Lue keskustelun säännöt.
Miten lapsista saa kasvatettua tyytyväisiä?
08.04.2016 |
Kuinka paljon teette lasten puolesta asioita vai vaaditteko, että kaiken minkä itse osaa myös itse saa tehdä? Olen lopen kyllästynyt lasten(9-10v) ainaiseen valitukseen ja vaatimiseen, vaikka autan heitä edelleen hyvin paljon, esim. teen aamupalaa valmiiksi, etsin vaatteita aamuksi jne. Mitä enemmän autan, sitä enemmän lapset vaatii ja valittaa.
Kommentit (42)
Lapset oppivat mallista. Millaiset vanhemmat, sellaiset lapset.
Valitat kaikesta valittavista lapsista, huomaatko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhumalla niiden kanssa, pitämällä niitä fiksuina ihmisinä iästä riippumatta, antamalla niiden osallistua päätöksen tekoon iän mukaan.
Olemalla iloinen niiden olemassa olosta, sanottava se ja osoitettava teoilla, varsinkin nuo teot, ei tarkoita ikuista passaamista vaan kuuntelemista ja paikalla oloa silloin kun on paikalla.
Oltava itse ihminen, kerrottava että nyt väsyttää, tehkää voikkarit mä lepään sohvalla hetken ja siten teidän täytyy auttaa ruuanlaitossa.
Sillä tavalla, että olet itse tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Lapset oppivat mallista. Millaiset vanhemmat, sellaiset lapset.
Valitat kaikesta valittavista lapsista, huomaatko?
No, just joo. Olen itse positiivinen, ahkera ja aktiivinen ihminen. Teen töitä tavoitteiden eteen, luon kotiin positiivista henkeä, keskityn hyviin asioihin jne. Tottakai pitää käsitellä myös ongelmia, etsiä niihin ratkaisuja! Miksei lapseni ole aktiivisia ja positiivisia, jos kerran oppivat vanhemmiltaan?
Taidan kokeilla enemmän yhdessä tekemistä. Siinä oli ideaa. Monesti vaadin, että osaamat asiat hoidetaan itse, mutta toisaalta lapsilla on niin paljon koulua, harrastusta, kaverimenoja ym. että varmasti väsyttää ja pieni auttaminen on paikallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset oppivat mallista. Millaiset vanhemmat, sellaiset lapset.
Valitat kaikesta valittavista lapsista, huomaatko?No, just joo. Olen itse positiivinen, ahkera ja aktiivinen ihminen. Teen töitä tavoitteiden eteen, luon kotiin positiivista henkeä, keskityn hyviin asioihin jne. Tottakai pitää käsitellä myös ongelmia, etsiä niihin ratkaisuja! Miksei lapseni ole aktiivisia ja positiivisia, jos kerran oppivat vanhemmiltaan?
Taidan kokeilla enemmän yhdessä tekemistä. Siinä oli ideaa. Monesti vaadin, että osaamat asiat hoidetaan itse, mutta toisaalta lapsilla on niin paljon koulua, harrastusta, kaverimenoja ym. että varmasti väsyttää ja pieni auttaminen on paikallaan.
Lapset on taitavia huomaamaan aidon ja teeskennellyn. Kyllä he sinusta aistivat jos olet tympääntynyt, pettynyt tai stressaantunut, mutta näyttelet iloista ja positiivista. Kuulostaa jotenkin siltä että suoritat jotain koko ajan hampaat irveessä. Oletko oikeasti onnellinen ja tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä esikoinen on vasta 2,5-vuotias, mutta kyllä mä annan tuolle pieniä tehtäviä tehtäväksi.
Näkee ilmeestä ja olemuksesta, että kokee itsensä tärkeäksi kun pyydän esimerkiksi hakemaan itse paidan laatikosta tai laittamaan lemmikeillle ruokaa.
Tyytyväinen ja hyväntuulinen tyttö on.
Ton ikäiset tekee aamupalansa itse, samoin vaatteet voivat etsiä edellisenä iltana valmiiksi itse. Meillä lapset vasta 5,2 ja 1. 5-vuotias laittaa aamu-ja iltapalan jääkaapista pöytään, kattavat myös aina pöydän. 2,5v on mukana kattamassa pöytää, on laitettu laseja ja lautasia kaappiin tarpeeksi matalalle, että yltää. Lapset siivoavat itse huoneensa, isommat osaavat hakea itselleen myös vaatteet. Arkena kotivaatteet saavat olla täysin lasten valitsemat, jos jonnekin lähdetään, äiti vähän fiksaa asuja;) On neuvottu pienestä saakka lapsille, missä on esim heidän sukat, pikkarit jne. Ja jokaiselle omat vaatekorit, joista on helppo löytää ja jonne yltävät. Jos eivät viitsi hakea sukkia itselleen, ovat ilman.
Lapset on olleet kodinhoidossakin mukana siitä saakka, kun ovat jostain jotain tajunneet. Auttavat pyykkikoneen täytössä ja pyykkien ripustamisessa telineeseen. Täyttävät kissanruokakuppeja, kastelevat kukkia, pyyhkivät pölyjä jne. Eivät tietenkään saa mitään täydellistä jälkeä aikaiseksi ja motivaatio ei aina ole huipussaan, mutta tärkeintä, että edes jotain tekevät ja osallistuvat. Palkinnoksi esim viikkosiivouksesta saattaa saada leffan tjtn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinähän se tuli, olet positiivinen ahkera ihminen joka tekee.
En minäkään tekisi jos toinen tekee, kuten sanottu lapset ei ole tyhmiä, olet valinnut piian osan.
Uskon että lapsistasi tulee samanlaisia hyviä ahkeria ihmisiä, mutta vasta muutettuaan kotoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset oppivat mallista. Millaiset vanhemmat, sellaiset lapset.
Valitat kaikesta valittavista lapsista, huomaatko?No, just joo. Olen itse positiivinen, ahkera ja aktiivinen ihminen. Teen töitä tavoitteiden eteen, luon kotiin positiivista henkeä, keskityn hyviin asioihin jne. Tottakai pitää käsitellä myös ongelmia, etsiä niihin ratkaisuja! Miksei lapseni ole aktiivisia ja positiivisia, jos kerran oppivat vanhemmiltaan?
Taidan kokeilla enemmän yhdessä tekemistä. Siinä oli ideaa. Monesti vaadin, että osaamat asiat hoidetaan itse, mutta toisaalta lapsilla on niin paljon koulua, harrastusta, kaverimenoja ym. että varmasti väsyttää ja pieni auttaminen on paikallaan.
Lapset on taitavia huomaamaan aidon ja teeskennellyn. Kyllä he sinusta aistivat jos olet tympääntynyt, pettynyt tai stressaantunut, mutta näyttelet iloista ja positiivista. Kuulostaa jotenkin siltä että suoritat jotain koko ajan hampaat irveessä. Oletko oikeasti onnellinen ja tyytyväinen.
Kyllä, olen stressaantunut ja sanon siitä lapsillekin eli eikö se ole aitoa. Kyllä mun mielestä vanhemilla on vastuu luoda hyvää ilmapiiriä kotiin kaikista työ- ym. stressistä huolimatta. Kodin pitää olla paikka, jossa saa olla tyytyväinen ja rauhoittua. Sitten alkaakin se lasten vinkuminen ja vaatiminen. "Vie sinne, tuo sitä ja tätä, tee mun puolesta jne.!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset oppivat mallista. Millaiset vanhemmat, sellaiset lapset.
Valitat kaikesta valittavista lapsista, huomaatko?No, just joo. Olen itse positiivinen, ahkera ja aktiivinen ihminen. Teen töitä tavoitteiden eteen, luon kotiin positiivista henkeä, keskityn hyviin asioihin jne. Tottakai pitää käsitellä myös ongelmia, etsiä niihin ratkaisuja! Miksei lapseni ole aktiivisia ja positiivisia, jos kerran oppivat vanhemmiltaan?
Taidan kokeilla enemmän yhdessä tekemistä. Siinä oli ideaa. Monesti vaadin, että osaamat asiat hoidetaan itse, mutta toisaalta lapsilla on niin paljon koulua, harrastusta, kaverimenoja ym. että varmasti väsyttää ja pieni auttaminen on paikallaan.
Lapset on taitavia huomaamaan aidon ja teeskennellyn. Kyllä he sinusta aistivat jos olet tympääntynyt, pettynyt tai stressaantunut, mutta näyttelet iloista ja positiivista. Kuulostaa jotenkin siltä että suoritat jotain koko ajan hampaat irveessä. Oletko oikeasti onnellinen ja tyytyväinen.
Kyllä, olen stressaantunut ja sanon siitä lapsillekin eli eikö se ole aitoa. Kyllä mun mielestä vanhemilla on vastuu luoda hyvää ilmapiiriä kotiin kaikista työ- ym. stressistä huolimatta. Kodin pitää olla paikka, jossa saa olla tyytyväinen ja rauhoittua. Sitten alkaakin se lasten vinkuminen ja vaatiminen. "Vie sinne, tuo sitä ja tätä, tee mun puolesta jne.!"
Ja sinä teet?
Selkeys ja turvallisuus pienestä pitäen. Lapset mukana elämässä ja tehtävissä. Yritetään elää niin, että kaikilla on kivaa. Äiti ei ole palvelija. Muttei lapsenkaan täydy olla heti rientämässä toteuttamaan "käskyjä". Huumoria. Omat (tarpeeksi pienet) vastuut. En kannata lapsille liikaa kotitöitä. Mutta kai nyt jokainen voi oman huoneensa siivota ja tehdä iltapalaleivän. Jos olen kotona, keitän teineille puuroa. Ellen ole, he ottaa mitä haluavat.
Ei ole tyytymättömyyttä. Ei tarvitse rangaistuksia tai komentamista.
Esimurrosiässä kyllä oli! Se oli kuudennella luokalla ja kaikki oli aina huonosti ja etenkin minä olin kauhea
Ehkä teillä on esimurrosikä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinähän se tuli, olet positiivinen ahkera ihminen joka tekee.
En minäkään tekisi jos toinen tekee, kuten sanottu lapset ei ole tyhmiä, olet valinnut piian osan.
Uskon että lapsistasi tulee samanlaisia hyviä ahkeria ihmisiä, mutta vasta muutettuaan kotoa.
Siksi kysyinkin, kuinka paljon autatte lapsianne. Eli ratkaisu on heittää hanskat tiskiin, nostaa jalat ylös ja sanoa, että hoitakaa itse vastuunne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset oppivat mallista. Millaiset vanhemmat, sellaiset lapset.
Valitat kaikesta valittavista lapsista, huomaatko?No, just joo. Olen itse positiivinen, ahkera ja aktiivinen ihminen. Teen töitä tavoitteiden eteen, luon kotiin positiivista henkeä, keskityn hyviin asioihin jne. Tottakai pitää käsitellä myös ongelmia, etsiä niihin ratkaisuja! Miksei lapseni ole aktiivisia ja positiivisia, jos kerran oppivat vanhemmiltaan?
Taidan kokeilla enemmän yhdessä tekemistä. Siinä oli ideaa. Monesti vaadin, että osaamat asiat hoidetaan itse, mutta toisaalta lapsilla on niin paljon koulua, harrastusta, kaverimenoja ym. että varmasti väsyttää ja pieni auttaminen on paikallaan.
Lapset on taitavia huomaamaan aidon ja teeskennellyn. Kyllä he sinusta aistivat jos olet tympääntynyt, pettynyt tai stressaantunut, mutta näyttelet iloista ja positiivista. Kuulostaa jotenkin siltä että suoritat jotain koko ajan hampaat irveessä. Oletko oikeasti onnellinen ja tyytyväinen.
Kyllä, olen stressaantunut ja sanon siitä lapsillekin eli eikö se ole aitoa. Kyllä mun mielestä vanhemilla on vastuu luoda hyvää ilmapiiriä kotiin kaikista työ- ym. stressistä huolimatta. Kodin pitää olla paikka, jossa saa olla tyytyväinen ja rauhoittua. Sitten alkaakin se lasten vinkuminen ja vaatiminen. "Vie sinne, tuo sitä ja tätä, tee mun puolesta jne.!"
No miksei teillä sitten olla tyytyväisiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinähän se tuli, olet positiivinen ahkera ihminen joka tekee.
En minäkään tekisi jos toinen tekee, kuten sanottu lapset ei ole tyhmiä, olet valinnut piian osan.
Uskon että lapsistasi tulee samanlaisia hyviä ahkeria ihmisiä, mutta vasta muutettuaan kotoa.Siksi kysyinkin, kuinka paljon autatte lapsianne. Eli ratkaisu on heittää hanskat tiskiin, nostaa jalat ylös ja sanoa, että hoitakaa itse vastuunne?
Kyllä. Kuitenkin niin, että kaikkien on kotona turvallista olla. Mutta 10v ei kuole nälkään, jos äiti ei tee voileipiä valmiiksi. Näytät hänelle missä on jääkaappi, tehköön itse.
Sinusta kyllä saa vähän takakireän
vaikutelman, minä ainakin jätän 99%, työstressin työmatkalle ja palaan muihin stresseihin kun lapset on nukkumassa.
Tosin mies väittää etten ole normaali kun pystyn kesken kiivaan riidan vastaamaan iloisesti puhelimeen tai lokeroimaan asiat odottamaan käsittelyä.
Meillä lapset osallistuvat jokainen ikänsä ja kehitystasonsa mukaan kodin askareisiin. Arkiaamuisin valitsevat itse vaatteensa (ikää 8v ja 5v), toki autamme jos on joku vaatekappale hukassa tai kyseleevät tartteeko nyt laittaa villasukkia/pitkiä kalsareita/sukkahousuja jne. Myös nuorimmainen ( 1v 9kk) saa osallistua vaatteidensa valintaan, esim. tänä aamuna halusi autopaidan ja sai sen päällensä kun oli puhtaana.
Jokainen lapsista vie likapyykkinsä pyykkikoriin ja siivoaa lelunsa illalla ennen nukkumaan menoa, myös nuorimmainen avustettuna. Kaksi vanhinta tekee iltapalan yleensä itse.
Tyytyväisiä ja reippaita lapsia. :)
Rakastamalla. Rakastamalla ja hellimällä heistä saa kasvatettua tyytyväisiä.
Arjen askareet ovat ihan eri asia ja sovittavissa sekä opeteltavissa perheen omien sääntöjen kesken. Se opettelu taas kannattaa aloittaa jo ihan pienenä.
Vierailija kirjoitti:
Rakastamalla. Rakastamalla ja hellimällä heistä saa kasvatettua tyytyväisiä.
Arjen askareet ovat ihan eri asia ja sovittavissa sekä opeteltavissa perheen omien sääntöjen kesken. Se opettelu taas kannattaa aloittaa jo ihan pienenä.
runollista
No joo, kyllähän me kaikki tiedetään ettei se perhearki helppoa ole varsinkaan sille, joka kantaa päävastuun. Hyvin sä varmasti teet ja lapsilla nyt on kasvu vasta kesken. Kyllä ne hyviksi kasvaa. Mullekin tulee heti sata viusautta ja ohjetta mieleen, mutta jätän sanomatta, kun katson itse omaa arkeani. Kyllä me kaikki äidit tiedetään miten helppoa on puhua siitä miten kaikki pitäisi tehdä. Käytäntö on sitten ihan toinen juttu. Kyllä me äidit voitaisiin enemmän tukea toisiamme ja olla ylpeitä siitä työstä mitä teemme.
En tiedä. Mutta ehkä tuo valmiiksi tekeminen ei ole oikea tie. En tarkoita, että lasten pitäisi itsenäisesti hoitaa asiat, vaan ehkä ennemmin niin, että hoidetaan yhdessä. Lapsetkin arvostavat, kun heille antaa vastuuta. Mulla on paljon pienemmät lapset, mutta jo alle 2-vuotiaasta huomaan, miten hän kokee itsensä tärkeäksi, kun hän saa tehtävän. Se tuntuu mukavalta, jos joku tekee aamupalan valmiiksi, mutta mitä jos tekisitkin aamupalan vain hemmottelumielessä?