Valehtelin tänään kirkkain silmin th:lle, ettei yksinäisyys haittaa

Kai sitä häpeää jotenkin, pokka päällä pääsee helpommalla tilanteesta.

Kai se johtuu siitäkin, että pelkää sitä kuuluisaa lasua, jos jotain kertoo?

Mulle kävi viime käynnillä samoin.

Olin jo valmiiksi vannonu itselleni että nyt mä sanon ku kysytään! Terkka tietää että meillä on tosi vaikee tilanne meneillään ulkopuolisista syistä ja tää raskauskin on ollu itse saatanasta kun kokoajan on joku vialla :(

Mutta niin mä vaan taas pidin turpani kiinni ja sanoin että kaikki on ihan hyvin.

Saako kysyä mistä tää sun yksinäisyys johtuu?

Niin, useimmat tekee noin siksi, että eivät odota saavansa tai halua apua sitä juuri siltä terkkarilta. Eihän sitä muuten kannata mitään ongelmiaan sanoa, jos ei usko saavansa juuri ko. paikasta siihen apua. Yksinäisyyteen tuskin terkkarilta mitään oikeaa apua saa, korkeintaan jotain lässytystä aktivoitua ja harrastaa.

Mä teen ton kerta toisensa jälkeen. Diagnosoitu masennus ja ahdistus. Hoitokontaktille esitän aina että menee paremmin kuin menee. Yksinäni sitten kriiseilen. En vaan osaa/uskalla kertoa miten pahalta oikeasti tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Kai se johtuu siitäkin, että pelkää sitä kuuluisaa lasua, jos jotain kertoo?

Niinpä. Suomessa epätäydellisestä elämästä on tehty kiellettyä. Tehdään lasuja, vaikka pitäisi tehdä jotain tsemppaavaa.

Kannattaisiko kumminkin avautua ja kertoa totuus. Tuskin kukaan voi auttaa jos ei kerro totta. Ja itse monikaan ei pääse ongelmistaan.

Uskalla rohkeasti avautua. Silloin myös tutustut itseesi kun rohkenet kokea sen miltä tuntuu avautumisen jälkeen. Aluksi voi tulla outoja fiiliksiä kun on tottunut peittelemään.

Tule ulos kaapista - älä säikähdä jos olo huononee. Kyllä pärjäät kun vielä saat apua.

Itse olen joutunut tavallaan paljastamaan itsestäni asioita joita häpesin. Välillä kyllä haluaisin olla sen täydellisen ulkokuoren alla piilossa, mutta kukaan meistä ei ole täydellinen.

Vierailija kirjoitti:

Mulle kävi viime käynnillä samoin.

Olin jo valmiiksi vannonu itselleni että nyt mä sanon ku kysytään! Terkka tietää että meillä on tosi vaikee tilanne meneillään ulkopuolisista syistä ja tää raskauskin on ollu itse saatanasta kun kokoajan on joku vialla :(

Mutta niin mä vaan taas pidin turpani kiinni ja sanoin että kaikki on ihan hyvin.

Saako kysyä mistä tää sun yksinäisyys johtuu?

En mä oikein tiedä mistä se johtuu... En vaan ole löytänyt kavereita sen jälkeen, kun opiskelut päättyi ja kaikki lähdettiin eri puolelle Suomea. Nykyiseltä paikkakunnalta en tunne ketään enkä jaksa enää edes yrittää. Monta vuotta jo yritin kaikkea mahdollista.

Eniten harmittaa se, kun on tulossa kesä ja kivoja kesätapahtumia, mutta on niin tylsä lähteä yksin mihinkään.

ap.

Niin mäkin aina teen. En vaan millään kehtaa kertoa että meillä ei ole mitään turvaverkkoa. Ei yhtäkään ihmistä joka voisi joskus katsoa lasten perään. Esim jos mun pitää päästä lääkäriin, niin on vaan otettava lapset mukaan, ei ole ketään joka auttaisi. Eikä ketään jolle voisi soitella ja puhua.

Tunnen kai itseni niin epäonnistuneesti, kulissit kyllä kunnossa, omistusasunto ja keskivertopalkka töissä.

Usein alkaa hirveä rumba jos suunsa avaa . Lähetettä sinne ja kaavaketta ja kyselyä tänne. Saat laukata sen seitsemässä paikassa selittämässä samaa asiaa. Lopulta saat pinon esitteitä ja kehoituksen liikuntaan. Stressaantuu vain liikaa.Eikä kaikkea tarvitsisi kirjata ylös.