Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eroon hirveästä miehestä
01.04.2016 |
Hän haukkuu mua ja nimittelee aamusta iltaan kymmeniä kertoja päivässä, komentelee, huutaa todella kovaa, määräilee, nöyryyttää, uhkailee ja joskus heittelee tavaroilla, lyö tai potkii. Perheessä on lapsia ja mies ei anna minun ottaa lapsia mukaan hankkimaani perheasuntoon, joka siis nyt on tyhjillään.
Elämä on kamalaa lähes aina, kun mies on kotona. Lisäksi asunto on vain kaksio, joten emme pysty olemaan kovin monta tuntia erossa. Nykyään inhoan viikonloppuja ja iltoja ja rakastan työpäiviä sekä öitä, kun saa nukkua ja unohtaa kaiken. Mikään neuvotteleminen ei auta, sillä mies on jääräpäinen jyrä. Hän lupaili ostavansa itselleen läheltä yksiön, johon voisi muuttaa, mutta mies on usein pettänyt lupauksensa. Häneen siis ei periaatteessa voi luottaa, sillä hän fiilispohjaisesti muuttaa mieltään tilanteen mukaan. Hyvällä tuurilla mies muuttaa pois, huonolla ei. Itselläni alkaa olla rahat tiukoilla, sillä vuokrasin sen asunnon ja nyt maksan siis tuplavuokraa, sillä maksan sekä miehelle että vuokraisännälle asunnosta.
Olin yhteydessä kahteenkin lakimieheen ja ilmeisesti miehen käytös itsessään ei vaikuta huoltajuustaistoon, vaan hän voi yhtä hyvin saada huoltajuuden kuin minäkin, kunhan väkivaltainen ja raivokas käytös ei kohdistu lapsiin. Jos nyt yrittäisin tästä lähteä lasten kanssa jonnekin, mies ei sitä sallisi. Hän raivoaa todella kovalla äänellä ihan pelkistä tiskeistä tai kadottamastaan tv:n kaukosäätimestäkin, puhumattakaan jostain merkittävämmästä.
On todella ikävää olla haukuttavana, mutta miehen (ja anopin) mielestä se on oma ongelmani, jos en kestä sitä. Välillä tulee sellainen olo, että haluaisin vain paeta pois tilanteesta ja tulee ihan epätoivoinen olo, mutta lasten vuoksi tsemppaan ja venyn ja jaksan. Miehellä on puolellaan hänen vanhempansa ja itsellä omat vanhempani. Mies on varakas ja itsevarma "pukumies", joka osaa puhua ihmiset puolelleen. Pelkään ruveta oikeustaistoon hänen kanssaan, sillä hänellä on enemmän rahaa ja vaikutusvaltaa sekä itsevarmuutta ja meriittejä. Itse olen ihan kunniallinen "normikansalainen", mutta itselläni ei ole omaisuutta eikä yhtä hienoa uraa kuin miehelläni, joten olen siinä mielessä alakynnessä. Oisko joitain vinkkejä?
Kommentit (65)
Ootko sä ihan suomalainen taustaltas?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sä kysyt sun pahoinpitelijältä ja sen äidiltä lupaa mennä lääkäriin. Huomaat varmaan itsekkin miten outoa tuo on.
Mä oon tottunut ihan erityyppisiin ihmisiin lapsuudessani. Mun vanhemmillani on omatunto ja he ovat empaattisia. Oli heilläkin joskus riitoja, mutta olen tottunut kiltteihin ja hyväntahtoisiin ihmisiin. Miehen vanhemmilla on ollut kuulemma todella raakaa perheväkivaltaa vuosikymmeniä ja miehen äiti on itsekin sellainen, että käy käsiksi. :O Siis anoppi on pari kertaa ruvennut repimään mua vaatteista ja tönimään (tosin vähillä voimilla mutta kuitenkin), jos meillä on ollut mieheni kanssa jostain riitaa. Anoppi myös potkaisi kerran appea, kun olimme siellä kylässä. Tosin appi on pahoinpidellyt anopin sairaalakuntoon ilmeisesti kymmeniä kertoja. Mieheni lapsuudenkoti on ihan järkyttävän väkivaltainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä kysyt sun pahoinpitelijältä ja sen äidiltä lupaa mennä lääkäriin. Huomaat varmaan itsekkin miten outoa tuo on.
Mä oon tottunut ihan erityyppisiin ihmisiin lapsuudessani. Mun vanhemmillani on omatunto ja he ovat empaattisia. Oli heilläkin joskus riitoja, mutta olen tottunut kiltteihin ja hyväntahtoisiin ihmisiin. Miehen vanhemmilla on ollut kuulemma todella raakaa perheväkivaltaa vuosikymmeniä ja miehen äiti on itsekin sellainen, että käy käsiksi. :O Siis anoppi on pari kertaa ruvennut repimään mua vaatteista ja tönimään (tosin vähillä voimilla mutta kuitenkin), jos meillä on ollut mieheni kanssa jostain riitaa. Anoppi myös potkaisi kerran appea, kun olimme siellä kylässä. Tosin appi on pahoinpidellyt anopin sairaalakuntoon ilmeisesti kymmeniä kertoja. Mieheni lapsuudenkoti on ihan järkyttävän väkivaltainen.
Noniin, siinä sun tulevaisuus jollet tee mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viestisi kuulostavat aika tutuilta, olet varmaan laitanut tänne muitakin aloituksia hankalasta tilanteestasi? Tarvitsisit nyt ihan konkreettista ammattiapua. Kerää rohkeutesi ja ota yhteyttä Naisten linjaan tai paikalliseen turvakotiin. He pystyvät auttamaan sinua tilanteessasi ihan oikeasti.
Tämä, kokeileppa tosiaan tota naistenlinjaa jos muuhun et nyt pysty.
Tuo on hyvä idea. Soitan sinne huomenna, kun olen käymässä kaupassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viestisi kuulostavat aika tutuilta, olet varmaan laitanut tänne muitakin aloituksia hankalasta tilanteestasi? Tarvitsisit nyt ihan konkreettista ammattiapua. Kerää rohkeutesi ja ota yhteyttä Naisten linjaan tai paikalliseen turvakotiin. He pystyvät auttamaan sinua tilanteessasi ihan oikeasti.
Tämä, kokeileppa tosiaan tota naistenlinjaa jos muuhun et nyt pysty.
Tuo on hyvä idea. Soitan sinne huomenna, kun olen käymässä kaupassa.
Mahtavaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmejuttu on sekin, kuinka nuo väkivaltaiset aina vähättelevät niitä tekoja: kovaakin lyöminen on vain "kopauttamista" tai "läpsimistä" ja verissä päin tappeleminen "nyrkkeilyä". Ihmettelin noita juttuja alkuaikoina, mutta kunpa olisin tiennyt totuuden. Mies ei myöskään esitellyt lapsuudenperhettaan kuin vasta, kun olimme seurustelleet noin 1,5 vuotta. Aistin siinä kyllä jotain outoa heti, kun tapasin heidät ekan kerran. Aivan kuin heidän kotona ei edes olisi asunut naista, vaan kodinhoitaja. Ei ollut mitään kauniita vaatteita, kosmetiikkaa, hiusharjoja tms. missään esillä. Anoppi joko teki ruokia (aamusta yöhön) tai oli poissa silmistä omassa huoneessaan. Hän söikin vasta muiden jälkeen kuin konsanaan jossain Intian maaseudulla. Koko koti oli miesten ehdoilla tehty. Anopilta oli kuulemma kielletty suihkussa käynti "liian usein" ja hän siis peseytyi korkeintaan kerran viikossa kesähelteilläkin. :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viestisi kuulostavat aika tutuilta, olet varmaan laitanut tänne muitakin aloituksia hankalasta tilanteestasi? Tarvitsisit nyt ihan konkreettista ammattiapua. Kerää rohkeutesi ja ota yhteyttä Naisten linjaan tai paikalliseen turvakotiin. He pystyvät auttamaan sinua tilanteessasi ihan oikeasti.
Tämä, kokeileppa tosiaan tota naistenlinjaa jos muuhun et nyt pysty.
Tuo on hyvä idea. Soitan sinne huomenna, kun olen käymässä kaupassa.
Mahtavaa!
Muisa nyt kuitenkin ensin kysyä lupa mieheltä ja ilmoitaa etukäteen myös anopille. Että kun alkaa ärsyttämään tämmöinen vässykkä. Taitaa olla provo, joka nauttii tästä huomiosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viestisi kuulostavat aika tutuilta, olet varmaan laitanut tänne muitakin aloituksia hankalasta tilanteestasi? Tarvitsisit nyt ihan konkreettista ammattiapua. Kerää rohkeutesi ja ota yhteyttä Naisten linjaan tai paikalliseen turvakotiin. He pystyvät auttamaan sinua tilanteessasi ihan oikeasti.
Tämä, kokeileppa tosiaan tota naistenlinjaa jos muuhun et nyt pysty.
Tuo on hyvä idea. Soitan sinne huomenna, kun olen käymässä kaupassa.
Mahtavaa!
Muisa nyt kuitenkin ensin kysyä lupa mieheltä ja ilmoitaa etukäteen myös anopille. Että kun alkaa ärsyttämään tämmöinen vässykkä. Taitaa olla provo, joka nauttii tästä huomiosta.
Provohan tää on, mut joka pv samassa tilanteessa on oikeita henkilöitä, josko tästä apua jollekin edes.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viestisi kuulostavat aika tutuilta, olet varmaan laitanut tänne muitakin aloituksia hankalasta tilanteestasi? Tarvitsisit nyt ihan konkreettista ammattiapua. Kerää rohkeutesi ja ota yhteyttä Naisten linjaan tai paikalliseen turvakotiin. He pystyvät auttamaan sinua tilanteessasi ihan oikeasti.
Tämä, kokeileppa tosiaan tota naistenlinjaa jos muuhun et nyt pysty.
Tuo on hyvä idea. Soitan sinne huomenna, kun olen käymässä kaupassa.
Mahtavaa!
Muisa nyt kuitenkin ensin kysyä lupa mieheltä ja ilmoitaa etukäteen myös anopille. Että kun alkaa ärsyttämään tämmöinen vässykkä. Taitaa olla provo, joka nauttii tästä huomiosta.
Mies alunperin eristi mut kavereistani ja sukulaisistani haukkumalla niitä vaivihkaa. Aluksi oli niin kuin ne mun kaverit olisivat jotenkin liian huonoa seuraa minulle (tosiasiallisesti ovat fiksuja ja mukavia). Sitten kun mies alkoi mollata minua, niin hän alkoi haukkua kaikkia läheisiäni. Samoin jos ehdotin, että menisin tapaamaan kavereitani (suunnilleen pari kertaa vuodessa iltapäivästä tai alkuillasta pariksi tunniksi), niin mies ensin kielsi ja jos lopulta päästi, niin soitteli vihaisia puheluita perään jatkuvasti. Mies tosi tehokkaasti eristi kaikista mun läheisistäni ja kivoista/fiksuista ihmisistä. Ainoa sallittu tapa viettää kesälomaa tai joulua oli se anoppila ja mikään perustelu ei kelvannut, että olisimme olleet kotona tai jossain muualla. Jos perustelut loppuivat, mies lopulta vedätti/lahjoi/huijasi mut sinne. Lopulta tosin kieltäydyin, sillä sain niistä anoppilavierailuista tarpeeksi sen yhden pahoinpitelyn jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä kaikessa on niin paljon todella noloja piirteitä, että meni kauan, että kehtasin edes kertoa kenellekään läheiselle. Ja se miehen lapsuudenkoti on todella sairas ilmapiiriltään. Oikeasti Suomessa on yllättävän outoja ihmisiä ja elämäntarinoita. Olin itse elänyt kuplassa tavallaan, joten en edes tajunnut sitä. Aluksi miehestäni tuli ihan fiksu vaikutelma, joten ne hänen vanhempansa olivat kuin eri maailmasta. Mies selitteli kaikenlaista. Kesti vähän aikaa, kun noi jutut alkoivat käydä ilmi (esim. väkivalta). Tuli niin kammottava olo siitä paikasta, että en haluaisi enää ikimä astua sinne jalallanikaan tai nähdä niitä valheellisia tekopyhiä kasvoja.
Sitäkin olen ihmetellyt, että miehelläni on päänahassa niin selviä arpia sekä pysyvästi kaljuuntunut kohta, joka ei ole edennyt. On tullut mieleeni, että onkohan miestäni tukistettu niin usein lapsena, että sen takia se hiustenkasvu on huonompi siitä päälaelta? :( Yllättävän hyvin hän on edennyt elämässään carsinkin taloudellisesti ja valitettavasti hän ei kyseenalaista lapsuudenkotinsa käytäntöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinänsä turhaan spekuloin, mutta olisi kiinnostavaa ymmärtää, miksi mies käyttäytyy niin oudosti. Mun vain täytyy lähteä pois lasten kanssa ja se on tärkeintä.
Ootko ap ihan varmasti ite ihan normi? Onko sinua koulukiusattu? Onko sulla ehkä joku jankuttamiseen tai jotenkin omiin asenteisiin tai ajatuksiin jumittava taipumus? Mahollisesti oletko jostain lesya-helluntai-jokumuu- lahkosta taustaltasi? Jotain häikkää tässä nyt on.
Miten lapset reagoi? Onko hermostuneisuutta, tic-oireita, pelkäävätkö isää vai onko häneen mitään kontaktia?
Kyllä tosiaan on joo hämmästyttäviä ihmisiä täällä tallustelemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs AP meinaat nyt sit tehdä?
Ja missäs sun mies nyt mahtaa olla?
Minut riitti eteenpäin lähtemiseen lasten kanssa perheneuvolan kommentti,
että et tarvitse pakollista aikaa, jos jätät väkivaltaisen miehen.
Jätin miehen, aika peruttiin. Tuolloin tajusin, että minultakin olisi viety lapset, jos olisin jäänyt lasten kanssa väkivaltaiseen kotiin.
Minulta kesti puoli vuotta tajuta tilanteen oikea laita.
Minulla oli myös ihme harhaluuloja, kuinka viranomaiset ovat pahoja. Tuo oli aika paljon miehen päähäni iskostamaa shaibaa. Mies todellisuudessa pelkäsi, että hänen käytös tulee ilmi ja menen oikeutta hakemaan.
Hän uhkaili oikeudella ja pelkäsin menettäväni lapset-en siis kyennyt ajattelemaan realistisesti, hän ohjaili minua pelolla.
Perheneuvolan työntekijät ovat minulle hyvin läheisiä ihmisiä. He ovat ihanan ymmärtäväisiä ja auttavia. Heitä kiinnostaa vain sinun ja lastesi hyvinvointi. Ymmärrä tuo.
Ja oikeuslaitos, se ei ole pelottava paikka, missä miehesi status tai puheet ovat vaakakupissa ylempänä, vaan hänen teot, hänen tekojen aiheuttamat seuraukset ja oireet sinussa ja lapsissa.
Hän ei saisi kertomasi jälkeen enää satuttaa lapsiakaan. Valvotut tapaamiset olisivat ne mitä viranomaiset määräävät.
Älä kuuntele pelkoa, vaan suojele lapsiasi naarasleijonan tavoin!
Vierailija kirjoitti:
Ootko ap ihan varmasti ite ihan normi? Onko sinua koulukiusattu? Onko sulla ehkä joku jankuttamiseen tai jotenkin omiin asenteisiin tai ajatuksiin jumittava taipumus? Mahollisesti oletko jostain lesya-helluntai-jokumuu- lahkosta taustaltasi? Jotain häikkää tässä nyt on.
Miten lapset reagoi? Onko hermostuneisuutta, tic-oireita, pelkäävätkö isää vai onko häneen mitään kontaktia?
Kyllä tosiaan on joo hämmästyttäviä ihmisiä täällä tallustelemassa.
Minua on koulukiusattu ala-asteella. Ei ole uskonnollista taustaa. Koulussa olin kympin oppilas ja opinnoissa ja töissä olen menestynyt ihan hyvin. Lapset vaikuttavat normaaleilta, esikoinen jopa ihailee isäänsä ja ikäänkuin ei reagoisi niihin isän äkäkohtauksiin mitenkään. Ei ole tic-oireita.
Vierailija kirjoitti:
Minut riitti eteenpäin lähtemiseen lasten kanssa perheneuvolan kommentti,
että et tarvitse pakollista aikaa, jos jätät väkivaltaisen miehen.
Jätin miehen, aika peruttiin. Tuolloin tajusin, että minultakin olisi viety lapset, jos olisin jäänyt lasten kanssa väkivaltaiseen kotiin.
Minulta kesti puoli vuotta tajuta tilanteen oikea laita.
Minulla oli myös ihme harhaluuloja, kuinka viranomaiset ovat pahoja. Tuo oli aika paljon miehen päähäni iskostamaa shaibaa. Mies todellisuudessa pelkäsi, että hänen käytös tulee ilmi ja menen oikeutta hakemaan.
Hän uhkaili oikeudella ja pelkäsin menettäväni lapset-en siis kyennyt ajattelemaan realistisesti, hän ohjaili minua pelolla.
Perheneuvolan työntekijät ovat minulle hyvin läheisiä ihmisiä. He ovat ihanan ymmärtäväisiä ja auttavia. Heitä kiinnostaa vain sinun ja lastesi hyvinvointi. Ymmärrä tuo.
Ja oikeuslaitos, se ei ole pelottava paikka, missä miehesi status tai puheet ovat vaakakupissa ylempänä, vaan hänen teot, hänen tekojen aiheuttamat seuraukset ja oireet sinussa ja lapsissa.
Hän ei saisi kertomasi jälkeen enää satuttaa lapsiakaan. Valvotut tapaamiset olisivat ne mitä viranomaiset määräävät.
Älä kuuntele pelkoa, vaan suojele lapsiasi naarasleijonan tavoin!
Kiitos kommentistasi. Tämä rohkaisi paljon. Nimittäin haluan lapsille parasta, enkä halua mieheni vaikuttavan heihin haitallisesti. Täytyy rohkeasti ottaa nämä kaikki seikat puheeksi mainitsemasi tahon kanssa myös. Olen jo varannut ajan eräälle taholle, jolle voin puhua näistä luottamuksellisesti ja joka voi auttaa. Mies on tosiaan pelotellut minua todella paljon. Hän osaa myös olla todella kiero ja ovela, joten pelkään, että hän keksisi valheita minusta kostoksi. Mutta tästä tilanteesta täytyy päästä etenemään.
Ap, haluisitko laitella sähköpostia mun kanssa? Meidän perheessä aivan vastaava tilanne ja kerään voimia lähtemiseen.
Tiiäkkö sun pittää syrjäyttää tuo pelko hetkeks ja hakkee apua.Miehes ei sinua saa nuin pelolla kahlita,tuokin on jo väkivaltaa.
Soita sossuun ja selitä tilanne sinne.Ja luultavasti saat ajan ja meet käymään.Kerrot kaiken.Hyö auttaa sinua saamaan elämän uusiin puihin ja lasten ja isänsä tapaamiset ruotuun vaikka valvottuina jos tarvis.Eläkä oo yksin jos on jostain kumman syystä tarvis nähä lasten isää.Tee se julkisella paikalla jonkun kaveris kanssa.
Ap raukka on vaan pelolla kahlittu ja alistettu elkää ennää syyllistäkö.Narsistiset(mies) ihmiset on hirveitä.
Alue: Aihe vapaa
Ei se suostu.