Kuinka moni myöntää tehneensä lapsia saadakseen sisältöä elämäänsä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sitten on oikeasti hyvä/hyväksyttävä syy hankkia lapsia?

Se, että haluaa lapsen. Ei täyttämään tyhjyyttä, ei toteuttamaan vanhempien menetettyjä haaveita, vaan puhtaasti se, että haluaa lapsen sen lapsen takia.

Mutta miksi se, että haluaa sisältöä elämäänsä, tarkoittaa sitä, että elämä on tyhjää? Esim. mulle lukeminen on hirveän tärkeää, ja koen, että saan siitä valtavasti sisältöä elämääni - tarkoittaako se, että elämäni on tyhjää? Enkä ymmärrä oikein sitäkään, että mitä on "lapsen haluaminen lapsen itsensä takia", siis mitä se käytännössä on? Miltä sen pitäisi lasten hankintaa suunnittelevasta vanhemmasta tuntua? Kaikki ihmisen toiminta on pohjimmiltaan itsekästä, jos tuntuu siltä, että haluaa lapsen (kuten kirjoitit), sehän on itsekästä halua: minä haluan. Ja totta kai se lapsi tuo ihan helkkaristi sisältöä elämään.

-

TOivon, että vastaat oikeasti pohtien, et vain yhdellä lauseella.

Minä, joka kirjoitin tuon lainaamasi, olen vela. En siis halua lasta, ja koen elämäni olevan kaikkea muuta kuin tyhjää. Minä en tarvitse mitään muuta syytä olla haluamatta lasta kuin sen, etten halua lasta. Tekosyitä kyllä löytyy liikakansoittumisesta lähtien, mutta se pohjimmainen, todellinen syy on se, että en vain halua. Sen takia uskon, että lapsen haluaminen pitäisi olla samanlaista; Haluaa lapsen koska haluaa lapsen. Ei sen takia että haluaa jonkun hoitamaan vanhana, tai saadakseen elämään täytettä, vaan koska haluaa lapsen, on tarve saada lapsi ilman että sille on sen kummempaa järjellistä perustetta. Että se lapsi on se itseisarvo, ei se mitä lapsen kautta itse saa.

Kaikki meidän tekemisemme ja tekemättä jättämisemme on itsekästä. Ei kukaan tekisi hyväntekeväisyyttäkään jos ei saisi siitä itselleen edes sitä hyvää mieltä, tunnetta että on tehnyt oikein ja ollut avuksi. Päätös tehdä/olla tekemättä lapsi on yhtä itsekästä, mitä MINÄ haluan. Kyse ei kuitenkaan ollut itsekkyydestä, vaan siitä, mikä on oikea syy tehdä lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On luonnollinen tarve haluta lapsia, mitä sitä sen enempiä erittelemään. 

Itse asiassa ei ole luonnollinen tarve haluta lapsia, sillä niiden saaminen ei ole ollut halusta kiinni kuin aivan viimeisten 50:nen vuoden ajan. Sitä ennen on riittänyt, että suhtee toinen osapuoli, fyysisesti tai henkisesti voimakkampi, on halunnut seksiä, ja lapsia on tullut halusi niitä tai ei.

Eli ihmiset poikkeavat kaikista muista eläimistä sillä lailla, että heillä ei ole minkäänlaista vaistoa, joka takaisi lajin jatkumisen. Mielenkiintoista. Kerro toki asiasta enemmän.

En ole ylempi kirjottaja. Joko evoluutio vielä kehittyy tai jotkut ihmiset ovat tajunneet, ettei nykyään lajin jatkuminen ole ihmisryhmälle niin tärkeä asia kuin luonnon eläimille. Esim: siperian tiikerille, Gangesindelfiinille yms

Sä et sitä onneksi määrittele, miksi kukakin lapsia tekee.

Kukaan, kukaan ei ole sulle tilivelvollinen päätöksistään.

Minä tein. Todella typerää ja nyt kaduttaa, lapsi 2-vuotias. Elämään ei tullut sisältöä vaan päinvastoin, enää ei ole jäljellä oikeastaan muuta kuin tuo lapsi. Meni parisuhde, vapaus ja suurin osa ystävistä.

Vierailija kirjoitti:

Minä halusin lapsista sisältöä elämään. Ja sellaista myös sain. Myös asemani suvussa on nyt korkeampi, kuin ilman lapsia. Olen nyt merkittävämpi henkilö, kun olen äiti.

Lapsi on tuonut paljon positiivista elämääni. Kyllä lapsiperhe on yhteiskunnassakin arvostetumpi kuin sinkku tai pariskunta. Koen olevani parempi ihminen kuin lapsettomat. Olen luonut jotain uutta ja ainutlaatuista ja minun ansiosta sukupolvet jatkuu. En jää merkityksettömäksi maailmankaikkeudessa.

Äidin ja lapsen rakkaus on suurinta rakkautta mitä voi olla. Olen ylpeä, että voin kokea sen.

Olen pahoillani, mutta minusta tuo kuulostaa kammottavalta. Kuulostaa siltä, että olet tehnyt lapset pönkittääksesi asemaasi ja saadaksesi hyväksyntää. En ymmärrä laisinkaan tuollaisia syitä tehdä lapsia. Toki hyvä, että kerrot rakastavasi lapsiasi. Mitä sitten jos olisit tehnyt lapset noista syistä etkä koskaan oppisi rakastamaan heitä? Näitäkin vanhempia löytyy, joten melkoisen riskin olet ottanut, lastesi kustannuksella.

Lapsellisuus/lapsettomuus on idioottimainen syy kokea olevansa parempi kuin ne toisin valinneet. Osa ei ole edes valinnut lapsettomuuttaan itse. On sääli että he ovat kakkosluokan ihmisiä sinun mielestäsi. Olet ehkä luonut jotain uutta ja ainutlaatuista, mutta oletko 100% varma että kaikki luomasi tekemä tulee aina ja ikuisesti olemaan vain hyvää? Myös heidän jälkeläisensä ovat 100% tekemässä vain hyvää kaikille ja kaikelle? Oletko varma että on vain ja ainoastaan positiivista että sukupolvet jatkuvat, että olet tehnyt palveluksen tälle maailmalle lisääntymällä? Sinä olet yksi kärpäsenpaska tässä maailmankaikkeudessa, niinkuin ovat lapsesi ja heidän lapsensa myös. Jos sinun sukulinjasi kuolisi, ei maailmankaikkeus edes huomaisi. Sama koskee meitä kaikkia yksilöinä. Maailmankaikkeus tuskin huomaisi vaikka koko ihmiskunta tältä pallolta katoaisi.

Onneksi kuitenkin selvästi olet tyytyväinen valintaasi ja rakastat lapsiasi. Sehän on kaikista tärkeintä. Toivoisin kuitenkin ettet kuvittelisi itsestäsi niin suuria ja samalla painaisi kaikki muita lokaan oman erinomaisuutesi edessä.

Vierailija kirjoitti:

Sä et sitä onneksi määrittele, miksi kukakin lapsia tekee.

Kukaan, kukaan ei ole sulle tilivelvollinen päätöksistään.

Oletko kännissä, kun on noin kova uho päällä?

Vierailija kirjoitti:

Sä et sitä onneksi määrittele, miksi kukakin lapsia tekee.

Kukaan, kukaan ei ole sulle tilivelvollinen päätöksistään.

Kenenkään ei pidäkään olla minulle tilivelvollinen päätöksistään. Kukin on tilivelvollinen itselleen, joissain tapauksissa läheisilleen (esim. niille lapsille) ja Jumalalleen, jos sellaiseen uskoo. Toivon vain ettei kenekään tarvitse valehdella tai katua, kun ne omat päätökset pitää kohdata. Minä henkilökohtaisesti toivon vain ettei kukaan lapsi joudu kärsimään syntymästään, koska he ovat viattomia vanhempiensa valintoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä halusin lapsista sisältöä elämään. Ja sellaista myös sain. Myös asemani suvussa on nyt korkeampi, kuin ilman lapsia. Olen nyt merkittävämpi henkilö, kun olen äiti.

Lapsi on tuonut paljon positiivista elämääni. Kyllä lapsiperhe on yhteiskunnassakin arvostetumpi kuin sinkku tai pariskunta. Koen olevani parempi ihminen kuin lapsettomat. Olen luonut jotain uutta ja ainutlaatuista ja minun ansiosta sukupolvet jatkuu. En jää merkityksettömäksi maailmankaikkeudessa.

Äidin ja lapsen rakkaus on suurinta rakkautta mitä voi olla. Olen ylpeä, että voin kokea sen.

Olen pahoillani, mutta minusta tuo kuulostaa kammottavalta. Kuulostaa siltä, että olet tehnyt lapset pönkittääksesi asemaasi ja saadaksesi hyväksyntää. En ymmärrä laisinkaan tuollaisia syitä tehdä lapsia. Toki hyvä, että kerrot rakastavasi lapsiasi. Mitä sitten jos olisit tehnyt lapset noista syistä etkä koskaan oppisi rakastamaan heitä? Näitäkin vanhempia löytyy, joten melkoisen riskin olet ottanut, lastesi kustannuksella.

Lapsellisuus/lapsettomuus on idioottimainen syy kokea olevansa parempi kuin ne toisin valinneet. Osa ei ole edes valinnut lapsettomuuttaan itse. On sääli että he ovat kakkosluokan ihmisiä sinun mielestäsi. Olet ehkä luonut jotain uutta ja ainutlaatuista, mutta oletko 100% varma että kaikki luomasi tekemä tulee aina ja ikuisesti olemaan vain hyvää? Myös heidän jälkeläisensä ovat 100% tekemässä vain hyvää kaikille ja kaikelle? Oletko varma että on vain ja ainoastaan positiivista että sukupolvet jatkuvat, että olet tehnyt palveluksen tälle maailmalle lisääntymällä? Sinä olet yksi kärpäsenpaska tässä maailmankaikkeudessa, niinkuin ovat lapsesi ja heidän lapsensa myös. Jos sinun sukulinjasi kuolisi, ei maailmankaikkeus edes huomaisi. Sama koskee meitä kaikkia yksilöinä. Maailmankaikkeus tuskin huomaisi vaikka koko ihmiskunta tältä pallolta katoaisi.

Onneksi kuitenkin selvästi olet tyytyväinen valintaasi ja rakastat lapsiasi. Sehän on kaikista tärkeintä. Toivoisin kuitenkin ettet kuvittelisi itsestäsi niin suuria ja samalla painaisi kaikki muita lokaan oman erinomaisuutesi edessä.

Olen itsekkin aika lähelle samaa mieltä kun yllä oleva kirjoittaja. En ymmärrä mikä joillekkin on niin kamalaa ja luonnotonta olla hankkimatta lapsia vain "koska niin kuuluu tehdä". On kauheaa ajatella, että tässä maailmassa jotkut ihmiset ( ei suinkaan kaikki ) tekevät lapsia ja käyttävät heitä hyväksi oman egonsa pönkittämisessä, tuntevat itsensä paremmaksi kuin muut, luulevat lapsen pullautuksen tarkoittavan sitä että heidän on pakko hoitaa vanhempia kun on vahna, työ juhtana, rahan tulovälineenä jne. Toki jos omaa lastaan rakastaa, huolehtii ja kasvattaa parhaansa mukaan niin se on hyvä asia.

Minulla ei siis ole mitään perheenperustajia vastaan jos sitä lastaan rakastaa ja on hankittu kummankin vanhempien yhteisymmärryksessä ja niin että lapsi elää onnellista elämää. Itseäni hieman ressää tässä maassa olla, kun minulla on niin henkilökohtaisia kokemuksia miksi en omaa lasta halua ja on hyvin pieni todennäköisyys törmätä kumppaniin, joka ei lasta haluaisi kuten minä vaan alkaisi patistaa ja painostaa lapsen tekoon vain koska itse sitä haluaa, eikä kuitenkaan pysty päättämään kumpi on tärkeämpi hälle lapsi vai minä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sitten on oikeasti hyvä/hyväksyttävä syy hankkia lapsia?

Se, että haluaa lapsen. Ei täyttämään tyhjyyttä, ei toteuttamaan vanhempien menetettyjä haaveita, vaan puhtaasti se, että haluaa lapsen sen lapsen takia.

Mutta miksi se, että haluaa sisältöä elämäänsä, tarkoittaa sitä, että elämä on tyhjää?

En ole se jolta kysyit, mutta vastaan silti:

Erittäin erittäin usein kuulee lisääntyneiltä, kuinka "lapsettoman elämä on tyhjää ja vasta lapsi toi heidänkin elämäänsä oikeaa sisältöä". Eli kyllä tuo käsitys (heidän) tyhjästä elämästään ja (heidän) tarpeesta täyttää se lapsella tulee ihan lapsellisilta itseltään. Tuskin kukaan kuvittelisi että lapsettoman elämä on tyhjää, jos ei olisi omaa elämäänsä sellaiseksi kokenut?

Mutta mitä ihmeen vikaa siinä on, että lapsi tuo elämään sisältöä? Kun jokaisen elämäänhän lapsi tuo sisältöä, se on tosiasia. Meneekö se nyt niin, että ne, joilla on ollut elämässä sisältöä ennen lasta, saavat sanoa ääneen, että lapsi toi elämään uutta sisältöä? Ja ne, joiden elämässä ei ollut niin paljon sisältöä ennen lasta, eivät saa myöntää, että lapsi lisäsi elämän sisältöä? Näinkö? Onko nyt hyvä?

Vastaan nyt olkiukkoon, mutta menkööt:

On kaksi eri asiaa sanoa "lapsi toi elämääni sisältöä" vs. "elämässäni ei ollut mitään sisältöä ennen lasta, ja hankin lapsen täyttämään sitä tyhjiötä." Ymmärrät varmaan itsekin näiden eron jos oikein kovasti pinnistelet.

Vierailija kirjoitti:

Mä en nyt oikein ymmärrä tätä kysymystä, jos suoraan sanon.

Niin, mitähän ne muut vaihtoehdot edes on?

Vierailija kirjoitti:

Sen takia uskon, että lapsen haluaminen pitäisi olla samanlaista; Haluaa lapsen koska haluaa lapsen. Ei sen takia että haluaa jonkun hoitamaan vanhana, tai saadakseen elämään täytettä, vaan koska haluaa lapsen, on tarve saada lapsi ilman että sille on sen kummempaa järjellistä perustetta. Että se lapsi on se itseisarvo, ei se mitä lapsen kautta itse saa.

Tämä on minusta erinomaisesti tiivistetty. Lapsen pitäisi olla haluttu omana itsenään, lapsena. Ei välineenä, jolla on jokin suoritusarvo (vanhuuden turva, veronmaksaminen, tai se elämään sisältöä tuominen). On totaalisen väärin tehdä maailmaan uusi ihminen SUORITTAMAAN jotakin tehtävää. Ei lapsella saa olla jotain vanhempiensa määräämää tehtävää täytettävänä! Jos ei ymmärrä miksi, niin en edes tiedä mitä enää sanoa.