Lue keskustelun säännöt.
Yllätin äitini "imettämästä" vauvaani
07.04.2016 |
Hei. Anteeksi tuleva avautumiseni, mutta en kehtaa oikein muualtakaan apuja kysellä.
Tähän alkuun vähän taustaa. Minulla on neljä jo aikuista sisarusta ja olen aina ollut erittäin hyvissä väleissä äitini kanssa. Vanhempani erosivat ollessani 18 vuotta ja tuin äitiä eron hetkellä käymällä jopa kaupassa hänen puolestaan. Juttelemme äitini kanssa viikottain puhelimessa ja pyrimme näkemään vähintään kerran kahdessa kuukaudessa välimatkasta huolimatta. Lapsuudenkotini on Etelä-Suomessa ja minä asun mieheni ja vauvan kanssa keskemmällä Suomea.
Vauvani on ensimmäiseni ja myös ensimmäinen vanhempieni lastenlapsi eli hän on saanut kyllä paljon positiivista huomiota. Poikalapsi kyseessä ja hän on 4 kk vanha.
Tulimme mieheni kanssa alkuviikosta tänne ja hän jätti minut vauvan kanssa äidilleni ja jatkoi itse matkaansa. On työmatkalla tällä suunnalla. Äiti on ollut ihan vauvan pauloissa.
Jos nyt päästään otsikkoon. Olen edelleen jonkinlaisessa shokissa ja ajatukset lentelee äärimmäisyyksistä pohdintaan ylireagoinko minä itse. Elikkäs pojalle on tullut selkeä rytmi, että hän nukkuu aina 12-15 välillä ja valvoo pari tuntia. 15 imetettyäni vauvan hänen herättyään äitini ehdotti jos kävisin lenkillä niin saisin omaa aikaa. Olen ollut todella tarkka lapseni kanssa enkä ole tähän mennessä jättänyt häntä kenellekkään olematta itse samassa rakennuksessa. Äiti kuitenkin vakuutteli, että he pärjäävät kun toinen oli juuri syönytkin. Nauroimme, että on kumma jos ei mene hyvin kun äiti on 4 lasta kasvattanut. Lähdin siis pienellä jännityksellä kävelylle ja katsoin ainakin 3 x puolen tunnin sisään puhelintani josko olisi tarvittu apua. En oikeastaan rentoutunut ja tuli jopa huono omatunto kun poika on niin pieni vielä. Olen arkisin lähinnä vauvan kanssa kahdestaan kotona miehen tehdessä pitkää päivää töissä, joten siksikin tuntui oudolta olla erossa.
Niinpä päätin jo 30 min kävelyn jälkeen palata äidin talolle. Avasin oven avaimillani ja eteisestä on suora näkymä olohuoneeseen. Kuulin kuinka poika itki ja näin kuinka äitini oli ottanut toisen rintansa esille tarjoten sitä lapselleni.
Reaktioni oli, että huusin kovalla äänellä: "Mitä helvettiä?!?" Äiti meni silminnähden itsekin paniikkiin ja kyseli vain kuinka jo nyt tulin takaisin. Nappasin pää punaisena itkevän vauvan syliini. Toinen tietenkin ollut ihmeissään kun maitoa ei tule ja hämmentyneenä itki. Äiti väitti koittaneen vain rauhoittaa huutavaa lasta. Tuhahdin hänen olevan pervo ja tulin makkariin vauva mukana kokoamaan ajatuksiani.
Olen nyt siis edelleen äitini makuuhuoneessa. En voi soittaa edes miehelleni, sillä hänellä on täkeitä kokouksia. Laitoin kyllä viestiä, jos hän soittais mulle päin heti kun kerkeää. Äiti koitti äsken varovasti kysellä oven läpi josko voisin tulla keskustelemaan rakentavasti tapahtuneesta. Myönnän meni huudoksi osaltani. Olen muutenkin tuoreena äitinä äärimmäisen herkkä.
Menenkö juttelemaan äitini kanssa? Otanko taxin mieheni hotellille ja asun siellä lauantaihin kunnes lähdemme takaisin kotiin? Mitä muita ajatuksia/ kysymyksiä heräsi?
Tarvitsen apua!! :(
Kommentit (63)
Olivatko äitisi sormet ulosteessa kun saavuit kaappasit vauvan häneltä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa, että tissiä pitää tarjota jos on tuttejakin, ja entäs puhdas pikkurilli?
mieluummin se tissi, sormissa on aina pöpöjä ja varsinkin kynsien alla vaikka olis kädet pestykin
Sormissa on aina ulostebakteereita. Samaa sormeako tarjoaisit vauvalle imettäväksi, jolla olet rassannut peräaukkoasi?
Kaikki eivät ole kuin sinä, eli eivät kaivele persettä jatkuvasti.
"Eksyttamista" ja tyhjan rinnan tarjoamista. Kylla tassa maailmassa on monta ihmeellista asiaa joista en tietaisikaan ilman palstaa!
En usko sanaakaan. Minkälainen ihminen, muka järkyttyneenä, suorastaan ryntää jakamaan tällaista melko mielikuvituksellista juttua Suomen suosituimmalle keskustelupalstalle? Puhumatta lainkaan asiasta äitinsä kanssa. Tai edes sen miehensä.
Normaali ihminen miettisi ihan keskenään, että mitä tässä nyt tapahtui, mitä se merkitsee ja onko todella syytä nostaa oikein kunnon skandaali, jossa tähän asti elämässään täysin normaalisti käyttäytynyt perheenäiti ja töherryksen kirjoittajan äiti, onkin mahdollinen pedofiili ja pervo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun esikoinen näytti vauvana ihan samalta kuin minä. Äitini kertoi, että häntä kun vastasyntyneenä piti sylissä ja vauva alkoi itkeä/hamuilla, niin ensimmäinen vaistomainen ajatus oli alkaa imettämään. Ei siis tietenkään niin tehnyt, tajusi kyllä heti että eri vauva ja ihan eri aika.
Veikkaan että keskustelun linja olisi hieman erilainen, jos äidin sijassa olisi anoppi tai joku miehen sisko.
Mutta ap, olet ihan ymmärrettävästi suuttunut. Ihan itsesi takia juttele äitisi kanssa. En usko, että on saanut mitään seksuaalista tyydytystä, on vain halunnut kokea sitä äitiyden/imetyksen tunnetta. Jotkuthan jäävät sitä kaipaamaan, ja on niitä paljonkin ihmisiä jotka eivät ymmärrä mummon ja äidin eroa. Toki sinun esimerkkisi on jo ääritapaus.
Minä suuttuisin vaikka joku jolla tulisi rinnasta maitoa imettäisi kysymättä minulta (niitäkin keskusteluja on täällä ollut), saati sitten jos joku joka ei edes pystyisi tuottamaan maitoa tunkisi tissiään vauvani suuhun. Ihan aiheesta suutuit, ja sinulle on oikeus kokea että luottamus on petetty.
Voihan tämä olla provo, mutta niin voi mikä tahansa muukin tällä palstalla olla. Imetys vain kokeakseen jonkinlaista kummallista äitiyden tunnetta ei kuitenkaan ole mikään tuntematon ilmiö. Toki se on vähän outoa, että ap kirjoitti ensimmäisenä tänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko sanaakaan. Minkälainen ihminen, muka järkyttyneenä, suorastaan ryntää jakamaan tällaista melko mielikuvituksellista juttua Suomen suosituimmalle keskustelupalstalle? Puhumatta lainkaan asiasta äitinsä kanssa. Tai edes sen miehensä.
Normaali ihminen miettisi ihan keskenään, että mitä tässä nyt tapahtui, mitä se merkitsee ja onko todella syytä nostaa oikein kunnon skandaali, jossa tähän asti elämässään täysin normaalisti käyttäytynyt perheenäiti ja töherryksen kirjoittajan äiti, onkin mahdollinen pedofiili ja pervo.
Yhdestä blogista kerran juteltiin täällä, ja siinä joku esitti ajatuksen että ovatko provot sittenkään provoja, sillä kertakaikkiaan maailmassa on monenlaista ihmistä ja joidenkin oman naaman blogitkin ovat jo yhtä isoa provoa. Sen jälkeen olen kyllä miettinyt, että eivät kaikki provot ole provoja, meitä on vain niin moneen junaan. Esim. mulla on suht nuori sukulainen, joka ei todellakaan tajuaisi että tänne ei kannata kirjoittaa itsestään tunnistettavia tietoja, ja saattaisi ihan hyvin kirjoittaa ties mitä itsestään ja ongelmistaan. Ja aivan varmasti tulisi provo -syytöksiä.
Niinkuin joku jo sanoi, tää voi olla täysin totta. On oikeesti mitä ihmeellisimpiä ihmismieliä eikä kaikkien pääkoppaan voi päästä. Kyllä minun mielestäni aivan sairasta. Jos olisin itse ollut vastaavassa tilanteessa olisin aivan sekaisin. Juttele silti äitisi kanssa ja päätä sitten haluatko enää jäädä sinne majailemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama alotus on ollut täällä ennenkin.
Vierailija kirjoitti:
Sama alotus on ollut täällä ennenkin.
Niin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille vastauksista. Osa viesteistä selkeytti ajatuksia, osa hämmensi. Täällä on ilmeisesti tapana epäillä kaiken aitoutta? Olihan tää vähän outo ratkaisu tänne kirjottaa, mutta tosiaan mies ei voinut puhua enkä ystäville kehtaa sanoa heti. Sinä joka tunnistit mut niin laita tekstaria?
Juttelin juuri äitini kanssa ja alkuun hän sanoi koittaneen vain rauhottaa vauvaa. Pyysi anteeksi ja lupasi olla toistamatta tekoaan. Sanoin tutista ja kysyin miksi ei soittanut mulle heti vauvan alettua itkeä.
Lopulta äiti myönsi, että taustalla oli haikeus kun ei koskaan enää pääse imettämään ja se oli ihaninta kuulemma vauva-ajassa. Äiti oli nähnyt jotain niin tuttua ja oli itse tajunnut melkein heti, että hetkinen tämä on väärin.
Myönsin äidille olevani ehkä turhan herkillä. Äiti tunnistaa itsensä kun kuulemma esikoisen ollessa vauva äiti oli herännyt välillä yöllä katsomaan onko pieni hengissä. Oli lukenut kätkyt- kuolemista.
Saatiin ihan hyvä keskustelu aikaan ja poika on nyt mumminsa sylissä. Mulla on vielä vähä ristiriitanen olo, mutta ehkä annan olla. Puhun kohta mieheni kanssa. No drama here! Jätän tän tähän.
-Ap
Itselläni on hullu ex-anoppi josta pelkäsin samaa. Ei pitänyt minusta ja yritti mielestäni omia vauvaa. On ulkonäöltään vanha ja rähjääntynyt "ikinuori" 60+ ja innoissaan selitti miten häntä ja miestään luultiin vauvan vanhemmiksi kun veivät tämän kävelylle. Jos pyysin nyt ex-miestä katsomaan huonosti nukkuvaa vauvaa, että saisin nukkua parituntia aamulla, niin tämä haahka kiirehti hakemaan lapsen itselleen kun olin nukkumassa ihan alle parikuisena. Ei meinannut tuoda takaisin sovittuna aikana vaan aina myöhästyi, kun vauva nukkuu ym. Pahimillaan on taklannut minut tieltään ja juossut ottamaan vauvan kun olen mennyt hakemaan tätä kun on herännyt päikkäreiltä. Ja kerran yrittänyt repiä lapsen sylistäni ja viedä mukanaan. Tämä tapahtui onneksi sairaalassa ja paskiainen sai mahtavan henkilökunnan toimesta lentävän lähdön. Nykyäänkin korostaa sitä miten hyvä mummi on ja ihmettelee kun en tahdo olla väleissä. Syljettää ajatellakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni tosiaan oli aika saman tyyppinen tilanne. Anoppini oli työntänyt 3 kk vauvani jalat edellä kainaloita myöten sisäänsä kun palasin kotiin bodypump -treeneistä. Oli kovin yllättyneen näköinen ja potki vastaan kun vedin vauvaa ulos. Nyt en uskalla jättää lastani hoitoon hänelle enää ollenkaan.
Toivottavasti pystyt keskustelemaan asiasta anoppisi kanssa ilman syyllistämistä ja tunnekuohuja. Hyvien välien säilyttäminen on kaikkien etujen mukaista.
Onpa ollut outo tilanne. Onneksi sait puhuttua asiasta äitisi kanssa ja onneksi hän tajusi ja myönsi miten kummalliselta hänen käytöksensä on näyttänyt ja tuntunut sinusta.
Mä en itseasiasta epäile tätä tarinaa yhtään. Isovanhemmat voi olla aika pihalla vastasyntyneiden vauvojen kanssa. Ne tuo pintaan kamalasti niitä omia muistoja oman äitiyden alkuajoista, hyviä ja kipeitäkin. Musta tuntuu että isovanhemmat käsittelee lastenlasten kautta omia muistojaan paljon enemmän kuin olen koskaan ennen tajunnut -oma äitini tuntui elävän ainakin ekan vuoden jotain "takaumaa" jossa kaikkea mitä mun lapsen elämässä tapahtui verrattiin mun omaan vauva-aikaan, päiviteltiin ja voivoteltiin vanhoja vaivoja ja harmeja samalla kun yritin itse selvitä ekan vauvan kanssa vastaan tulevista uusista tilanteista. Joskus se on vähän raskasta kuunneltavaa - tuntuu jopa että unohtavat että tässä on tällainen uusi lapsi, ihan kokonaan uusi ihminen käsillä ja eletään nykyhetkessä. Siksi mä voin hyvin uskoa näin tapahtuneen ja myös ymmärtää miten hämmentävä se tilanne on ollut.
Yrittäkää jotenkin päästä kuitenkin yli tosta. Oman äidin tuki on sitten loppujen lopuksi monessa tilanteessa ihan korvaamatonta. Ehkä sä pystyisit käsitellä tota jonkun sun sisaruksen kanssa jolla on omia lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni tosiaan oli aika saman tyyppinen tilanne. Anoppini oli työntänyt 3 kk vauvani jalat edellä kainaloita myöten sisäänsä kun palasin kotiin bodypump -treeneistä. Oli kovin yllättyneen näköinen ja potki vastaan kun vedin vauvaa ulos. Nyt en uskalla jättää lastani hoitoon hänelle enää ollenkaan.
Toivottavasti pystyt keskustelemaan asiasta anoppisi kanssa ilman syyllistämistä ja tunnekuohuja. Hyvien välien säilyttäminen on kaikkien etujen mukaista.
Kyllä perheen sisäiset luottamukselliset suhteet ovat onnellisen ja tasapainoisen elämän perusta. Toivottavasti et mennyt tekemään lasua tapauksesta ja pilaamaan mummon ja lapsen lapsen välistä suhdetta ylireagoinnilla ja itsekeskeisyydellä.
Miksi miehelle pitää olla kertomassa? Jos äitisi katuu kuitenkin, tulee vain turhaa nolostelua ja ehkä välien etääntymistä, jos häpeää liikaa..
Kukaan täysjärkinen mummo ei tuuppaa tissiään lapsenlapsensa suuhun. Jos tää juttu on totta, niin mummo lääkäriin välittömästi. T: Viiden mummi
No kyllä on hei aika pimeetä touhuu et MUMMO tyrkyttää utaretta!!?? Sairasta!!! Hyi!
Tuli tapauksesta mieleen, että olen useammankin kerran kuullut, että menneinä aikoina oli tapana rauhoittaa lasta juuri noin. Tuttavani (jo iäkkäämpi nainen) kertoi, että mumminsa oli häntä näin "imettänyt" tyhjällä rinnalla, kun äiti oli pellolla töissä. Tarkoituksena oli lohduttaa ja antaa turvaa. Nykyaikana tuo tietysti on ihan omituista ja ymmärrän, että tuntuu pahalta. Mutta ehkä tässä vielä joku vanhan ajan ihan kauniskin ajatus oli taustalla.