Onko miesten helpompi laihtua kun naisten?
Olen mies, ja pudotin reilussa vuodessa 30 kiloa (90 -> 60kg) lähinnä pelkästään lisäämällä liikuntaa. Söin vähintään kerran viikossa hyvin rasvaista pizzaa yms palkitakseni itseäni, ja silti paino putosi todella helposti.
Olen nyt pistänyt merkille kun monet naiset puhuvat paljon kuinka vaikeaa painon pudottaminen on ja milloin on mikäkin ihmedieetti kokeilussa. Huvittavaa kun miettii omaa kuntokuuriani.
Johtuuko painoni putoaminen jotenkin miehen kehon eroista verrattuna naisen kehoon, vai ovatko ihmiset vain laiskoja liikkumisen suhteen?
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se naisille ole yhtään vaikempaa. Ovat vaan liian laiskoja ja tyhmiä.
Itse asiassa ottaen huomioon, että miehille laihduttaminen todellakin ON helpompaa niin miksi niitä ylipainoisia äijiä on ihan yhtä paljon kuin naisiakin?
No niitä ylipainoisia miehiä on enemmän kuin ylipainoisia naisia, joten miehillä se itsekuri on niin vaikeaa (miehethän harrastaa kaikkia muitakin paheita kuin mässäämistä naisia enemmän).
Miehistä moni BMI:n mukaan ylipainoinen on pääasiassa roteva ja lihaksikas. Se on huono mittari miehille.
BMI:n mukaan lihavia miehiä on kuitenkin myös paljon. Se rotevuustekijä on kumottu siinä vaiheessa, kun BMI näyttää lihavuutta (yli 30).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ainakin osasyy löytyy miehen elimistöstä. Miehellä on kehossaan enemmän lihasmassaa ja vähemmän rasvaa kuin naisella, kertoo professori, sisätautilääkäri Aila Rissanen, joka työskentelee Hyksin lihavuustutkimusyksikössä.
Normaalipainoisen miehen rasvaprosentti on tavallisesti 15–20, kun naisella luku on 25–30. Samasta syystä miesten perusaineenvaihdunta on vilkkaampaa.
Myös hormoneilla on lusikkansa sopassa. Naishormoni estrogeeni muovaa rasvan usein naisen lantiolle ja peppuun, joista sitä on vaikea sulattaa pois. Miehillä rasva kertyy keskivartaloon, josta laihduttaminen on helpompaa.
– Näyttää myös siltä, että miehillä verensokeri pysyy tasaisempana kuin naisilla. Miehet pystyvät syömään heikommin, eikä heille silti tule kauheaa makeanhimoa. Kyse ei siis ole itsekurista, sanoo ravitsemusasiantuntija Patrik Borg."
Lähteenä Kauneus ja Terveys-lehti
Ja kaikesta tästä huolimatta lihavia miehiä on enemmän kuin lihavia naisia. Miesten pitäisi ryhdistäytyä.
Miehiä kiinnostaa vaan jos sattuu kiinnostamaan. Miehet elävät muutenkin epäterveellisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mies, ja pudotin reilussa vuodessa 30 kiloa (90 -> 60kg) lähinnä pelkästään lisäämällä liikuntaa. Söin vähintään kerran viikossa hyvin rasvaista pizzaa yms palkitakseni itseäni, ja silti paino putosi todella helposti.
Olen nyt pistänyt merkille kun monet naiset puhuvat paljon kuinka vaikeaa painon pudottaminen on ja milloin on mikäkin ihmedieetti kokeilussa. Huvittavaa kun miettii omaa kuntokuuriani.
Johtuuko painoni putoaminen jotenkin miehen kehon eroista verrattuna naisen kehoon, vai ovatko ihmiset vain laiskoja liikkumisen suhteen?
Miehillä on tahtotilaa ja keskittymiskykyä ihan eri tavalla kuin naisilla kun niin haluavat.
Ehkäpä usein on myös kyse siitä, että sitä tahtotilaa ei tarvitse hajottaa niin julmetun moneen asiaan. Monella, kuten meillä, on niin että vaikka molemmat käy töissä, niin minulla naiselal on päävastuu kodista, lapsista ja ruoanlaitosta. Helppohan siinä on miehen omata tahtotilaa ja sisua toteuttaa joku yksittäinen projekti siinä arjen ohessa, kun riittää että käy päivät kevyessä istumatyössä ja sen jälkeen lueskelee, pelaa, urheilee. Meikäläinen työpäivän jälkeen sen sijaan kokkaa, siivoaa, pyykkää, auttaa lapsia läksyjen kanssa, kuskaa lapsia harrastuksiin jne. Siinä kieltämättä on vähän motivaatio alhainen johonkin laihdutukseen kun elämä on matalakiitoa paikasta toiseen.
Monella olisi motivaatiotakin, mutta järkeä olla lähtemättä millekään epätoivoiselle dieetille jojottelemaan huonon elämäntilanteen keskeltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mies, ja pudotin reilussa vuodessa 30 kiloa (90 -> 60kg) lähinnä pelkästään lisäämällä liikuntaa. Söin vähintään kerran viikossa hyvin rasvaista pizzaa yms palkitakseni itseäni, ja silti paino putosi todella helposti.
Olen nyt pistänyt merkille kun monet naiset puhuvat paljon kuinka vaikeaa painon pudottaminen on ja milloin on mikäkin ihmedieetti kokeilussa. Huvittavaa kun miettii omaa kuntokuuriani.
Johtuuko painoni putoaminen jotenkin miehen kehon eroista verrattuna naisen kehoon, vai ovatko ihmiset vain laiskoja liikkumisen suhteen?
Miehillä on tahtotilaa ja keskittymiskykyä ihan eri tavalla kuin naisilla kun niin haluavat.
Ehkäpä usein on myös kyse siitä, että sitä tahtotilaa ei tarvitse hajottaa niin julmetun moneen asiaan. Monella, kuten meillä, on niin että vaikka molemmat käy töissä, niin minulla naiselal on päävastuu kodista, lapsista ja ruoanlaitosta. Helppohan siinä on miehen omata tahtotilaa ja sisua toteuttaa joku yksittäinen projekti siinä arjen ohessa, kun riittää että käy päivät kevyessä istumatyössä ja sen jälkeen lueskelee, pelaa, urheilee. Meikäläinen työpäivän jälkeen sen sijaan kokkaa, siivoaa, pyykkää, auttaa lapsia läksyjen kanssa, kuskaa lapsia harrastuksiin jne. Siinä kieltämättä on vähän motivaatio alhainen johonkin laihdutukseen kun elämä on matalakiitoa paikasta toiseen.
Monella olisi motivaatiotakin, mutta järkeä olla lähtemättä millekään epätoivoiselle dieetille jojottelemaan huonon elämäntilanteen keskeltä.
Epätoivoiselle jojodieetille nyt ei kannata lähteä hyvässäkään elämäntilanteessa.
En tajua mitä vikaa on hitaassa, mutta pysyvässä muutoksessa. Olen itse vuoden aikana laihduttanut 15 kg. Se ei ehkä kuulosta miltään nykyisten pikadieettien keskellä. Muutos on kuitenkin ollut hyvin terveellinen ja miellyttävä. Olen tehnyt pieniä muutoksia ruokavalioon ja lisännyt liikuntaa maltillisesti.
Aloitin kuurin viime keväänä kun tajusin että paino on päässyt nousemaan ja alusta asti päätin että tavoitteena on kesäkunto vuodelle 2016, ei 2015.
Nyt näkyy vatsalihakset ja on kevyt, terve olo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mies, ja pudotin reilussa vuodessa 30 kiloa (90 -> 60kg) lähinnä pelkästään lisäämällä liikuntaa. Söin vähintään kerran viikossa hyvin rasvaista pizzaa yms palkitakseni itseäni, ja silti paino putosi todella helposti.
Olen nyt pistänyt merkille kun monet naiset puhuvat paljon kuinka vaikeaa painon pudottaminen on ja milloin on mikäkin ihmedieetti kokeilussa. Huvittavaa kun miettii omaa kuntokuuriani.
Johtuuko painoni putoaminen jotenkin miehen kehon eroista verrattuna naisen kehoon, vai ovatko ihmiset vain laiskoja liikkumisen suhteen?
Miehillä on tahtotilaa ja keskittymiskykyä ihan eri tavalla kuin naisilla kun niin haluavat.
Ehkäpä usein on myös kyse siitä, että sitä tahtotilaa ei tarvitse hajottaa niin julmetun moneen asiaan. Monella, kuten meillä, on niin että vaikka molemmat käy töissä, niin minulla naiselal on päävastuu kodista, lapsista ja ruoanlaitosta. Helppohan siinä on miehen omata tahtotilaa ja sisua toteuttaa joku yksittäinen projekti siinä arjen ohessa, kun riittää että käy päivät kevyessä istumatyössä ja sen jälkeen lueskelee, pelaa, urheilee. Meikäläinen työpäivän jälkeen sen sijaan kokkaa, siivoaa, pyykkää, auttaa lapsia läksyjen kanssa, kuskaa lapsia harrastuksiin jne. Siinä kieltämättä on vähän motivaatio alhainen johonkin laihdutukseen kun elämä on matalakiitoa paikasta toiseen.
Sinä siis teet raskaampaa työtä ja vielä fyysisiä kotitöitä etkä silti millään laihdu? Mies laihtuu istumalla?
Vai perinteinen, syöt tuskaasi eli miehen vika kun tunget herkkuja naamaasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mies, ja pudotin reilussa vuodessa 30 kiloa (90 -> 60kg) lähinnä pelkästään lisäämällä liikuntaa. Söin vähintään kerran viikossa hyvin rasvaista pizzaa yms palkitakseni itseäni, ja silti paino putosi todella helposti.
Olen nyt pistänyt merkille kun monet naiset puhuvat paljon kuinka vaikeaa painon pudottaminen on ja milloin on mikäkin ihmedieetti kokeilussa. Huvittavaa kun miettii omaa kuntokuuriani.
Johtuuko painoni putoaminen jotenkin miehen kehon eroista verrattuna naisen kehoon, vai ovatko ihmiset vain laiskoja liikkumisen suhteen?
Miehillä on tahtotilaa ja keskittymiskykyä ihan eri tavalla kuin naisilla kun niin haluavat.
Ehkäpä usein on myös kyse siitä, että sitä tahtotilaa ei tarvitse hajottaa niin julmetun moneen asiaan. Monella, kuten meillä, on niin että vaikka molemmat käy töissä, niin minulla naiselal on päävastuu kodista, lapsista ja ruoanlaitosta. Helppohan siinä on miehen omata tahtotilaa ja sisua toteuttaa joku yksittäinen projekti siinä arjen ohessa, kun riittää että käy päivät kevyessä istumatyössä ja sen jälkeen lueskelee, pelaa, urheilee. Meikäläinen työpäivän jälkeen sen sijaan kokkaa, siivoaa, pyykkää, auttaa lapsia läksyjen kanssa, kuskaa lapsia harrastuksiin jne. Siinä kieltämättä on vähän motivaatio alhainen johonkin laihdutukseen kun elämä on matalakiitoa paikasta toiseen.
Monella olisi motivaatiotakin, mutta järkeä olla lähtemättä millekään epätoivoiselle dieetille jojottelemaan huonon elämäntilanteen keskeltä.
Epätoivoiselle jojodieetille nyt ei kannata lähteä hyvässäkään elämäntilanteessa.
En tajua mitä vikaa on hitaassa, mutta pysyvässä muutoksessa. Olen itse vuoden aikana laihduttanut 15 kg. Se ei ehkä kuulosta miltään nykyisten pikadieettien keskellä. Muutos on kuitenkin ollut hyvin terveellinen ja miellyttävä. Olen tehnyt pieniä muutoksia ruokavalioon ja lisännyt liikuntaa maltillisesti.
Aloitin kuurin viime keväänä kun tajusin että paino on päässyt nousemaan ja alusta asti päätin että tavoitteena on kesäkunto vuodelle 2016, ei 2015.Nyt näkyy vatsalihakset ja on kevyt, terve olo.
Koska se pitkäkestoinen ja kestävä muutos vaatii enemmän keskittymistä ja vaivaa kuin pikadieetti. Siksi. Mieli ei ota vastaan hoidettavia asioita määräänsä enempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mies, ja pudotin reilussa vuodessa 30 kiloa (90 -> 60kg) lähinnä pelkästään lisäämällä liikuntaa. Söin vähintään kerran viikossa hyvin rasvaista pizzaa yms palkitakseni itseäni, ja silti paino putosi todella helposti.
Olen nyt pistänyt merkille kun monet naiset puhuvat paljon kuinka vaikeaa painon pudottaminen on ja milloin on mikäkin ihmedieetti kokeilussa. Huvittavaa kun miettii omaa kuntokuuriani.
Johtuuko painoni putoaminen jotenkin miehen kehon eroista verrattuna naisen kehoon, vai ovatko ihmiset vain laiskoja liikkumisen suhteen?
Miehillä on tahtotilaa ja keskittymiskykyä ihan eri tavalla kuin naisilla kun niin haluavat.
Ehkäpä usein on myös kyse siitä, että sitä tahtotilaa ei tarvitse hajottaa niin julmetun moneen asiaan. Monella, kuten meillä, on niin että vaikka molemmat käy töissä, niin minulla naiselal on päävastuu kodista, lapsista ja ruoanlaitosta. Helppohan siinä on miehen omata tahtotilaa ja sisua toteuttaa joku yksittäinen projekti siinä arjen ohessa, kun riittää että käy päivät kevyessä istumatyössä ja sen jälkeen lueskelee, pelaa, urheilee. Meikäläinen työpäivän jälkeen sen sijaan kokkaa, siivoaa, pyykkää, auttaa lapsia läksyjen kanssa, kuskaa lapsia harrastuksiin jne. Siinä kieltämättä on vähän motivaatio alhainen johonkin laihdutukseen kun elämä on matalakiitoa paikasta toiseen.
Monella olisi motivaatiotakin, mutta järkeä olla lähtemättä millekään epätoivoiselle dieetille jojottelemaan huonon elämäntilanteen keskeltä.
Epätoivoiselle jojodieetille nyt ei kannata lähteä hyvässäkään elämäntilanteessa.
En tajua mitä vikaa on hitaassa, mutta pysyvässä muutoksessa. Olen itse vuoden aikana laihduttanut 15 kg. Se ei ehkä kuulosta miltään nykyisten pikadieettien keskellä. Muutos on kuitenkin ollut hyvin terveellinen ja miellyttävä. Olen tehnyt pieniä muutoksia ruokavalioon ja lisännyt liikuntaa maltillisesti.
Aloitin kuurin viime keväänä kun tajusin että paino on päässyt nousemaan ja alusta asti päätin että tavoitteena on kesäkunto vuodelle 2016, ei 2015.Nyt näkyy vatsalihakset ja on kevyt, terve olo.
Koska se pitkäkestoinen ja kestävä muutos vaatii enemmän keskittymistä ja vaivaa kuin pikadieetti. Siksi. Mieli ei ota vastaan hoidettavia asioita määräänsä enempää.
Olen kyllä eri mieltä. Joku 800 kcal/pvä pussikuuri plus joku Jutalta ostettu pikatreeniohjelma vaikuttaa todella työläältä, ainakin mitä kavereiden juttuja kuuntelee ja muistelee sitä aikaa teininä kun vedin minimaalisilla kaloreilla hirveitä lenkkejä nopean muutoksen saamiseksi.
Hitaalla muutoksella voi elää ihan normaalia elämää eikä sitä laihduttamista tarvitse edes ajatella koko päivänä, paitsi ne kaksi kertaa kun tekee sen jonkun pikkuvalinnan minkä on päättänyt muuttaa.
Naisten painoon kiinnitetään muutenkin paljon enemmän huomiota, lihava mies on julkisuudessakin ihan ok. Vrt. Jethro, Hedberg, huutokauppakeisari jne. Montako selkeesti ylipainoista naista löytyy vastineeksi? Miehelle on ihan sama ollakkin ylipainoinen kunhan ei oo mikään uber-läski.
Kyllä se on naisille vaikeampaa. Itse onnistun laihtumaan vain syömällä alle 1200kcal/päivä ja liikkumalla. Voimat ei meinaa riittää ja nälkää saa nähdä.
Samaan aikaan avomieheni syö epäterveellisiä aterioita, joka päivä jätskiä tai sipsipussin. Ja välillä laihtuu, on melkein alipainoinen.
Ja kaikesta tästä huolimatta lihavia miehiä on enemmän kuin lihavia naisia. Miesten pitäisi ryhdistäytyä.