Tunteeko muutkin ihmisiä joille parisuhde on lähinnä symbioosi ja kaikki tehdään muodossa "me"

Symbioosi voi olla myös vanhemmilla pareilla tuon imutusvaiheen jälkeen. Puhutaan aina puolisosta ja jos ehdottaa vain toiselle jotain tekemistä, ensin täytyy varmistaa, ettei olla menossa Pentin kanssa sieneen, marjaan, aiottu tehdä kaalikääryleitä tai siivota autotallia.

Minkä ikäsiä ootte?

2, tuolloin olimme kaksviitosia, nyt lähemmäs 30 ja yhteydenpito jäänyt minimiin.

Ap

Mulle on ehkä vähän käynyt noin. Viihdyn hyvin mieheni kanssa ja teen mieluiten asioita yhdessä hänen kanssaan. Meillä on ehkä sellainen rakastumisvaihe taas menossa. Lapset ovat vähän isompia, nuorinkin jo koulussa ja yhteistä aikaa ei ole hirveästi ollut. Minulla ei myöskään ole montaa ystävää, joten siksikin olen aika paljon kiinni miehessäni. Minulla on tunne, että ollaan kasvettu yhteen ja olemme vähän kuin symbioosissa. Jos olemme isolla porukalla jossakin, tykkään vähän väliä kosketella miestäni tai pitää esimerkiksi kädestä kiinni. Siksi ehkä ajattelen, että meistä saa sellaisen symbioosipariskunta käsityksen. 

Meillä on toki omatkin juttumme. Käyn salilla ja mies harrastaa muuta liikuntaa. Mies näkee ystäviään ehkä kerran kuussa ja muutaman kerran vuodessa on pidemmällä muutaman yön reissulla heidän kanssaan. Hän on myös paljon poissa kotoa työn vuoksi eli matkustelee kuukaudessa ehkä noin puolet arkipäivistä. 

Itseänikin jo vähän ahdistaa tämä symbioosivaihe. Tuntuu, että viimeiset pari vuotta on ollut koko ajan ikävä ja haluaisin vain olla hänen kanssaan. Hän on paras ystäväni ja meillä on aina hauskaa yhdessä. Yritän kuitenkin huomioida muut seuralaiset ja onnistunkin siinä mielestäni hyvin. En myöskään todellakaan ole samaa mieltä kaikesta mieheni kanssa, meillä voi olla hyvinkin kiivaita väittelyitä ja mielipide-eroja niin kotona kuin isommassa seurueessakin. 

Todella viisas on se, joka pitää ystäviin yhteyttä, vaikka kuinka olisi parisuhde ja olisi kuinka rakastunut tahansa.

Ei ole minun kaverit onneksi tollaisia vaikka ollaan alle 30.

Sen puolison kuuluukin olla ykkönen. Hyvä vaan heille. Ehkä heidän avioliittonsa tulee kestämään.

Mulla on kaveri, jota tavataan se ja sen mies ja mä, mun mies ja meidän teinityttö. Se kaveripariskunta ei koskaan hajoa keskustelemaan naiset erikse en ja miehet erikseen. Ei edes ennen tyttömme syntymää. Häiritsevää, kun mulla olis senbkaverini kanssa juteltavaa, mitä ne.toiset ei ymmärrä eikä kiinnosta.

Meillä on omaa elämää, työmatkoja, tyttöjen lounaita ja reissuja (mies ei piittaa poikien menoista), ystäviä joiden kanssa vietämme paljon aikaa, harrastuksia ja olemme hyvin itsenäisiä ihmisinä.

Silti parisuhde on kyllä aika symbioosi:) Emme ole sellaisia halipusilääppijöitä vaan meistä on vaan kaikkein parasta tehdä asioita yhdessä, parina tai perheenä. Kun olemme reissussa ilman toista heti tulee mieleen että voi vitsi kun ei saatu tätä hetkeä/paikkaa/ruokaa/elämystä jakaa yhdessä ja vähintään lähetetään kuva toiselle:D Mun mies on mun paras kaveri ja meillä on aina vaan hauskaa yhdessä vielä 20v jälkeenkin

Me ollaan symbioosissa mieheni kanssa vain kotona. Ystävien kanssa huomioidaan heidät ja kuitenkin tiedostetaan toisemme vaikka ei samassa tilassa edes oltais. Ystävät on molemmille tärkeitä. Ei kuherrella kylässä ollessamme ja molemmat menee myös ilman toista ystäviensä kanssa.

On mulla parikin tuollaista kaveria. Toinen suoritti kyllä aikamoisen takinkäännön kun tapasi miehensä. Vaihtui mielipiteitä ja musiikkimakua myöten kaikki, tyyliin Jari Sillanpäästä Metallicaan. Nyt on yhteinen sähköpostiosoite ja kaikki, ja mihinkään ei voi lähteä ilman miestänsä. Oishan se kiva käydä vaikka kahvilla ihan kahdestaan rupattelemassa, mutta ei, aina joudun olemaan "kolmas pyörä".

Toinenkin raahaa miehensä mukaan ihan joka paikkaan, kaiken huippu oli kun äijä piti saada mukaan tyttöjen shoppailureissulle, sepä vasta oli mukavaa.

Ja nro 10 jatkaa, että joku kultainen keskitie olisi aika hyvä näissä. Tottakai on ihanaa, että se puoliso on tärkeä ja kiinnostunut (?) tulemaan mukaan, mutta onko se ihan AINA pakko raahata mukaan kaikkii tyttöjen iltoihin..?

Tuollainenhan parisuhteen pitääkin olla. Jos puoliso tahtoo tehdä omia juttujaan, niin parempi erota, koska sitä hän kuitenkin salaa haluaa.

12 n ei tosiaan pidä!

Tunnen. Siinä putoaa kovaa ja korkealta kun toinen kuolee jos ei ole omaa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Sen puolison kuuluukin olla ykkönen. Hyvä vaan heille. Ehkä heidän avioliittonsa tulee kestämään.

Mulla on kaveri, jota tavataan se ja sen mies ja mä, mun mies ja meidän teinityttö. Se kaveripariskunta ei koskaan hajoa keskustelemaan naiset erikse en ja miehet erikseen. Ei edes ennen tyttömme syntymää. Häiritsevää, kun mulla olis senbkaverini kanssa juteltavaa, mitä ne.toiset ei ymmärrä eikä kiinnosta.

Voisko tän toiveen ilmaista hänelle ihan ääneen? Pyydä että voisitte nähdä joskus kahdestaan. Ei ihmiset ole ajatustenlukijoita.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen. Siinä putoaa kovaa ja korkealta kun toinen kuolee jos ei ole omaa elämää.

Juu-u. Kyllä se nyt on tosiaan parempi ottaa tuohon mieheen etäisyyttä jo hänen eläessään, kun aikoo, perhana, kuitenkin kuolla ennen minua, ja jättää ihan yksin!

Mulla on yksi tällainen symbioosiparisuhteilija-ystävä ja se on tosi häiritsevää. Ovat olleet kohta 5v yhdessä ja jatkuu vaan. Tavallaan ihan söpöä, mutta tää ihminen on muuttunut suhteen aikana ihan toiseksi ihmiseksi, eikä voi enää tehdä mitään yksin ilman miestä. On jotenkin jopa riippuvainen miehestä, todella epäitsenäinen vaikka nuorena matkusti yksin ulkomaille jne. Ja ollaan yli kolmekymppisiä. Toivottavasti tää menee joskus ohi ja saan ystäväni takaisin. Ei hänen kanssaan voi enää puhuakaan oikein mistään ja miehen pitää olla aina mukana. Itse kohta 10v suhteessa ja mielelläni teen asioita yhdessä miehen kanssa, mutta haluan ehdottomasti myös tavata omia ystäviäni ihan itsekseni. 

Ensin ajattelin, että en, mutta sitten, että tunnenpas. Kaikki miehen (entisiä) kavereita. Eli siis siellä päässä mies on löytänyt kivan mimmin, jonka kanssa alkaa pesimisvaihe. Sitten vaan tavataan pariskuntia pareittain, tai ei tavata ollenkaan.

Mä en käsitä. Mies kutsuu kaverin kahville ja muija tulee mukana ja sitten suutahtaa, kun mä en olekaan kotona, kun ehkä vaikka juurikin lenkillä tms. Miten kehtaan olla niin epäkohtelias, että vieraita tulee ja lähden pois? Omasta mielestä annan miehille tilaa jutella omia juttujaan. Hänen miehensä ei enää tarvii sellaista kaveria, kun hän on elämässä mukana. Ihan suoraan mulle soitti ja kyseli miksi olen röyhkeä.

Tuo on aivan pahin ja yllättäen miesten välit ovat viilenneet.

Tosiaan miehen kaverit ovat vuosien varrella jääneet jonnekin sumuverhoon ja tajusin, että naisen jälkeen. 

Juurikin viime viikolla mies sanoi, että Makekin on häviämässä elämästä. Merkit on ilmassa. Duunit lähekkäin, että suht usein törmäävät lounaalla, siis työpäivän aikana. Ei se enää ehdi syömään, kun pitää mussuttaa puhelimessa rakkaudesta.

Me viihdytään loistavasti toistemme kanssa, koska emme koko ajan nysvää toisissamme. Ollaan nyt oltu yhdessä 22 vuotta ja aikaa on ollut aina toisillemme, lapsille ja kavereille. Toisilla ne kumppanit vaihtuu jatkuvien riitojen ja ylenpalttisen hallinnan takia.

Jos joskus tuollaiset jannut pääsee esim keikalla piipahtamaan, niin kyllähän ne mimmit soittelee sen kymmenen kertaa ja vastaava määrä tekstareita. Että se aika meneekin sitten puhelimessa, jos eivät uskalla laittaa sitä kiinni. Mutta silloin voi olla kamat rapussa odottamassa.