Kuinka moni myöntää tehneensä lapsia saadakseen sisältöä elämäänsä?

Mk

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä ymmärrä mitä myöntämistä siinä on. Totta kai lapsia tehdessä on se ajatus, että ne tuovat elämään myös uutta sisältöä. Miksi niitä muuten tehtäisi? Jostain velvollisuudesta? Ja lapset tuovat sisältöä elämään, halusi sitä tai ei. Normaali ihminen siis ymmärtää, että sitä sisältöä on joka tapauksessa tulossa.

Kyse ei ole siitä etteikö sisältöä tulisi, vaan siitä, että sisältöä ei ole ollut ja nimen omaan siihen tyhjyyteen lapsi on hankittu täyttämään. Nämä ihmiset voisivat hankkia koiran.

Aivan. Esimerkiksi yksi vauvakuumeen universaali syntymisajankohta on se, kun nuori nainen on lopettelemassa opintojaan ja siirtymässä työelämään. Mieltä kaiherta epämääräinen ahdistus ja riittämättömyyden tunne, pelko siitä ettei osaa mitään eikä löydä paikkaansa eikä kestä kilpailua. Mitä enemmän ala ja urasuunnitelmat on valittu vanhempien miellyttämiseksi, sitä suurempi on ahdistus. Jos nuorella ihmisellä ei ole muita keinoja käsitellä ahdistusta kuin välttämiskäyttäytyminen, hän alkaa haaveilla äitiydestä,  pakopaikasta, roolista jossa riittäisi ja äitiyden työstä, jonka osaisi.

Moni lapsi jäisi syntymättä puskuriksi äidin ja maailman väliin, jos valmistuvassa olevat saisivat tukea ja väleintä siirtymävaiheen yli pääsemiseen.

Mielenkiintoinen teoria. Tiedätkös kun meillä myös mies on halunnut lapsen? Ja hän on hoitanut esikoista lähes yhtä paljon kotona kuin äitikin? Nyt toisen kohdalla varmaan enemmän koska tällä hetkellä isä opiskelee uutta ammattia itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sitten on oikeasti hyvä/hyväksyttävä syy hankkia lapsia?

Se, että haluaa lapsen. Ei täyttämään tyhjyyttä, ei toteuttamaan vanhempien menetettyjä haaveita, vaan puhtaasti se, että haluaa lapsen sen lapsen takia.

Mutta miksi se, että haluaa sisältöä elämäänsä, tarkoittaa sitä, että elämä on tyhjää? Esim. mulle lukeminen on hirveän tärkeää, ja koen, että saan siitä valtavasti sisältöä elämääni - tarkoittaako se, että elämäni on tyhjää? Enkä ymmärrä oikein sitäkään, että mitä on "lapsen haluaminen lapsen itsensä takia", siis mitä se käytännössä on? Miltä sen pitäisi lasten hankintaa suunnittelevasta vanhemmasta tuntua? Kaikki ihmisen toiminta on pohjimmiltaan itsekästä, jos tuntuu siltä, että haluaa lapsen (kuten kirjoitit), sehän on itsekästä halua: minä haluan. Ja totta kai se lapsi tuo ihan helkkaristi sisältöä elämään.

-

TOivon, että vastaat oikeasti pohtien, et vain yhdellä lauseella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en nyt oikein ymmärrä tätä kysymystä, jos suoraan sanon.

Rautalangasta: jonkun elämä on niin sisällötöntä, että tarvitsee lapsen täyttämään sen oman elämän mitäänsanomattoman tyhjyyden. Tämä on se syy, miksi sitten tekee lapsen. Näin minä olen heidän kommenttinsa ymmärtänyt.

Okei, eli jos haluaa tuoda elämäänsä lisää sisältöä, se tarkoittaa, että elämä on sisällötön. Voiko siis sanoa, että harrastuksiakin aloitetaan siksi, että elämässä ei ole sisältöä? 

Sitä sinun pitäisi kysyä niiltä naisilta, jotka palstalla ovat kertoneet haluavansa sisällöttömään elämäänsä jotakin eli lapsia. Minusta se on kammottava syy hankkia lapsia.

No kyllähän sinullakin pitäisi olla jonkinlainen käsitys asiasta, kun haluat tästä keskustella. Mikä sinusta on oikea syy hankkia lapsia?

Olen vela.

En mä kysynyt, onko sulla lapsia vai ei, vaan kysyin käsityksestäsi. Jotain sellaista pitäisi olla, jos haluaa asiasta puhua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä ymmärrä mitä myöntämistä siinä on. Totta kai lapsia tehdessä on se ajatus, että ne tuovat elämään myös uutta sisältöä. Miksi niitä muuten tehtäisi? Jostain velvollisuudesta? Ja lapset tuovat sisältöä elämään, halusi sitä tai ei. Normaali ihminen siis ymmärtää, että sitä sisältöä on joka tapauksessa tulossa.

Kyse ei ole siitä etteikö sisältöä tulisi, vaan siitä, että sisältöä ei ole ollut ja nimen omaan siihen tyhjyyteen lapsi on hankittu täyttämään. Nämä ihmiset voisivat hankkia koiran.

Aivan. Esimerkiksi yksi vauvakuumeen universaali syntymisajankohta on se, kun nuori nainen on lopettelemassa opintojaan ja siirtymässä työelämään. Mieltä kaiherta epämääräinen ahdistus ja riittämättömyyden tunne, pelko siitä ettei osaa mitään eikä löydä paikkaansa eikä kestä kilpailua. Mitä enemmän ala ja urasuunnitelmat on valittu vanhempien miellyttämiseksi, sitä suurempi on ahdistus. Jos nuorella ihmisellä ei ole muita keinoja käsitellä ahdistusta kuin välttämiskäyttäytyminen, hän alkaa haaveilla äitiydestä,  pakopaikasta, roolista jossa riittäisi ja äitiyden työstä, jonka osaisi.

Moni lapsi jäisi syntymättä puskuriksi äidin ja maailman väliin, jos valmistuvassa olevat saisivat tukea ja väleintä siirtymävaiheen yli pääsemiseen.

Olen samaa mieltä mutta vain siitä, että äitiys on pakopaikka liian vaikeaksi havaitulta työarjelta. Työttömyys on stigma, äitiys on glorifioitu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en nyt oikein ymmärrä tätä kysymystä, jos suoraan sanon.

Rautalangasta: jonkun elämä on niin sisällötöntä, että tarvitsee lapsen täyttämään sen oman elämän mitäänsanomattoman tyhjyyden. Tämä on se syy, miksi sitten tekee lapsen. Näin minä olen heidän kommenttinsa ymmärtänyt.

Okei, eli jos haluaa tuoda elämäänsä lisää sisältöä, se tarkoittaa, että elämä on sisällötön. Voiko siis sanoa, että harrastuksiakin aloitetaan siksi, että elämässä ei ole sisältöä? 

Sitä sinun pitäisi kysyä niiltä naisilta, jotka palstalla ovat kertoneet haluavansa sisällöttömään elämäänsä jotakin eli lapsia. Minusta se on kammottava syy hankkia lapsia.

No kyllähän sinullakin pitäisi olla jonkinlainen käsitys asiasta, kun haluat tästä keskustella. Mikä sinusta on oikea syy hankkia lapsia?

Olen vela.

Aika hedelmätön keskustelu, koska jankkaat vain tukeaksesi omaa näkemystäsi kun et muuta näkemystä ymmärrä kuten et ymmärrä edes esittämiäsi tilastoja. 

Voin ihan myöntää että lapsi on kiikarissa. Olen 30, joten nyt se pitäisi tehdä jos haluaa.

Olen opiskellut kolmea alaa, joista mikään ei ole työllistänyt, en ole koskaan seurustellut.

Mitäköhän mulla olisi tässä elämässä vielä saavutettavissa tai odotettavissa, kun ei se matkustaminen nyt oo se ykkösjuttu?

Yksinäisyyteni olen jo täyttänyt vapaaehtoistyöllä, liikuntaharrastuksilla, musiikkiharrastuksilla, lukemisella ja työväenopiston kursseilla.

Vuokranantaja ei suostu siihen, että ottaisin koiran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä ymmärrä mitä myöntämistä siinä on. Totta kai lapsia tehdessä on se ajatus, että ne tuovat elämään myös uutta sisältöä. Miksi niitä muuten tehtäisi? Jostain velvollisuudesta? Ja lapset tuovat sisältöä elämään, halusi sitä tai ei. Normaali ihminen siis ymmärtää, että sitä sisältöä on joka tapauksessa tulossa.

Kyse ei ole siitä etteikö sisältöä tulisi, vaan siitä, että sisältöä ei ole ollut ja nimen omaan siihen tyhjyyteen lapsi on hankittu täyttämään. Nämä ihmiset voisivat hankkia koiran.

Aivan. Esimerkiksi yksi vauvakuumeen universaali syntymisajankohta on se, kun nuori nainen on lopettelemassa opintojaan ja siirtymässä työelämään. Mieltä kaiherta epämääräinen ahdistus ja riittämättömyyden tunne, pelko siitä ettei osaa mitään eikä löydä paikkaansa eikä kestä kilpailua. Mitä enemmän ala ja urasuunnitelmat on valittu vanhempien miellyttämiseksi, sitä suurempi on ahdistus. Jos nuorella ihmisellä ei ole muita keinoja käsitellä ahdistusta kuin välttämiskäyttäytyminen, hän alkaa haaveilla äitiydestä,  pakopaikasta, roolista jossa riittäisi ja äitiyden työstä, jonka osaisi.

Moni lapsi jäisi syntymättä puskuriksi äidin ja maailman väliin, jos valmistuvassa olevat saisivat tukea ja väleintä siirtymävaiheen yli pääsemiseen.

Niin, sehän ei mitenkään voi olla esim. sitä, että naisen olisi hyvä saada niitä lapsia siinä ennen 40 ikävuotta, ja opiskeluaika on monelle sellainen aika, ettei lapsenteko välttämättä siinä vaiheessa niin helppoa ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en nyt oikein ymmärrä tätä kysymystä, jos suoraan sanon.

Rautalangasta: jonkun elämä on niin sisällötöntä, että tarvitsee lapsen täyttämään sen oman elämän mitäänsanomattoman tyhjyyden. Tämä on se syy, miksi sitten tekee lapsen. Näin minä olen heidän kommenttinsa ymmärtänyt.

Okei, eli jos haluaa tuoda elämäänsä lisää sisältöä, se tarkoittaa, että elämä on sisällötön. Voiko siis sanoa, että harrastuksiakin aloitetaan siksi, että elämässä ei ole sisältöä? 

Sitä sinun pitäisi kysyä niiltä naisilta, jotka palstalla ovat kertoneet haluavansa sisällöttömään elämäänsä jotakin eli lapsia. Minusta se on kammottava syy hankkia lapsia.

Miksi sinä näet sen kammottavana? Minulle tuttu on sanonut yhdeksi syyksi juuri tuon, että lapset toisivat sisältöä elämään. Ja on siinä samalla niitä muitakin syitä, kuten että on vain kerta kaikkiaan lapsirakas ja on aina halunnut lapsia. Ja minulle on aivan vierasta, että tuon ihmisen toiveet pitäisi olla jotenkin kammottavia. Päin vastoin, hänestä tulisi maailman paras isä, jos joskus toivon mukaan niitä lapsia saa. (Että terveiset V:lle, jos satut olemaan täällä.)

"Kuules nyt Raisa kun äiti kertoo. Äitillä ei ollut kavereita eikä harrastuksia eikä oikein sisäistä henkistä elämääkään, niin äiti päätti synnyttää sinut, että olisi jotakin täytettä päiviin. Ja kivastihan tässä arki nyt sujuu kahdestaan puuhastelessa, hyvä kun ehtii kelloa katsoa. Arvokin nousi toisten ihmisten silmissä kummasti."

Onpa sinulla karu maailmankuva, jossa ollaan ilkeitä omille lapsille. Ei ihme, että kammoksut hyviäkin asioita. Me tavallisen lämminhenkiset ja empaattiset ihmiset emme kaada lastemme niskaan sellaisia taakkoja, jotka eivät sinne kuulu. Vaan ihan vain nautimme siitä, että saimme lapsia ja että elämässämme on sisältöä. Ja teemme kaikkemme, jotta lapsemme olisivat onnellisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en nyt oikein ymmärrä tätä kysymystä, jos suoraan sanon.

Rautalangasta: jonkun elämä on niin sisällötöntä, että tarvitsee lapsen täyttämään sen oman elämän mitäänsanomattoman tyhjyyden. Tämä on se syy, miksi sitten tekee lapsen. Näin minä olen heidän kommenttinsa ymmärtänyt.

Okei, eli jos haluaa tuoda elämäänsä lisää sisältöä, se tarkoittaa, että elämä on sisällötön. Voiko siis sanoa, että harrastuksiakin aloitetaan siksi, että elämässä ei ole sisältöä? 

Sitä sinun pitäisi kysyä niiltä naisilta, jotka palstalla ovat kertoneet haluavansa sisällöttömään elämäänsä jotakin eli lapsia. Minusta se on kammottava syy hankkia lapsia.

No kyllähän sinullakin pitäisi olla jonkinlainen käsitys asiasta, kun haluat tästä keskustella. Mikä sinusta on oikea syy hankkia lapsia?

Olen vela.

En mä kysynyt, onko sulla lapsia vai ei, vaan kysyin käsityksestäsi. Jotain sellaista pitäisi olla, jos haluaa asiasta puhua.

Olen jo esittänyt mielipiteeni, millainen äitiys on minusta käsittämätöntä. Se riittää. Ei ole minun tehtäväni keksiä sinun ja muiden elämän tarkoitusta. Voisit lopettaa jankuttamisen ja yrittää keskustella niin kuin ihmiset ikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en nyt oikein ymmärrä tätä kysymystä, jos suoraan sanon.

Rautalangasta: jonkun elämä on niin sisällötöntä, että tarvitsee lapsen täyttämään sen oman elämän mitäänsanomattoman tyhjyyden. Tämä on se syy, miksi sitten tekee lapsen. Näin minä olen heidän kommenttinsa ymmärtänyt.

Okei, eli jos haluaa tuoda elämäänsä lisää sisältöä, se tarkoittaa, että elämä on sisällötön. Voiko siis sanoa, että harrastuksiakin aloitetaan siksi, että elämässä ei ole sisältöä? 

Sitä sinun pitäisi kysyä niiltä naisilta, jotka palstalla ovat kertoneet haluavansa sisällöttömään elämäänsä jotakin eli lapsia. Minusta se on kammottava syy hankkia lapsia.

No kyllähän sinullakin pitäisi olla jonkinlainen käsitys asiasta, kun haluat tästä keskustella. Mikä sinusta on oikea syy hankkia lapsia?

Olen vela.

En mä kysynyt, onko sulla lapsia vai ei, vaan kysyin käsityksestäsi. Jotain sellaista pitäisi olla, jos haluaa asiasta puhua.

Olen jo esittänyt mielipiteeni, millainen äitiys on minusta käsittämätöntä. Se riittää. Ei ole minun tehtäväni keksiä sinun ja muiden elämän tarkoitusta. Voisit lopettaa jankuttamisen ja yrittää keskustella niin kuin ihmiset ikään.

Olet esittänyt miepiteesi, muttet oikein ollut halukas avaamaan sitä. Kun ihan asiallisesti siitä kysyin, se oli sinusta jankuttamista, ja menit vielä henkilökohtaisuuksiinkin. Ei kovin laadukasta keskustelua, anteeksi vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en nyt oikein ymmärrä tätä kysymystä, jos suoraan sanon.

Rautalangasta: jonkun elämä on niin sisällötöntä, että tarvitsee lapsen täyttämään sen oman elämän mitäänsanomattoman tyhjyyden. Tämä on se syy, miksi sitten tekee lapsen. Näin minä olen heidän kommenttinsa ymmärtänyt.

Okei, eli jos haluaa tuoda elämäänsä lisää sisältöä, se tarkoittaa, että elämä on sisällötön. Voiko siis sanoa, että harrastuksiakin aloitetaan siksi, että elämässä ei ole sisältöä? 

Sitä sinun pitäisi kysyä niiltä naisilta, jotka palstalla ovat kertoneet haluavansa sisällöttömään elämäänsä jotakin eli lapsia. Minusta se on kammottava syy hankkia lapsia.

Miksi sinä näet sen kammottavana? Minulle tuttu on sanonut yhdeksi syyksi juuri tuon, että lapset toisivat sisältöä elämään. Ja on siinä samalla niitä muitakin syitä, kuten että on vain kerta kaikkiaan lapsirakas ja on aina halunnut lapsia. Ja minulle on aivan vierasta, että tuon ihmisen toiveet pitäisi olla jotenkin kammottavia. Päin vastoin, hänestä tulisi maailman paras isä, jos joskus toivon mukaan niitä lapsia saa. (Että terveiset V:lle, jos satut olemaan täällä.)

"Kuules nyt Raisa kun äiti kertoo. Äitillä ei ollut kavereita eikä harrastuksia eikä oikein sisäistä henkistä elämääkään, niin äiti päätti synnyttää sinut, että olisi jotakin täytettä päiviin. Ja kivastihan tässä arki nyt sujuu kahdestaan puuhastelessa, hyvä kun ehtii kelloa katsoa. Arvokin nousi toisten ihmisten silmissä kummasti."

Onpa sinulla karu maailmankuva, jossa ollaan ilkeitä omille lapsille. Ei ihme, että kammoksut hyviäkin asioita. Me tavallisen lämminhenkiset ja empaattiset ihmiset emme kaada lastemme niskaan sellaisia taakkoja, jotka eivät sinne kuulu. Vaan ihan vain nautimme siitä, että saimme lapsia ja että elämässämme on sisältöä. Ja teemme kaikkemme, jotta lapsemme olisivat onnellisia.

Kivaa itsensä alustalle nostamista taas, sen av-mamma osaa. Koko ketjun kysymys on jäänyt sinulle silti epäselväksi ja puhut asian vierestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en nyt oikein ymmärrä tätä kysymystä, jos suoraan sanon.

Rautalangasta: jonkun elämä on niin sisällötöntä, että tarvitsee lapsen täyttämään sen oman elämän mitäänsanomattoman tyhjyyden. Tämä on se syy, miksi sitten tekee lapsen. Näin minä olen heidän kommenttinsa ymmärtänyt.

Okei, eli jos haluaa tuoda elämäänsä lisää sisältöä, se tarkoittaa, että elämä on sisällötön. Voiko siis sanoa, että harrastuksiakin aloitetaan siksi, että elämässä ei ole sisältöä? 

Sitä sinun pitäisi kysyä niiltä naisilta, jotka palstalla ovat kertoneet haluavansa sisällöttömään elämäänsä jotakin eli lapsia. Minusta se on kammottava syy hankkia lapsia.

Miksi sinä näet sen kammottavana? Minulle tuttu on sanonut yhdeksi syyksi juuri tuon, että lapset toisivat sisältöä elämään. Ja on siinä samalla niitä muitakin syitä, kuten että on vain kerta kaikkiaan lapsirakas ja on aina halunnut lapsia. Ja minulle on aivan vierasta, että tuon ihmisen toiveet pitäisi olla jotenkin kammottavia. Päin vastoin, hänestä tulisi maailman paras isä, jos joskus toivon mukaan niitä lapsia saa. (Että terveiset V:lle, jos satut olemaan täällä.)

"Kuules nyt Raisa kun äiti kertoo. Äitillä ei ollut kavereita eikä harrastuksia eikä oikein sisäistä henkistä elämääkään, niin äiti päätti synnyttää sinut, että olisi jotakin täytettä päiviin. Ja kivastihan tässä arki nyt sujuu kahdestaan puuhastelessa, hyvä kun ehtii kelloa katsoa. Arvokin nousi toisten ihmisten silmissä kummasti."

Onpa sinulla karu maailmankuva, jossa ollaan ilkeitä omille lapsille. Ei ihme, että kammoksut hyviäkin asioita. Me tavallisen lämminhenkiset ja empaattiset ihmiset emme kaada lastemme niskaan sellaisia taakkoja, jotka eivät sinne kuulu. Vaan ihan vain nautimme siitä, että saimme lapsia ja että elämässämme on sisältöä. Ja teemme kaikkemme, jotta lapsemme olisivat onnellisia.

Kivaa itsensä alustalle nostamista taas, sen av-mamma osaa. Koko ketjun kysymys on jäänyt sinulle silti epäselväksi ja puhut asian vierestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en nyt oikein ymmärrä tätä kysymystä, jos suoraan sanon.

Rautalangasta: jonkun elämä on niin sisällötöntä, että tarvitsee lapsen täyttämään sen oman elämän mitäänsanomattoman tyhjyyden. Tämä on se syy, miksi sitten tekee lapsen. Näin minä olen heidän kommenttinsa ymmärtänyt.

Okei, eli jos haluaa tuoda elämäänsä lisää sisältöä, se tarkoittaa, että elämä on sisällötön. Voiko siis sanoa, että harrastuksiakin aloitetaan siksi, että elämässä ei ole sisältöä? 

Sitä sinun pitäisi kysyä niiltä naisilta, jotka palstalla ovat kertoneet haluavansa sisällöttömään elämäänsä jotakin eli lapsia. Minusta se on kammottava syy hankkia lapsia.

No kyllähän sinullakin pitäisi olla jonkinlainen käsitys asiasta, kun haluat tästä keskustella. Mikä sinusta on oikea syy hankkia lapsia?

Olen vela.

En mä kysynyt, onko sulla lapsia vai ei, vaan kysyin käsityksestäsi. Jotain sellaista pitäisi olla, jos haluaa asiasta puhua.

Olen jo esittänyt mielipiteeni, millainen äitiys on minusta käsittämätöntä. Se riittää. Ei ole minun tehtäväni keksiä sinun ja muiden elämän tarkoitusta. Voisit lopettaa jankuttamisen ja yrittää keskustella niin kuin ihmiset ikään.

Olet esittänyt miepiteesi, muttet oikein ollut halukas avaamaan sitä. Kun ihan asiallisesti siitä kysyin, se oli sinusta jankuttamista, ja menit vielä henkilökohtaisuuksiinkin. Ei kovin laadukasta keskustelua, anteeksi vain.

Voi hyvä luoja. Oletko tyhmä vai teeskenteletkö tyhmää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en nyt oikein ymmärrä tätä kysymystä, jos suoraan sanon.

Rautalangasta: jonkun elämä on niin sisällötöntä, että tarvitsee lapsen täyttämään sen oman elämän mitäänsanomattoman tyhjyyden. Tämä on se syy, miksi sitten tekee lapsen. Näin minä olen heidän kommenttinsa ymmärtänyt.

Okei, eli jos haluaa tuoda elämäänsä lisää sisältöä, se tarkoittaa, että elämä on sisällötön. Voiko siis sanoa, että harrastuksiakin aloitetaan siksi, että elämässä ei ole sisältöä? 

Sitä sinun pitäisi kysyä niiltä naisilta, jotka palstalla ovat kertoneet haluavansa sisällöttömään elämäänsä jotakin eli lapsia. Minusta se on kammottava syy hankkia lapsia.

No kyllähän sinullakin pitäisi olla jonkinlainen käsitys asiasta, kun haluat tästä keskustella. Mikä sinusta on oikea syy hankkia lapsia?

Olen vela.

En mä kysynyt, onko sulla lapsia vai ei, vaan kysyin käsityksestäsi. Jotain sellaista pitäisi olla, jos haluaa asiasta puhua.

Olen jo esittänyt mielipiteeni, millainen äitiys on minusta käsittämätöntä. Se riittää. Ei ole minun tehtäväni keksiä sinun ja muiden elämän tarkoitusta. Voisit lopettaa jankuttamisen ja yrittää keskustella niin kuin ihmiset ikään.

Olet esittänyt miepiteesi, muttet oikein ollut halukas avaamaan sitä. Kun ihan asiallisesti siitä kysyin, se oli sinusta jankuttamista, ja menit vielä henkilökohtaisuuksiinkin. Ei kovin laadukasta keskustelua, anteeksi vain.

Voi hyvä luoja. Oletko tyhmä vai teeskenteletkö tyhmää?

Ei, halusin keskustella, mutta ymmärsin jo, ettet ole siitä kiinnostunut. Ei se ole silti mikään syy syytää loukkauksia minun niskaani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en nyt oikein ymmärrä tätä kysymystä, jos suoraan sanon.

Rautalangasta: jonkun elämä on niin sisällötöntä, että tarvitsee lapsen täyttämään sen oman elämän mitäänsanomattoman tyhjyyden. Tämä on se syy, miksi sitten tekee lapsen. Näin minä olen heidän kommenttinsa ymmärtänyt.

Okei, eli jos haluaa tuoda elämäänsä lisää sisältöä, se tarkoittaa, että elämä on sisällötön. Voiko siis sanoa, että harrastuksiakin aloitetaan siksi, että elämässä ei ole sisältöä? 

Sitä sinun pitäisi kysyä niiltä naisilta, jotka palstalla ovat kertoneet haluavansa sisällöttömään elämäänsä jotakin eli lapsia. Minusta se on kammottava syy hankkia lapsia.

No kyllähän sinullakin pitäisi olla jonkinlainen käsitys asiasta, kun haluat tästä keskustella. Mikä sinusta on oikea syy hankkia lapsia?

Olen vela.

En mä kysynyt, onko sulla lapsia vai ei, vaan kysyin käsityksestäsi. Jotain sellaista pitäisi olla, jos haluaa asiasta puhua.

Olen jo esittänyt mielipiteeni, millainen äitiys on minusta käsittämätöntä. Se riittää. Ei ole minun tehtäväni keksiä sinun ja muiden elämän tarkoitusta. Voisit lopettaa jankuttamisen ja yrittää keskustella niin kuin ihmiset ikään.

Olet esittänyt miepiteesi, muttet oikein ollut halukas avaamaan sitä. Kun ihan asiallisesti siitä kysyin, se oli sinusta jankuttamista, ja menit vielä henkilökohtaisuuksiinkin. Ei kovin laadukasta keskustelua, anteeksi vain.

Voi hyvä luoja. Oletko tyhmä vai teeskenteletkö tyhmää?

Ei, halusin keskustella, mutta ymmärsin jo, ettet ole siitä kiinnostunut. Ei se ole silti mikään syy syytää loukkauksia minun niskaani.

Lue ketju ja jos et vielä sittenkään ole ymmärtänyt, syy ei todellakaan ole minun. Kunhan haastat riitaa aikasi kuluksi jankuttamalla. Saat tehdä sitä yksin tästä viestistä eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sitten on oikeasti hyvä/hyväksyttävä syy hankkia lapsia?

Se, että haluaa lapsen. Ei täyttämään tyhjyyttä, ei toteuttamaan vanhempien menetettyjä haaveita, vaan puhtaasti se, että haluaa lapsen sen lapsen takia.

Mutta miksi se, että haluaa sisältöä elämäänsä, tarkoittaa sitä, että elämä on tyhjää?

En ole se jolta kysyit, mutta vastaan silti:

Erittäin erittäin usein kuulee lisääntyneiltä, kuinka "lapsettoman elämä on tyhjää ja vasta lapsi toi heidänkin elämäänsä oikeaa sisältöä". Eli kyllä tuo käsitys (heidän) tyhjästä elämästään ja (heidän) tarpeesta täyttää se lapsella tulee ihan lapsellisilta itseltään. Tuskin kukaan kuvittelisi että lapsettoman elämä on tyhjää, jos ei olisi omaa elämäänsä sellaiseksi kokenut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en nyt oikein ymmärrä tätä kysymystä, jos suoraan sanon.

Rautalangasta: jonkun elämä on niin sisällötöntä, että tarvitsee lapsen täyttämään sen oman elämän mitäänsanomattoman tyhjyyden. Tämä on se syy, miksi sitten tekee lapsen. Näin minä olen heidän kommenttinsa ymmärtänyt.

Okei, eli jos haluaa tuoda elämäänsä lisää sisältöä, se tarkoittaa, että elämä on sisällötön. Voiko siis sanoa, että harrastuksiakin aloitetaan siksi, että elämässä ei ole sisältöä? 

Sitä sinun pitäisi kysyä niiltä naisilta, jotka palstalla ovat kertoneet haluavansa sisällöttömään elämäänsä jotakin eli lapsia. Minusta se on kammottava syy hankkia lapsia.

Miksi sinä näet sen kammottavana? Minulle tuttu on sanonut yhdeksi syyksi juuri tuon, että lapset toisivat sisältöä elämään. Ja on siinä samalla niitä muitakin syitä, kuten että on vain kerta kaikkiaan lapsirakas ja on aina halunnut lapsia. Ja minulle on aivan vierasta, että tuon ihmisen toiveet pitäisi olla jotenkin kammottavia. Päin vastoin, hänestä tulisi maailman paras isä, jos joskus toivon mukaan niitä lapsia saa. (Että terveiset V:lle, jos satut olemaan täällä.)

"Kuules nyt Raisa kun äiti kertoo. Äitillä ei ollut kavereita eikä harrastuksia eikä oikein sisäistä henkistä elämääkään, niin äiti päätti synnyttää sinut, että olisi jotakin täytettä päiviin. Ja kivastihan tässä arki nyt sujuu kahdestaan puuhastelessa, hyvä kun ehtii kelloa katsoa. Arvokin nousi toisten ihmisten silmissä kummasti."

Onpa sinulla karu maailmankuva, jossa ollaan ilkeitä omille lapsille. Ei ihme, että kammoksut hyviäkin asioita. Me tavallisen lämminhenkiset ja empaattiset ihmiset emme kaada lastemme niskaan sellaisia taakkoja, jotka eivät sinne kuulu. Vaan ihan vain nautimme siitä, että saimme lapsia ja että elämässämme on sisältöä. Ja teemme kaikkemme, jotta lapsemme olisivat onnellisia.

Jos totuuden kertominen on "ilkeyttä", niin eikö se kerro että siinä totuudessa on jotain vialla? Ts. lasten tekeminen elämän sisällöksi ON väärin, jos kerran sitä ei saa lapsilleen rehellisesti kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sitten on oikeasti hyvä/hyväksyttävä syy hankkia lapsia?

Se, että haluaa lapsen. Ei täyttämään tyhjyyttä, ei toteuttamaan vanhempien menetettyjä haaveita, vaan puhtaasti se, että haluaa lapsen sen lapsen takia.

Mutta miksi se, että haluaa sisältöä elämäänsä, tarkoittaa sitä, että elämä on tyhjää?

En ole se jolta kysyit, mutta vastaan silti:

Erittäin erittäin usein kuulee lisääntyneiltä, kuinka "lapsettoman elämä on tyhjää ja vasta lapsi toi heidänkin elämäänsä oikeaa sisältöä". Eli kyllä tuo käsitys (heidän) tyhjästä elämästään ja (heidän) tarpeesta täyttää se lapsella tulee ihan lapsellisilta itseltään. Tuskin kukaan kuvittelisi että lapsettoman elämä on tyhjää, jos ei olisi omaa elämäänsä sellaiseksi kokenut?

Mutta mitä ihmeen vikaa siinä on, että lapsi tuo elämään sisältöä? Kun jokaisen elämäänhän lapsi tuo sisältöä, se on tosiasia. Meneekö se nyt niin, että ne, joilla on ollut elämässä sisältöä ennen lasta, saavat sanoa ääneen, että lapsi toi elämään uutta sisältöä? Ja ne, joiden elämässä ei ollut niin paljon sisältöä ennen lasta, eivät saa myöntää, että lapsi lisäsi elämän sisältöä? Näinkö? Onko nyt hyvä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sitten on oikeasti hyvä/hyväksyttävä syy hankkia lapsia?

Se, että haluaa lapsen. Ei täyttämään tyhjyyttä, ei toteuttamaan vanhempien menetettyjä haaveita, vaan puhtaasti se, että haluaa lapsen sen lapsen takia.

Mutta miksi se, että haluaa sisältöä elämäänsä, tarkoittaa sitä, että elämä on tyhjää?

En ole se jolta kysyit, mutta vastaan silti:

Erittäin erittäin usein kuulee lisääntyneiltä, kuinka "lapsettoman elämä on tyhjää ja vasta lapsi toi heidänkin elämäänsä oikeaa sisältöä". Eli kyllä tuo käsitys (heidän) tyhjästä elämästään ja (heidän) tarpeesta täyttää se lapsella tulee ihan lapsellisilta itseltään. Tuskin kukaan kuvittelisi että lapsettoman elämä on tyhjää, jos ei olisi omaa elämäänsä sellaiseksi kokenut?

Mutta mitä ihmeen vikaa siinä on, että lapsi tuo elämään sisältöä? Kun jokaisen elämäänhän lapsi tuo sisältöä, se on tosiasia. Meneekö se nyt niin, että ne, joilla on ollut elämässä sisältöä ennen lasta, saavat sanoa ääneen, että lapsi toi elämään uutta sisältöä? Ja ne, joiden elämässä ei ollut niin paljon sisältöä ennen lasta, eivät saa myöntää, että lapsi lisäsi elämän sisältöä? Näinkö? Onko nyt hyvä?

Mielestäni kysymyksenasettelu ei ole siinä, että aikaisemmin ei ollut lainkaan sisältöä ja lapsi sitten hankittiin vain siitä syystä. Ennemminkin kyse on erilaisesta sisällöstä. Jossain vaiheessa ihmisen mielenkiinto voi muuttua. Oma kokemusten haalimistarve voi vähentyä ja tilalle tuntuu halu jakaa kokemuksiaan ja oppimiaan asioita toisen kanssa. Fakta on, että lapsi joka tapauksessa muuttaa elämää. 

Minä halusin lapsista sisältöä elämään. Ja sellaista myös sain. Myös asemani suvussa on nyt korkeampi, kuin ilman lapsia. Olen nyt merkittävämpi henkilö, kun olen äiti.

Lapsi on tuonut paljon positiivista elämääni. Kyllä lapsiperhe on yhteiskunnassakin arvostetumpi kuin sinkku tai pariskunta. Koen olevani parempi ihminen kuin lapsettomat. Olen luonut jotain uutta ja ainutlaatuista ja minun ansiosta sukupolvet jatkuu. En jää merkityksettömäksi maailmankaikkeudessa.

Äidin ja lapsen rakkaus on suurinta rakkautta mitä voi olla. Olen ylpeä, että voin kokea sen.