Paniikkikohtaus

Kiitos edellinen. Olenkin jo Psyk. Polin avohoidossa ja terapiajonossa sekä syön 10 mg fluoksetiinia. Suvussa on vakavia mt-sairauksia kuten bipoa ja skitsofreniaa joista mainitsin hoitajalle. Syön jo useampaa nappia eri tarpeisiin.

Olen myös raakannut vääriä ihmisiä pois elämästä. Eräskin "ystävä" mollasi vuosikaudet ja keksi valheita, sen tason juttuja, joita uskomalla mielenterveys laski pohjamutiin. Onneksi on sentään hyvä parisuhde. Tuon ystävän valheet on osaltaan ajanut nykytilanteeseen. Käsittämätön ihminen! Ap.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos edellinen. Olenkin jo Psyk. Polin avohoidossa ja terapiajonossa sekä syön 10 mg fluoksetiinia. Suvussa on vakavia mt-sairauksia kuten bipoa ja skitsofreniaa joista mainitsin hoitajalle. Syön jo useampaa nappia eri tarpeisiin.

Olen myös raakannut vääriä ihmisiä pois elämästä. Eräskin "ystävä" mollasi vuosikaudet ja keksi valheita, sen tason juttuja, joita uskomalla mielenterveys laski pohjamutiin. Onneksi on sentään hyvä parisuhde. Tuon ystävän valheet on osaltaan ajanut nykytilanteeseen. Käsittämätön ihminen! Ap.

Nykyään ihmiset on pahoja, ehkä ennen oli rakkautta enemmän toisia kohtaan. Ei tarvittu lääkkeistä hakea turvaa. Nykyään rakastetaan vain itseä ja koitetaan tallata ympärillä olevat. Paljon hyviä ihmisiä sun elämään ja paranemisia pahojen aiheuttamista jäljistä!:) t. edellinen

eikö paniikkihäiriö tule ennemminkin jonkun vakavan traumaattisen tilanteen aiheuttamana jälkeenpäin, jos sitä ei ole käsitellyt tms?

Vierailija kirjoitti:

eikö paniikkihäiriö tule ennemminkin jonkun vakavan traumaattisen tilanteen aiheuttamana jälkeenpäin, jos sitä ei ole käsitellyt tms?

Ei se ainakaan aina ole. Itselläni ainakaan ei ollut minkäänlaisia traumaattisia tilanteita takana, eikä edes merkittävää koulukiusaamista tai mitään. Se vaan iski teini-iässä ilman mitään syytä. Jatkui sitten kymmenisen vuotta ja sitten meni ohi, jälleen ilman mitään hoitoa paitsi itsehoito viinalla.

Voi vittu taas yksi näitä "kaikki kiusaa koko ajan" vässyköitä. No millainen luulit tämän maailman olevan? Ei täällä mitään palkintoja jaeta ja vahvemmat jyräävät heikot.

Vierailija kirjoitti:

Voi vittu taas yksi näitä "kaikki kiusaa koko ajan" vässyköitä. No millainen luulit tämän maailman olevan? Ei täällä mitään palkintoja jaeta ja vahvemmat jyräävät heikot.

Tiedätkö mitä kaltaiseni vässykät haaveilevat tekevänsä kaltaisillesi kusipäille ja myös siirtyvät helposti sanoista tekoihin? Kiitäpä onneasi etten tiedä kuka olet. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Voi vittu taas yksi näitä "kaikki kiusaa koko ajan" vässyköitä. No millainen luulit tämän maailman olevan? Ei täällä mitään palkintoja jaeta ja vahvemmat jyräävät heikot.

Ilkeä kommentti, koska sille ei vaan voi mitään että kaikkien psyyke ei vaan kestä sitä. On totta, että jonkun toisen ihmisen psyyke olisi voinut kestääkin, ja joku olisi voinut jopa sisuuntua ja vahvistua niistä vastoinkäymisistä. Mutta kun sille ei voi mitään jos ei satu olemaan niitä tyyppejä, vaan niitä jotka esim. kiusaamisen seurauksena alkavat hävetä ja vihata itseään.

Luonnossa ehkä vahvemmat jyräävät heikot, mutta onneksi ihmiskunta on kehittynyt jo siltä asteelta, ja ihmisiä yritetään auttaa selviämään, myös niitä jotka luonnon apinalauman laeilla olisivat olleet laumasta karkotettuja ja jossain yksinään nälkään kuolevia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos edellinen. Olenkin jo Psyk. Polin avohoidossa ja terapiajonossa sekä syön 10 mg fluoksetiinia. Suvussa on vakavia mt-sairauksia kuten bipoa ja skitsofreniaa joista mainitsin hoitajalle. Syön jo useampaa nappia eri tarpeisiin.

Olen myös raakannut vääriä ihmisiä pois elämästä. Eräskin "ystävä" mollasi vuosikaudet ja keksi valheita, sen tason juttuja, joita uskomalla mielenterveys laski pohjamutiin. Onneksi on sentään hyvä parisuhde. Tuon ystävän valheet on osaltaan ajanut nykytilanteeseen. Käsittämätön ihminen! Ap.

Nykyään ihmiset on pahoja, ehkä ennen oli rakkautta enemmän toisia kohtaan. Ei tarvittu lääkkeistä hakea turvaa. Nykyään rakastetaan vain itseä ja koitetaan tallata ympärillä olevat. Paljon hyviä ihmisiä sun elämään ja paranemisia pahojen aiheuttamista jäljistä!:) t. edellinen

Totuus: Ei ollut. Ennen oli asiat vielä kamalammin. Ei puututtu, eikä hoidettu mielenterveysongelmia, eläimiä ei kohdeltu läheskään yhtä hyvin, lääkkeitä ei käytetty kun niitä ei ollut. Viina, terva ja hotapulveri olivat ainoat lääkkeet, lapsia pidettiin pieninä aikuisina ja muuta kamalaa. Et selvästi ole elänyt siinä "vanhassa maailmassa", kun uskottelet itsellesi tuollaista. Nykyajan kaupunkilaiset eivät edes käsitä kuinka erilainen maailma heillä on edessään. Valittamista kieltämättä harrastettiin vähemmän silloin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi vittu taas yksi näitä "kaikki kiusaa koko ajan" vässyköitä. No millainen luulit tämän maailman olevan? Ei täällä mitään palkintoja jaeta ja vahvemmat jyräävät heikot.

Tiedätkö mitä kaltaiseni vässykät haaveilevat tekevänsä kaltaisillesi kusipäille ja myös siirtyvät helposti sanoista tekoihin? Kiitäpä onneasi etten tiedä kuka olet. Ap.

Tämä. Muistan kun itse olin koulukiusattu "vässykkä", se luokan pienikokoisin tytönrääpäle, joka jo pelkäsin niin paljon ihmisiä että ryhtikin oli mennyt vaivaisen kumaraksi, ja joka änkytin ja kyynelehdin jos piti uskaltaa puhua ihmisille. Eivätpä ne tienneet, miten se kiltinnäköinen pikkuinen ujo tyttö haaveili millä tavalla tuottaisi tuskaa niille saatanan kusipäille, miten niitä kiduttaisi mitä julmimmilla tavoilla ja oikein nauttisi kun vaihtelun vuoksi ne kärsivät.

Tämä voi olla hyvinkin yksi mekanismi, jolla syntyy kouluampujia ja itsemurharäjäyttäjiä. Itsestään ja kohtalostaan ei enää jaksa välittää, koska eläminen ont uskaa päivästä toiseen ja kuolema tai vankila on "ihan sama": Ja miksi välittää senkään vertaa toisista, jos niiltä on kerran saanut päivästä toiseen kiusaamista, pilkkaamista ja syrjimistä osakseen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos edellinen. Olenkin jo Psyk. Polin avohoidossa ja terapiajonossa sekä syön 10 mg fluoksetiinia. Suvussa on vakavia mt-sairauksia kuten bipoa ja skitsofreniaa joista mainitsin hoitajalle. Syön jo useampaa nappia eri tarpeisiin.

Olen myös raakannut vääriä ihmisiä pois elämästä. Eräskin "ystävä" mollasi vuosikaudet ja keksi valheita, sen tason juttuja, joita uskomalla mielenterveys laski pohjamutiin. Onneksi on sentään hyvä parisuhde. Tuon ystävän valheet on osaltaan ajanut nykytilanteeseen. Käsittämätön ihminen! Ap.

Nykyään ihmiset on pahoja, ehkä ennen oli rakkautta enemmän toisia kohtaan. Ei tarvittu lääkkeistä hakea turvaa. Nykyään rakastetaan vain itseä ja koitetaan tallata ympärillä olevat. Paljon hyviä ihmisiä sun elämään ja paranemisia pahojen aiheuttamista jäljistä!:) t. edellinen

Eipä ole tainnut moista kulta-aikaa ollut koskaan. Esim. mitä olen itse jutellut vanhempieni ja isovanhempieni kanssa, julmempaa se oli ennen. Olitpa millä tavalla vähänkään erilainen kuin keskiverto, osa oli juoruilu, pilkka  ja eristäminen. Tähän riitti esim. vanhapiikuus tai köyhyys suhteessa naapuruston muihin. 

Lääkkeistä ei haettu turvaa koska niitä ei oikein ollut. Esim. äidilläni on aikuisena todettu keliakia, joka oireili lapsenakin, mutta kun hän valitti vatsaansa, äiti kuittasi että "ei mukuloilla mitään ole, ole kitisemättä". Äidin veli teki parikymppisenä itsemurhan ilmeisesti masennuksen takia, mutta eipä sellaiseenkaan ollut muuta hoitoa kuin viinan ryypiskelu akuuttiin ahdistukseen. 

Se että pinnalta katsoen elämä näytti ehkä harmonisemmalta kuin nyt johtui samasta syystä kuin miksi luonnossa pinnalta katsoen näyttää että on paljon enemmän terveyttä ja elinvoimaa kuin ihmisissä: luonnossahan pienikin sairaus tai puute johtaa aika äkkiä siihen että kuolee nälkään tai peto syö pois, joten toki pääosa niistä eläimistä joita siellä näkee on varsin hyvävointisen oloisia. Sen hinta on kuitenkin aika julmetun julma. Tuohon tyyliin siihen rakkaudelliseen ennenaikaankin pinnalta katsoen näytti että elämä soljui harmonisesti, koska erilaiset oli ajettu yhteisöstä pois silmistä, tai pakotettu näyttelemään tavallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi vittu taas yksi näitä "kaikki kiusaa koko ajan" vässyköitä. No millainen luulit tämän maailman olevan? Ei täällä mitään palkintoja jaeta ja vahvemmat jyräävät heikot.

Ilkeä kommentti, koska sille ei vaan voi mitään että kaikkien psyyke ei vaan kestä sitä. On totta, että jonkun toisen ihmisen psyyke olisi voinut kestääkin, ja joku olisi voinut jopa sisuuntua ja vahvistua niistä vastoinkäymisistä. Mutta kun sille ei voi mitään jos ei satu olemaan niitä tyyppejä, vaan niitä jotka esim. kiusaamisen seurauksena alkavat hävetä ja vihata itseään.

Luonnossa ehkä vahvemmat jyräävät heikot, mutta onneksi ihmiskunta on kehittynyt jo siltä asteelta, ja ihmisiä yritetään auttaa selviämään, myös niitä jotka luonnon apinalauman laeilla olisivat olleet laumasta karkotettuja ja jossain yksinään nälkään kuolevia.

Siinä ensimmäinen virhe. Ihminenkin on osa luontoa. Ei ole edes olemassa mitään epäluontoa. Sama järjestys on meilläkin, mutta se on piilotettu yhteiskuntarakenteiden taakse. Pohjimmiltaan olemme oikein kunnon petoeläimiä. Toki autamme "lauman" heikompia selviämään, koska ihmisten valtti on aina ollut määrissä. Isompi ryhmä ihmisiä tekee laumasta tehokkaamman, vaikka niitä vässyköitä siellä olisikin. Ne vässykät oli ensimmäiset, jotka sapelihammaskissa vei mukanaan, sillä heikompien kimppuun käyminen on ravintoketjun sanelema asia. Me olemme nykyään pääpetoja tällä planeetalla, mutta olemme edelleen se sama eläin, joka keräsi luita ja eli elämänsä vaellellen saaliseläinten perässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi vittu taas yksi näitä "kaikki kiusaa koko ajan" vässyköitä. No millainen luulit tämän maailman olevan? Ei täällä mitään palkintoja jaeta ja vahvemmat jyräävät heikot.

Tiedätkö mitä kaltaiseni vässykät haaveilevat tekevänsä kaltaisillesi kusipäille ja myös siirtyvät helposti sanoista tekoihin? Kiitäpä onneasi etten tiedä kuka olet. Ap.

Tämä. Muistan kun itse olin koulukiusattu "vässykkä", se luokan pienikokoisin tytönrääpäle, joka jo pelkäsin niin paljon ihmisiä että ryhtikin oli mennyt vaivaisen kumaraksi, ja joka änkytin ja kyynelehdin jos piti uskaltaa puhua ihmisille. Eivätpä ne tienneet, miten se kiltinnäköinen pikkuinen ujo tyttö haaveili millä tavalla tuottaisi tuskaa niille saatanan kusipäille, miten niitä kiduttaisi mitä julmimmilla tavoilla ja oikein nauttisi kun vaihtelun vuoksi ne kärsivät.

Tämä voi olla hyvinkin yksi mekanismi, jolla syntyy kouluampujia ja itsemurharäjäyttäjiä. Itsestään ja kohtalostaan ei enää jaksa välittää, koska eläminen ont uskaa päivästä toiseen ja kuolema tai vankila on "ihan sama": Ja miksi välittää senkään vertaa toisista, jos niiltä on kerran saanut päivästä toiseen kiusaamista, pilkkaamista ja syrjimistä osakseen? 

Aivan samoja ajatuksia, jotka ovat jääneet toteuttamatta. Mitä oikein todistaisin toteutuksella? Ja miten niin olen heikko: oon saatana jaksanut kuunnella 25 vuotta kusipäiden vittuilua. Nuo, jotka rääpivät päätään vahvuudesta ja heikkoudesta tulevat itse helpoista oloista. Tiedän sen siitä, että en ole tavannut huonoista oloista tulleita, jotka mollaisivat tuolla tavalla. Koittakaapa itse kasvaa mollaajat (en tarkoita sinua, jonka viestin lainaan esim. Kaksiossa kolmen muun perheenjäsenen kanssa, joista yksi on epävakaa ja raivoaa herätessään keskellä yötä. Aamulla pitää mennä kouluun kaupungin rikkaimpien kakaroiden mollattaviksi.

Muutin muuten omilleni 18-vuotiaana. Se ei muuten meinaa vielä sitä, että selviytyisi. Kaikki paska, jota on vielä saatanasti enemmänkin voi tuhota psyyken vasta vuosien jälkeen. 18-vuotiaana olin omillani asuva, kahta tutkintoa lukeva töissä käyvä seurusteleva tyttö. Olin myös ahkera urheilija.

25-vuotiaana myös työssäkäyvän ja omillani toimeen tuleva. Nyt 31-vuotiaana olen hoidossa oleva ihmisraunio, joka yrittää vääntää uutta tutkintoa. Että haistakaapa kiusaajat pitkä haiseva vittu.

Up. Surullinen kohtalo sinulla ap :-(