Lue keskustelun säännöt.
Mies pahoinpiteli exänsä
uskaltaako luottaa
05.04.2016 |
Voisitko koskaan seurustella miehen kanssa, joka on joskus pahoinpidellyt exänsä?
Tapasin miehen, joka on syyllistynyt alle parikymppisenä tähän tekoon. Kahdesti. Häpeää tekoaan, mutta päättänyt, ettei enää salaa asiaa (kävisi kuitenkin joskus ilmi). Kuulemma opetellut vuosien mittaan hallitsemaan raivoaan. Mies seurustellut tapahtuman jälkeen parin naisen kanssa pidempään, eikä vastaavaa ole tapahtunut.
Järki käskee ottaa jalat alleen, mutta sydän jotain ihan muuta. Voiko pahoinpitelijä ikinä muuttua? Mielummin oikeita kokemuksia, on sitten tullut turpiin tai ei... Ei pelkkiä, lopeta suhde heti-kommentteja.
Kommentit (28)
Minäkään en suorilta käsin jättäisi, vaikka varovainen olisinkin. Tuollaisissa vihanhallintaongelmissa, jotka purkautuvat väkivaltana, on kyse mielenterveysongelmista. Samalla lailla kuin esim. alkoholisti ei hallitse impulssejaan, ei hakkaajakaan hallitse. Alkoholisti tai hakkaaja eivät ole valmiita parisuhteeseen, ja heidän on ensin selvitettävä omat ongelmansa, ennen kuin voivat aloittaa parisuhteen / jatkaa nykyistä suhdettaan, mutta kumpikin ovat sairauksia, joista voi parantua, vaikka paljon työtä se vaatiikin. En näe mitään syytä, miksi sinun miehesi ei voisi olla parantunut. Mutta ole tosiaan tarkkana, ja mikäli joskus ilmenee merkkejä vanhoista käytösmalleista, niin puuttukaa niihin heti, ennen kuin tilanne pahenee.
Kannattaa vielä kysyä, miten mies on hoitanut aiemmin väkivaltaisuuttaan. Onko ollut terapiassa? Vai onko hoitanut mitenkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemukseni mukaan alkoholi tuo useimmiten väkivaltaisen ihmisen oikean persoonan esiin. Eli jos haluat varmuutta niin koeta päästä tilanteeseen jossa mies on humalassa, jolloin voit tehdä johtopäätökset.
Mies kävi aikoinaan terapiassa ja on sitten itsekseen yrittänyt pääkoppaansa parannella. Tämä väkivaltaisuus esiintynyt humalapäissään ja siksi nykyään harvemmin juokaan. Epävarma edelleen?? Miehen ongelmat liittynevät aika pitkälti huonoon itsetuntoon (koulukiusaus osittain jättänyt traumansa), eli ongelmia ollut/on mielenterveyden kanssa kyllä. Mies on todella ihana, kultainen, ihmiset huomioonottava ja todella hyvännäköinen. Itsetunto-ongelmia vain edelleenkin, enkä ymmärrä miksi.
Enpä uskaltaisi. Tai riippuu tilanteesta.
Jos hän ei ole sen jälkeen väkivaltaa käyttänyt ja on avoin asiasta ja käynyt asian tiimoilta puhumassakin, niin voi olla että hän on yksi harvoista, jotka pystyvät muuttumaan. Lisäksi mies on ollut aika nuori tehtyään nuo asiat, joten sitä hienompaa että hän on saanut ajoissa apua. Aivothan kehittyvät vielä pitkälle yli parikymppiseksi, joten voi olla mahdollista että käytös on ollut osittain kypsymättömyyden syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tässä ihan kahden vaiheilla... Mietin jo sitäkin, pitääkö johonkin käräjäoikeuteen lähteä tarkistelemaan miehen taustoja. Että löytyykö sieltä jotain vakavaa. Olen aina halveksinut naistenhakkaajia. En koskaan uskonut, että voisin harkita seurustelevani sellaisen kanssa. Koko ajan päässäni soi vain varoitukset siitä, että kyllä mäkin sitten uskon, kun ekan kerran turpiini otan... Kuinka voi olla näin hankalaa.
Asiaa hankaloittaa vielä se, että tiedän, etten ole mikään maailman ihanin persoona kiukustuessani. En ehkä ole paras mahdollinen riitelykumppani henkilölle, jolla saattaa edelleen olla ongelmia hallita vihaansa. Osaan taidokkaasti provosoida toista ihmistä ridan aikana. Joo, tiedän, ei pitäisi... Mutta meissä jokaisessa on vikamme.
Mies siis nykyään yli 30, joten näistä asioista on aikaa.
En voisi.
Koko suhteen ajan joutuisin varomaan puheitani ja hillitsemään tunteitani. Etten vain ärsytä ja anna aihetta lyödä. Siitä tulisi niin automaattista, että sitä ei edes ajattelisi. Parikymppinen ihminen osaa jo ihan hyvin hallita tunteensa, ei voi laittaa nuoruuden syyksi. Eikä mies päättänyt olla rehellinen. Hän olisi salannut tuon asian jos olisi voinut. Mutta ei voinut, kuten sanoit. Ei ole sekään mahdotonta, että tuo kertominen oli varoitus sinulle. Eli jos alat liian hankalaksi joskus, tulee turpaan.
En näe mitään järkeä ottaa riskiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aloittaja kirjoitti:
Mies kävi aikoinaan terapiassa ja on sitten itsekseen yrittänyt pääkoppaansa parannella. Tämä väkivaltaisuus esiintynyt humalapäissään ja siksi nykyään harvemmin juokaan. Epävarma edelleen?? Miehen ongelmat liittynevät aika pitkälti huonoon itsetuntoon (koulukiusaus osittain jättänyt traumansa), eli ongelmia ollut/on mielenterveyden kanssa kyllä. Mies on todella ihana, kultainen, ihmiset huomioonottava ja todella hyvännäköinen. Itsetunto-ongelmia vain edelleenkin, enkä ymmärrä miksi.
Ei hän ole ihana, kultainen eikä huomioonottava. Hän on muita pahoinpitelevä häirikkö.
"En ehkä ole paras mahdollinen riitelykumppani henkilölle, jolla saattaa edelleen olla ongelmia hallita vihaansa. Osaan taidokkaasti provosoida toista ihmistä ridan aikana."
Ei voi olla totta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"En ehkä ole paras mahdollinen riitelykumppani henkilölle, jolla saattaa edelleen olla ongelmia hallita vihaansa. Osaan taidokkaasti provosoida toista ihmistä ridan aikana."
Ei voi olla totta...
En tarkoittanut tällä, että ansaitsisin tulla hakatuksi tai muuta sellaista. Ei kukaan ansaitse. On vain olemassa ihmisiä, jotka riitelevat ns. fiksusti ja sitten niitä, jotka eivät sitä taitoa osaa. Itse en osaa riidellä mitenkään fiksusti vaan juurikin haastamalla haastan toista osapuolta menettämään hermonsa. :( Ei, en ole ylpeä siitä. En kuitenkaan tarkoittanut, että ansaitsisin tulla hakatuksi. Lähinnä vain sitä, että ehkä en ole paras mahdollinen kumppani ihmiselle, jolla saattaa edelleen olla ongelmia vihanhallinnassa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit olla varma että alkoholipäissään väkivaltainen ihminen on varmasti edelleen väkivaltainen, jos ottaa alkoholia. Sitä ei millään terapialla muuteta. Minäkin uskon että ihmiset voivat muuttua mutta jos miehesi käyttää edelleen alkoholia niin otat kyllä erittäin suuren riskin. Ja vaikka ei käyttäisikään niin yksikin käyttökerta riittää.
Vierailija kirjoitti:
En voisi.
Koko suhteen ajan joutuisin varomaan puheitani ja hillitsemään tunteitani. Etten vain ärsytä ja anna aihetta lyödä. Siitä tulisi niin automaattista, että sitä ei edes ajattelisi. Parikymppinen ihminen osaa jo ihan hyvin hallita tunteensa, ei voi laittaa nuoruuden syyksi. Eikä mies päättänyt olla rehellinen. Hän olisi salannut tuon asian jos olisi voinut. Mutta ei voinut, kuten sanoit. Ei ole sekään mahdotonta, että tuo kertominen oli varoitus sinulle. Eli jos alat liian hankalaksi joskus, tulee turpaan.
En näe mitään järkeä ottaa riskiä.
Tuota alkua olen itsekin miettinyt... Muuttaisinko omaa käyttäytymistäni tajuamatta edes koko asiaa. Osaisinko koskaan tuntea oloani täysin turvalliseksi, vai olisiko pelko jatkuvasti mukana.
Mies ei välttämättä olisi jäänyt asiasta kiinni moneen vuoteen. Iso paikkakunta, ei yhteisiä tuttuja... Saattaa olla, ettei ehkä koskaan. Oli kuitenkin ajatellut, ettei asiaa kannata salata, koska se on parempi tietää heti, kuin vasta myöhemmin, jolloin toinen pitäisi asiaa valehteluna. Ja kieltämättä. Olisihan tommoinen tieto aika iso pommi, jos se tulisi eteen pitkän seurustelun jälkeen. Tosin silloin olisi jo itse osannut muodostaa koko kuvan miehestä. Nyt jotenkin riitelee nykyisyys ja menneisyys keskenään, enkä tiedä, mihin uskoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"En ehkä ole paras mahdollinen riitelykumppani henkilölle, jolla saattaa edelleen olla ongelmia hallita vihaansa. Osaan taidokkaasti provosoida toista ihmistä ridan aikana."
Ei voi olla totta...
En tarkoittanut tällä, että ansaitsisin tulla hakatuksi tai muuta sellaista. Ei kukaan ansaitse. On vain olemassa ihmisiä, jotka riitelevat ns. fiksusti ja sitten niitä, jotka eivät sitä taitoa osaa. Itse en osaa riidellä mitenkään fiksusti vaan juurikin haastamalla haastan toista osapuolta menettämään hermonsa. :( Ei, en ole ylpeä siitä. En kuitenkaan tarkoittanut, että ansaitsisin tulla hakatuksi. Lähinnä vain sitä, että ehkä en ole paras mahdollinen kumppani ihmiselle, jolla saattaa edelleen olla ongelmia vihanhallinnassa...
Ihmettelin vain sitä, että ihminen joka tunnistaa itsessään tuo ärsyttämishalun, tuntee vetoa ihmiseen jolla on vihanhallintaongelmia ja joka on ennenkin turvautunut väkivaltaan parisuhteessa. Tämä taitaa olla yleistäkin, että tällaiset ihmiset päätyvät yhteen. Ainakin perheväkivaltatilastojen perusteella.
Tietenkään kukaan ei ansaitse tulla hakatuksi vaikka miten huonosti riitelisi. Luulisi kuitenkin itsesuojeluvaiston varoittavan väkivaltaan taipuvaisten ihmisten seurasta, jopa enemmän kuin "hyvällä" riitelijällä.
Jos haluaisin päästä sairaalaan tai hautausmaalle, niin jatkaisin suhdetta.
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voisi.
Koko suhteen ajan joutuisin varomaan puheitani ja hillitsemään tunteitani. Etten vain ärsytä ja anna aihetta lyödä. Siitä tulisi niin automaattista, että sitä ei edes ajattelisi. Parikymppinen ihminen osaa jo ihan hyvin hallita tunteensa, ei voi laittaa nuoruuden syyksi. Eikä mies päättänyt olla rehellinen. Hän olisi salannut tuon asian jos olisi voinut. Mutta ei voinut, kuten sanoit. Ei ole sekään mahdotonta, että tuo kertominen oli varoitus sinulle. Eli jos alat liian hankalaksi joskus, tulee turpaan.
En näe mitään järkeä ottaa riskiä.
Tuota alkua olen itsekin miettinyt... Muuttaisinko omaa käyttäytymistäni tajuamatta edes koko asiaa. Osaisinko koskaan tuntea oloani täysin turvalliseksi, vai olisiko pelko jatkuvasti mukana.
Mies ei välttämättä olisi jäänyt asiasta kiinni moneen vuoteen. Iso paikkakunta, ei yhteisiä tuttuja... Saattaa olla, ettei ehkä koskaan. Oli kuitenkin ajatellut, ettei asiaa kannata salata, koska se on parempi tietää heti, kuin vasta myöhemmin, jolloin toinen pitäisi asiaa valehteluna. Ja kieltämättä. Olisihan tommoinen tieto aika iso pommi, jos se tulisi eteen pitkän seurustelun jälkeen. Tosin silloin olisi jo itse osannut muodostaa koko kuvan miehestä. Nyt jotenkin riitelee nykyisyys ja menneisyys keskenään, enkä tiedä, mihin uskoa.
Eivät nykyisyys ja menneisyys riitele keskenään. Et vain ole vielä nähnyt sitä toista puolta. Väkivaltaisista ihmisistä jotenkin kuvittelee, että he olisivat jatkuvasti hakkaamassa muita ja olisivat aina vihaisia. Mutta kaikki parisuhteessa väkivallan uhriksi joutuneet sanovat, että muuten se kumppani oli niin ihana. Totta kai on. Se väkivaltaa käyttävä tajuaa kyllä, että hänen on oltava erityisen upea kumppani että hänelle annetaan sitten anteeksi se väkivalta. En usko väkivaltaisuuden olevan hallitsematonta ja ihmisen itsensä ulottumattomissa, vaan se on suunnitelmallista vallankäyttöä.
Vierailija kirjoitti:
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"En ehkä ole paras mahdollinen riitelykumppani henkilölle, jolla saattaa edelleen olla ongelmia hallita vihaansa. Osaan taidokkaasti provosoida toista ihmistä ridan aikana."
Ei voi olla totta...
En tarkoittanut tällä, että ansaitsisin tulla hakatuksi tai muuta sellaista. Ei kukaan ansaitse. On vain olemassa ihmisiä, jotka riitelevat ns. fiksusti ja sitten niitä, jotka eivät sitä taitoa osaa. Itse en osaa riidellä mitenkään fiksusti vaan juurikin haastamalla haastan toista osapuolta menettämään hermonsa. :( Ei, en ole ylpeä siitä. En kuitenkaan tarkoittanut, että ansaitsisin tulla hakatuksi. Lähinnä vain sitä, että ehkä en ole paras mahdollinen kumppani ihmiselle, jolla saattaa edelleen olla ongelmia vihanhallinnassa...
Ihmettelin vain sitä, että ihminen joka tunnistaa itsessään tuo ärsyttämishalun, tuntee vetoa ihmiseen jolla on vihanhallintaongelmia ja joka on ennenkin turvautunut väkivaltaan parisuhteessa. Tämä taitaa olla yleistäkin, että tällaiset ihmiset päätyvät yhteen. Ainakin perheväkivaltatilastojen perusteella.
Tietenkään kukaan ei ansaitse tulla hakatuksi vaikka miten huonosti riitelisi. Luulisi kuitenkin itsesuojeluvaiston varoittavan väkivaltaan taipuvaisten ihmisten seurasta, jopa enemmän kuin "hyvällä" riitelijällä.
Tää tieto tuli mulle hieman puskista... En ollut ajatellut mitään tälläistä. En ole koskaan aiemmin tuntenut vetoa mieheen, joka olisi pahoinpidellyt naisia. Enkä ole koskaan keneltäkään turpiini ottanut, vaikka provosoida osaankin. En siis sanoisi, että vedän puoleeni tälläisiä henkilöitä...
Olen jotenkin usein saanut sen kuvan, että pahoinpitelijöiden puolisot ovat usien hieman niitä alistuvampia persoonia. Niitä, jotka sitten tilanteen sattuessa puolustelevat miestä omilla teoillaan. Itse tiedän, että vaikka miten käyttäytyisin, en silti nyrkistä ansaitse. Iso mies kykenee tarvittaessa poistumaan ahdistavasta tilanteesta muillakin keinoin. Mies myös tietää, että jos hän muhun käsiksi käy, on hänellä muutakin menetettävää, kuin minä...
Itse haluaisin aloittaa suhteen jotenkin muissa merkeissä kuin toista tarkkailemalla varuillaan olemalla.
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"En ehkä ole paras mahdollinen riitelykumppani henkilölle, jolla saattaa edelleen olla ongelmia hallita vihaansa. Osaan taidokkaasti provosoida toista ihmistä ridan aikana."
Ei voi olla totta...
En tarkoittanut tällä, että ansaitsisin tulla hakatuksi tai muuta sellaista. Ei kukaan ansaitse. On vain olemassa ihmisiä, jotka riitelevat ns. fiksusti ja sitten niitä, jotka eivät sitä taitoa osaa. Itse en osaa riidellä mitenkään fiksusti vaan juurikin haastamalla haastan toista osapuolta menettämään hermonsa. :( Ei, en ole ylpeä siitä. En kuitenkaan tarkoittanut, että ansaitsisin tulla hakatuksi. Lähinnä vain sitä, että ehkä en ole paras mahdollinen kumppani ihmiselle, jolla saattaa edelleen olla ongelmia vihanhallinnassa...
Ihmettelin vain sitä, että ihminen joka tunnistaa itsessään tuo ärsyttämishalun, tuntee vetoa ihmiseen jolla on vihanhallintaongelmia ja joka on ennenkin turvautunut väkivaltaan parisuhteessa. Tämä taitaa olla yleistäkin, että tällaiset ihmiset päätyvät yhteen. Ainakin perheväkivaltatilastojen perusteella.
Tietenkään kukaan ei ansaitse tulla hakatuksi vaikka miten huonosti riitelisi. Luulisi kuitenkin itsesuojeluvaiston varoittavan väkivaltaan taipuvaisten ihmisten seurasta, jopa enemmän kuin "hyvällä" riitelijällä.
Tää tieto tuli mulle hieman puskista... En ollut ajatellut mitään tälläistä. En ole koskaan aiemmin tuntenut vetoa mieheen, joka olisi pahoinpidellyt naisia. Enkä ole koskaan keneltäkään turpiini ottanut, vaikka provosoida osaankin. En siis sanoisi, että vedän puoleeni tälläisiä henkilöitä...
Olen jotenkin usein saanut sen kuvan, että pahoinpitelijöiden puolisot ovat usien hieman niitä alistuvampia persoonia. Niitä, jotka sitten tilanteen sattuessa puolustelevat miestä omilla teoillaan. Itse tiedän, että vaikka miten käyttäytyisin, en silti nyrkistä ansaitse. Iso mies kykenee tarvittaessa poistumaan ahdistavasta tilanteesta muillakin keinoin. Mies myös tietää, että jos hän muhun käsiksi käy, on hänellä muutakin menetettävää, kuin minä...
En tarkoittanut myöskään, että joku vetäisi puoleensa tuollaisia ihmisiä. Ihan vain ihmettelin sitä, että pitää edes jäädä miettimään kannattaako jatkaa vai ei. Kuvittelin että aggressiivisella riitelijällä ei tulisi edes mieleen jatkaa tuollaisen miehen kanssa, mutta monet jatkavat.
Sanoit myös, että et ikinä voisi kuvitella seurustelevasi naisenhakkaajan kanssa. Eihän kukaan voi. Jotkut kuitenkin sitten harkitsevat, kun sellainen tulee vastaan. Sinä ainakin harkitset.
Ja melkein jokainen puolustelee miestään, kun se kumppani pahoinpitelee. Käyvät joskus raivokkaasti niiden kimppuun, jotka ovat vaikka soittamassa poliisia apuun. Eivät ne ole pelkästään alistuvan ja reppanan näköiset, jotka joutuvat väkivallan uhriksi.
Jos noista on jo kauan aikaa niin en heti lopettaisi suhdetta. Tietysti voi olla että mies valehtelee, eli että nuo ei olisi olleet ainoat kerrat, mutta voi puhua tottakin. Jatkaisin suhdetta mutta olisin varuillani.
Kyllä ihmiset voi muuttua. Itse mätkin turpaan teiniaikaista poikaystävääni mutta sen jälkeen on tullut järkeä päähän enkä enää ikinä satuttaisi ketään. Miehesikin on ilmeisesti tehnyt tyhmyytensä nuorena joten ihan hyvin on voinut kasvaa ihmisenä.