En ymmärrä lapsiperheitä, joille ei synny ruokahävikkiä

Vierailija kirjoitti:

Otetaan mieluummin pieni annos ja sitten lisää, kuin iso annos jota ei jakseta syödä.

Meillä lautanen syödään tyhjäksi. Aloitetaan pienellä annoksella, ja lisää saa ottaa vaikka kymmenen kertaa.

Lapsi, joka jättää banaania toistuvasti, ei saa kokonaista vaan puolikkaan. Se syödään sitten loppuun - jos maha onkin täysi ennen viimeistä haukkausta, niin lapsi ei lähde keittiöstä ennen kuin on sen viimeisen haukkauksen syönyt. Banaani on kuitenkin kasvanut kaukana, matkustanut pitkältä, kuljetettu kauppaan, ostettu ja maksettu kaupasta ja kannettu kotiin - eikä suinkaan roskikseen heitettäväksi!

Kaurapuuron jämät saa lisättyä leipätaikinaan. Puolikkaan muussatun banaanin voi länttäistä kuivakakkutaikinaan.

Kyllä meilläkin kertyy ruokajätettä, ei tämä ollut mikään itsensä nostaminen. :) Koitamme vain parhaamme mukaan välttää sitä.

Minusta tuo on ongelmallista, jos opetat lapsillesi, että syötävä on, vaikka maha on jo täysi. Viestität, että täysi olo ei olekaan se, joka säätelee syömistä, ja teet syömisestä pakonomaista tankkaamista. Ei hyvä. Mieluummin opettaisin, että jos syöminen on jäänyt kesken, heti kohta ei saa tilalle jotain muuta naposteltavaa.

Mutta syöminen PITÄÄKIN päättää siihen, että ei ole enää nälkä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaan mieluummin pieni annos ja sitten lisää, kuin iso annos jota ei jakseta syödä.

Meillä lautanen syödään tyhjäksi. Aloitetaan pienellä annoksella, ja lisää saa ottaa vaikka kymmenen kertaa.

Lapsi, joka jättää banaania toistuvasti, ei saa kokonaista vaan puolikkaan. Se syödään sitten loppuun - jos maha onkin täysi ennen viimeistä haukkausta, niin lapsi ei lähde keittiöstä ennen kuin on sen viimeisen haukkauksen syönyt. Banaani on kuitenkin kasvanut kaukana, matkustanut pitkältä, kuljetettu kauppaan, ostettu ja maksettu kaupasta ja kannettu kotiin - eikä suinkaan roskikseen heitettäväksi!

Kaurapuuron jämät saa lisättyä leipätaikinaan. Puolikkaan muussatun banaanin voi länttäistä kuivakakkutaikinaan.

Kyllä meilläkin kertyy ruokajätettä, ei tämä ollut mikään itsensä nostaminen. :) Koitamme vain parhaamme mukaan välttää sitä.

Minusta tuo on ongelmallista, jos opetat lapsillesi, että syötävä on, vaikka maha on jo täysi. Viestität, että täysi olo ei olekaan se, joka säätelee syömistä, ja teet syömisestä pakonomaista tankkaamista. Ei hyvä. Mieluummin opettaisin, että jos syöminen on jäänyt kesken, heti kohta ei saa tilalle jotain muuta naposteltavaa.

Mutta syöminen PITÄÄKIN päättää siihen, että ei ole enää nälkä.

Järkyttävää tosiaan, että joku voi vielä nykyaikana pakottaa lapsensa syömään. 

Ei tule hävikkiä, kun on koira. Ylipäätänsä meidän biojäte on todella vähäistä, lähinnä siellä on vain kahvinpuruja, hedelmien kuoria tai siemenkotia. Perunankuoret, kananmunien kuoret ja ruuanjämät menee koirankippoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaan mieluummin pieni annos ja sitten lisää, kuin iso annos jota ei jakseta syödä.

Meillä lautanen syödään tyhjäksi. Aloitetaan pienellä annoksella, ja lisää saa ottaa vaikka kymmenen kertaa.

Lapsi, joka jättää banaania toistuvasti, ei saa kokonaista vaan puolikkaan. Se syödään sitten loppuun - jos maha onkin täysi ennen viimeistä haukkausta, niin lapsi ei lähde keittiöstä ennen kuin on sen viimeisen haukkauksen syönyt. Banaani on kuitenkin kasvanut kaukana, matkustanut pitkältä, kuljetettu kauppaan, ostettu ja maksettu kaupasta ja kannettu kotiin - eikä suinkaan roskikseen heitettäväksi!

Kaurapuuron jämät saa lisättyä leipätaikinaan. Puolikkaan muussatun banaanin voi länttäistä kuivakakkutaikinaan.

Kyllä meilläkin kertyy ruokajätettä, ei tämä ollut mikään itsensä nostaminen. :) Koitamme vain parhaamme mukaan välttää sitä.

Minusta tuo on ongelmallista, jos opetat lapsillesi, että syötävä on, vaikka maha on jo täysi. Viestität, että täysi olo ei olekaan se, joka säätelee syömistä, ja teet syömisestä pakonomaista tankkaamista. Ei hyvä. Mieluummin opettaisin, että jos syöminen on jäänyt kesken, heti kohta ei saa tilalle jotain muuta naposteltavaa.

Mutta syöminen PITÄÄKIN päättää siihen, että ei ole enää nälkä.

Järkyttävää tosiaan, että joku voi vielä nykyaikana pakottaa lapsensa syömään. 

No en kyllä tulkinnut ylemmän tarkoittavan avian tuota. Hän puhui siitä, että jos on viimeinen haukku jäljelle jostain niin sitä ei jätetä vaan syödään loppuun. Banaani- tai leipahaukusta nyt ei mitään ähkyä ja epärealistista syömiskäsitystä tule. Ei tuo "pakottaminen" ole vaarallista silloin kun tosiaan osaa pitää ne annokset hillittyinä. Ap:n tapauksessa, jossa lautanen ilmeisesti mätetään kukkuroilleen (jos kerran jatkuvasti jää puolet syömättä) pakottaminen olisi ongelmallista.

Vierailija kirjoitti:

Ei tule hävikkiä, kun on koira. Ylipäätänsä meidän biojäte on todella vähäistä, lähinnä siellä on vain kahvinpuruja, hedelmien kuoria tai siemenkotia. Perunankuoret, kananmunien kuoret ja ruuanjämät menee koirankippoon.

Olisipa munkin koira noin monipuolisesti ihmisten ruokaa kelpuuttava kaveri. Hänen kuninkaalliselle korkeudelleen ei ihmisten ruuista kelpaa kuin keitetyt vihreät pavut, perunamuusi ja kermaviili/piimä sekä liha.

Minä olen pph eikä meiltä jää juurikaan ruokaa yli. Laitan lapsille pieniä annoksia ja sitten saa lisää jos haluaa ja taas pienen annoksen. Leipääkään ei tarvitse antaa isoa palaa. Ruispalan leikkaan 4 ja joskus jopa 6 osaan jos tiedän ettei se lapsi sitä iso palaa todennäköisesti syö.

Maitoa mukiin 2-3 senttiä, vahinkokin on paljon pienempi kun niitä mukeja kaatuilee.

Banaani puoliksi tai jopa neljään osaan jne.

Ja lapset kyllä saavat syödä maansa täyteen, mutta sitä ruokaa ei tarvitse kerralla antaa/laittaa paljoa.

Antaa lisää vähän kerrallaan, näin ei jää häikkää oikeastaan koskaan.

Ei tule juurikaan hävikkiä. 1v saa maitoa mukiin vähän kerrallaan, ruokaa vähän kerrallaan, hedelmät pienempinä kappaleina. Lisätä voi pitkin ruokailua ja lopettaa tarjoilun kun näyttää että menee räpimiseksi = vatsa on jo täynnä. Ei noita taaperon rävellyksiä halua kukaan syödä kun ovat pyörineet ruokalapun ja pöydän ja lautasen ja suun väliä.. Kädetkin tonkineet ties mitä ennen ruokailua.

6 v osaa kertoa onko iso vai pieni nälkä. Annos sen mukaan. Katsotaan että ruokaakin muistetaan laittaa suuhun eikä vatsaa täytetä esim. maidolla. Tämän ikäisen pitää jo osata maistaa kaikkea, mutta mitään ei-suosikkeja ei tukita lautasen täydeltä vaan pikkiriikkisesti, 1 suupala. Jos ruokaa jää syömättä lautaselle niin että sitä on järkeä laittaa jääkaappiin niin laitetaan ja syö sen vaikkapa ilta- tai aamupalaksi. Jos jää tyyliin kaksi lusikallista niin perheen isä yleensä myllää ne omaan napaansa... Jos jää juomaa lasiin niin nostetaan jääkaappiin ja juo seuraavalla ruokailulla.

Muutenkaan ei anneta ruoan pilaantua saati osteta jotain mitä kukaan ei halua syödä.

Näin meillä.

Meillä ei mene ruokaa juuri koskaan roskiin. Lapset syövät tosi hyvin, heille maistuu lähes kaikki ja yleensä ottavat lisää ruokaa. Kipeitä ovat, jos lautaselle jää ruokaa. Kyseessä 3- ja 5-vuotiaat. On opetettu, ettei kaikkea tarvitse syödä, jos ei jaksa tai jos ei maistu. Välillä pitää, jopa sanoa että nyt riittää, kun tuntuu että lapsilla on täysin pohjaton maha. Ennen kuin minulla oli omia lapsia, luulin että lapset ovat aina nirsoja ja niitä pitää houkutella ja jopa pakottaa syömään ja lahjoa jälkiruoilla. 

Samoilla linjoilla monen kanssa et teillä on liian suuret annoskoot.

Meillä 4 lasta enkä muista milloin olisi mennyt ruokaa roskiin. Jos on ei-mieluisaa ruokaa niin sitä syödään kuitenkin pieni annos ja lisäksi leipää jos haluaa. Tiedän jo kuka tykkää mistäkin ja annokset sen mukaan. En pakota syömään jos ei kerta kaikkiaan saata syödä mutta yleensä ei sellaisia ruokia meillä ole. Joskus autan kolmivuotiasta syömään kun ei tahdo malttaa keskittyä. Meillä on aika tarkat ruokailuajat.

tähteet jääkaappiin ja syödään ne seuraavan päivän lounaalla kahden nuorimman kanssa. Teen siis vain yhden ruuan päivässä.

Meillä on yksi nirsompi lapsi mutta kyllä hänkin kaikkea syö. Toinen taas rakastaa ruokaa ja syö lähes mitä vaan. Itse olen sitä mieltä että ruokaa pitää kunnioittaa ja opetetaan lapsillekin että se ei kasva puussa.

Eka annos tarpeeksi pieni, lapsi voi halutessaan pyytää lisää. Leivän voi puolittaa ennen tarjoamista lapselle, koskematon puolikas rasiaan ja jääkaappiin seuraavaa ruokailua varten, jos ei mene kerralla. Meillä myös nirsoilusta ruoka menee jääkaappiin ja tarjotaan seuraavalla aterialla. Ja jos ruokaa jää lounaalta tähteeksi, se, jolle kyseinen ruoka parhaiten maistuu, syö sen päivälliseksi, kun toiset syövät uutta ruokaa. Syötäväksi kelpaavaa ei heitetä pois.

No, minä suunnittelen viikon ruoat niin etten osta tuoreita aineksia enemmän kuin mitä tulee käyttöön. Jos jokin ruoka peruuntuu, siirrän sen seuraavalle päivälle. Jos tulee yllättävä reissu, pakastan tai teen päivää ennen vähän ruhtinaallisemman aterian ja joskus olen jopa ottanut (ilman jääkaappia säilyvät) ainekset mukaani. Pakastan jonkin verran jos jokin on edullista, mutta silloinkin minulla on selvä suunnitelma mihin sen käytän. Jopa sähkökatkon iskiessä tiedän mitkä ruoat pitää "pelastaa" ensin. Ja pidän silmällä pitkään säilyvien tuotteiden parasta ennen -päiväyksiä. Meillä ei myöskään nyrpitä ruokaa, joten kai tuo on vaikuttanut taaperonkin ruokailutottumuksiin: syö samaa ruokaa kuin mekin ja lautasen tyhjäksi. En tietysti yritä tuputtaa liikaa, vaan annan vaikka banaanista pieniä paloja ja jos jää yli niin onhan täällä kaksi muutakin suuta.

*

Enemmän ihmettelen miten yhtään kellään voi tulla niin tuhoton määrä hävikkiä. Omat vanhempani olivat sellaisia että keittiön kaapit pursusivat homeista ruokaa, eikä mitään hajua (tai ehkä juuri ja juuri sen hajun verran tietoa) mitä siellä oli, mutta lisää piti ostaa. Ja sitten ei muka riitä rahat elämiseen. Köyhänä opiskelijana opin arvostamaan ruokaa ihan eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Samoilla linjoilla monen kanssa et teillä on liian suuret annoskoot.

Meillä 4 lasta enkä muista milloin olisi mennyt ruokaa roskiin. Jos on ei-mieluisaa ruokaa niin sitä syödään kuitenkin pieni annos ja lisäksi leipää jos haluaa. Tiedän jo kuka tykkää mistäkin ja annokset sen mukaan. En pakota syömään jos ei kerta kaikkiaan saata syödä mutta yleensä ei sellaisia ruokia meillä ole. Joskus autan kolmivuotiasta syömään kun ei tahdo malttaa keskittyä. Meillä on aika tarkat ruokailuajat.

tähteet jääkaappiin ja syödään ne seuraavan päivän lounaalla kahden nuorimman kanssa. Teen siis vain yhden ruuan päivässä.

Meillä on yksi nirsompi lapsi mutta kyllä hänkin kaikkea syö. Toinen taas rakastaa ruokaa ja syö lähes mitä vaan. Itse olen sitä mieltä että ruokaa pitää kunnioittaa ja opetetaan lapsillekin että se ei kasva puussa.

Ehkä olisi parempi opettaa että se nimenomaan kasvaa puussa - ei aina, mutta useammin kuin markettien hyllyillä. 😂 Ja muunmuassa siksi sitä pitää kunnioittaa.

Vierailija kirjoitti:

Ykkönen, lapsen valikoivuus harvoin on nirsoilua ja pakkosyöttämisellä kerjää kyllä syömishäiriöitä.

Ap, olet oikeassa. Hävikkiä syntyy, eikä kenenkään kannata ryhtyä lasten ruokien jätemyllyksi.

En muista että meillä olisi tullut ruokahävikkiä paljoakaan ja minä laitoin juurikin jääkaappiin odottamaan. Lapsistani kasvoi ruokaan erittäin terveesti suhtautuvia teinejä ja vanhin on aikuinenkin jo. Laittavat ruokaa, syövät ja maistavat kaikkea, varsinaisia inhokkeja ei ole, paitsi tietenkin laaduttomasti valmistettu ruoka. En voi sanoa kaikessa kasvatuksessa onnistuneeni, mutta ruuan suhteen kyllä. 

33 jatkaa  - meillä käytiin ja käyydään kaupassa joka päivä, ruuanlaittoon käytetään vain tuoreita raaka-aineita, ei kalliita, mutat ei jääkaapissa viikon hautuneita nahistuneita.

Meillä minä syön lapsen ruuan jämät hyvällä halulla. Ja jos joku nyt ajattelee että olen joku hirveä läski niin painoindeksini on 18. Muuten syönkin vain hedelmiä tms. mutta lapsen ruuanjämät on ainoa lihottavampi ruoka minkä suon itselleni. Eli kun en muuten esim. leipää saa syödä niin se tuntuu herkulta vaikka sitten taaperon mälväämänä. Joo olen varmaan sairas joidenkin mielestä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samoilla linjoilla monen kanssa et teillä on liian suuret annoskoot.

Meillä 4 lasta enkä muista milloin olisi mennyt ruokaa roskiin. Jos on ei-mieluisaa ruokaa niin sitä syödään kuitenkin pieni annos ja lisäksi leipää jos haluaa. Tiedän jo kuka tykkää mistäkin ja annokset sen mukaan. En pakota syömään jos ei kerta kaikkiaan saata syödä mutta yleensä ei sellaisia ruokia meillä ole. Joskus autan kolmivuotiasta syömään kun ei tahdo malttaa keskittyä. Meillä on aika tarkat ruokailuajat.

tähteet jääkaappiin ja syödään ne seuraavan päivän lounaalla kahden nuorimman kanssa. Teen siis vain yhden ruuan päivässä.

Meillä on yksi nirsompi lapsi mutta kyllä hänkin kaikkea syö. Toinen taas rakastaa ruokaa ja syö lähes mitä vaan. Itse olen sitä mieltä että ruokaa pitää kunnioittaa ja opetetaan lapsillekin että se ei kasva puussa.

Ehkä olisi parempi opettaa että se nimenomaan kasvaa puussa - ei aina, mutta useammin kuin markettien hyllyillä. 😂 Ja muunmuassa siksi sitä pitää kunnioittaa.

No rahakaan ei kasva puussa vaan sen saamisen eteen pitää yleensä nähdä vaivaa. Samoin kuin ruuan eteen eli sitä ei poimita puusta ja nakata roskiin jos ei jaksakaan syödä. :)

Kyllähän yhden ja kahden hengen taloudet ostaisivat mielellään niitä pienempiä pakkauksia, jos niitä vaan olisi tarjolla ja jos ne eivät olisi suhteessa isompiin pakkauksiin niin paljon kalliimpia. Harvoin tulee hävikkiä, mutta toisinaan on pakko heittää jotain pois, kun ei enää ole syömäkelpoista.

Me vanhempi polvi ainakin olemme oppineet käyttämään tähteet hyväksemme. Pyttipannu tai paistetut perunat tai makaronilaatikko jauhelihakastikkeen jämistä ovat ihan normaalia syötävää. Jotain puuroja ja vellejä lukuun ottamatta ruokaa tulee aina vähintään kahdeksi kerraksi, usein kolmeksikin. Yhtä annosta ei kannata edes ruveta tekemään, sillä sehän kuivuu kattilaan jo ennen syöntiä. Sitä paitsi esim. monet keitot vain paranevat lämmittämisestä.

Jos lapsiperheessä syntyy runsaasti hävikkiä, niin kyllä äidin kannattaa mennä peilin eteen ja katsoa, kuka sieltä tuijottaa. Sieltä nimittäin löytyy se syyllinen, se joka mättää lasten lautasille kukkura-annokset tai iskee pikkuiselle ison kokonaisen hedelmän tai voileivän kouraan. Omenat ja appelsiinit lohkotaan kuorimisen jälkeen ja yhdestä hedelmästä riittää useammallekin tenavalle. Pienille saattaa kokonainen mandariinikin olla liian iso, joten senkin voi jakaa ainakin kahdelle. Ja leivästä voi - yllätys, yllätys - leikata myös pienempiä viipaleita.

Joskus nuorena likkana hoitelin pientä serkkutyttöäni kesällä. Äitinsä valitti aina, että tyttö on niin huono syömään. Seurailin sivusta, miten äiti mätti isolle lautaselle aikuisen annoksen 3-4-vuotiaalle. Lapsen ilmeestä jo näki, että se suuri annos uuvutti hänet eikä ruoka maistunut. Päätin sitten kokeilla omia kikkojani eli otin pienen lapsen kokoisen lautasen ja annostelin maltillisen annoksen. Lapsi söi hyvällä halulla! Iso annos voin kauhistuttaa lasta niin paljon, että hän ei yksinkertaisesti kykene syömään. Halpa keino on ottaa käyttöön pienemmät lautaset ja annokset. Kannattaa ainakin kokeilla. Ei maksa mitään! 

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän yhden ja kahden hengen taloudet ostaisivat mielellään niitä pienempiä pakkauksia, jos niitä vaan olisi tarjolla ja jos ne eivät olisi suhteessa isompiin pakkauksiin niin paljon kalliimpia. Harvoin tulee hävikkiä, mutta toisinaan on pakko heittää jotain pois, kun ei enää ole syömäkelpoista.

Kysymys! Miksei voisi ostaa niitä pienempiä pakkauksia (silloin kun niitä on tarjolla), vaikka siinä vieressä myytäisiin niitä isoja säästö/perhepakkauksia, jotka tulisivat suhteutettuna edullisemmaksi, mutta jota ei kuitenkaan pysty syömään kokonaan? Mitä voittoa siitä saa että maksaa vähän enemmän jotta saa vähän enemmän, mutta kuitenkin heittää sen osan roskiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaan mieluummin pieni annos ja sitten lisää, kuin iso annos jota ei jakseta syödä.

Meillä lautanen syödään tyhjäksi. Aloitetaan pienellä annoksella, ja lisää saa ottaa vaikka kymmenen kertaa.

Lapsi, joka jättää banaania toistuvasti, ei saa kokonaista vaan puolikkaan. Se syödään sitten loppuun - jos maha onkin täysi ennen viimeistä haukkausta, niin lapsi ei lähde keittiöstä ennen kuin on sen viimeisen haukkauksen syönyt. Banaani on kuitenkin kasvanut kaukana, matkustanut pitkältä, kuljetettu kauppaan, ostettu ja maksettu kaupasta ja kannettu kotiin - eikä suinkaan roskikseen heitettäväksi!

Kaurapuuron jämät saa lisättyä leipätaikinaan. Puolikkaan muussatun banaanin voi länttäistä kuivakakkutaikinaan.

Kyllä meilläkin kertyy ruokajätettä, ei tämä ollut mikään itsensä nostaminen. :) Koitamme vain parhaamme mukaan välttää sitä.

Minusta tuo on ongelmallista, jos opetat lapsillesi, että syötävä on, vaikka maha on jo täysi. Viestität, että täysi olo ei olekaan se, joka säätelee syömistä, ja teet syömisestä pakonomaista tankkaamista. Ei hyvä. Mieluummin opettaisin, että jos syöminen on jäänyt kesken, heti kohta ei saa tilalle jotain muuta naposteltavaa.

Mutta syöminen PITÄÄKIN päättää siihen, että ei ole enää nälkä.

Luettiinkohan me samaa tekstiä vai ymmärsinkö minä väärin. Eihän tuo edellinen ole pakottanut syömään aina kaikkea loppuun. Banaani, nosta YKSI suupala jäljellä. Ei se maha niin täysi ole, että se viimeinen pala ei mahdu. Ja hän sanoi, että pieniä lautasellisia otetaan ensin ja se on syötävä loppuun. Uskoisin, että jokainen tietää paljon oma lapsi jaksaa syödä.

Minä laitan pieniä annoksia, jotka pitää ennen jälkkäriä syödä. Joskus se on puolikas peruna , jos kokonaiset ovat hillittömiä jne. Joskus olen laittanut lapselle selvästi liikaa, joten pakko ei ollut syödä. Mutta kyllä 5v jaksaa puolikkaan perunan syödä. Jos ei jaksa, niin jo on ihme.

Eipä juuri tule hävikkiä kun annostelee ruuat jokaiselle lapsensa mieltymykset ja ruokahalun tuntien, koskaan en anna kerralla kokonaista leipää tai banaania kerralla lapselle. Lisää saa aina mutta sekin edelleen vielä pienempinä annoksina.

Yli jäävä ruoka aina jääkaappiin ja kyllä sen joku syö, suunnittelen aina sen mukaan ruuat että koko perhe saa tähteistäkin mahdollisimman mieluisasti syötyä (esim jo jauhelihakeittoa näyttää jäävän seuraavan päivän lounaalle vain kahdelle, mä teen mieluusti itselleni munakkaan koska en siitä sopasta niin välitäkääb kun taas lapset syö sen mielellään. Tai jos taas sitä vähän tulista kanaruokaa jäi vain kahdelle, syödään se miehen kanssa huomisiltana ja yllätän lapset pinaattiletuilla sen sijaan, joista me taas miehen kanssa ei ruokana niin välitetä..)

Ja koskaan en mitään tuotetta osta jääkaappiin ilman että on ajatusta mitä siitä laitan. Pakastimeen ja kuiva-ainakaappiin voi kyllä ostaa jotain pahanpäivänvaraa. Yleensäkin pidän jääkaapin aika selkeänä (ja tyhjänä, siellä on siis aina vain harkitut ainekset noin 2-3päivän aterioihin - ei mitään extra nakkipaketteja tai tuorejuustoja), mun vanhemmat on juuri sellaisia että ne hamstraa kaappiinsa ties mitä "jos nyt johonkin tarvii" ja sit ne homehtuu sinne kun ei muistaneet tarvitakaan..