Lue keskustelun säännöt.
Mies pahoinpiteli exänsä
uskaltaako luottaa
05.04.2016 |
Voisitko koskaan seurustella miehen kanssa, joka on joskus pahoinpidellyt exänsä?
Tapasin miehen, joka on syyllistynyt alle parikymppisenä tähän tekoon. Kahdesti. Häpeää tekoaan, mutta päättänyt, ettei enää salaa asiaa (kävisi kuitenkin joskus ilmi). Kuulemma opetellut vuosien mittaan hallitsemaan raivoaan. Mies seurustellut tapahtuman jälkeen parin naisen kanssa pidempään, eikä vastaavaa ole tapahtunut.
Järki käskee ottaa jalat alleen, mutta sydän jotain ihan muuta. Voiko pahoinpitelijä ikinä muuttua? Mielummin oikeita kokemuksia, on sitten tullut turpiin tai ei... Ei pelkkiä, lopeta suhde heti-kommentteja.
Kommentit (28)
Nää jutut ei oo mun mielestä aina niin yksoikosia. Joku ihminen voi olla jonku kans enkeli, jonku toisen kanssa taas hirviö. Se on ihan siitä kiinni mimmoset reaktiot se toinen susta saa kaivettua. Mutta pääsääntöisesti ei kannata pistää hynttyitä yhteen sellasen tyypin kanssa joka saa susta sen pahimman puolen esiin. Itsehän olen siis myös vetänyt exääni pataan. Se että olen nainen ja exä mies ei tee siitä asiasta yhtään hyväksyttävämpää. Se ihminen oli mulle vaan ihan totaalisen väärä, ikinä ennen sitä eikä sen jälkeen mulla oo käyny mielessäkään että haluaisin lyödä jotakuta.
Sanoisin että jos et pysty riitelemään rakentavasti vaan provosoit tahallaan toista niin unohda tää suhde. Ihan jo sen toisenkin ihmisen takia. Voin kertoo että se itseinho mikä lyömisen jälkeen tulee on tosi musertava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
aloittaja kirjoitti:
Mies kävi aikoinaan terapiassa ja on sitten itsekseen yrittänyt pääkoppaansa parannella. Tämä väkivaltaisuus esiintynyt humalapäissään ja siksi nykyään harvemmin juokaan. Epävarma edelleen?? Miehen ongelmat liittynevät aika pitkälti huonoon itsetuntoon (koulukiusaus osittain jättänyt traumansa), eli ongelmia ollut/on mielenterveyden kanssa kyllä. Mies on todella ihana, kultainen, ihmiset huomioonottava ja todella hyvännäköinen. Itsetunto-ongelmia vain edelleenkin, enkä ymmärrä miksi.
Minusta vaikuttaa että hän on tosissaan kuitenkin puuttunut omaan käytökseensä. Voisin seurustella. Toki tekisin sen hyvin selväksi, että minun kanssani ne hermot on hallittava. En hyväksyisi edes väkivallan uhkaa suhteessa. Jos tulisi edes sellainen tilanne, että minun pitäisi pelätä lyökö hän vai ei, vaikka ei sitten löisikään, niin se olisi siinä. Mitään pelottelua en sietäisi.
Tähän nyt täytyy kuitenkin lisätä, että haluaisin kyllä tietää yksityiskohtaisemmin siitä väkivallasta. Yksi lyönti vaiko toisen hakkaaminen ja potkiminen sairaalakuntoon plus raiskaus. Kumpikaan ei ole hyvä, mutta näppituntumalta ajatellen tuolla jälkimmäisellä historialla ei ehkä ole mahdollista "parantua".
Voit selvittää miehen mahdolliset tuomiot pyytämällä niitä käräjäoikeudesta.
Pieni vinkki: laiskanpulskeat virkailijat vain "katsovat koneelta", joten älä tyydy ensimmäiseen "joo ei täällä näy että ois yhtään tuomiota" -vastaukseen. Kerro, että mahdolliset tuomiot voivat olla yli 10 vuotta vanhoja. Sen jälkeen se virkailijan peppu ehkä nousee penkistä ja hän käy arkistossa penkomassa, onko niitä tuomioita vai ei.
Kertoo jotain perusluonteesta, että hakkaa jonkun.
sivusta kommentoin: itse ajattelen, että minulla on 'geeni', joka saa minut viehättymään ihmisestä, jolla on taipumusta väkivaltaiseen käytökseen. Ja jopa ehkä niin, että voisin tuntea seurustelukumppanin tylsäksi, jos niin ei olisi. Voin olla väärässä, mutta ajattelen, ettei ole haitaksi, että tutkistelen itseäni tältä kantilta.
En nuoruudessani tosiaankaan olisi voinut ajatella olevani parisuhteessa, jossa tapahtuu sellaisia asioita, joita parisuhteessani on nyt tapahtunut. En myöskään puolisostani olisi voinut ajatella löytyvän sellaisia piirteitä, kun nyt on eteen tullut.
Geeni-ajatus on tullut mieleeni siksi, että isoäitini eli väkivaltaisessa parisuhteessa. Ajattelen, että asia on hypännyt yhden sukupolven yli. En osaa sanoa, siirränkö tällaisen geenin eteenpäin ja toisaalta millaisen parisuhdemallin lapseni (kaksi poikaa) saavat.
Se, että minulla on mahdollisesti tällainen 'geeni' ei ole syy olla toimimatta asian eteen. Mieluummin se on kaksinkertainen syy toimia asian eteen ja asioiden tilan muuttamiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aloittaja kirjoitti:
Mies kävi aikoinaan terapiassa ja on sitten itsekseen yrittänyt pääkoppaansa parannella. Tämä väkivaltaisuus esiintynyt humalapäissään ja siksi nykyään harvemmin juokaan. Epävarma edelleen?? Miehen ongelmat liittynevät aika pitkälti huonoon itsetuntoon (koulukiusaus osittain jättänyt traumansa), eli ongelmia ollut/on mielenterveyden kanssa kyllä. Mies on todella ihana, kultainen, ihmiset huomioonottava ja todella hyvännäköinen. Itsetunto-ongelmia vain edelleenkin, enkä ymmärrä miksi.
Minusta vaikuttaa että hän on tosissaan kuitenkin puuttunut omaan käytökseensä. Voisin seurustella. Toki tekisin sen hyvin selväksi, että minun kanssani ne hermot on hallittava. En hyväksyisi edes väkivallan uhkaa suhteessa. Jos tulisi edes sellainen tilanne, että minun pitäisi pelätä lyökö hän vai ei, vaikka ei sitten löisikään, niin se olisi siinä. Mitään pelottelua en sietäisi.
Tähän nyt täytyy kuitenkin lisätä, että haluaisin kyllä tietää yksityiskohtaisemmin siitä väkivallasta. Yksi lyönti vaiko toisen hakkaaminen ja potkiminen sairaalakuntoon plus raiskaus. Kumpikaan ei ole hyvä, mutta näppituntumalta ajatellen tuolla jälkimmäisellä historialla ei ehkä ole mahdollista "parantua".
Tässä on kyllä lyöty kunnolla nyrkillä nassuun, ei mitään pientä läpsimistä. Ei sentään raiskausta tai mitään teho-osasto-kamaa onneksi (kertomansa mukaan), mutta eiköhän tuokin jo riitä. Mies tosin käytti noihin aikoihin myös hormooneja, joista onneksi luopui. Oli myös näitä nuoruuden töppäilyjä, joskin tietty toi väkivalta pahempaa. Mutta siis, tuolla käytöllä mahdollisesti myös vaikutusta asiaan...
Vierailija kirjoitti:
Voit selvittää miehen mahdolliset tuomiot pyytämällä niitä käräjäoikeudesta.
Pieni vinkki: laiskanpulskeat virkailijat vain "katsovat koneelta", joten älä tyydy ensimmäiseen "joo ei täällä näy että ois yhtään tuomiota" -vastaukseen. Kerro, että mahdolliset tuomiot voivat olla yli 10 vuotta vanhoja. Sen jälkeen se virkailijan peppu ehkä nousee penkistä ja hän käy arkistossa penkomassa, onko niitä tuomioita vai ei.
Saako ne tiedot hakemalla nykyisestä asuinpaikasta vaiko tapahtumien aikaisesta??
Minusta vaikuttaa että hän on tosissaan kuitenkin puuttunut omaan käytökseensä. Voisin seurustella. Toki tekisin sen hyvin selväksi, että minun kanssani ne hermot on hallittava. En hyväksyisi edes väkivallan uhkaa suhteessa. Jos tulisi edes sellainen tilanne, että minun pitäisi pelätä lyökö hän vai ei, vaikka ei sitten löisikään, niin se olisi siinä. Mitään pelottelua en sietäisi.