Asun maalla enkä viihdy täällä. Mitä teen?

Ilmiselvä provohan tämä on, mutta väliäkö sillä, kun keskustelua syntyy. Aloittaja oikein lypsää kommentteja, ja provon lajityyppi on "Kun mikään ei kelpaa".

Vierailija kirjoitti:

Ilmiselvä provohan tämä on, mutta väliäkö sillä, kun keskustelua syntyy. Aloittaja oikein lypsää kommentteja, ja provon lajityyppi on "Kun mikään ei kelpaa".

En olisi niin varma. On minullakin tuttava, joka on yrittänyt myydä omakotitaloaan jo monta vuotta. Ei mene kaupaksi, ja siksi tuttavani kokee olevansa jumissa paikassa jossa ei haluaisi asua. Eikä edes asu missään totaalisen hevonperseessä, mutta hyvin pienellä paikkakunnalla kuitenkin.

Eli, mies haluaa muuttaa, mutta ei halua laittaa taloa myyntiin eikä vuokralle. Voivottelee vaan, että mitään ei ole tehtävissä. Mitä tässä nyt tekee? Ihan oikeasti en tiedä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki johtuu sun väärästä asenteesta. Piha ja kyläkoulu ym. ovat hyviä juttuja.

Kerronko lisää hyviä puolia kun et itse niitä hoksaa?

No enpä kyllä välttämättä näe kyläkoulua ja korpea minään erinomaisena asiana lasten näkökulmasta katsottuna, sori vaan.

Täällä nuori antamassa omaa näkökulmaa. Itse olin kolme ensimmäistä vuotta ala-asteella, ja se oli paras mahdollinen valinta. Koulu suht lähellä, kaikki tunsivat toisensa ja välkillä pääsi metsiin leikkimään. Kutoset auttoivat aina ykkösiä, ja koulukiusaamista ollut. Mulle kyläkoulu oli loistava juttu, kuten muillekkin tuntemilleni pikkukoulujen oppilaille. Älä yleistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmiselvä provohan tämä on, mutta väliäkö sillä, kun keskustelua syntyy. Aloittaja oikein lypsää kommentteja, ja provon lajityyppi on "Kun mikään ei kelpaa".

En olisi niin varma. On minullakin tuttava, joka on yrittänyt myydä omakotitaloaan jo monta vuotta. Ei mene kaupaksi, ja siksi tuttavani kokee olevansa jumissa paikassa jossa ei haluaisi asua. Eikä edes asu missään totaalisen hevonperseessä, mutta hyvin pienellä paikkakunnalla kuitenkin.

Eihän ne mene kaupaksi. Perikuntien taloja jää jo lahoamaan tyhjilleen.

Vierailija kirjoitti:

Eli, mies haluaa muuttaa, mutta ei halua laittaa taloa myyntiin eikä vuokralle. Voivottelee vaan, että mitään ei ole tehtävissä. Mitä tässä nyt tekee? Ihan oikeasti en tiedä.

Ap

Se on ilmeisesti sun miehen talo? Sano, että sä lähdet ja jääköön sinne voivottelemaan. Sun mies on tossu.

Vierailija kirjoitti:

Ollaan asuttu maalla noin kahdeksan vuotta ja koko tämän ajan olen haikaillut elämästä kaupungissa. Kaipaan niin kamalasti kaupunkiin! Täältä on parikymmentä kilometriä kaupoille ja jos haluaa esim. vaateliikkeisiin tai kahviloihin, niin matkaa on noin 80km. Ahdistaa täällä korvessa olo. Täällä ei ole lapsille mitään muuta hyvää kuin kyläkoulu ja iso piha. Talo ei mene kaupaksi eikä päästä täältä ikinä pois. Ihan oikeasti tuntuu siltä, että elämä menee ihan hukkaan. Ei tälle tilanteelle voi tehdä mitään. Olo on kuin nurkkaan ahdistetulla.

Myykää talonne meille osamaksulla ja muuttakaa kaupunkiin. Itse haluaisin täältä pois. Voidaan vaikka pistää kämpät vaihtoon! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, ja jos käsitys kulttuuritarjonnasta on jokin, mikä löytyy kotikunnan nettisivuilta (!), en tiedä, mitä sanoa.

Kulttuurin suurkäyttäjän kannattaa asua Helsingissä tai ainakin ostaa sieltä kakkosasunto.

Me ollaan asuttu muutaman vuoden maalla ja viihdytään oikein hyvin ja vuokratuloilla voidaan kevyesti matkustaa tarvittaessa Helsinkiin tai mihin tahansa muuhun kaupunkiin ja voidaan asua hotellissa, jossa palvelu pelaa, kun kaupunkikoti vuokrattiin.

Kulttuurin käyttäminen ei todella vaadi suurkaupungissa asumista, koska harvoin tapahtuvat keskittyvät yhteen kaupunkiin.

Me puhutaan nyt selvästi vähän erilaisesta kulttuurista ja kulttuurin kuluttamisesta.

Minulle hyvä kulttuuritarjonta tarkoittaa esimerkiksi sitä, että voin minä tahansa iltana mennä kuuntelemaan hyvää dj:tä, juoda hyvän cocktailin, käydä jossakin uudessa näyttelyssä, asioida oikeasti hyvässä kirjakaupassa ja niin edelleen. Viikonloppuisin on elävää musiikkia, kesällä puistoissa on sirkustaiteilijoita katuesiintyjinä ja talvella elokuvakerhot näyttävät ranskalaista uutta aaltoa. Tuttavapiiriin kuuluu taiteilijoita, tuottajia, näyttelijöitä, muusikoita ja muuta luovan alan väkeä. Kulttuuri on osa arkista elämänmenoa eikä jotakin, mihin mennään asioikseen neljä kertaa vuodessa. Siitä syntyy se kaupungikulttuurin hyvä pöhinä.

Tätä varten ei onneksi tarvitse asua Helsingissä, sillä Turussa ja Tampereellakin on hyvin vireää kulttuurielämää. Kummastakin pääsee myös Helsinkiin parissa tunnissa ja muutamalla eurolla, jotka edullisemmat elinkustannukset tienaavat takaisin aika monta kertaa.

Mulle ei todellakaan riitä kokemukseksi tai innostuksen aiheeksi joku paikallinen dj, cocktail, tai kututaiteilijat:D Taidat olla vielä kovin nuori kun innostut tuosta pöhinästä. Sitä paitsi normaaleissa päivä töissä käyvällä ei tosiaan ole energiaa mennä arkena  istumaan iltaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli, mies haluaa muuttaa, mutta ei halua laittaa taloa myyntiin eikä vuokralle. Voivottelee vaan, että mitään ei ole tehtävissä. Mitä tässä nyt tekee? Ihan oikeasti en tiedä.

Ap

Se on ilmeisesti sun miehen talo? Sano, että sä lähdet ja jääköön sinne voivottelemaan. Sun mies on tossu.

On miehen talo. Omasta mielestäni mies on jopa hieman masentunut tästä tilanteesta, mutta ei ole kuitenkaan valmis tekemään asialle mitään, ei edes yrittämään.

Ap

No mun mielestä tuossa tilanteessa ap voisi olla hyvä ratkaisu, että otat ap aloitteen ja hommaat mahdolliset vuokralaiset, miehen mieli voi muuttua kun huomaa, että asiat voivat ratketakin.

Mä ymmärrän kaupungin kaipuun. Mä olen lapsuuteni maaseudulla asunut ja se oli kyllä sosiaaliselle ihmiselle yhtä helvettiä. Mun lähin luokkakaveri asui kolmen kilsan päässä, lähin tyttökaveri asui 7 kilsan päässä. Kilometrin säteellä asui toinen lapsiperhe, mutta heidän nuorimmainen oli 6 vuotta vanhempi. Ei ollut paljoa kavereita. Kyllähän me sitten pyörällä mentiin js talvella hiihdettiin, mutta on se nyt eri asia hiihtää 7 kilsaa metsiä pitkin kaverille kun soittaa naapurin ovikelloa. Toki hyvänä puolena oli, että mä saan juttuseuraa kenestä vain, jo lapsena oppi ettei kannata nirsoilla.

Kyläkoulussa opettajapariskunta muuten kiusasi oppilaita jo toisessa sukupolvessa, ensin isiä ja sitten poikia. Ei ollut riittävän iso talo. Mä olin turvassa kun olin isosta talosta ja isä valtuustoissa ja pankin luottamuselimissä.

No nykyään ei juuri ole tuollaisia kouluja; keskittämisestä on se hyöty että on vähän joku muukin aikuinen katsomassa perään, noin kahden opettajan kyläkoulut oli kyllä mahdottomia.

Ja niin, lapsuuteni oli siis 130 km Helsingistä, ei siis ihan peräkorvessa, vaan vain maaseudulla.

Maalla asun mieheni kanssa ja viihdymme.

Miehelle ois helpompi asua kaupungissakin, mutta minä nautin enemmän maaseudun rauhasta. Lähimpään kauppaan on 10 km ja kaupunkiin 20 km. Juuri sopivasti. Minulla työt kaupungissa ja miehellä kotona ja pitkin Suomea työmatkat.

Pääsehän kaupungissa käymään ja kotiin on mukava tulla.

Ap ajattele, nyt kun kesä on tulossa, miten hienoa seurata elämää luonnossa.

Jos sellaista arvostat 😃

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli, mies haluaa muuttaa, mutta ei halua laittaa taloa myyntiin eikä vuokralle. Voivottelee vaan, että mitään ei ole tehtävissä. Mitä tässä nyt tekee? Ihan oikeasti en tiedä.

Ap

Se on ilmeisesti sun miehen talo? Sano, että sä lähdet ja jääköön sinne voivottelemaan. Sun mies on tossu.

On miehen talo. Omasta mielestäni mies on jopa hieman masentunut tästä tilanteesta, mutta ei ole kuitenkaan valmis tekemään asialle mitään, ei edes yrittämään.

Ap

Auta miestäsi. Pyydä välittäjä käymään ja tekemään arvio hinnasta ja myyntiajasta. Pyydä myös arvio mahdollisesta vuokrasta.

Siitä jo pääsee eteenpäin. Pistä vähän vauhtia mieheesi, ehkä se on vaan lamaantunut ja tarvitsee sysäyksen eteenpäin.

Suunnitelmia ja vaihtoehtoja on helpompi pohtia kun taloudelliset faktat on hallussa.

Mitäs, jos markkinoisitte taloanne talviasuttavana luxusmökkinä? Tulisi sellainen eksoottisuuden vivahde..

Joku venäläinen voisi ostaa vaikka kovaankin hintaan..

En osaa sua neuvoa ap. On vaikea saada maalta taloa myytyä. Itse myin todella korvessa olevaa pientä taloani ainakin 2v. Asuin siellä aikanaan 7v mutta en yhtään viihtynyt. Palveluihin oli matkaa 20km yhteensuuntaan. Lisäksi siellä oli kaikenlaista varastelua ja muutakin häirintää koska poliisi oli niin kaukana eikä mitään katuvaloja ollut. Tappiota tuli remppoineen kaikkinensa n 30 000€ mutta kannatti kuitenkin kun pääsin pois. Tsemppiä. Koittakaa myydä se talonne.

Ystäväni myi myös asuntoaan maalla 2 vuotta. Sen osti pariskunta Helsingistä jotka halusivat muuttaa maalle. Meni vuosi ja sama talo oli uudestaan myynnissä.

Aloita siitä että ilmoitat miehellesi soitetaan välittäjälle. Kun välittäjä tulee, hän kertoo miten asuntoja on mennyt kaupaksi ja siitä voi aloittaa.

Mitään ei tapahdu jos ensimmäistä askelta oteta.

Sijainnin jälkeen seuraava tärkeä ominaisuus on ulkonäkö.

Alkakaa laittamaan kotia kuntoon, pihaa. Siihen voitte vaikuttaa.

Myös ylimääräistä tavaraa kannattaa alkaa myymään heti.

Olisiko jyvä jollekin sisätiloissa kasvattaa jotain kasvia 

Provohan tämä on, mutta kaipa iso osa maalla asuvista on vähän jumissa oloissaan. Lapsille ei mikään hyvä juttu. Itse tunnen olevani jumissa Helsingissä, kun kaipaan täältä pussinperältä maailmalle.

Säästät vuokraa varten takuut. Etsit työpaikan. Sanot, että on pakko lähteä töiden perässä. Hommaat vuokra-asunnon ja pakkaat laukut. Kerrot miehelle, että voi tulla perässä.