perätilasta
olen viikolla 34 ja sain tänään neuvolassa kuulla, että vauva on kääntynyt perätilaan, mutta että on vielä ihan mahdollista, että kääntyy takaisin " oikeinpäin" . Nyt haluaisin kuulla perätilasynnyttäjien kokemuksia, onko sektio yleisin vaihtoehto, mitkä asiat vaikuttavat synnytystavan valinnassa. olen terve ja toiskertalainen, eka kerralla synnytys sujui muuten hyvin mutta kesti kauan 28h ja vauvakin oli aika iso 4310g ja 56cm.
Kommentit (7)
pelvimetria tehtiin rv34 ja siinä näkyi, että mahtuu syntymään ja alakautta olisi sitten syntynytkin, koska sektiosta ei puhuttu halaistua sanaa (tämä muuten myöskin KYSissä). Ennen tuota pelvimetriaa yritettiin ulkokäännöstä, mutta ei lähtenyt kääntymään millään.
Loppujen lopuksi rv39 poika kääntyi pää alaspäin ja pysyi siinä, syntyi rv40+1.
mua kyllä kans hermostuttaa kaikki mahdollinen, se että synnytyksessä tapahtuisi jotain ja se että sektiosta olisi vaikea toipua, jos vielä jaksat kerrotko miten toipuminen meni, onnistuiko imetyksen aloittaminen ihan ok (jossain luki että on hankalampaa sektioäideille) jne. Kiitos etukäteen
Minä vuonna tämä tapahtui? Oma synnytykseni oli viime vuonna. Aika erilaisia käytäntöjä tuntuu olevan saman sairaalan sisällä...
lääkärinä Haring.
Voi olla käytäntö muuttunut vuosien myötä :)
Toivuin sektiosta ihan hyvin, leikkaus oli aamulla yhdeksältä ja iltapäivällä viiden maita kävelin jo itse vessasta pois (katetri poistettiin silloin). Tietysti liikkuminen on vähän tuskaisaa ensimmäiset päivät, varsinkin kun esim. minulla ei ollut kipupumppua lainkaan, sitä ei edes tarjottu. Tuskaisinta oli sängystä ylösnousu, sen jälkeen kävely ei varsinaisesti tehnyt kipeää. Haava parantui hyvin, mitään komplikaatioita ei tullut ja jälkivuotokin kesti vain nelisen viikkoa.
Yritettiin ulkokäännöstä, muttei onnistunut, kun kohdussani on väliseinä. Lääkäri sitten rupesi pohtimaan synnytystapaa ja sanoin heti suoraan, etten ole mitenkään innostunut perätilalapsen synnyttämisestä. Totesin myös, etten luota hänen painoarvioonsa pätkääkään (hyvä oli, etten luottanut, lapsi painoi kilon arvioitua enemmmän) Sen enempää ei tarvinnut perustella, vaan sektio sovittiin saman tien.
Sektio meni hyvin. Olihan sen jälkeen kipeä (mullekaan ei tod. tarjottu mitään kipupumppua), mutta vaan 3 päivää oli helvettiä, sen jälkeen alkoi vointi jo koheta. Imetykseen sektio ei ainakaan mulla vaikuttanut, vaan maitoa olisi tullut vaikka koko komppanialle. Ei kaiken kaikkiaan mikään ylikauhea kokemus, vaan ihan turvallinen olo minulla oli koko ajan. Tärkeintä mulle oli se, että saatoin olla varma siitä, että lapsen osalta kaikki menee hyvin.
joka siis on esikoiseni. KYSissä ei edes ehdotettu synnytystä alateitse vaan varattiin suoraan aika sektioon. Siis mitään pelvimetriaa vai mikä se nyt onkaan ei tehty eikä ulkokäännöstäkään yritetty koska ultrassa huomattiin että vauvalla oli napanuota kaulan ympäri. Vauva ei ollut mitenkään isokokoinen mutta tosiaan ei kysytty haluanko synnyttää alateitse enkä varmasti olisi uskaltanut lähteä yrittämäänkään.