Asun maalla enkä viihdy täällä. Mitä teen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan asuttu maalla noin kahdeksan vuotta ja koko tämän ajan olen haikaillut elämästä kaupungissa. Kaipaan niin kamalasti kaupunkiin! Täältä on parikymmentä kilometriä kaupoille ja jos haluaa esim. vaateliikkeisiin tai kahviloihin, niin matkaa on noin 80km. Ahdistaa täällä korvessa olo. Täällä ei ole lapsille mitään muuta hyvää kuin kyläkoulu ja iso piha. Talo ei mene kaupaksi eikä päästä täältä ikinä pois. Ihan oikeasti tuntuu siltä, että elämä menee ihan hukkaan. Ei tälle tilanteelle voi tehdä mitään. Olo on kuin nurkkaan ahdistetulla.

Maalla ei kaikki ole valmiiksi eteen kannettuna, 20km välimatka ei ole matka eikä mikään, kuka noita baariräkälöitä voi oikeasti kaivata.

Pikkasen oma-alotteisuutta kehiin, kaupungeissa oppii helpolle elämälle.

Itse asun maalla hiljaisessa noin 250 asukkaan kylässä, viihdyn erittäin hyvin tekemistä ja viihdettä on aivan tarpeeksi joka ainoa päivä, outoa silti tänne muutta joka vuosi nuoria pareja asumaan, lähin kauppa ja posti 18-20km, koulu vielä toimii kylässä, lähin isompi kaupunki 40km päässä, autolla pääsee kaikkialle minne ikinä mieli tekee.

En kaipaa baareja. On 20km pitkä matka jos lähin leikkikenttäkin on niin kaukana. Eikä ole sama asia, että omassa pihassa on keinu ja tramppa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja on tahdoton lapanen, se on selvä, mutta kummallisesti ihmiset luulevat, että maaseudulla asumiseen voisi yhtäkkiä sopeutua, kun se ei ole kahdeksaan vuoteen onnistunut. Koettakaa nyt landepaukut käsittää, ettei kaikille sovi ollenkaan sellainen elämäntapa, jossa kaupunkikulttuurin pariin pitää ajaa aina 80 km. Itse en esimerkiksi muuttaisi maaseudulle mistään hinnasta, kun olen kerran päässyt sieltä pois. Mitkään "Välimatka ei ole este" -hokemat eivät toimi, koska ne eivät ole totta. Totta kai se välitön elinympäristö määrittää erittäin pitkälle, minkälaista omasta elämästä tulee.

Landepaukku päässy kaupunkiin muutaman neliön betonibunkkeriin vuokralle asumaan kun ei maalla pärjännyt, ensimmäisen polven kaupunkilainen hakee paikkaansa kaupunkiyhteisössä mollaamalla maaseudulla asuvia, ollaan olevinaan kaupunkilaisempia kuin itse aidot kaupunkilaiset.

Olen yksinelävä nainen ja suurin haaveeni olisi muuttaa maalle. Vihaan kerrostaloelämää. Omistan yksiön Helsingissä, olen katsellut mummonmökkien hintoja ja yksiön hinnalla saisin sellaisen. Heti kun eläke paukkuu, jos terveyttä riittää, näkemiin Helsinki ja kerrostalo.

80 kilometria ajaa tunnissa, joo, ja takaisin menee toinen tunti. Se on ihan helkutin paljon aikaa. Minä ajan työn vuoksi joka viikonloppu 5 tuntia/suunta ja se on tylsää. Autossa ei voi oikein muuta tehdä kuin kuunnella jotain, silloin kun ajaa, tai sitten ei mitään. En ole niitä hulluja, jotka surffailevat puhelimessa netissä ajaessaan. Minä olen niitä, jotka noita hulluja pelastavat seuraamalla liikennettä; tänään kaksi kappaletta läheltä piti tilanteita, mitä sitten lie tehneet. 

Minä ymmärrän. Vaikka itse pidän maaseudusta ja luonnosta, silti olen tyytyväinen, että aikoinaan suunnittelemamme hanke tyssääntyi siihen, että minun työpaikkani yllättäen lopetti. 

Tykkään kovasti myös käydä syömässä. Saamme miehen kanssa molemmat ottaa viiniä ruuan kanssa, kun ei tarvitse miettiä, kuka ajaa; asumme kävelymatkan päässä useista ravintoloista, isoissa kaupungeissa voi kotiin mennä vaikka bussilla ja taksikin maksaa aika paljon enemmän 80 km matkalle kuin 5 km matkalle. Voimme extempore lähteä leivoskahville. En todellakaan lähtisi kahvikupposen takia ajamaan 80 km ja kun yleensä emme syö kahvileipiä, niin joskus tuollainen irtiotto on kivaa. Tai voi hetken mielijohteesta lähteä teatteriin, sen jälkeen käydä lasillisella, eikä tarvitse miettiä kuskia. 

Maalla olisi kyllä tekemistä, mutta loppujen lopuksi minulla se viihtyminen hyvin rajoittuisi marja- ja satoaikaan. Talvella kaipaan enemmän kulttuuria. En edes kaipaa ihmisiä, vaan näitä pieniä asioita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan asuttu maalla noin kahdeksan vuotta ja koko tämän ajan olen haikaillut elämästä kaupungissa. Kaipaan niin kamalasti kaupunkiin! Täältä on parikymmentä kilometriä kaupoille ja jos haluaa esim. vaateliikkeisiin tai kahviloihin, niin matkaa on noin 80km. Ahdistaa täällä korvessa olo. Täällä ei ole lapsille mitään muuta hyvää kuin kyläkoulu ja iso piha. Talo ei mene kaupaksi eikä päästä täältä ikinä pois. Ihan oikeasti tuntuu siltä, että elämä menee ihan hukkaan. Ei tälle tilanteelle voi tehdä mitään. Olo on kuin nurkkaan ahdistetulla.

Maalla ei kaikki ole valmiiksi eteen kannettuna, 20km välimatka ei ole matka eikä mikään, kuka noita baariräkälöitä voi oikeasti kaivata.

Pikkasen oma-alotteisuutta kehiin, kaupungeissa oppii helpolle elämälle.

Itse asun maalla hiljaisessa noin 250 asukkaan kylässä, viihdyn erittäin hyvin tekemistä ja viihdettä on aivan tarpeeksi joka ainoa päivä, outoa silti tänne muutta joka vuosi nuoria pareja asumaan, lähin kauppa ja posti 18-20km, koulu vielä toimii kylässä, lähin isompi kaupunki 40km päässä, autolla pääsee kaikkialle minne ikinä mieli tekee.

En kaipaa baareja. On 20km pitkä matka jos lähin leikkikenttäkin on niin kaukana. Eikä ole sama asia, että omassa pihassa on keinu ja tramppa.

Ap

Mähän jo ehdotin pikkasen oma-alotteellisuutta ja vaivan-näköä että itse jotain viitsisitte tehdä, miksi ette rakenna omalle tontille lapsille leikkipaikkaa, lapsille kavereita löytyy naapureista.

Mä niin taas kaipaan maalle. En ole yhtään kaupunki ihminen.

Mitä syrjemmässä. Sen parempi :)

No mitä nyt sitten teen? Kun mies ei uskalla vuokrata eikä laita myyntiinkään koska tehtävä sitä ja tätä kallista hommaa ennen sitä (en kyllä ymmärrä miksi sitten laittoi myyntiin yhdessä vaiheessa). Ja minä en halua jättää miestä ja muuttaa lasten kanssa. Eikä ole varaa kahteen asuntoon.

Ap

http://yle.fi/uutiset/aiotko_antaa_omakotitalosi_vuokralle__mieti_viela…

Ei pitäisi 80 km olla matka ei mikään, sillä monelle se on päivittäinen työmatka.

Ja missä ihmeen korvessa sä asut. Itse asun muutaman tuhannen kunnassa ja ainakin meillä monet palvelut pelaavat, myös lasten harrastukset. Ja ovat hinnaltaan vain murto-osan.

Käypä vilkaisemassa kotikuntasi nettisivuilta vapaa-ajan tarjontaa. Erilaisiin kulttuuritapahtumiin tehdään kippakyydillä ympäripuolelle Suomea.

Eikä se kaupunki asuminen sen kummempaa ole, jos on töissä ja siihen kun lasketaan ruuhkamatkat niin helposti se on 10-12h ja illat menevät kotitöitä tehdessä eikä juuri vapaa-aikaa ole.

Vierailija kirjoitti:

Ei pitäisi 80 km olla matka ei mikään, sillä monelle se on päivittäinen työmatka.

Ja missä ihmeen korvessa sä asut. Itse asun muutaman tuhannen kunnassa ja ainakin meillä monet palvelut pelaavat, myös lasten harrastukset. Ja ovat hinnaltaan vain murto-osan.

Käypä vilkaisemassa kotikuntasi nettisivuilta vapaa-ajan tarjontaa. Erilaisiin kulttuuritapahtumiin tehdään kippakyydillä ympäripuolelle Suomea.

Eikä se kaupunki asuminen sen kummempaa ole, jos on töissä ja siihen kun lasketaan ruuhkamatkat niin helposti se on 10-12h ja illat menevät kotitöitä tehdessä eikä juuri vapaa-aikaa ole.

Työmatkani on 20 minuuttia suuntaansa, ja saman verran teen myös kotitöitä päivässä. Kulttuuritapahtumiin en mene kimppakyydillä vaan ylittämällä tien.

t. ex-landepaukku

Vierailija kirjoitti:

Jos mun tarvitsisi miettiä vaan itseäni niin muuttaisin heti kaupunkiin. Mutta lasten pitäisi vaihtaa koulua ja miestä en halua jättää. Eikä meillä ole varaa muuttaa kaupunkiin ja maksaa kahdesta kodista. Olisi varaa jos mies suostuisi laittamaan tämän talon vaikka vuokralle, mutta ei suostu edes kokeilemaan.

Ap

En ymmärrä lainkaan kommenttiasi, vain oletko täysin riippuvainen miehen tuloista, eikä sinulla ole lainkaan tuloja. Ja nyt kuvittelet, joku muu maksaisi haaveesi ja unelmasi. Eihän se näin meni, aikuinen ihminen. Sun ihan itse pitää tehdä jotain, eikä odottaa jonkun muun hoitavan asian eli tässä tapauksessa miehesi. Joka tuntuu olevan kaiken onnesi este.

Niin, ja jos käsitys kulttuuritarjonnasta on jokin, mikä löytyy kotikunnan nettisivuilta (!), en tiedä, mitä sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Ei pitäisi 80 km olla matka ei mikään, sillä monelle se on päivittäinen työmatka.

Ja missä ihmeen korvessa sä asut. Itse asun muutaman tuhannen kunnassa ja ainakin meillä monet palvelut pelaavat, myös lasten harrastukset. Ja ovat hinnaltaan vain murto-osan.

Käypä vilkaisemassa kotikuntasi nettisivuilta vapaa-ajan tarjontaa. Erilaisiin kulttuuritapahtumiin tehdään kippakyydillä ympäripuolelle Suomea.

Eikä se kaupunki asuminen sen kummempaa ole, jos on töissä ja siihen kun lasketaan ruuhkamatkat niin helposti se on 10-12h ja illat menevät kotitöitä tehdessä eikä juuri vapaa-aikaa ole.

Eli siis maalaisilla on aikaa reissata vaikka ympäri Suomea, mutta kaupunkilaisten vapaa-aika menee työmatkoihin ja kotitöihin. Erikoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mun tarvitsisi miettiä vaan itseäni niin muuttaisin heti kaupunkiin. Mutta lasten pitäisi vaihtaa koulua ja miestä en halua jättää. Eikä meillä ole varaa muuttaa kaupunkiin ja maksaa kahdesta kodista. Olisi varaa jos mies suostuisi laittamaan tämän talon vaikka vuokralle, mutta ei suostu edes kokeilemaan.

Ap

En ymmärrä lainkaan kommenttiasi, vain oletko täysin riippuvainen miehen tuloista, eikä sinulla ole lainkaan tuloja. Ja nyt kuvittelet, joku muu maksaisi haaveesi ja unelmasi. Eihän se näin meni, aikuinen ihminen. Sun ihan itse pitää tehdä jotain, eikä odottaa jonkun muun hoitavan asian eli tässä tapauksessa miehesi. Joka tuntuu olevan kaiken onnesi este.

Meidän rahat YHTEENSÄ riittää täällä asumiseen. Ja koska en erota halua niin ei ole mahdollista maksaa tätä taloa JA vuokraa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Niin, ja jos käsitys kulttuuritarjonnasta on jokin, mikä löytyy kotikunnan nettisivuilta (!), en tiedä, mitä sanoa.

Kulttuurin suurkäyttäjän kannattaa asua Helsingissä tai ainakin ostaa sieltä kakkosasunto.

Me ollaan asuttu muutaman vuoden maalla ja viihdytään oikein hyvin ja vuokratuloilla voidaan kevyesti matkustaa tarvittaessa Helsinkiin tai mihin tahansa muuhun kaupunkiin ja voidaan asua hotellissa, jossa palvelu pelaa, kun kaupunkikoti vuokrattiin.

Kulttuurin käyttäminen ei todella vaadi suurkaupungissa asumista, koska harvoin tapahtuvat keskittyvät yhteen kaupunkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pitäisi 80 km olla matka ei mikään, sillä monelle se on päivittäinen työmatka.

Ja missä ihmeen korvessa sä asut. Itse asun muutaman tuhannen kunnassa ja ainakin meillä monet palvelut pelaavat, myös lasten harrastukset. Ja ovat hinnaltaan vain murto-osan.

Käypä vilkaisemassa kotikuntasi nettisivuilta vapaa-ajan tarjontaa. Erilaisiin kulttuuritapahtumiin tehdään kippakyydillä ympäripuolelle Suomea.

Eikä se kaupunki asuminen sen kummempaa ole, jos on töissä ja siihen kun lasketaan ruuhkamatkat niin helposti se on 10-12h ja illat menevät kotitöitä tehdessä eikä juuri vapaa-aikaa ole.

Eli siis maalaisilla on aikaa reissata vaikka ympäri Suomea, mutta kaupunkilaisten vapaa-aika menee työmatkoihin ja kotitöihin. Erikoista.

Asun maalla 60 km kaupungista ja ajoaika on noin 40 min. Kaupungissa asuessani työmatka oli 13 km ja usein ruuhkassa meni reilut 30min. Sama juttu lasten harrastuksissa eli vaikka asuin lähes kaupungin keskustassa, niin matkoihin käytetty aika ei suinkaan vähentynyt, niin kuin täällä moni luulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, ja jos käsitys kulttuuritarjonnasta on jokin, mikä löytyy kotikunnan nettisivuilta (!), en tiedä, mitä sanoa.

Kulttuurin suurkäyttäjän kannattaa asua Helsingissä tai ainakin ostaa sieltä kakkosasunto.

Me ollaan asuttu muutaman vuoden maalla ja viihdytään oikein hyvin ja vuokratuloilla voidaan kevyesti matkustaa tarvittaessa Helsinkiin tai mihin tahansa muuhun kaupunkiin ja voidaan asua hotellissa, jossa palvelu pelaa, kun kaupunkikoti vuokrattiin.

Kulttuurin käyttäminen ei todella vaadi suurkaupungissa asumista, koska harvoin tapahtuvat keskittyvät yhteen kaupunkiin.

Me puhutaan nyt selvästi vähän erilaisesta kulttuurista ja kulttuurin kuluttamisesta.

Minulle hyvä kulttuuritarjonta tarkoittaa esimerkiksi sitä, että voin minä tahansa iltana mennä kuuntelemaan hyvää dj:tä, juoda hyvän cocktailin, käydä jossakin uudessa näyttelyssä, asioida oikeasti hyvässä kirjakaupassa ja niin edelleen. Viikonloppuisin on elävää musiikkia, kesällä puistoissa on sirkustaiteilijoita katuesiintyjinä ja talvella elokuvakerhot näyttävät ranskalaista uutta aaltoa. Tuttavapiiriin kuuluu taiteilijoita, tuottajia, näyttelijöitä, muusikoita ja muuta luovan alan väkeä. Kulttuuri on osa arkista elämänmenoa eikä jotakin, mihin mennään asioikseen neljä kertaa vuodessa. Siitä syntyy se kaupungikulttuurin hyvä pöhinä.

Tätä varten ei onneksi tarvitse asua Helsingissä, sillä Turussa ja Tampereellakin on hyvin vireää kulttuurielämää. Kummastakin pääsee myös Helsinkiin parissa tunnissa ja muutamalla eurolla, jotka edullisemmat elinkustannukset tienaavat takaisin aika monta kertaa.

Mies sanoi näin "pakko jäädä tänne persläpeen koska kukaan ei tätä osta". Näin siis vastasi kun äsken otin puheeksi. Eikä kuulema kukaan halua vuokratakaan. Sanoi, että haluaisi aloittaa alusta ja muuttaa muualle, mutta on liian myöhäistä. Mikä siis avuksi kun mies ei suostu yrittämäänkään?

Ap

Ymmärrän kyllä aloittajaa. Ikäni kaupungissa asuneen sai ex nainen houkuteltua/painostettua maaseudulle. Pari vuotta sitä kestin mutta pää alkoi levitä. Jokapaikkaan jumalaton matka. Ihmiset tuijotti kuin eivät olisi ennen tuntematonta nähneet, ehkeivät olleet? Kylän ainoassa baarissa oli tunnelma kuin hämärän rajamailla.

Olihan siellä rauhallista, pystyyn kuollutta. Luonto oli kyllä jees, se oli ainoa syy miksi kestin pari vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, ja jos käsitys kulttuuritarjonnasta on jokin, mikä löytyy kotikunnan nettisivuilta (!), en tiedä, mitä sanoa.

Kulttuurin suurkäyttäjän kannattaa asua Helsingissä tai ainakin ostaa sieltä kakkosasunto.

Me ollaan asuttu muutaman vuoden maalla ja viihdytään oikein hyvin ja vuokratuloilla voidaan kevyesti matkustaa tarvittaessa Helsinkiin tai mihin tahansa muuhun kaupunkiin ja voidaan asua hotellissa, jossa palvelu pelaa, kun kaupunkikoti vuokrattiin.

Kulttuurin käyttäminen ei todella vaadi suurkaupungissa asumista, koska harvoin tapahtuvat keskittyvät yhteen kaupunkiin.

Me puhutaan nyt selvästi vähän erilaisesta kulttuurista ja kulttuurin kuluttamisesta.

Minulle hyvä kulttuuritarjonta tarkoittaa esimerkiksi sitä, että voin minä tahansa iltana mennä kuuntelemaan hyvää dj:tä, juoda hyvän cocktailin, käydä jossakin uudessa näyttelyssä, asioida oikeasti hyvässä kirjakaupassa ja niin edelleen. Viikonloppuisin on elävää musiikkia, kesällä puistoissa on sirkustaiteilijoita katuesiintyjinä ja talvella elokuvakerhot näyttävät ranskalaista uutta aaltoa. Tuttavapiiriin kuuluu taiteilijoita, tuottajia, näyttelijöitä, muusikoita ja muuta luovan alan väkeä. Kulttuuri on osa arkista elämänmenoa eikä jotakin, mihin mennään asioikseen neljä kertaa vuodessa. Siitä syntyy se kaupungikulttuurin hyvä pöhinä.

Tätä varten ei onneksi tarvitse asua Helsingissä, sillä Turussa ja Tampereellakin on hyvin vireää kulttuurielämää. Kummastakin pääsee myös Helsinkiin parissa tunnissa ja muutamalla eurolla, jotka edullisemmat elinkustannukset tienaavat takaisin aika monta kertaa.

Asiaa. Juuri tästä on kysymys. Ihan pähkähullu ajatus että tämän kokemuksen voisi korvata ajamalla 80 km kaupunkiin ja takaisin kerran viikossa tai jopa harvemmin.