Ero, mies puhuu itsemurhasta

Itsemurhalla uhkailu ja kiristäminen on suurenluokan henkistä väkivaltaa! Sinä voit alkuun ohjata ex-miehesi mielenterveyspalveluiden pariin ja sitten ihan oikeasti irtaudut tuollaisesta miehestä! Se on inhimillistä, että olet hänestä huolissasi, mutta sinulla on vastuu sinusta itsestäsi! Minkälaisia huolia Sinun vanhemmillesi ja rakkaillesi syntyy tässä tilanteessa?

kerro kaikille tutuille ja miehen tutuille, että tämä haluaa tappaa itsensä. Ota se esiin kaikissa mahdollisissa tilenteissa, tee siitä julkinen tieto. Katso, mitä mies tekee.

Neil Harwick sanoi joskus, että hän kyllä mietti itsemurhaa masennuksensa pahimmassa vaiheessa, mutta koska hän on nähnyt, mitä itsemurha aiheuttaa lähipiirille, hän ei halunnut sitä tehdä. Itsemurha ei siis todellakaan ole vain ihmisen oma asia, vaan siitä jäämään kantamaan syyllisyyttä ja surua suuri joukko ihmisiä loppuiäkseen.

Ehkä voit tämän kertoa. Kun hän toipuu masennuksestaan, hän on kiitollinen siitä, ettei tehnyt itsemurhaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hän oikeasti sen tekee niin joudun kantamaan siitä syyllisyyttä lopun elämäni, koska minä tein päätöksen lähteä suhteesta. Halusin pelastaa itseni päihde- ja velkahelvetistä, eikä voimat enää riittäneet tuon touhun seuraamiseen sivusta. Mietin koko ajan että teinkö sittenkin väärän päätöksen, olisiko pitänyt yrittää olla enemmän tukena ja auttaa...

T. Ap

Juuri tuota mies haluaa: että sinä syyllistyt siitä, mitä hän aikoo tehdä, jolloin sinä olet vastuussa teosta, ei hän.

Sano miehelle, että itsemurha on itsemurhaajan oma päätös, siihen eivät voi muut vaikuttaa. Jos hän haluaa niin tehdä, asia ei merkitse sinulle mitään, aiot jatkaa elämääsi edelleen ja olla ihan iloinen oma itsesi. Hän on ainoa, joka menettää elämänsä, muut jatkavat ja voivat hyvin.

Aika karua ajatella, että voisin sen jälkeen olla enää iloinen ja että kaikki muutkin voisivat sen jälkeen hyvin. Minä ja miehen perhe joutuisimme kärsimään siitä todella pitkään. Esim hänen pikkuveljensä kuoli nuorena, eikä hänen äitinsä ole toipunut siitä vieläkään. Miten hän kestäisi toisenkin poikansa menetyksen? En voi mennä sanomaan ettei hänen itsemurhansa merkitsisi minulle tai muille mitään, koska se ei ole totta.

T. Ap

No jos kerran noin ajattelet, silloinhan et voi erota. Tai voit tietysti sinä tappaa itsesi. Siinähän ne vaihtoehdot sitten on, jos kerran ero ei ole mahdollista. Miksi aloitit tämän ketjun, jos kerran jo tiedät mitä teet?

Kerroin miehen siskolle niistä puheista. Mies kyllä sanoo ettei asia ole minun vastuulla eikä minun tarvitse potea syyllisyyttä, koska päätös on yksin hänen. En tiedä yhtään mitä pitäisi tehdä. Ero on tulossa joka tapauksessa, mutta joudumme käytännön syistä olemaan vielä pari kuukautta saman katon alla. Pyrin itse olemaan mahdollisimman paljon äitini tai kavereiden nurkissa, mutta nyt en tiedä uskaltaako miestä jättää yksin kotiin.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hän oikeasti sen tekee niin joudun kantamaan siitä syyllisyyttä lopun elämäni, koska minä tein päätöksen lähteä suhteesta. Halusin pelastaa itseni päihde- ja velkahelvetistä, eikä voimat enää riittäneet tuon touhun seuraamiseen sivusta. Mietin koko ajan että teinkö sittenkin väärän päätöksen, olisiko pitänyt yrittää olla enemmän tukena ja auttaa...

T. Ap

Juuri tuota mies haluaa: että sinä syyllistyt siitä, mitä hän aikoo tehdä, jolloin sinä olet vastuussa teosta, ei hän.

Sano miehelle, että itsemurha on itsemurhaajan oma päätös, siihen eivät voi muut vaikuttaa. Jos hän haluaa niin tehdä, asia ei merkitse sinulle mitään, aiot jatkaa elämääsi edelleen ja olla ihan iloinen oma itsesi. Hän on ainoa, joka menettää elämänsä, muut jatkavat ja voivat hyvin.

Aika karua ajatella, että voisin sen jälkeen olla enää iloinen ja että kaikki muutkin voisivat sen jälkeen hyvin. Minä ja miehen perhe joutuisimme kärsimään siitä todella pitkään. Esim hänen pikkuveljensä kuoli nuorena, eikä hänen äitinsä ole toipunut siitä vieläkään. Miten hän kestäisi toisenkin poikansa menetyksen? En voi mennä sanomaan ettei hänen itsemurhansa merkitsisi minulle tai muille mitään, koska se ei ole totta.

T. Ap

No jos kerran noin ajattelet, silloinhan et voi erota. Tai voit tietysti sinä tappaa itsesi. Siinähän ne vaihtoehdot sitten on, jos kerran ero ei ole mahdollista. Miksi aloitit tämän ketjun, jos kerran jo tiedät mitä teet?

Mitä ihmettä, missä kohtaa sanoin että ero ei ole mahdollista? Taidan ilmaista itseäni vähän epäselvästi nyt tunnekuohuissani, tai sitten sinä tulkitsit viestini väärin. Ero tulee joka tapauksessa, mutta en halua että mies tappaa itsensä ja yritän miettiä, voinko tehdä mitään estääkseni sitä.

T. Ap

Kannattaa ap sinunkin käydä juttelemassa terveyskeskuksessa. Siellä huomaat, ettet ole yksin asian kanssa, ja elämä tulee jatkumaan tavalla tai toisella.

Ja oikeasti, itsemurhan tehneet harvoin puhuvat asiasta ihan noin avoimesti. Itsemurha on epätoivoisen ihmisen viimeinen teko, joka hävettää ihan hirveästi. Ei siitä puhuta, kuin säästä.

Ilmoita lääkärille. Älä rupea hoitajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hän oikeasti sen tekee niin joudun kantamaan siitä syyllisyyttä lopun elämäni, koska minä tein päätöksen lähteä suhteesta. Halusin pelastaa itseni päihde- ja velkahelvetistä, eikä voimat enää riittäneet tuon touhun seuraamiseen sivusta. Mietin koko ajan että teinkö sittenkin väärän päätöksen, olisiko pitänyt yrittää olla enemmän tukena ja auttaa...

T. Ap

Juuri tuota mies haluaa: että sinä syyllistyt siitä, mitä hän aikoo tehdä, jolloin sinä olet vastuussa teosta, ei hän.

Sano miehelle, että itsemurha on itsemurhaajan oma päätös, siihen eivät voi muut vaikuttaa. Jos hän haluaa niin tehdä, asia ei merkitse sinulle mitään, aiot jatkaa elämääsi edelleen ja olla ihan iloinen oma itsesi. Hän on ainoa, joka menettää elämänsä, muut jatkavat ja voivat hyvin.

Aika karua ajatella, että voisin sen jälkeen olla enää iloinen ja että kaikki muutkin voisivat sen jälkeen hyvin. Minä ja miehen perhe joutuisimme kärsimään siitä todella pitkään. Esim hänen pikkuveljensä kuoli nuorena, eikä hänen äitinsä ole toipunut siitä vieläkään. Miten hän kestäisi toisenkin poikansa menetyksen? En voi mennä sanomaan ettei hänen itsemurhansa merkitsisi minulle tai muille mitään, koska se ei ole totta.

T. Ap

No jos kerran noin ajattelet, silloinhan et voi erota. Tai voit tietysti sinä tappaa itsesi. Siinähän ne vaihtoehdot sitten on, jos kerran ero ei ole mahdollista. Miksi aloitit tämän ketjun, jos kerran jo tiedät mitä teet?

Mitä ihmettä, missä kohtaa sanoin että ero ei ole mahdollista? Taidan ilmaista itseäni vähän epäselvästi nyt tunnekuohuissani, tai sitten sinä tulkitsit viestini väärin. Ero tulee joka tapauksessa, mutta en halua että mies tappaa itsensä ja yritän miettiä, voinko tehdä mitään estääkseni sitä.

T. Ap

Et voi. Voit ainoastaan tehdä jotain sille, ettet tunne siitä syyllisyyttä.

Kiitos kaikille vastauksista! Taidan yrittää parhaani mukaan yrittää unohtaa nuo puheet ja keskittyä saamaan oman elämäni kuntoon. Mulla on hyvät tukijoukot, äitini on ollut tosi paljon apuna käytännön asioissa ja olen pystynyt puhumaan tästä tilanteesta ystävieni kanssa. Uskon kyllä pärjääväni, mutta miehestä olen huolissani. Tosiaan kerroin hänen siskolleen asiasta (sisko ja äitinsä ovat tietoisia myös päihde- ja velka-asioista), toivottavasti hän saa perheeltään tarvitsemaansa tukea ja saisi hoitopaikan mahdollisimman pian.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

En kuulemma voi enää kääntää hänen päätään vaikka kuinka yritän puhua järkeä. Ihan kamala huoli toisesta :(

T. Ap

Mieti nyt tarkkaan, että käyttääkö mies tilannetta jotenkin hyväkseen, jotta saisi sinut tuntemaan syyllisyyttä. Mies on selvästi sairas ja hänen tulee hakea hoitoa. Ellet ole kallonkutistaja, niin annan miehen uhota ja jatka sinä omaa elämääsi.

Hei! Olen ollut samassa tilanteessa. Siinä kohtaa soitin ensin mielenterveyspuhelimeen, jossa keskutelin mukavan naisen kanssa. Hänen kanssaan päädyimme siihen ratkaisuun, että soitin viranomaisille, eli häkeen, tästä miehen käyttäytymisestä. Näin siirsin sen vastuun pois itseltäni, koska lets face it, jos jotain olisi tapahtunut, olisi siitä väkisinkin tullut syyllinen olo. 

Tuttavani teki itsemurhan muutama vuosi sitten ja jouduin itse psykiatriseen sairaalaan, koska olin niin jotenkin järkyttynyt ja ajattelin, että olisin itse voinut estää itsemurhan ja että olin osasyyllinen, kun en ollut ollut  yhteydessä jne.

Se on niin kamala ja traumaattinen tilanne painajaisineen, syyllisyyden tunteineen ja "mitä jos"-ajatuksineen., että olen ehdottomasti sitä mieltä, että tällaisessa tilanteessa pitää ottaa itse yhteys viranomaisiin. Pakkohoitoon eivät välttämättä ota, jos mies pystyy esittämään selväjärkistä, mutta kuitenkin teet kaiken, mitä voit tehdä. Koska jos se oikeasti tapahtuu, siitä on vaikea selvitä, ellei ole yrittänyt auttaa.