Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

En edes muistanut kuinka paljon rakkaus voikin satuttaa. Itse oon ehkä jopa rakastunut kaveriini, joka on naimisissa. Itse olen sinkku, en usko että tunne on molemminpuolista. Jotain merkkejä on juu, mutta ne taitaa olla miehelle normaalia käytöstä ja minulle vaan haaveunta😂 sydämeen sattuu kun en tätä miestä tule koskaan itselleni saamaan, enkä tottakai sitä millään tavoin yritäkkään tietenkään. Kateellinen olen tämän miehen vaimolle, toivon että omat tunteet kesän aikana hälvenee. Muilla samaa tilannetta?

  • ylös 8
  • alas 11

Kommentit (18)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
sydämeen sattuu kun en tätä miestä tule koskaan itselleni saamaan, enkä tottakai sitä millään tavoin yritäkkään tietenkään.

Ensinnäkin isot kunnioitukset ja ihailut täältä siitä hyvästä, että jätät perheellisen miehen rauhaan! Mielestäni on todella moraalitonta vokotella varattuja, niin se vaan on. Olet hieno ihminen, kun tämän ymmärrät!

Hurja rakastuminen laantuu yleensä 1,5 vuodessa. Kuulostaa pitkältä, mutta ohi menee aikanaan, jos ei tunnetta lietso. Lievempi ihastus menee nopeampaa ohi. TSEMPPIÄ!

  • ylös 18
  • alas 1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Kiitos. Toivon myös todella sitä että tunteet laantuisivat. Olen myös ennen ollut näin ihastunut ja tiedostan kyllä että tunteet haalistuu. Nyt selvästi joku piikki, ei tahdo voida syödä eikä nukkua ja kaiken aikani haluaisin viettää tämän miehen kanssa. Kesällä viimeistään helpottaa kun toinen meistä töistä lomalla... Ikävähän siinä tulee mutta samalla tunteet hälvenee toivottavasti

Vierailija

Ymmärrän tuskan. Itse olen rakastunut naimisissa olevaan mieheen ja tunteet ovat molemminpuoleisia eivätkä ne ole 1,5 vuodessa laantuneet vaan aina vain voimistuneet. Suhdetta meillä ei ole, mutta hieman tiukkaa näppien kurissa pitäminen tekee. Että milloin näiden tunteiden pitikään laantua?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tuskan. Itse olen rakastunut naimisissa olevaan mieheen ja tunteet ovat molemminpuoleisia eivätkä ne ole 1,5 vuodessa laantuneet vaan aina vain voimistuneet. Suhdetta meillä ei ole, mutta hieman tiukkaa näppien kurissa pitäminen tekee. Että milloin näiden tunteiden pitikään laantua?

Onko hänkin tunnustanut tunteensa sua kohtaan? Oletteko tehneet mitään? Ja vielä yksinkysymys, aiotteko koskaan tehdä asialle mitään?

urpo22

Minä olen ihastunut poikamme eskari opeen.1vuoden jo tilanne ollut päällä.tämä ope on yh mutta sairaan kuuma.vaihtaisin vaimooni saman tien.

Vierailija

Todellakin on, itsekin olen vahvasti ihastunut naimisissa olevaan mieheen. Olen itsekin naimisissa. Jokainen päivä töissä on tuskaa kun sydämeni meinaa pakahtua. Välillä tämä mies vaikuttaa myöskin ihastuneelta ja välillä hän on kylmä minua kohtaan, välttelee katsettani yms. Tätä on jatkunut nyt puoli vuotta. En keksi miehen tylylle käytökselle muuta syytä kun että hänkin yrittää välillä päästä tunteistaan eroon..välillä taas mietin, että onko hän sittenkään edes ihastunut, vai vaan ystävällinen. Mutta ne jotkut vihjeet.. Ja hänen punastelunsa kun hän juttelee minulle..Olen yrittänyt vältellä miestä yms. Mutta ei siitä vaan tule mitään. Olen huomannut, että lisäksi puhun nykyään aivan typeriä miehen seurassa ja punastelen itsekin. Ja jälkikäteen hävettää. En ole varmaan ainakaan kymmeneen vuoteen hävennyt puheitani ja muutenkin olen sosiaalinen. Mietin jo, että jokohan pieni työyhteisömmekin huomaa hölmön käytökseni..Millä ihmeellä tästä tunteesta pääsisi eroon..

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tuskan. Itse olen rakastunut naimisissa olevaan mieheen ja tunteet ovat molemminpuoleisia eivätkä ne ole 1,5 vuodessa laantuneet vaan aina vain voimistuneet. Suhdetta meillä ei ole, mutta hieman tiukkaa näppien kurissa pitäminen tekee. Että milloin näiden tunteiden pitikään laantua?

Onko hänkin tunnustanut tunteensa sua kohtaan? Oletteko tehneet mitään? Ja vielä yksinkysymys, aiotteko koskaan tehdä asialle mitään?

Tunteet on tehty selväksi puolin ja toisin, mutta se on vähän kaikki tai ei mitään, kun kumpikaan ei sivusuhteita suosi. Onhan tässä tietenkin aikaa katsoa tilannetta vielä, kun en rakastuneena muitakaan miehiä pysty ajattelemaan.

Ihmettelen näitä pelkän rakastumisen vuoksi tuomitsijoita, ihan kuin naimisissa olevat olisivat sille immuuneja.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tuskan. Itse olen rakastunut naimisissa olevaan mieheen ja tunteet ovat molemminpuoleisia eivätkä ne ole 1,5 vuodessa laantuneet vaan aina vain voimistuneet. Suhdetta meillä ei ole, mutta hieman tiukkaa näppien kurissa pitäminen tekee. Että milloin näiden tunteiden pitikään laantua?

Kyllä ne 5 - 10 vuodessa ainakin tasaantuvat. 

Vierailija

Pointsit sulle ap, että jätät naimisissa olevan miehen rauhaan. Sulla on korkea moraali, mikä on hyvä ennuste tulevalle parisuhteellesi. Haaveile rauhassa, niinhän monet parisuhteessakin elävät tekevät. Se tuo piristystä elämään. Löydät vielä sen omankin miehesi jonka kanssa ei tarvitse jarrutella. :)

joosua

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tuskan. Itse olen rakastunut naimisissa olevaan mieheen ja tunteet ovat molemminpuoleisia eivätkä ne ole 1,5 vuodessa laantuneet vaan aina vain voimistuneet. Suhdetta meillä ei ole, mutta hieman tiukkaa näppien kurissa pitäminen tekee. Että milloin näiden tunteiden pitikään laantua?

Onko hänkin tunnustanut tunteensa sua kohtaan? Oletteko tehneet mitään? Ja vielä yksinkysymys, aiotteko koskaan tehdä asialle mitään?

Tunteet on tehty selväksi puolin ja toisin, mutta se on vähän kaikki tai ei mitään, kun kumpikaan ei sivusuhteita suosi. Onhan tässä tietenkin aikaa katsoa tilannetta vielä, kun en rakastuneena muitakaan miehiä pysty ajattelemaan.

Ihmettelen näitä pelkän rakastumisen vuoksi tuomitsijoita, ihan kuin naimisissa olevat olisivat sille immuuneja.

Minkä ikäisiä olette? Jos ei ole enää kummallakaan pieniä lapsia eikö olisi kummankin järkevintä tunnustaa tunteensa omalle puolisolle? Jos oma mieheni olisi rakastanut johonkin muuhun ja kertoisi sen minulle, antaisin hänen mennä ja haluaisin itsekin elää ihmisen kanssa joka rakastaa vain minua.

Vierailija

Voi voi, itsellä 6v vakava ihastuminen ja tuossa jouluna anoin että jos pääset eroon vaimostasi niin voidaan alkaa oikeasti tapailemaan. Kauheeta ollut tämä aika kun ei ole viestitelty kymmeniä kertoja päivässä kuten ennen mutta kesäkuussa pitäisi olla herran avioero maalissa, joten katsotaan mitä sitten tapahtuu! Mutta rankkaa, en voi suositella kellekään!

Vierailija

joosua kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tuskan. Itse olen rakastunut naimisissa olevaan mieheen ja tunteet ovat molemminpuoleisia eivätkä ne ole 1,5 vuodessa laantuneet vaan aina vain voimistuneet. Suhdetta meillä ei ole, mutta hieman tiukkaa näppien kurissa pitäminen tekee. Että milloin näiden tunteiden pitikään laantua?

Onko hänkin tunnustanut tunteensa sua kohtaan? Oletteko tehneet mitään? Ja vielä yksinkysymys, aiotteko koskaan tehdä asialle mitään?

Tunteet on tehty selväksi puolin ja toisin, mutta se on vähän kaikki tai ei mitään, kun kumpikaan ei sivusuhteita suosi. Onhan tässä tietenkin aikaa katsoa tilannetta vielä, kun en rakastuneena muitakaan miehiä pysty ajattelemaan.

Ihmettelen näitä pelkän rakastumisen vuoksi tuomitsijoita, ihan kuin naimisissa olevat olisivat sille immuuneja.

Minkä ikäisiä olette? Jos ei ole enää kummallakaan pieniä lapsia eikö olisi kummankin järkevintä tunnustaa tunteensa omalle puolisolle? Jos oma mieheni olisi rakastanut johonkin muuhun ja kertoisi sen minulle, antaisin hänen mennä ja haluaisin itsekin elää ihmisen kanssa joka rakastaa vain minua.

Olemme keski-ikäisiä, ei ole pieniä lapsia ja mulla ei edes puolisoa. Mies on jo kerran eronnut, joten todella miettii kannattaako enää aloittaa alusta uudelleen. Koska olen tuntenut hänet pitkään (työkaveri), on hän luonnollisesti minulle muutakin kuin rakkauden kohde, kunnioitan hänen osaamistaan ja olen aina nauttinut hänen kanssa työskentelystä.

Jos mies kertoisi asiasta puolisolleen ja haluaisi silti jatkaan nykyisessä suhteessaan, hän joutuisi varmaan vaihtamaan työpaikkaa.

lkljlo

Vierailija kirjoitti:
Voi voi, itsellä 6v vakava ihastuminen ja tuossa jouluna anoin että jos pääset eroon vaimostasi niin voidaan alkaa oikeasti tapailemaan. Kauheeta ollut tämä aika kun ei ole viestitelty kymmeniä kertoja päivässä kuten ennen mutta kesäkuussa pitäisi olla herran avioero maalissa, joten katsotaan mitä sitten tapahtuu! Mutta rankkaa, en voi suositella kellekään!

Miksi se mies vasta kesäkuussa laittaa avioerohakemuksen sisään? Miksei ole jo laittanut jos on päätöksen tehnyt?

Vierailija

Toisaalta mietin että kerran täällä kuljeskellaan että olisiko niin paha jos vaikka olisi vähän tekemisissä ihastuksensa kanssa että enemmän tutustuisi.voisi tunteet laimentua kun paremmin tuntisi .en tarkoita intiimiä suhdetta. Kun joskushan ihastuksestaan tekee mielikuvissaan mieleisensä. Eikä hän sitä sitten olekaan.mutta omat vaaransa kaikenlaisessa kanssakäymisessä. Itse olen ihastunut rouva ihmiseen ja hän minuun. Yritän vältellä parhaani mukaan.typerää tämäkin kuuskymppisiltä . Hän ei toki tiedä tunteistani mutta on sen verran avoin ja tunteella elävä että kerran ilmeisesti vahingossa ilmaisi ihastumisensa minuun. Punastui sitten korviaan myöten kun lipsautti asian. Olisi tehnyt mieleni rutistaa hänet syliini mutta herrasmiehenä... Pahus kun pitää esittää coolia vanhan miehen .

Sisältö jatkuu mainoksen alla