkin meidän lapsille, että teillä on paljon rennompaa ja mukavampaa kuin kotona.

Eli rentous, hyvä fiilis, rakkaus. Siitä se lähtee.

Vierailija kirjoitti:

Rakastamalla. Rakastamalla ja hellimällä heistä saa kasvatettua tyytyväisiä.

Arjen askareet ovat ihan eri asia ja sovittavissa sekä opeteltavissa perheen omien sääntöjen kesken. Se opettelu taas kannattaa aloittaa jo ihan pienenä.

Entä jos ne kotihommat on (pian 9 v) lapsen kanssa sovittu ja sovittu palkkiot yms... ja silti joka saatanan piäivä täytyy suuttua ennenkuin hommat hoidetaan ja silti vängätään vastaan. Ja palkkiopäivänä vasta meteli syntyykin kun palkkio jää saamatta hoitamattomien hommien vuoksi.

Ja hommat ei ole vaativia vaan juuri näitä vie pyykit ja ripusta takki naulakkoon, siivoa oma huoneesi kerran viikossa imurointikuntoon... siis näitä mitä muissa perheissä 3-vuotiaatkin osaa tehdä automaattisesti. Ihan "oikeita" kotitöitä on sitten postin haku x5, roskien viesti x2 ja tiskikoneen tyhjennys x1 viikossa... 

Joku iltapalan tekeminen on helppo: lapsi voi olla syömättä, eipä muuten ole kertaakaan valinnut jättää välistä. Mutta miten motivoida näihin yhteisiin töihin joiden tekemättä jättäminen ei oikeastaan lasta haittaa vaan aikuisten on ne pakko lopulta hoitaa???

Normaalin kehumisen, kiristyksen ja  lahjonnan lisäksi olen mm. "pillahtanut itkuun", sillä oli vaikutusta 5 päivää ja taas sama emmää-tappelu alkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Mikset juttelisi lasten kanssa asiasta! Ovat jo niin isoja, että voisivat itse ehdottaa ratkaisuja ja "kodin sääntöjä". Pitäkää perhepalaveru jossa kerrot heille rauhalliseen sävyyn että olet väsynyt kuulemaan marinaa ja että mitä me yhdessä voisimme asialle tehdä.

Laatikaa esim kotityövuoroja.

Lapset trkevät vaikka vuorotellen iltapalansa tai tyhjentävät tiskikoneen

Hoidetuista hommista saa sitten vaikka haluamansa jutun.

Seuraavan kerran kun marisevat niin vinkkaat tekemään vähän ekstraa.

Entä sitten kun tämä on kokeiltu, eikä toimi?

Millanen ilmapiiri teidän kodissa noin niin kuin muutoin on? Onko sinne kiva tulla, kiva olla? Onko sulla itselläs sellanen olo kotiin tullessa että ah ihanaa olla kotona, koirat tulevat vastaan ja heiluttavat häntää ja tekee vain mieli vajota lattialle niiden sekaan silittelemään ja pussailemaan niitä ja siihen ympärille tulee myös lapset ja kaikki höpöttävät ja nauravat ja puhuvat yhteen ääneen melkein huutaen. Ei siinä ole merkitystä onko ulkovaatteet paikoillaan tai hiekkaa lattialla tai roskis viemättä. Pieni hetki yhteistä aikaa kaikille, huomiointia, hemmotteluakin, sitten voi alkaa komentelemaan tyyliin "muruliini vie roskis, kulta ota imuri ja imuroi eteinen, äitin pieni poika pura nämä ostokset kaappiin...", kaikki tekevät mitä pyydetään ja hyvä ilmapiiri ei sillä rikkoudu. Ja kaikki vain siitä asenteesta, että elämä on ihanaa, oma perhe on rakas, kotona on hyvä olla.

Ja teinit saa tyytyväiseks kun antaa niille rahaa 😂

Mä olen tyytymätön sen takia, että vanhempani eivät koskaan opettaneet miten saada pildeä. Älkää tehkö samaa virhettä

Meillä lapset ovat olleet mukana kotitöiden tekemisessä jo taaperosta lähtien. Ensin yhdessä tehden ja neuvoen, vähitellen iän ja taitojen karttuessa omatoimisemmin. Ovat oppineet, että tekeminen on osa yhdessä elämistä eikä mikään kurja asia, johon vanhemmat pakottavat.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon teette lasten puolesta asioita vai vaaditteko, että kaiken minkä itse osaa myös itse saa tehdä? Olen lopen kyllästynyt lasten(9-10v) ainaiseen valitukseen ja vaatimiseen, vaikka autan heitä edelleen hyvin paljon, esim. teen aamupalaa valmiiksi, etsin vaatteita aamuksi jne. Mitä enemmän autan, sitä enemmän lapset vaatii ja valittaa.

Niinpä. Huomaatko tuon kuvion ihan omasta tekstistäsi? Lapsien ei missään nimessä pidä saada kaikkea valmiina, koska silloin heistä kasvaa juuri tuollaisia valittajia ja laiskaperseitä.

Joskus pitää päättää toisin kuin lapsi haluaa. Saattaa tuntua ikävältä siinä kohdassa, mutta jos lapsi ei opi kokemaan negatiivia tunteita pienenä, niin isompana ongelmat vain kertaantuvat.

Nyt sinä olet opettanut, että teet kaiken lapsiesi puolesta ja rima nousee jatkuvasti korkeammalle. Sinun on muutettava toimintaasi ja lopetettava lasten palveleminen.

Vierailija kirjoitti:

No joo, kyllähän me kaikki tiedetään ettei se perhearki helppoa ole varsinkaan sille, joka kantaa päävastuun. Hyvin sä varmasti teet ja lapsilla nyt on kasvu vasta kesken. Kyllä ne hyviksi kasvaa. Mullekin tulee heti sata viusautta ja ohjetta mieleen, mutta jätän sanomatta, kun katson itse omaa arkeani. Kyllä me kaikki äidit tiedetään miten helppoa on puhua siitä miten kaikki pitäisi tehdä. Käytäntö on sitten ihan toinen juttu. Kyllä me äidit voitaisiin enemmän tukea toisiamme ja olla ylpeitä siitä työstä mitä teemme.

Vau mitä henkseleiden paukuttelua. Vai että äiti on ainoa joka kasvattaa lasta? No ehkä teillä noin, mutta ei kaikissa perheissä.

Ja sanottakoon, että ap on lellinyt lapsensa piloille ja nyt pitää äkkiä tehdä muutoksia kasvatukseen, kun se vielä on mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset oppivat mallista. Millaiset vanhemmat, sellaiset lapset.

Valitat kaikesta valittavista lapsista, huomaatko?

No, just joo. Olen itse positiivinen, ahkera ja aktiivinen ihminen. Teen töitä tavoitteiden eteen, luon kotiin positiivista henkeä, keskityn hyviin asioihin jne. Tottakai pitää käsitellä myös ongelmia, etsiä niihin ratkaisuja! Miksei lapseni ole aktiivisia ja positiivisia, jos kerran oppivat vanhemmiltaan?

Taidan kokeilla enemmän yhdessä tekemistä. Siinä oli ideaa. Monesti vaadin, että osaamat asiat hoidetaan itse, mutta toisaalta lapsilla on niin paljon koulua, harrastusta, kaverimenoja ym. että varmasti väsyttää ja pieni auttaminen on paikallaan.

Lapset on taitavia huomaamaan aidon ja teeskennellyn. Kyllä he sinusta aistivat jos olet tympääntynyt, pettynyt tai stressaantunut, mutta näyttelet iloista ja positiivista. Kuulostaa jotenkin siltä että suoritat jotain koko ajan hampaat irveessä. Oletko oikeasti onnellinen ja tyytyväinen.

Kyllä, olen stressaantunut ja sanon siitä lapsillekin eli eikö se ole aitoa. Kyllä mun mielestä vanhemilla on vastuu luoda hyvää ilmapiiriä kotiin kaikista työ- ym. stressistä huolimatta. Kodin pitää olla paikka, jossa saa olla tyytyväinen ja rauhoittua. Sitten alkaakin se lasten vinkuminen ja vaatiminen. "Vie sinne, tuo sitä ja tätä, tee mun puolesta jne.!"

Mutta sinä olet ihan itse kasvattanut heidät tuollaisiksi. Jos teet aamupalt jne. valmiiksi, niin he oppivat toimintamalliin, jossa heillä on kotiorja käytössä. Ja tietysti tilausten sisältö muuttuu ajan kuluessa. Ja jos sinä et laita stoppia hommalle, niin kohta se lähtee täysin lapasesta.

Vierailija kirjoitti:

No joo, kyllähän me kaikki tiedetään ettei se perhearki helppoa ole varsinkaan sille, joka kantaa päävastuun. Hyvin sä varmasti teet ja lapsilla nyt on kasvu vasta kesken. Kyllä ne hyviksi kasvaa. Mullekin tulee heti sata viusautta ja ohjetta mieleen, mutta jätän sanomatta, kun katson itse omaa arkeani. Kyllä me kaikki äidit tiedetään miten helppoa on puhua siitä miten kaikki pitäisi tehdä. Käytäntö on sitten ihan toinen juttu. Kyllä me äidit voitaisiin enemmän tukea toisiamme ja olla ylpeitä siitä työstä mitä teemme.

Ja kyllä te kaikki äidit voisitte perehtyä vaikka kirjallisuuteen lasten kasvattamisesta. Valitettavan paljon näkee, kuinka lapset on kasvatettu ihan kieroon ja sitten ihmetellään, miksi he ovat niin tyytymättömiä ja huonosti käyttäytyviä.

Jos lapsi oppii, että vasta, kun aikuinen suuttuu todella, on aika tehdä sovitut hommat ja vielä sittenkin ne voi jättää tekemättä, niin metsään menee ja pahasti. Mieluinen, lapsen kanssa sovittu palkkio ja sitten vaan täysin hermostumatta (tää on itselle se vaikein kohta) pyydät tekemään sovitut hommat. Ja jos ei nätti pyyntö tehoa, niin sitten ei tule sitä palkkiota. Kyllä meilläkin 6 v huusi ja raivos eteisessä koko sen ajan, kun isosisarus oli palkintomatkalla uimahallissa (2 vk:n kotityöt oma-aloitteisesti tehtynä), mutta minkäs teet. Kaks uimahallireissua jäi väliin ennen kuin alkoi hommat sujua tältä nuoremmaltakin.

Vierailija kirjoitti:

No joo, kyllähän me kaikki tiedetään ettei se perhearki helppoa ole varsinkaan sille, joka kantaa päävastuun. Hyvin sä varmasti teet ja lapsilla nyt on kasvu vasta kesken. Kyllä ne hyviksi kasvaa. Mullekin tulee heti sata viusautta ja ohjetta mieleen, mutta jätän sanomatta, kun katson itse omaa arkeani. Kyllä me kaikki äidit tiedetään miten helppoa on puhua siitä miten kaikki pitäisi tehdä. Käytäntö on sitten ihan toinen juttu. Kyllä me äidit voitaisiin enemmän tukea toisiamme ja olla ylpeitä siitä työstä mitä teemme.

Tämä on naulan kantaan! Ja niin monta asiaa vaikuttamassa kokonaisuuteen, että vaikka tietää, miten pitäisi tehdä, eihän se aina niin mene. TUKEKAA äidit toisianne, älkää tuomitko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No joo, kyllähän me kaikki tiedetään ettei se perhearki helppoa ole varsinkaan sille, joka kantaa päävastuun. Hyvin sä varmasti teet ja lapsilla nyt on kasvu vasta kesken. Kyllä ne hyviksi kasvaa. Mullekin tulee heti sata viusautta ja ohjetta mieleen, mutta jätän sanomatta, kun katson itse omaa arkeani. Kyllä me kaikki äidit tiedetään miten helppoa on puhua siitä miten kaikki pitäisi tehdä. Käytäntö on sitten ihan toinen juttu. Kyllä me äidit voitaisiin enemmän tukea toisiamme ja olla ylpeitä siitä työstä mitä teemme.

Tämä on naulan kantaan! Ja niin monta asiaa vaikuttamassa kokonaisuuteen, että vaikka tietää, miten pitäisi tehdä, eihän se aina niin mene. TUKEKAA äidit toisianne, älkää tuomitko.

Niin tai sitten te äidit voisitte opetalla kasvattamaan niitä lapsianne.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi oppii, että vasta, kun aikuinen suuttuu todella, on aika tehdä sovitut hommat ja vielä sittenkin ne voi jättää tekemättä, niin metsään menee ja pahasti. Mieluinen, lapsen kanssa sovittu palkkio ja sitten vaan täysin hermostumatta (tää on itselle se vaikein kohta) pyydät tekemään sovitut hommat. Ja jos ei nätti pyyntö tehoa, niin sitten ei tule sitä palkkiota. Kyllä meilläkin 6 v huusi ja raivos eteisessä koko sen ajan, kun isosisarus oli palkintomatkalla uimahallissa (2 vk:n kotityöt oma-aloitteisesti tehtynä), mutta minkäs teet. Kaks uimahallireissua jäi väliin ennen kuin alkoi hommat sujua tältä nuoremmaltakin.

Eli pitää hommata toinen muksu näyttämään mallia? Kyllä nyt sais joku helpompi ratkaisu löytyä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No joo, kyllähän me kaikki tiedetään ettei se perhearki helppoa ole varsinkaan sille, joka kantaa päävastuun. Hyvin sä varmasti teet ja lapsilla nyt on kasvu vasta kesken. Kyllä ne hyviksi kasvaa. Mullekin tulee heti sata viusautta ja ohjetta mieleen, mutta jätän sanomatta, kun katson itse omaa arkeani. Kyllä me kaikki äidit tiedetään miten helppoa on puhua siitä miten kaikki pitäisi tehdä. Käytäntö on sitten ihan toinen juttu. Kyllä me äidit voitaisiin enemmän tukea toisiamme ja olla ylpeitä siitä työstä mitä teemme.

Ja kyllä te kaikki äidit voisitte perehtyä vaikka kirjallisuuteen lasten kasvattamisesta. Valitettavan paljon näkee, kuinka lapset on kasvatettu ihan kieroon ja sitten ihmetellään, miksi he ovat niin tyytymättömiä ja huonosti käyttäytyviä.

Ja tästäkin sinun kommentista on hirveän paljon apua? Saattaa olla että on enemmänkin haittaa, kun alkaa jonkun äidin pinnaa kiristää kommentin lähettäjän mustavalkoinen ajattelu. Luuletko, että kaikki menee lasten kanssa kuin oppikirjoissa? Pah. Täällä ollaan hakemassa TUKEA asiasta jotain tietäviltä, ei näsäviisaita kommentteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset juttelisi lasten kanssa asiasta! Ovat jo niin isoja, että voisivat itse ehdottaa ratkaisuja ja "kodin sääntöjä". Pitäkää perhepalaveru jossa kerrot heille rauhalliseen sävyyn että olet väsynyt kuulemaan marinaa ja että mitä me yhdessä voisimme asialle tehdä.

Laatikaa esim kotityövuoroja.

Lapset trkevät vaikka vuorotellen iltapalansa tai tyhjentävät tiskikoneen

Hoidetuista hommista saa sitten vaikka haluamansa jutun.

Seuraavan kerran kun marisevat niin vinkkaat tekemään vähän ekstraa.

Entä sitten kun tämä on kokeiltu, eikä toimi?

Miten tämä ei voi toimia?????

Sinun pitää vain kestää se välivaihe kun lapset oivaltavat että hommia pitää tehdä että asiat etenevät. Jos esim tiskikone ei ole täytetty edellisellä ruokailulla ei päivällinen tule ajallaan. Jos lapsi ei edelleenkään tule täyttämään konetta jotta ruoanlaitto saadaan alkuun niin ÄLÄ ihmeessä ter sitä hänen puolestaan! Sano vain että sitten jää ruoka kaikilta syömättä ja mene lukemaan lehteä.

Ovat niin isoja lapsia jo etteivät nälkään kuole muutamassa tunnissa ja tajuavat varmasti miten heidän työpanoksensa on tärkeä koko perheen kannalta. He eivät siis tee kotitöitä sinun mieliksesi - mitä itkuun pillahtamisesi ilmaisee- vaan siksi että perheyksikkönne toimisi!!!

Valitse heille siis tehtäväksi sellaisia kotitöitä joiden yekemättä jättämisellä on konkreettiset seuraukset!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No joo, kyllähän me kaikki tiedetään ettei se perhearki helppoa ole varsinkaan sille, joka kantaa päävastuun. Hyvin sä varmasti teet ja lapsilla nyt on kasvu vasta kesken. Kyllä ne hyviksi kasvaa. Mullekin tulee heti sata viusautta ja ohjetta mieleen, mutta jätän sanomatta, kun katson itse omaa arkeani. Kyllä me kaikki äidit tiedetään miten helppoa on puhua siitä miten kaikki pitäisi tehdä. Käytäntö on sitten ihan toinen juttu. Kyllä me äidit voitaisiin enemmän tukea toisiamme ja olla ylpeitä siitä työstä mitä teemme.

Ja kyllä te kaikki äidit voisitte perehtyä vaikka kirjallisuuteen lasten kasvattamisesta. Valitettavan paljon näkee, kuinka lapset on kasvatettu ihan kieroon ja sitten ihmetellään, miksi he ovat niin tyytymättömiä ja huonosti käyttäytyviä.

Ja tästäkin sinun kommentista on hirveän paljon apua? Saattaa olla että on enemmänkin haittaa, kun alkaa jonkun äidin pinnaa kiristää kommentin lähettäjän mustavalkoinen ajattelu. Luuletko, että kaikki menee lasten kanssa kuin oppikirjoissa? Pah. Täällä ollaan hakemassa TUKEA asiasta jotain tietäviltä, ei näsäviisaita kommentteja.

Huoh. Eihän kasvatukseen ole mitään yhtä oikeaa mallia, mutta esimerkiksi kirjallisuudesta löytyy tietoa miten lapsi kokee erilaisia asioita ja mitkä olisivat hyviä toimintatapoja erilaisissa tilanteissa.

Esimerkiksi AP:n tapauksessa hän on siloittanut lastensa tietä aivan liikaa, ja he ovat oppineet saamaan kaiken valmiiksi katettuna. Tällainen kasvattaminen on saanut heidät vaatimaan lisää ja lisää palvelua. Tilanne on vielä korjattavissa, mutta nyt alkaa olla viimeisiä hetkiä tehdä asialle jotain.