Koulukiusaajia suojellaan

Kiusaajat tarkkailuluokalle niin kuin ennenkin!

Päänsilitystä on nyt kokeiltu ja toimimattomaksi havaittu.

Eiköhän tarkkisluokan uhka saa jo vanhemmatkin sanomaan kiusaajalapsille, että käyttäytyy tai heiltä menee maine! ;)

On se muuten mielenkiintoinen yhtälö, kun näillä (meillä) koulukiusatuilla ilmenee myös työttömyyttä ja sinkkuutta hyvin yleisesti. Näillä kiusaajilla on sit yleensä perheet ja ovat hyväpalkkaisessa työssä. Jotenkin ei tunnu reilulta.

Vierailija kirjoitti:

KiVa-kouluissa kiusataan kaikkein eniten. Opettajat eivät puutu mihinkään koska "me ollaan KiVa-koulu, meillä ei ole kiusaamista sen takia"

Ai muillakin on tällainen näkemys...saman olen huomannut.

Saako nää KiVat koulut jotain ylimääräisiä päähäntaputuksia tms, jos koulussa ei ole kirjattu kiusaamistapauksia? Ja siksi jätetään puuttumatta/kunnolla käsittelemättä kiusaamista, ettei tartte tehdä näitä merkintöjä? Sellainen käsitys vaan tuli meidän KiVa-koulusta, kun kiusaamista oli paljon mut iso osa kiellettiin ja pahemmat haluttiin pieneen ääneen vanhempien kanssa sopia, "ettehän te tästä mitään virallista selvitystä halua tehdä, saattehan te fiksut äidit tän keskenänne sovittua..?"

Mä en tajua, miksi kuvitellaan, että joku KiVa-koulu resepti toimisi aina ja kaikkialla?

Onko täällä yhtään äitiä, joka myöntää että lapsi on kiusaaja? Mistä ne kiusaajat tulee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo tähänkin ketjuun tuli kiusaajien puolustajia. Ei voi kyllä ymmärtää!

Tiedätkös, tuommoinen tapa haukkua ja leimata ihmiset, jotka ovat kanssasi eri mieltä, miksi semmoista voisi kutsua...? Juu, kiusaamiseksi.

Tosiasiassa olen kiusaamisesta hyvin huolissani. Itseäni kiusattiin koko yläaste, ja molempia lapsiani kiusataan. Joten älä minulle ala väittää, että puolustan ilmiötä millään tasolla.

Pidän vaan epäälyllisenä, hedelmättömänä ja jopa asialla haitallisena, jos kiusaamista aletaan pitää vain tietyn "ulkoplaneetalta kotoisin olevan ihmisrodun" ominaisuutena. Jos aletaan luulla, että vain "pahat lapset" kiusaavat, ja ne voi sulkea reservaattiin jonnekin pois, tullaan helposti katsoneeksi sormien välistä omien kultamussukoiden häröilyjä. "Mitä, ei mun Nicoliina ketään kiusaa, kun se on niin kiltti!"

Tosiasiassa kaikki lapset saattavat kiusata, jos kokevat, että joku sosiaalinen ryhmä palkitsee siitä eikä aikuiset siihen puutu.

Siksi minusta kiusaamista pitäisi ennemminkin käsitellä sosiaalisen ryhmän ongelmana, sen sääntöjen ja valvonnan puutteena. Vastuu on meidän aikuisten, sitä ei pidä "ulkoistaa" joillekin syntymäpahoille lapsille jossakin muualla.

2

99% vanhemmista joiden lapset kiusaa, tietää että heidän lapset kiusaa. Eikä se haittaan vanhempia tippaakaan. Vaan he puolustavat lapsiaan kaikilla mahdollisilla keinoilla.

Puhuminen on yhtä turhaa kuin yrittää opettaa tähtitiedettä kiviseinälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KiVa-kouluissa kiusataan kaikkein eniten. Opettajat eivät puutu mihinkään koska "me ollaan KiVa-koulu, meillä ei ole kiusaamista sen takia"

Ai muillakin on tällainen näkemys...saman olen huomannut.

Saako nää KiVat koulut jotain ylimääräisiä päähäntaputuksia tms, jos koulussa ei ole kirjattu kiusaamistapauksia? Ja siksi jätetään puuttumatta/kunnolla käsittelemättä kiusaamista, ettei tartte tehdä näitä merkintöjä? Sellainen käsitys vaan tuli meidän KiVa-koulusta, kun kiusaamista oli paljon mut iso osa kiellettiin ja pahemmat haluttiin pieneen ääneen vanhempien kanssa sopia, "ettehän te tästä mitään virallista selvitystä halua tehdä, saattehan te fiksut äidit tän keskenänne sovittua..?"

KiVa-koulu on taas yksi systeemi millä puolustetaan kiusaajia. Olla tekevinään jotain vaikka ei tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo tähänkin ketjuun tuli kiusaajien puolustajia. Ei voi kyllä ymmärtää!

Tiedätkös, tuommoinen tapa haukkua ja leimata ihmiset, jotka ovat kanssasi eri mieltä, miksi semmoista voisi kutsua...? Juu, kiusaamiseksi.

Tosiasiassa olen kiusaamisesta hyvin huolissani. Itseäni kiusattiin koko yläaste, ja molempia lapsiani kiusataan. Joten älä minulle ala väittää, että puolustan ilmiötä millään tasolla.

Pidän vaan epäälyllisenä, hedelmättömänä ja jopa asialla haitallisena, jos kiusaamista aletaan pitää vain tietyn "ulkoplaneetalta kotoisin olevan ihmisrodun" ominaisuutena. Jos aletaan luulla, että vain "pahat lapset" kiusaavat, ja ne voi sulkea reservaattiin jonnekin pois, tullaan helposti katsoneeksi sormien välistä omien kultamussukoiden häröilyjä. "Mitä, ei mun Nicoliina ketään kiusaa, kun se on niin kiltti!"

Tosiasiassa kaikki lapset saattavat kiusata, jos kokevat, että joku sosiaalinen ryhmä palkitsee siitä eikä aikuiset siihen puutu.

Siksi minusta kiusaamista pitäisi ennemminkin käsitellä sosiaalisen ryhmän ongelmana, sen sääntöjen ja valvonnan puutteena. Vastuu on meidän aikuisten, sitä ei pidä "ulkoistaa" joillekin syntymäpahoille lapsille jossakin muualla.

2

99% vanhemmista joiden lapset kiusaa, tietää että heidän lapset kiusaa. Eikä se haittaan vanhempia tippaakaan. Vaan he puolustavat lapsiaan kaikilla mahdollisilla keinoilla.

Puhuminen on yhtä turhaa kuin yrittää opettaa tähtitiedettä kiviseinälle.

Tiedätkö mistä se johtuu? Voisko johtua siitä, että vanhemmat ovat samanlaisia.

Vierailija kirjoitti:

Miten te, joita on kiusattu, olisitte puuttuneet kiusaamiseen? Mikä olisi toiminut?

Minua kiusattiin koulussa. Ei auttanut opettajille kantelut, ei rikosilmoitukset eikä lastensuojeluilmoitukset.

Minulla auttoi niinkin brutaali keino että kovan turpaan saamiseni jälkeen isoveljeni tuli kavereidensa kanssa ja hakkasi kiusaajat. Kiusaaminen loppui siihen.

Veljeni katsoi että hänen on pakko asiaan puuttua kun mikään muukaan ei auta. Ei kukaan jaksa joka päivä saada turpaansa.

Sano nyt hyvä ihminen, että mitä pitäisi tehdä? Sulla lienee se viisaus, jota meillä opettajilla ei ole... Mehän ollaan tässä työssä vain, koska meistä on kiva käydä kiusaamassa päivittäin oppilaita. Mitään muuta syytä ei ole hakeutua opetusalalle. Kaikki fiksut ja kiusaamiseen puuttuvat ihmiset kostain syystä on päätyneet muulle alalle...?

M39 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo tähänkin ketjuun tuli kiusaajien puolustajia. Ei voi kyllä ymmärtää!

Tiedätkös, tuommoinen tapa haukkua ja leimata ihmiset, jotka ovat kanssasi eri mieltä, miksi semmoista voisi kutsua...? Juu, kiusaamiseksi.

Tosiasiassa olen kiusaamisesta hyvin huolissani. Itseäni kiusattiin koko yläaste, ja molempia lapsiani kiusataan. Joten älä minulle ala väittää, että puolustan ilmiötä millään tasolla.

Pidän vaan epäälyllisenä, hedelmättömänä ja jopa asialla haitallisena, jos kiusaamista aletaan pitää vain tietyn "ulkoplaneetalta kotoisin olevan ihmisrodun" ominaisuutena. Jos aletaan luulla, että vain "pahat lapset" kiusaavat, ja ne voi sulkea reservaattiin jonnekin pois, tullaan helposti katsoneeksi sormien välistä omien kultamussukoiden häröilyjä. "Mitä, ei mun Nicoliina ketään kiusaa, kun se on niin kiltti!"

Tosiasiassa kaikki lapset saattavat kiusata, jos kokevat, että joku sosiaalinen ryhmä palkitsee siitä eikä aikuiset siihen puutu.

Siksi minusta kiusaamista pitäisi ennemminkin käsitellä sosiaalisen ryhmän ongelmana, sen sääntöjen ja valvonnan puutteena. Vastuu on meidän aikuisten, sitä ei pidä "ulkoistaa" joillekin syntymäpahoille lapsille jossakin muualla.

2

99% vanhemmista joiden lapset kiusaa, tietää että heidän lapset kiusaa. Eikä se haittaan vanhempia tippaakaan. Vaan he puolustavat lapsiaan kaikilla mahdollisilla keinoilla.

Puhuminen on yhtä turhaa kuin yrittää opettaa tähtitiedettä kiviseinälle.

Tiedätkö mistä se johtuu? Voisko johtua siitä, että vanhemmat ovat samanlaisia.

Juuri siitä se johtuu. Ne vanhemmat on entisiä koulukiusaajia ja nykyisiä työpaikkakiusaajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten te, joita on kiusattu, olisitte puuttuneet kiusaamiseen? Mikä olisi toiminut?

Minua kiusattiin koulussa. Ei auttanut opettajille kantelut, ei rikosilmoitukset eikä lastensuojeluilmoitukset.

Minulla auttoi niinkin brutaali keino että kovan turpaan saamiseni jälkeen isoveljeni tuli kavereidensa kanssa ja hakkasi kiusaajat. Kiusaaminen loppui siihen.

Veljeni katsoi että hänen on pakko asiaan puuttua kun mikään muukaan ei auta. Ei kukaan jaksa joka päivä saada turpaansa.

Olisiko tuo siis hyvä ratkaisu yleisemminkin?

Itselläni on ala-asteelta kokemus, missä minua kiusattiin koulussa jonkin aikaa ja homma huipentui lopulta siihen, että minut pahoinpideltiin sairaalakuntoon.

Pahoinpitelijä sai koululta teostaan rangaistukseksi viiden minuutin jälki-istunnon. Kun äitini soitti tapauksesta koulun rehtorille, jälki-istunto muutettiin kahden tunnin mittaiseksi.

Seuraavana vuonna meillä oli luokanopettajana tämä rehtori ja hän jätti minut vuoden jokaisena päivänä kahden tunnin jälki-istuntoon, eikä koskaan ollut mitään syytä tälle rangaistukselle. Äitini otti yhteyttä rehtoriin, kun näytin vain kuukaudesta toiseen olevan aina jälki-istunnossa. Äiti ei enää voinut uskoa, että syy olisi minussa. Opettaja selitti, että olen vajaaälyinen ja ongelmalapsi ja ties mitä. Olin hiljaa tunneilla ja selvisin kaikista hommista ihan hyvin...

Opettaja laittoi minut erityisopetukseen, josta opettaja sanoi kolmen viikon jälkeen, että hän ei ymmärrä, minkä takia minut on laitettu erityisopetukseen, koska olen keskivertoa parempi niissä asioissa.

Seuraavaksi rehtori määräsi minut tutkimuksiin, jossa selvitettiin älykkyyttä ja muita ominaisuksia ja taitoja, sekä tutkittiin mahdollisia keskittymishäiriöitä... Sama homma täälläkin... sairaalassa ihmeteltiin, minkä vuoksi minut oli tutkimuksiin alun alkaenkaan määrätty... olin keskivertoa lahjakkaampi, eikä mitään mielenterveysongelmia, tai keskittymishäiriöitä ollut. Ainoa, mitä löydettiin, oli huono tasapaino.

Samaan aikaan, kun minä istuin jälki-istunnoissa ja kävin tutkimuksissa, oli vanhempainyhdistyksen puheenjohtaja alkanut toimimaan minua vastaan. Hän oli levitellyt minusta toisille aikuisille paskaa ympäri kyliä ja minulla oli porttikielto tämän vanhempainyhdistyksen puheenjohtajan pojan kotitaloon. Samaan aikaan kiusaajani oli hyvissä väleissä tuon pojan ja hänen vanhempiensa kanssa.

Rehtori piti koulussa puheita, kuinka kiusatut ovat itse syyllisiä kiusatuksi tulemiseensa ja, kuinka kiusatut ovat kaikkein suurin ongelma koulussa. Nämä puheet eivät olleet kuitenkaan ainoita outoja puheita, mitä tämä naisrehtori siellä piti. Hänhän saarnasi siellä jatkuvasti myös juutalaisten kamaluudesta ja siitä, kuinka kaikki paha maailmassa johtui juutalaisista... Myös kommunisteja hän vihasi aivan avoimesti.

Oltuani tutkimuksissa, minua alettiin kiusaamaan huonosta tasa-painostani ja minua pidettiin yleisesti ottaen vammaisena ja vajaa-älyisenä tällä perusteella. Myöhemmin, aikuisena sain tietää, että tasapaino-ongelmani johtuivat hyvänlaatuisesta asentohuimauksesta ja, että älykkyysosamääräni oli korkeampi, kuin 99,2% ihmisistä. Syrjiminen ja heikkoälyisenä pitäminen jatkuivat kuitenkin aikuisuuteen asti.

Vanhempainyhdistyksen puheenjohtaja oli myöhemmin noussut erään kolmannen asteen kouluryhmittymän johtajaksi ja tämän suku noussut merkittäviin asemiin pankkisektorille.

Kiusaaminen koulussani oli hyvin väkivaltaista ja siihen liittyi myös teräaseen käyttöä. Kiusaajilla oli koulussa mukana stiletit. Minut myös kuristettiin joskus tajuttomaksi kesken koulupäivän, mistä opettaja uhkasi antaa minulle jälki-istuntoa nukahtamisesta.

Rehtori ja vanhempainyhdistyksen puheenjohtaja reagoivat tapauksessa minua vastaan ja pyrkivät peittelemään koulussa ollutta kiusaamisongelmaa. He kokivat, että kiusaamisen ilmituleminen olisi huonontanut heidän uramahdollisuuksiaan ja liannut heidän mainettaan.

Rehtori oli lisäksi avoimesti natsimielinen henkilö, jonka käsitys kiusaamisesta oli sellainen, että "vahvimmat yksilöt selviytyvät".

Kiusaajani on myöhemmin aikuisena kerskaillut kovaan ääneen mm. että hänen kiusaamansa tytöt varmaan ovat täysiä lutkia nykyään ja hakevat miehiltä hyväksyntää persettä jakamalla. 

Vierailija kirjoitti:

Henkilökohtaisesti minua ärsyttää tuo ikuinen väite, että opettajat ja rehtorit vähättelisivät/eivät haluaisi ratkaista näitä ongelmia. Olen kohta parikymmentä vuotta ollut töissä yläkoulussa sekä opettajana että rehtorina, enkä ole kertaakaan törmännyt tilanteeseen, jossa opehuonessa juteltaisiin, että "kylläpä se Jessica kiusaa sitä Jannicaa ihan urakalla. Hih. Dissailee välkällä ja kuulema netissäkin laittaa ikäviä kuvia. Juodaan me nyt lisää kahvia ja katsotaan kun lapsi kärsii"

Ihan joka ikinen tietoon tullut kiusaaminen on pyritty selvittämään, jos siihen on saatu vaan lupa. Monesti oppilas ja huoltaja kieltävät koululla asiasta puhumisen. Kiusaaminen pitää lopettaa, mutta siitä ei saa puhua. Okei..? Miten?

Lapsen kokemus voi olla, että ope ei puutu. Tosiasiassa ope ei välttämättä huomaa koko kiusaamista. Esimerkki omasta kouluajastani. Minua kiusattiin punaisista läiskistä, jotka helposti nousevat hermostuessa kaulalle. Aina kun sana punainen tuli jossain esille, niin se sai meidän luokassa reaktion aikaan. Aina ja kaikki tiesivät, että sillä pilkattiin minua. Ei ruotsin ope voinut tietää, miksi "punainen omena" sai luokan naureskelemaan (ja minut punastumaan). Eikä hissan ope puhuessaan punaisista voinut tietää, kuinka piinaavia ne sisällissotaa käsittelevät tunnit oli minulle. Jne jne jne. Mitään kummempaa ei tarvittu siihen, että minulle osoitettiin paikkani ryhmän pohjalla. Tai suurimmalle osalle luokaa se varmasti oli vain huvittelua, läpänheittoa... Kun valittiin pelissä joukkuille nimiä, minun ryhmälle ehdotettiin punaista. Ja taas mentiin. Mistä opet sen olisi voineet huomata? Minä en kertonut eikä kukaan muukaan. En kertonut kotonakaan. Kärsin kolme vuotta, siittyin lukioon ja löysin omahenkistä seuraa. Ei ollut yläaste kivaa aikaa, mutta en siitä kuitenkaan kouluakaan syytä.

Mitä koulu olisi voinut tehdä? Antaa jälki-istuntoa kaikille, jotka käyttää sanaa punainen? Kieltää sanan "punainen"? Lähettää puolet luokasta toiseen kouluun? Ei, asiasta olisi pitänyt keskustella vakavasti koko luokan kanssa. Minun olisi pitänyt kertoa koko luokalle, että minulle se ei ole enää läpänheittoa vaan minua kiusataan. Kiusaaminen vaikuttaa itsetuntooni, saa minun jännittämään ja punastumaan entistä herkemmin. Olen ihan varma, että moni olisi lopettanut, jos vaan olisi tajunnut oikesti loukkaavansa. Osa ehkä olisi jatkanut. Ei minulla ole tuohonkaan mitään valmista ratkaisua.

Kouluissa ei varmasti ole mihinkään muuhun asiaan käytetty niin paljon energiaa viime vuosina kuin sen pohtimiseen, miten kiusaaminen saadaa selville (on kyselyä, on keskusteluja, on palautelaatikkoa, johon voi nimettömänä kertoa kiusamisesta, on tukioppilaita) ja miten siihen puututaan. Tämä nyt vaan ei ole ihan helppo ratkaistava ongelma. Enkä usko kiusaamisen häviävän ihmisten toiminnasta koskaan. Valitettavasti.

Jatkamme kuitenkin yrittämistä, koska kyllä yksittäisen lapsen kiusaaminen saadaan yleensä loppumaan, kunhan kaikki osapuolet saadaan oikeasti keskustelemaan tilanteesta. Ja asiaa selvitetään asiana muiden joukossa eikä tunnelatautuneena: "minun lapseni ei koskaan kiusaa ketään, miksi sitä aina syytetään, jos jollakulla on huono huumorintaju"

Puhuminen ei auta mitään. Jos minä tulen ja lyön sinua (en sitä koskaan tekisi) niin selviääkö se puhumalla? Entäs jos jatkan sitä joka päivä 5 vuotta?

Miksi opettajien ei haluta asiasta puhua? Koska kun kiusaaja saa asiasta tietää niin se kostaa AINA monta kertaa pahemmin. Jopa ne jotka ei aiemmin kiusannut rupeavat kiusaamaan.

Eikä kukaan halua olla se surkea reppana jota kiusataan. Miksi raiskatut eivät huutele ympäriinsä että on raiskattu? Osaakohan opettaja vastata tähän?

Yksi ainoa ilmoitus siitä että jotakin on kiusattu pitäisi VÄLITTÖMÄSTI käynnistää sellaisen toiminnan joka kiusaamisen lopettaa. Rikosilmoitus, koulusta erottaminen sekä jopa lastensuojelun puuttuminen asiaan jopa huostaanotolla. Täydellinen 0-toleranssi pitää olla kiusaamisella.

Opettajiesi kyllä pitää tajuta tuollainen mitä sinä sait kokea. Jos ei kykene niin puuttuu jo yksinkertainenkin äly päästä.

Vierailija kirjoitti:

Sano nyt hyvä ihminen, että mitä pitäisi tehdä? Sulla lienee se viisaus, jota meillä opettajilla ei ole... Mehän ollaan tässä työssä vain, koska meistä on kiva käydä kiusaamassa päivittäin oppilaita. Mitään muuta syytä ei ole hakeutua opetusalalle. Kaikki fiksut ja kiusaamiseen puuttuvat ihmiset kostain syystä on päätyneet muulle alalle...?

Ihan turhaa. Maa on täynnä niitä, joiden mielestä opettajat on kaikkein alinta kastia... Ymmärrän turhautumisesi. Kaikki koulussa työskennelleet tietää kuinka vaikea ongelma tämä on. Ei tarvitse kuin lukea tämän palstan aloitukset niin näkee, miten täällä oikeasti suhtaudutaan kiusaamiseen: "Miksi Lola lähti raahaamaan kilojaan vuorelle?" , OKV-ketjut, tapa puhua wt-tyypeistä jne.jne.jne. Kun nälviminen osuu oman lapsen kohdalle, halutaan kiusaaja vaihtaa toiseen kouluun. Just.

Käyttäjä1545 kirjoitti:

Itselläni on ala-asteelta kokemus, missä minua kiusattiin koulussa jonkin aikaa ja homma huipentui lopulta siihen, että minut pahoinpideltiin sairaalakuntoon.

Pahoinpitelijä sai koululta teostaan rangaistukseksi viiden minuutin jälki-istunnon. Kun äitini soitti tapauksesta koulun rehtorille, jälki-istunto muutettiin kahden tunnin mittaiseksi.

Seuraavana vuonna meillä oli luokanopettajana tämä rehtori ja hän jätti minut vuoden jokaisena päivänä kahden tunnin jälki-istuntoon, eikä koskaan ollut mitään syytä tälle rangaistukselle. Äitini otti yhteyttä rehtoriin, kun näytin vain kuukaudesta toiseen olevan aina jälki-istunnossa. Äiti ei enää voinut uskoa, että syy olisi minussa. Opettaja selitti, että olen vajaaälyinen ja ongelmalapsi ja ties mitä. Olin hiljaa tunneilla ja selvisin kaikista hommista ihan hyvin...

Opettaja laittoi minut erityisopetukseen, josta opettaja sanoi kolmen viikon jälkeen, että hän ei ymmärrä, minkä takia minut on laitettu erityisopetukseen, koska olen keskivertoa parempi niissä asioissa.

Seuraavaksi rehtori määräsi minut tutkimuksiin, jossa selvitettiin älykkyyttä ja muita ominaisuksia ja taitoja, sekä tutkittiin mahdollisia keskittymishäiriöitä... Sama homma täälläkin... sairaalassa ihmeteltiin, minkä vuoksi minut oli tutkimuksiin alun alkaenkaan määrätty... olin keskivertoa lahjakkaampi, eikä mitään mielenterveysongelmia, tai keskittymishäiriöitä ollut. Ainoa, mitä löydettiin, oli huono tasapaino.

Samaan aikaan, kun minä istuin jälki-istunnoissa ja kävin tutkimuksissa, oli vanhempainyhdistyksen puheenjohtaja alkanut toimimaan minua vastaan. Hän oli levitellyt minusta toisille aikuisille paskaa ympäri kyliä ja minulla oli porttikielto tämän vanhempainyhdistyksen puheenjohtajan pojan kotitaloon. Samaan aikaan kiusaajani oli hyvissä väleissä tuon pojan ja hänen vanhempiensa kanssa.

Rehtori piti koulussa puheita, kuinka kiusatut ovat itse syyllisiä kiusatuksi tulemiseensa ja, kuinka kiusatut ovat kaikkein suurin ongelma koulussa. Nämä puheet eivät olleet kuitenkaan ainoita outoja puheita, mitä tämä naisrehtori siellä piti. Hänhän saarnasi siellä jatkuvasti myös juutalaisten kamaluudesta ja siitä, kuinka kaikki paha maailmassa johtui juutalaisista... Myös kommunisteja hän vihasi aivan avoimesti.

Oltuani tutkimuksissa, minua alettiin kiusaamaan huonosta tasa-painostani ja minua pidettiin yleisesti ottaen vammaisena ja vajaa-älyisenä tällä perusteella. Myöhemmin, aikuisena sain tietää, että tasapaino-ongelmani johtuivat hyvänlaatuisesta asentohuimauksesta ja, että älykkyysosamääräni oli korkeampi, kuin 99,2% ihmisistä. Syrjiminen ja heikkoälyisenä pitäminen jatkuivat kuitenkin aikuisuuteen asti.

Vanhempainyhdistyksen puheenjohtaja oli myöhemmin noussut erään kolmannen asteen kouluryhmittymän johtajaksi ja tämän suku noussut merkittäviin asemiin pankkisektorille.

Kiusaaminen koulussani oli hyvin väkivaltaista ja siihen liittyi myös teräaseen käyttöä. Kiusaajilla oli koulussa mukana stiletit. Minut myös kuristettiin joskus tajuttomaksi kesken koulupäivän, mistä opettaja uhkasi antaa minulle jälki-istuntoa nukahtamisesta.

Rehtori ja vanhempainyhdistyksen puheenjohtaja reagoivat tapauksessa minua vastaan ja pyrkivät peittelemään koulussa ollutta kiusaamisongelmaa. He kokivat, että kiusaamisen ilmituleminen olisi huonontanut heidän uramahdollisuuksiaan ja liannut heidän mainettaan.

Rehtori oli lisäksi avoimesti natsimielinen henkilö, jonka käsitys kiusaamisesta oli sellainen, että "vahvimmat yksilöt selviytyvät".

Kiusaajani on myöhemmin aikuisena kerskaillut kovaan ääneen mm. että hänen kiusaamansa tytöt varmaan ovat täysiä lutkia nykyään ja hakevat miehiltä hyväksyntää persettä jakamalla. 

Älä nyt viitsi! Tuota ei voi uskoa kukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkilökohtaisesti minua ärsyttää tuo ikuinen väite, että opettajat ja rehtorit vähättelisivät/eivät haluaisi ratkaista näitä ongelmia. Olen kohta parikymmentä vuotta ollut töissä yläkoulussa sekä opettajana että rehtorina, enkä ole kertaakaan törmännyt tilanteeseen, jossa opehuonessa juteltaisiin, että "kylläpä se Jessica kiusaa sitä Jannicaa ihan urakalla. Hih. Dissailee välkällä ja kuulema netissäkin laittaa ikäviä kuvia. Juodaan me nyt lisää kahvia ja katsotaan kun lapsi kärsii"

Ihan joka ikinen tietoon tullut kiusaaminen on pyritty selvittämään, jos siihen on saatu vaan lupa. Monesti oppilas ja huoltaja kieltävät koululla asiasta puhumisen. Kiusaaminen pitää lopettaa, mutta siitä ei saa puhua. Okei..? Miten?

Lapsen kokemus voi olla, että ope ei puutu. Tosiasiassa ope ei välttämättä huomaa koko kiusaamista. Esimerkki omasta kouluajastani. Minua kiusattiin punaisista läiskistä, jotka helposti nousevat hermostuessa kaulalle. Aina kun sana punainen tuli jossain esille, niin se sai meidän luokassa reaktion aikaan. Aina ja kaikki tiesivät, että sillä pilkattiin minua. Ei ruotsin ope voinut tietää, miksi "punainen omena" sai luokan naureskelemaan (ja minut punastumaan). Eikä hissan ope puhuessaan punaisista voinut tietää, kuinka piinaavia ne sisällissotaa käsittelevät tunnit oli minulle. Jne jne jne. Mitään kummempaa ei tarvittu siihen, että minulle osoitettiin paikkani ryhmän pohjalla. Tai suurimmalle osalle luokaa se varmasti oli vain huvittelua, läpänheittoa... Kun valittiin pelissä joukkuille nimiä, minun ryhmälle ehdotettiin punaista. Ja taas mentiin. Mistä opet sen olisi voineet huomata? Minä en kertonut eikä kukaan muukaan. En kertonut kotonakaan. Kärsin kolme vuotta, siittyin lukioon ja löysin omahenkistä seuraa. Ei ollut yläaste kivaa aikaa, mutta en siitä kuitenkaan kouluakaan syytä.

Mitä koulu olisi voinut tehdä? Antaa jälki-istuntoa kaikille, jotka käyttää sanaa punainen? Kieltää sanan "punainen"? Lähettää puolet luokasta toiseen kouluun? Ei, asiasta olisi pitänyt keskustella vakavasti koko luokan kanssa. Minun olisi pitänyt kertoa koko luokalle, että minulle se ei ole enää läpänheittoa vaan minua kiusataan. Kiusaaminen vaikuttaa itsetuntooni, saa minun jännittämään ja punastumaan entistä herkemmin. Olen ihan varma, että moni olisi lopettanut, jos vaan olisi tajunnut oikesti loukkaavansa. Osa ehkä olisi jatkanut. Ei minulla ole tuohonkaan mitään valmista ratkaisua.

Kouluissa ei varmasti ole mihinkään muuhun asiaan käytetty niin paljon energiaa viime vuosina kuin sen pohtimiseen, miten kiusaaminen saadaa selville (on kyselyä, on keskusteluja, on palautelaatikkoa, johon voi nimettömänä kertoa kiusamisesta, on tukioppilaita) ja miten siihen puututaan. Tämä nyt vaan ei ole ihan helppo ratkaistava ongelma. Enkä usko kiusaamisen häviävän ihmisten toiminnasta koskaan. Valitettavasti.

Jatkamme kuitenkin yrittämistä, koska kyllä yksittäisen lapsen kiusaaminen saadaan yleensä loppumaan, kunhan kaikki osapuolet saadaan oikeasti keskustelemaan tilanteesta. Ja asiaa selvitetään asiana muiden joukossa eikä tunnelatautuneena: "minun lapseni ei koskaan kiusaa ketään, miksi sitä aina syytetään, jos jollakulla on huono huumorintaju"

Puhuminen ei auta mitään. Jos minä tulen ja lyön sinua (en sitä koskaan tekisi) niin selviääkö se puhumalla? Entäs jos jatkan sitä joka päivä 5 vuotta?

Miksi opettajien ei haluta asiasta puhua? Koska kun kiusaaja saa asiasta tietää niin se kostaa AINA monta kertaa pahemmin. Jopa ne jotka ei aiemmin kiusannut rupeavat kiusaamaan.

Eikä kukaan halua olla se surkea reppana jota kiusataan. Miksi raiskatut eivät huutele ympäriinsä että on raiskattu? Osaakohan opettaja vastata tähän?

Yksi ainoa ilmoitus siitä että jotakin on kiusattu pitäisi VÄLITTÖMÄSTI käynnistää sellaisen toiminnan joka kiusaamisen lopettaa. Rikosilmoitus, koulusta erottaminen sekä jopa lastensuojelun puuttuminen asiaan jopa huostaanotolla. Täydellinen 0-toleranssi pitää olla kiusaamisella.

Opettajiesi kyllä pitää tajuta tuollainen mitä sinä sait kokea. Jos ei kykene niin puuttuu jo yksinkertainenkin äly päästä.

Mistä sen olisi huomannut? Että satunnaisesti joskus luokka repesi nauramaan? Kukaan ei maininnut minua, kukaan ei osoitellut minua, saatoin jopa hämmennyksessäni itsekin naureskella mukana. Mä en kertonut kenellekään aikuiselle. Eikä kukaan muukaan. Kiusaamista se kumminkin oli. Kolme vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten te, joita on kiusattu, olisitte puuttuneet kiusaamiseen? Mikä olisi toiminut?

Minua kiusattiin koulussa. Ei auttanut opettajille kantelut, ei rikosilmoitukset eikä lastensuojeluilmoitukset.

Minulla auttoi niinkin brutaali keino että kovan turpaan saamiseni jälkeen isoveljeni tuli kavereidensa kanssa ja hakkasi kiusaajat. Kiusaaminen loppui siihen.

Veljeni katsoi että hänen on pakko asiaan puuttua kun mikään muukaan ei auta. Ei kukaan jaksa joka päivä saada turpaansa.

Olisiko tuo siis hyvä ratkaisu yleisemminkin?

Ei vaan OIKEA puuttuminen asiaan. Myös rikosvastuun alarajaa pitää laskea selvästi.

Minusta jopa kiusaajien huostaanotto on erittäin hyvä keino.

Tuota minun esimerkkiä tapahtuu paljonkin. Suurimassa ongelmassa on ne joilla ei ole ketään joka olisi OIKEASTI valmis auttamaan.

Silloin voi jopa tapahtua sitä että kiusattu meinaa että nyt riittää ja tekee jotain todella radikaalia. Koska ihminen on sellainen että joko se alistuu kun sitä hakataan jolloin tuhoaa itsensä tai sitten viha nousee niin suureksi että se ylittää pelon. Silloin se yleensä tarkoittaa hyvin kovaa väkivaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Älä nyt viitsi! Tuota ei voi uskoa kukaan.

Sinä sitten päätit jatkaa kiusaamista vielä tällä palstallakin. Voin latoa tähän nimiä esiin, jos et usko muuten...

Tällä naisrehtorilla oli tapana tuijottaa minua silmiin aina koko päivän. Kun hän opetti luokan edessä, hän tuijotti minua tiukasti silmiin kaiken aikaa.

Kerran hän piti luokan edessä puheen pojasta, joka tuijotti häntä aina silmiin. Tuolle pojalle hän kertoi käyneen niin, että kun poika oli joskus rauhassa pyöräilemässä jalkakäytävällä, niin kuorma-auto oli koukannut jalkakäytävälle ja ajanut hänen ylitseen ja poika oli kuollut.

Tuo tarina yhdistettynä opettajan tuijotukseen, järkytti minua hirveästi ja aloin itkemään.

Myöhemmin kuulin, että tarina perustui toteen, mutta juttu oli mennyt niin, että poika oli juossut tielle ja jäänyt kuorma-auton alle...

Oma poika on saanut kahden muun pojan kanssa käytöksenalennuksen kiusaamisesta johon kerran syyllistyivät. Opon mukaan myös meidän poikaa kurmuutettiin kovakouraisesti yläasteella. Aika monta koulunvaihtajaa olisi tässäkin jo koossa. EI koulunvaihto voi olla mikään sääntö. Tulisi valtava trafiikki.