Sosiaalisesti kömpelöjen ketju

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole oikestaan ujo, mutta joskus ei huvittaisi jutella ihmisten kanssa, kun se on niin vaikeaa :D Tuo katsekontaktijuttu on minullekin vaikeaa, mutta itse jään helposti tuijottamaan. Puuttuu myös sosiaalista pelisilmää olla tarpeeksi samanlainen muiden kanssa, nuorempana vielä enemmän, jolloin saatoin rikkoa ihan liikaa. Esimerkiksi toin kylmällä ilmalla kouluun pörrötohvelit, että jalat pysyivät lämpiminä... mikä oli lukioikäiselle ihan liian outoa.

Minulla on myös vaikeuksia puhua selkeästi eli usein minut ymmärretään väärin, mikä on aika rasittavaa ja usein nämä väärinymmärrykset selviävät niin myöhään, että mitään ei enää ole tehtävissä ja osasta taatusti en ole koskaan tullut tietoiseksikaan.

En myöskään ymmärrä mitään hienovaraisia vihjeitä tai piikkejä, joka on toisaalta hyvä, sillä en ota helposti itseeni. Toisaalta se on kuitenkin huono, koska on vaikea arvioida ihmisten oikeita tunteita minua kohtaan, sillä harvahan nyt on avoimesti töykeä ellei ole tosi huono päivä.

Olin nuorena sosiaalisesti kömpelö, nyt vanhemmiten vapautuneempi. En myöskään ymmärtänyt piikkejä ja käytin kovasti energiaa tulkitakseni toisten puhetta, oliko piikkejä vai eikö ollut ja vedin herneen nenään silloinkin, kun ei ollut aihetta.  Nyt ei toisten piikeillä ole minulle mitään väliä. Ilkeily on toisen ihmisen asia, minulla ei ole sen kanssa mitään tekemistä, vaikka olisin sen kohteena. Itselläni ei ole tarvetta piikitellä, sanon suoraan, jos on sanomista. Ja vieläkin vähän sosiaalisesti kömpelönä en jaksa jonninjoutavaa hölötystä. Asiasta puhun mielelläni.