Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eroon hirveästä miehestä
01.04.2016 |
Hän haukkuu mua ja nimittelee aamusta iltaan kymmeniä kertoja päivässä, komentelee, huutaa todella kovaa, määräilee, nöyryyttää, uhkailee ja joskus heittelee tavaroilla, lyö tai potkii. Perheessä on lapsia ja mies ei anna minun ottaa lapsia mukaan hankkimaani perheasuntoon, joka siis nyt on tyhjillään.
Elämä on kamalaa lähes aina, kun mies on kotona. Lisäksi asunto on vain kaksio, joten emme pysty olemaan kovin monta tuntia erossa. Nykyään inhoan viikonloppuja ja iltoja ja rakastan työpäiviä sekä öitä, kun saa nukkua ja unohtaa kaiken. Mikään neuvotteleminen ei auta, sillä mies on jääräpäinen jyrä. Hän lupaili ostavansa itselleen läheltä yksiön, johon voisi muuttaa, mutta mies on usein pettänyt lupauksensa. Häneen siis ei periaatteessa voi luottaa, sillä hän fiilispohjaisesti muuttaa mieltään tilanteen mukaan. Hyvällä tuurilla mies muuttaa pois, huonolla ei. Itselläni alkaa olla rahat tiukoilla, sillä vuokrasin sen asunnon ja nyt maksan siis tuplavuokraa, sillä maksan sekä miehelle että vuokraisännälle asunnosta.
Olin yhteydessä kahteenkin lakimieheen ja ilmeisesti miehen käytös itsessään ei vaikuta huoltajuustaistoon, vaan hän voi yhtä hyvin saada huoltajuuden kuin minäkin, kunhan väkivaltainen ja raivokas käytös ei kohdistu lapsiin. Jos nyt yrittäisin tästä lähteä lasten kanssa jonnekin, mies ei sitä sallisi. Hän raivoaa todella kovalla äänellä ihan pelkistä tiskeistä tai kadottamastaan tv:n kaukosäätimestäkin, puhumattakaan jostain merkittävämmästä.
On todella ikävää olla haukuttavana, mutta miehen (ja anopin) mielestä se on oma ongelmani, jos en kestä sitä. Välillä tulee sellainen olo, että haluaisin vain paeta pois tilanteesta ja tulee ihan epätoivoinen olo, mutta lasten vuoksi tsemppaan ja venyn ja jaksan. Miehellä on puolellaan hänen vanhempansa ja itsellä omat vanhempani. Mies on varakas ja itsevarma "pukumies", joka osaa puhua ihmiset puolelleen. Pelkään ruveta oikeustaistoon hänen kanssaan, sillä hänellä on enemmän rahaa ja vaikutusvaltaa sekä itsevarmuutta ja meriittejä. Itse olen ihan kunniallinen "normikansalainen", mutta itselläni ei ole omaisuutta eikä yhtä hienoa uraa kuin miehelläni, joten olen siinä mielessä alakynnessä. Oisko joitain vinkkejä?
Kommentit (65)
Helppo lähteä. Vuokraat pakettiauton ja kaveri avuksi.
Olet töistä pois yhden päivän.
Koko homma on ohi, kun miehesi tulee töistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. Sinä ja lapsethan olette kirjoilla jo muualla, joten lähtemisen esteenä on vain sinun saamattomuutesi ja halusi olla uhri. Mitään juridista estettähän ei ole. Mies ei voi estää lasten muuttamista, kun te ette asu virallisesti yhdessä.
Lähde, äläkä suostu enää tapaamaan häntä kahden kesken. Asioit puhelimitse, teksti- ja sähköpostiviestein hänen kanssaan. Nauhoita puhelut. Säästä viestit.
Sulla on asunto. Mikä ihme siinä on, että sä et muka voi sinne lähteä lasten kanssa vaikka silloin, kun se mies on töissä? Mitä muka tapahtuu? Korkeintaan tulee riehumaan olkopuolelle, jolloin soitat poliisit. Ja kas, huoltajuus on sun.
Oot jauhanut tätä samaa asiaa jo niin pitkään, ettei tässä ole enää ketään muuta syyttäminen, kun sua itseäs tuosta saamattomuudesta. Tuhat kertaa sanottu, että lähde jo. Hitto, sun kamatkin on jo siellä. Kakarat kainaloon ja menoks.
Ja toisekseen, sillä ukolla mitään osakkeita sun muita ole. Kukaan varakas asu kaksiossa lasten kanssa. Sitä vartenhan niitä rahavaroja kerryetään, että vois elää vähän mukavammin.
Uuteen himaan sitten varmuuslukko oveen kun olet himassa. Älä jää tohon tai lapsistasi tulee hermoraunioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin. Sinä ja lapsethan olette kirjoilla jo muualla, joten lähtemisen esteenä on vain sinun saamattomuutesi ja halusi olla uhri. Mitään juridista estettähän ei ole. Mies ei voi estää lasten muuttamista, kun te ette asu virallisesti yhdessä.
Mietin tässä sellaista, että mies yrittää lavastaa minusta "vastuuttoman vanhemman" jo sen takia, että muutin tavaroitani hänen ollessa poissa. Hän on saanut uskoteltua niin vanhemmilleen. Tosiasiallisesti hän itse on se fiilistensä mukaan elelevä vastuuton opportunisti. Mies sitten pakotti mut tilaamaan tietyt uudet huonekalut niiden muutettujen tilalle omilla rahoillani. Ja siis ne kaikki muutetut olivat sellaisia, että olimme sopineet, että ne ovat minun ja olin jopa osan ostanut mieheltä (siis ihan normaalihintaan jopa - maksoin monta sataa euroa niistä hänelle).
Tapaan onneksi erään viranomaisen piakkoin arkena ja hän toivottavasti voi auttaa. Pelkään myös, että mies on puhunut minusta jotakin paikkaansapitämätöntä roskaa joillekin. Toisaalta en ole varma; voin olla väärässäkin. Mutta en voi luottaa mieheeni. Olen yrittänyt puhua hänelle järkeä, mutta ei hän jotenkin ota sitä tosissaan.
Vierailija kirjoitti:
Sulla on asunto. Mikä ihme siinä on, että sä et muka voi sinne lähteä lasten kanssa vaikka silloin, kun se mies on töissä? Mitä muka tapahtuu? Korkeintaan tulee riehumaan olkopuolelle, jolloin soitat poliisit. Ja kas, huoltajuus on sun.
Oot jauhanut tätä samaa asiaa jo niin pitkään, ettei tässä ole enää ketään muuta syyttäminen, kun sua itseäs tuosta saamattomuudesta. Tuhat kertaa sanottu, että lähde jo. Hitto, sun kamatkin on jo siellä. Kakarat kainaloon ja menoks.
Ja toisekseen, sillä ukolla mitään osakkeita sun muita ole. Kukaan varakas asu kaksiossa lasten kanssa. Sitä vartenhan niitä rahavaroja kerryetään, että vois elää vähän mukavammin.
Mun mies kääntää sen niin päin, että minä olen vastuuton, jos vien heitä omin päin jonnekin ilman hänen lupaansa. :/ Mun mies on myös pelotellut ja uhkaillut mut niin, että oikeasti pelkään häntä. Nykyään pelkään jopa kulkea automme edestä tai takaa, sillä mies on uhannut ajaa mun päälle niin monta kertaa. Toinen uhkaus oli se, että odottelisi, kun meen töistä kotiin ja hakkaisi sitten mut jossain ulkona siis ja häipyisi autolla pois. Ja nuo siis olivat "leikkimielisiä" uhkauksia, jotka hän heitti vitsillä. Ja siis on hänellä ne osakkeet; olen nähnyt pankin listauksen. Ja vielä parempina aikoina yritin ehdottaa lukemattomat kerrat, että ostaisimme vaikka yhdessä edes kolmion tai jopa neliön, mutta miehen mielestä se on liian huono ja huonosti tuottava sijoitus, joten ei onnistunut (vaikka siis sellainen olisi ollut perheelle tarpeellinen). Sen sijaan kaksi pikkuasuntoa hän on valmis ostamaan, kun niissä on parempi tuotto ja ne on helpompi myydä jne. Ei hän halua nauttia niistä rahoista, vaan hän pitää niitä turvanaan. Hän kerää kuulemma vanhuuden turvaa eläkkeen lisäksi ja haluaa jättää ne perinnöksi. Mutta ei hän nyt nuorempana halua niistä nauttia tai edes varmistaa normaalia elintasoa. Pakkomielle sekin sinänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies siis perustelee sitä kaikkea köyhäilyä ja pienessä asunnossa kitkuttelua sillä, että voi aikanaan jättä lapsille kunnon perinnön. Mutta mitä hyötyä siitä perinnöstä on, jos kaiken perusta eli lapsuus on ollut onneton osittain juuri sen kitkuttelunkin ja ennen kaikkea isän asennevamman takia? Ja tuo rahakin on pikkujuttu kaiken muun rinnalla. Mielestäni aggressiivisuus, ilkeys ja väkivaltaisuus ovat aivan kamalia juttuja. Ei hän osaa ajatella muita.
Höpöhöpö Ap,
kerrohan mitä nyt sitten olet ajatellut tehdä?
Mitkään neuvot ei kelpaa, joten vaikuttaa siltä että et vaan ole vielä valmis lähtemään.
Vaikka mis mustamaalaisi sua miten hyvänsä, kaikki tahot selvittää asiat aina.
Tästä syystä nimenomaan sun pitäisi nyt laskelmoida ja olla fiksu, ottaa itse se ensimmäinen askel viranomaistahoon ja pyytää apua.
Sosiaaliviranomaiset katsoo ainoastaan lasten etua. Ei sun, eikä varsinkaan uramiehen joka ei ole osannut tähänkään mennessä pitää huolta lapsista. Toisekseen, ei se mies oikeasti edes jaksaisi niitä hoitaa siinä kohtaa kun ero tulee. Paluupostissa saat vekarasi vaikka lähtisit nyt ilman.
Mulla oli samantyyppinen ongelma, homma ratkes vasta kun mun mitta tuli niin täyteen että mis ymmärsi ettei vaihtoehtoja ole enää olemassa. Siihen loppui äijän lässytykset. Eikä lapsiaankaan tavannut yli vuoteen.
Tärkeintä on nyt että muutat sun ja lasten osoitteet siihen uuteen asuntoon. Se tarkoittaa sitä että te olette jo muuttaneet. Sen jälkeen lähdette ja jos äijä kolkuttelee niin ei kun kytille vaan itkusoittoa menemään. Samalla tavalla kun pillität täällä, kerrot ihan kaiken myös tarvittaessa lasuun ja poliisille. Etkö tajua että ne auttaa lapsia. Ja sua. Tossa sun ajatustavassa et viranomainen on vihollinen ei ole mitään järkeä. Ota itse ensi askel niin silloin sä saat sen just mitä nyt haluat. Jos mies ehtii tehdä sen, voi alku olla hankalampaa, muttei se muuta sitä lopputulosta jos tosiasia on ettei sulla ole estettä vanhemmuudelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sä selität niin paljon mitä mieltä mies on. Ei sillä ole mitään merkitystä. Eikä silläkään mitä joku anoppi ajattelee ja muut joille hän syöttää tuubaa. Se on sun elämäs. Sä et tarvi kenenkään lupaa tak hyväksyntää siihen että olet onnellinen. Eikä ne sun miestä usko todennäköisesti muutkaan, jos ne sen tuntee. Et sä ole ensimmäinen ihminen johon se purkaa agressioitaan.
Viestisi kuulostavat aika tutuilta, olet varmaan laitanut tänne muitakin aloituksia hankalasta tilanteestasi? Tarvitsisit nyt ihan konkreettista ammattiapua. Kerää rohkeutesi ja ota yhteyttä Naisten linjaan tai paikalliseen turvakotiin. He pystyvät auttamaan sinua tilanteessasi ihan oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, jos et kerran halua omillesi lähteä, niin ei siinä sitten auta muu, kuin alkaa sellaiseksi vaimoksi, jota miehen ei tarvitse uhkailla hakkaamisilla. Alat sopeutumaan, etkä vingu. Jos et muka 'uskalla' lähteä, niin sitten jäät. Mut älä kerjää täältä mitään myötätuntoa, kun ei neuvot kelpaa. Ja by the way - helpompi sen miehes on sut siellä tappaa, kuin jos oisit omassa kodissa.
Ja siis mies on monta kertaa myös uhannut rikkoa/hävittää kaikki tavarani, jos kertoisin jollekin viranomaiselle tai lääkärille jne. Samoin anoppilassa anoppi alkoi haukkua mua hulluksi ja mielisairaaksi, kun olisin halunnut käydä pahoinpitelyn jälkeen lääkärillä. Kuulemma vain ihan umpihullu menee sellaisen jälkeen lääkärille, jos tekijä on oma mies. Anoppi oli melkein hysteerinen ko. tilanteessa. Kuulemma olisin mustannut heidän perheensä maineem kyseisellä pikkupaikkakunnalla, jos olisin kertonut, mitä tapahtui. Olin itse järkyttynyt ja ihmeissäni. Ja siis olen ihan normaali ja tasapainoinen, mutta mieheni ja anoppini todella kevein perustein rupeavat haukkumaan mua hulluksi. Anopille riitti viimeksi haukkumisen syyksi se, kun rupesin itkemään, kun he haukkuivat mua yhdessä, kun anoppi oli meillä käymässä melkein viikon kestäneellä vierailulla. Olen jotenkin sen verran pahasti lytätty ja haukuttu/kiusattu, että sekin rampauttaa mun kykyä irtautua tästä tilanteesta. Mutta siis yleensä palaudun omaksi itsekseni melko pian, jos mies on poissa kotoa. Uskallan miehen parin päivän poissaolon jälkeen jopa puolustaa verbaalisesti itseäni niitä haukkumisia vastaankin, ainakin vähän aikaa. Mies tosin aika pian näyttää mulle ns. paikkani aika pian. Viimeksi hän rupesi huutamaan, heittelemään tavaroita ja uhkailemaan sekä tyrkkäsi mut voimalla seinää päin (seurauksena valtavia mustelmia, jotka tämän palstan rohkaisemana kävin näyttämässä lääkärille), kun huomasi, että uskalsin vastustaa hänen komenteluaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viestisi kuulostavat aika tutuilta, olet varmaan laitanut tänne muitakin aloituksia hankalasta tilanteestasi? Tarvitsisit nyt ihan konkreettista ammattiapua. Kerää rohkeutesi ja ota yhteyttä Naisten linjaan tai paikalliseen turvakotiin. He pystyvät auttamaan sinua tilanteessasi ihan oikeasti.
Tämä, kokeileppa tosiaan tota naistenlinjaa jos muuhun et nyt pysty.
Mutta yritän neuvotella mieheni kanssa järkevästi sekä menen pian tapaamaan tosiaan sellaisen viranomaisen, joka voi minua auttaa. Helpointa olisi, jos mies itsekin myöntäisi tilanteen vakavuuden ja suostuisi siihen, että muutamme siihen asuntoon. Mutta jos mies ei suostu, niin pitää vielä neuvotella. Mutta emme voi jäädä hänen luokseen. Hän ei ole lainkaan hyväksi muulle perheelle.
Vierailija kirjoitti:
Ja siis mies on monta kertaa myös uhannut rikkoa/hävittää kaikki tavarani, jos kertoisin jollekin viranomaiselle tai lääkärille jne. Samoin anoppilassa anoppi alkoi haukkua mua hulluksi ja mielisairaaksi, kun olisin halunnut käydä pahoinpitelyn jälkeen lääkärillä. Kuulemma vain ihan umpihullu menee sellaisen jälkeen lääkärille, jos tekijä on oma mies. Anoppi oli melkein hysteerinen ko. tilanteessa. Kuulemma olisin mustannut heidän perheensä maineem kyseisellä pikkupaikkakunnalla, jos olisin kertonut, mitä tapahtui. Olin itse järkyttynyt ja ihmeissäni. Ja siis olen ihan normaali ja tasapainoinen, mutta mieheni ja anoppini todella kevein perustein rupeavat haukkumaan mua hulluksi. Anopille riitti viimeksi haukkumisen syyksi se, kun rupesin itkemään, kun he haukkuivat mua yhdessä, kun anoppi oli meillä käymässä melkein viikon kestäneellä vierailulla. Olen jotenkin sen verran pahasti lytätty ja haukuttu/kiusattu, että sekin rampauttaa mun kykyä irtautua tästä tilanteesta. Mutta siis yleensä palaudun omaksi itsekseni melko pian, jos mies on poissa kotoa. Uskallan miehen parin päivän poissaolon jälkeen jopa puolustaa verbaalisesti itseäni niitä haukkumisia vastaankin, ainakin vähän aikaa. Mies tosin aika pian näyttää mulle ns. paikkani aika pian. Viimeksi hän rupesi huutamaan, heittelemään tavaroita ja uhkailemaan sekä tyrkkäsi mut voimalla seinää päin (seurauksena valtavia mustelmia, jotka tämän palstan rohkaisemana kävin näyttämässä lääkärille), kun huomasi, että uskalsin vastustaa hänen komenteluaan.
Tavaraa saa uutta. Sano sille äijälle että särkee kaiken. Helvetinkö väliä sillä on. Oma äitini lähti samanlaisesta tilanteesta tyhjin käsin. Ja moni muukin. Sä saat spr:ltä, hope ry:ltä ja sossusta ens hätään sen mitä tarvit. Jos jotain tunnearvoltaan tärkeää on niin vie etukäteen piiloon.
Vierailija kirjoitti:
Ja siis mies on monta kertaa myös uhannut rikkoa/hävi0ttää kaikki tavarani, jos kertoisin jollekin viranomaiselle tai lääkärille jne. Samoin anoppilassa anoppi alkoi haukkua mua hulluksi ja mielisairaaksi, kun olisin halunnut käydä pahoinpitelyn jälkeen lääkärillä. Kuulemma vain ihan umpihullu menee sellaisen jälkeen lääkärille, jos tekijä on oma mies. Anoppi oli melkein hysteerinen ko. tilanteessa. Kuulemma olisin mustannut heidän perheensä maineem kyseisellä pikkupaikkakunnalla, jos olisin kertonut, mitä tapahtui. Olin itse järkyttynyt ja ihmeissäni. Ja siis olen ihan normaali ja tasapainoinen, mutta mieheni ja anoppini todella kevein perustein rupeavat haukkumaan mua hulluksi. Anopille riitti viimeksi haukkumisen syyksi se, kun rupesin itkemään, kun he haukkuivat mua yhdessä, kun anoppi oli meillä käymässä melkein viikon kestäneellä vierailulla. Olen jotenkin sen verran pahasti lytätty ja haukuttu/kiusattu, että sekin rampauttaa mun kykyä irtautua tästä tilanteesta. Mutta siis yleensä palaudun omaksi itsekseni melko pian, jos mies on poissa kotoa. Uskallan miehen parin päivän poissaolon jälkeen jopa puolustaa verbaalisesti itseäni niitä haukkumisia vastaankin, ainakin vähän aikaa. Mies tosin aika pian näyttää mulle ns. paikkani aika pian. Viimeksi hän rupesi huutamaan, heittelemään tavaroita ja uhkailemaan sekä tyrkkäsi mut voimalla seinää päin (seurauksena valtavia mustelmia, jotka tämän palstan rohkaisemana kävin näyttämässä lääkärille), kun huomasi, että uskalsin vastustaa hänen komenteluaan.
MITÄH, edelleen sama jatkuu. Lopeta nyt jumankauta muiden aikuisten ihmisten ajattelusta välittäminen. Sulla on jumalauta täysin puolustuskyvyttömät lapset nyt ihan OMINA pelinappuloinas! Ja kuuntelet ennemmin ihmisiä jotka haluaa teille vaan pahaa! TAJUA JO! Sillä mitä nuo ihmiset ajattelee, ei ole mitään väliä misssääääään tuomioistuimessa tai muuallakaan. HERÄÄ!!
Et sitten lähtenyt viime kirjoituksen jälkeen...
Oikeesti, ota nyt ne lapset mukaan ja muuta sinne uuteen asuntoon. Lähe. Nyt. Heti. Oikeesti.
Sä kysyt sun pahoinpitelijältä ja sen äidiltä lupaa mennä lääkäriin. Huomaat varmaan itsekkin miten outoa tuo on.
Alue: Aihe vapaa
Sulla on jo asunto, niin mitä sinä mitään lupia jäät mieheltä kyselemään. Miehen ollessa poissa pakkaat kamasi, lapset kainaloon ja menoksi.
Tiedän näitä kusipäämiehiä, jotka uhkailee ja kiristää naista lapsilla, mutta kun ero on tosiasia niin eipä juuri ole lasten hoidot enää kiinnostaneet.