Asun maalla enkä viihdy täällä. Mitä teen?

Kaikki johtuu sun väärästä asenteesta. Piha ja kyläkoulu ym. ovat hyviä juttuja.

Kerronko lisää hyviä puolia kun et itse niitä hoksaa?

Vierailija kirjoitti:

Hassua, että maalla lapsuuden asuneena viihdyn mainiosti pikkukaupungin keskustassa. Välillä ikävöin luontoa, en muuta. Tykkään nähdä päivittäin vieraita ihmisiä, laittaa kivat vaatteet päälle, nautin myös elämästä ympärilläni (esim. kun naapuripubissa on konsertti, se piristää minua, ei häiritse). Siitä on kai joku tutkimuskin, että ekstrovertit maalaiset muuttaa useimmiten kaupunkiin.

Tätä juuri kaipaan. Elämää ympärillä. Kun joskus ollaan hotellissa niin ensimmäisenä avaan ikkunan ja kuuntelen ääniä ympärillä. Kuulostaa varmaan hölmöltä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet aikanasi itse tehnyt tuon päätöksen. Aikuisen ihmisen pitäisi osata kantaa vastuu päätöksistään.

Tästäpä olikin ap:lle paljon apua, kiitos panoksestasi.

Mitä vikaa? Otapa aivot käteen ja mieti vähän enemmän tosissasi, että mitä se vastuun ottaminen tarkoittaa. Sillä se ap:n ongelma ratkeaa. Paitsi jos ei halua ratkaista mitään.

Minuakin kiinnostaa, että mitä se vastuunkantaminen tarkoittaa kakkosen mielestä? Ettei saa valittaa ja muuttaa asuinpaikkaa? Pitää hampaat irvessä vaan kärsiä? Tyhmäkö sä olet vai pelkästään ilkeä?

No ei tietenkään pidä hampaat irvessä kärsiä. Vaan ratkaista ongelma eikä vain toivoa tehtyä tekemättömäksi.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki johtuu sun väärästä asenteesta. Piha ja kyläkoulu ym. ovat hyviä juttuja.

Kerronko lisää hyviä puolia kun et itse niitä hoksaa?

No enpä kyllä välttämättä näe kyläkoulua ja korpea minään erinomaisena asiana lasten näkökulmasta katsottuna, sori vaan.

mustasukkainen <3

Vierailija kirjoitti:

Mies ei uskalla laittaa taloa vuokralle. Pelkää, että mahdolliset vuokralaiset rikkoo paikkoja yms.

Ap

Eli ap ja miehensä ovat pelkureita, jotka eivät uskalla tehdä oman onnensa eteen muuta kuin inistä netissä.

Vierailija kirjoitti:

Mies ei uskalla laittaa taloa vuokralle. Pelkää, että mahdolliset vuokralaiset rikkoo paikkoja yms.

Ap

No vuokraa sun puoli. 

No ei vaan, hankala tilanne, eipä taida olla muuta mahdollisuutta, kuin sopeutua, tai alkaa harkita erillään asumista.

Kuulostaa suoraan sanottuna aika uskomattomalta, että joku tuhlaisi elämästään kahdeksan vuotta maaseudulla, kun ei kerran yhtään tykkää maaseudulla asumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Hassua, että maalla lapsuuden asuneena viihdyn mainiosti pikkukaupungin keskustassa. Välillä ikävöin luontoa, en muuta. Tykkään nähdä päivittäin vieraita ihmisiä, laittaa kivat vaatteet päälle, nautin myös elämästä ympärilläni (esim. kun naapuripubissa on konsertti, se piristää minua, ei häiritse). Siitä on kai joku tutkimuskin, että ekstrovertit maalaiset muuttaa useimmiten kaupunkiin.

Samanlainen taivaanrannan maalari kuin ap. Huomion kipeitä ihmisiä. Mee töihin marketin kassalle niin saat nähdä vieraita ihmisiä ja lähi pubissa voit pukeutua paljastavasti nauttien huomiosta. Itse en ole koskaan pitänyt hikisistä tungeksivista meluavista ihmisjoukoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua, että maalla lapsuuden asuneena viihdyn mainiosti pikkukaupungin keskustassa. Välillä ikävöin luontoa, en muuta. Tykkään nähdä päivittäin vieraita ihmisiä, laittaa kivat vaatteet päälle, nautin myös elämästä ympärilläni (esim. kun naapuripubissa on konsertti, se piristää minua, ei häiritse). Siitä on kai joku tutkimuskin, että ekstrovertit maalaiset muuttaa useimmiten kaupunkiin.

Tätä juuri kaipaan. Elämää ympärillä. Kun joskus ollaan hotellissa niin ensimmäisenä avaan ikkunan ja kuuntelen ääniä ympärillä. Kuulostaa varmaan hölmöltä.

Ap

Kokeilepa avata kotonakin se ikkuna. Sieltäkin kuuluu paljon ääniä. Ne on vain erilaisia, mutta ääniä nekin on.

Vierailija kirjoitti:

Mitä sä kaupungissa teet? Tuskin sulla kuitenkaan on varaa shoppailla, käydä oopperassa, baarissa ja sikahintaisissa kahviloissa sekä ravintoloissa joka viikko.

Ei toi 80 km ole mikään este jos on rahaa . kun sen ajaa tunnissa. Niillä mammoilla jotka ovat hyvässä sosioekonomisessa asemassa on yleensä auto eikä heidän elämäänsä päätä julkisen liikenteen vuorojen suunnittelija. Maaltakin pääsee lentokentälle ja kaikkialle maailmaan jos vain on pelimerkkejä. Luulen että ap ongelma on liian ohut tilipussi ja kaupungin näennäisten mahdollisuuksien haikailu.

Itsekin kallistun tähän suuntaan. Me muutimme maalle, koska meillä ei ollut varaa ostaa taloa kaupungista ja maalta saimme sen edullisesti. Heti alusta päätin, että matkat eivät ole este. Kun olin äitiyslomalla, en jäänyt kykkimään kotiin. Muksut autoon ja kaupunkiin kerhoihin. Lomilla ollaan matkusteltu ja kuljettu. Pikkuhiljaa sopeuduin ja sain maalta tuttujakin. Nykyään nautin, kun suurin elämänjano on mennyt ja täältä pääsee lenkkipolulle pihalta ja toiselta puolelta hiihtämään. On avantouintipaikkaa rannassa ja marjastuspaikat vieressä. Harrastan liikuntaa ja sitä voi harrastaa täällä niin paljon, kuin haluaa. On pitkää tietä, mitä juosta.

Nyt en muuttaisi kaupunkiin enää millään, jos tulisi se vaihtoehto. Hyvä auto ja maailma on auki. Kotiin on hyvä tulla rauhoittumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua, että maalla lapsuuden asuneena viihdyn mainiosti pikkukaupungin keskustassa. Välillä ikävöin luontoa, en muuta. Tykkään nähdä päivittäin vieraita ihmisiä, laittaa kivat vaatteet päälle, nautin myös elämästä ympärilläni (esim. kun naapuripubissa on konsertti, se piristää minua, ei häiritse). Siitä on kai joku tutkimuskin, että ekstrovertit maalaiset muuttaa useimmiten kaupunkiin.

Tätä juuri kaipaan. Elämää ympärillä. Kun joskus ollaan hotellissa niin ensimmäisenä avaan ikkunan ja kuuntelen ääniä ympärillä. Kuulostaa varmaan hölmöltä.

Ap

Taitaa olla kyse henkisistä ongelmista.

Vierailija kirjoitti:

Mies ei uskalla laittaa taloa vuokralle. Pelkää, että mahdolliset vuokralaiset rikkoo paikkoja yms.

Ap

Jos rikkoo niin ovat velvollisia korvaamaan. Haluaako mies itse asua siellä, keksiikö vain tekosyitä ettei tarvitsisi muuttaa? Olisiko teillä varaa vuokrata vaikka pieni yksiö kaupunkikämpäksi, voisit mennä sinne ja mies voisi jäädä keskenään kykkimään maalle jos ei suostu mihinkään ratkaisuihin.

En enää uskalla ottaa tätä miehen kanssa puheeksi edes. Suuttuu niin tavattomasti siitä jos mainitsenkin, että josko talon voisi laittaa myyntiin uudestaan. On kuulema sitä ja tätä mitä pitää ensin tehdä ennen kun uskaltaa harkitakaan myymistä ja niihin menee kuulema vuosia.

Vuokrata ei halua koska on tätä vuosia remontoinut ja luulee, että kaikki vuokralaiset on jotain tuholaisia. Tässä lähellä on yksi talo ollut jatkuvasti vuokrattavana ja aina on vuokralaisia löytynyt. Kunnes nyt viimein joku on ostanut sen.

Olen jopa harkinnut eron ottamista ja muuttamista lasten kanssa, mutta en kuitenkaan halua miestä jättää talon takia.

Ap

Aloittaja on tahdoton lapanen, se on selvä, mutta kummallisesti ihmiset luulevat, että maaseudulla asumiseen voisi yhtäkkiä sopeutua, kun se ei ole kahdeksaan vuoteen onnistunut. Koettakaa nyt landepaukut käsittää, ettei kaikille sovi ollenkaan sellainen elämäntapa, jossa kaupunkikulttuurin pariin pitää ajaa aina 80 km. Itse en esimerkiksi muuttaisi maaseudulle mistään hinnasta, kun olen kerran päässyt sieltä pois. Mitkään "Välimatka ei ole este" -hokemat eivät toimi, koska ne eivät ole totta. Totta kai se välitön elinympäristö määrittää erittäin pitkälle, minkälaista omasta elämästä tulee.

En kyllä ymmärrä, miksi ap haluaisi vaihtaa kaiken johonkin kerrostalohelvettiin. Maalla voi tehdä kaikenlaista: nautia luonnosta, hiljaisuudesta, marjastaa, hoitaa pihaa, kalastaa, istua tulilla, (usein) uida ja saunoa järven ääressä. Lapsilla virikkeitä paljon enemmän kuin kaupungin lapsilla. He myös oppivat liikkumisessa ketteryyttä ja arvostamaan luontoa. On omaa rauhaa ja vapautta. Saa laittaa kissan ja koiran, jotka voivat liikkua luonnossa ja olla ulkona sisällä nyhjöttämisen sijasta, ja vaikka lampaan, oman kanalan ym. ym. Jos haluaa vaihtelua, voi käydä lomalla missä ikinä haluaa. En todellakaan suosittele kaiken vaihtamista jonhonkin lähiöelämään ilman omaa tilaa ja vapautta. Älä ihmeessä muuta pois sieltä, vaan nauti elämisen laadusta ja monesti oilmaisista asioista, josta voi kaupungissa vain unelmoida. Luulen, että pohjimmainen syys muuttoon on jossain muualla kuin ympäristössäsi. Muutto tuskin rakaisee niitä,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei uskalla laittaa taloa vuokralle. Pelkää, että mahdolliset vuokralaiset rikkoo paikkoja yms.

Ap

Jos rikkoo niin ovat velvollisia korvaamaan. Haluaako mies itse asua siellä, keksiikö vain tekosyitä ettei tarvitsisi muuttaa? Olisiko teillä varaa vuokrata vaikka pieni yksiö kaupunkikämpäksi, voisit mennä sinne ja mies voisi jäädä keskenään kykkimään maalle jos ei suostu mihinkään ratkaisuihin.

Eilen itseasiassa selasin netistä yksiöitä pakopaikaksi, mutta ei sekään ole hyvä lopullinen ratkaisu.

Ei kai tuo mieskään täällä niin kovin hyvin viihdy, vastaa aina, että "luuletko että minäkään tykkään täällä asua". Sitä taitaa nyt eniten surettaa se, että on remontoinut tätä vuosia ja ei meinaa saada hädintuskin omiaan takaisin.

Ap

Karista mullat varpaiden välistä ja muuta kaupunkiin. Sillähän se on ratkaistu.

Vierailija kirjoitti:

Ollaan asuttu maalla noin kahdeksan vuotta ja koko tämän ajan olen haikaillut elämästä kaupungissa. Kaipaan niin kamalasti kaupunkiin! Täältä on parikymmentä kilometriä kaupoille ja jos haluaa esim. vaateliikkeisiin tai kahviloihin, niin matkaa on noin 80km. Ahdistaa täällä korvessa olo. Täällä ei ole lapsille mitään muuta hyvää kuin kyläkoulu ja iso piha. Talo ei mene kaupaksi eikä päästä täältä ikinä pois. Ihan oikeasti tuntuu siltä, että elämä menee ihan hukkaan. Ei tälle tilanteelle voi tehdä mitään. Olo on kuin nurkkaan ahdistetulla.

Maalla ei kaikki ole valmiiksi eteen kannettuna, 20km välimatka ei ole matka eikä mikään, kuka noita baariräkälöitä voi oikeasti kaivata.

Pikkasen oma-alotteisuutta kehiin, kaupungeissa oppii helpolle elämälle.

Itse asun maalla hiljaisessa noin 250 asukkaan kylässä, viihdyn erittäin hyvin tekemistä ja viihdettä on aivan tarpeeksi joka ainoa päivä, outoa silti tänne muutta joka vuosi nuoria pareja asumaan, lähin kauppa ja posti 18-20km, koulu vielä toimii kylässä, lähin isompi kaupunki 40km päässä, autolla pääsee kaikkialle minne ikinä mieli tekee.

Jos mun tarvitsisi miettiä vaan itseäni niin muuttaisin heti kaupunkiin. Mutta lasten pitäisi vaihtaa koulua ja miestä en halua jättää. Eikä meillä ole varaa muuttaa kaupunkiin ja maksaa kahdesta kodista. Olisi varaa jos mies suostuisi laittamaan tämän talon vaikka vuokralle, mutta ei suostu edes kokeilemaan.

Ap