Eroon hirveästä miehestä

Taas?

Vinkki: tee lisää lapsia, kyl se siitä.

Jos sä oot ollut lasten kanssa kotona, niin kuin varmaankin olet jos olet pukumiehen kanssa, niin todennäköisesti lasten lähihuoltajuus määrättäisiin sulle. Suomessa äiti on yleensä vahvoilla (mikä ei ole aina reilua) ja tuon perusteella katsottaisiin että olet lapsille läheisempi kuin isänsä.

Ja jos menisit näyttämään väkivallan merkkejä lääkärille ja tekisit väkivallasta edes yhden rikosilmoituksen, sun ei tosiaankaan tarvis miettiä kummalle lapset määrätään. Tuota taas saat odottaa lopun ikääs että mies nätisti lähtee siitä, jättää sut rauhaan ja jättää lapset sulle. Ei sulla ole mitään muuta mahdollisuutta kuin tehdä se ero itse. Muuten se ei tule.

Eipä tuollainen "mies" kuuntele muuta kuin väkivaltaa. Olisiko sinulla ketään tuttuja, jotka voisivat hakata hänet oikein kunnolla?

Soita joku tuttu valvomaan kun sinä ja lapset lähdette kotoa pois. Älä altista lapsiasi väkivallalle. Nauhoita uhkauksia ja kuvaa mustelmat jotka mies on sinulle aiheuttanut. Todisteet miehen ala-arvoisesta käytöksestä auttavat huoltajuuskiistassa.

Lähde pian lasten takia.

Miehelläni on ihan pohjaton itseluottamus ja omatunto ei juurikaan kolkuttele. Hän ei ole muistaakseni koskaan pyytänyt mitään anteeksi omasta aloitteestaan ja on törkeä myös muitakin kohtaan ja suorastaan nauttii alaistensa irtisanomisesta. Hän on todella hankala vastus, kun hän tietää, miten pystyy musertamaan itsetuntoni vaikka parissa minuutissa, sillä mikään ei ole hänelle pyhää. Olen ihan hänen otteessaan ja tosiaan ahdistaa ja kovasti. Hän tosiaan lupasi aiemmin, että voisin muuttaa, mutta kuulemma vain se pätee, mitä sovimme sitten eron jälkeen lastenvalvojalla. Edes ne tekstarit ym. eivät merkitse mitään, vaikka hän lupasi, että voimme muuttaa lasten kanssa pois. Inhoan miestäni koko sydämestäni. Olen niin loppu siihen kiusaamiseen ja haukkumiseen. Miksi hän ei anna meidän muuttaa pois? Mikään pyyntö tai suunnilleen rukoilu ei auta. Hän tietää, etten voi yhtään mitään hänelle ja hän ei anna armoa. Hän kuitenkin hengailee koko vapaa-aikansa tietokoneella/konsolon äärellä tai sängyssään. Ei häntä kiinnosta aidosti muu perhe muuten kuin cv:n kavereilleen kerskailun vuoksi.

Taas?

Eiköhän ne huoltajuudet mene jakoon ja molemmat pitää siten lasta viikon. 

Tämä on tietenkin provo.  Varakas pukumies ja asuu akkansa ja lasten kanssa ahtaassa kaksiossa. :)

Oikeasti Suomessa äidin pitää olla juoppo, narkki tai vähintäänkin sairastaa jotain psyykkistä sairautta että lapset määrättäisiin isälle.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän ne huoltajuudet mene jakoon ja molemmat pitää siten lasta viikon. 

Tämä on tietenkin provo.  Varakas pukumies ja asuu akkansa ja lasten kanssa ahtaassa kaksiossa. :)

Jos on, niin tämä on ainakin kolmas provo tämän saman kirjoittajan tekemänä samasta aiheesta.

Häivytte lasten kanssa kun sika nukkuu ja kamat haette myöhemmin lisävoimin varustettuna. Usko pois, ei se lapsia saa ellet ole täysin kelvoton äitinä.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän ne huoltajuudet mene jakoon ja molemmat pitää siten lasta viikon. 

Tämä on tietenkin provo.  Varakas pukumies ja asuu akkansa ja lasten kanssa ahtaassa kaksiossa. :)

Tässä meidän tapauksessa kyllä. Mieheni on nimittäin uskomattoman pihi. Hänellä on rahat kiinni osakkeissa lähinnä ja kaikki ylijäävä menee uusiin osakkeisiin. Hän jauhaa minullekin jatkuvasti siitä osakesalkkunsa kasvattamisesta. Sitten lasten vaatteiden ostosta pitää vääntää ja hoitovapaalla maksoin puolet ruoista sekä miehelle vastikkeen. Mies varmaan joillekin tahoille vetää roolia ja kotona sitten olen roskakori hänelle ja kotijutuista säästetään (kalusteet Ikeasta jne.). Tämä sama sankari on uhannut jopa (tosin kuulemma "leikillään") riistää minulta hengen, jos uhkaisin hänen omaisuuttaan mahdollisen eron tullen.

Turvakoti on sun ainoo ratkaisu. Lähdet kun hetki on hyvä. Vain siten pääset pois lapset mukana ja niin että ns syyllinen tiedetään. Toinen vaihtari on ärsyttää, ottaa turpaan ja soittaa heti poliisit.

Oot selvästi henkisesti niin jumissa ettet kykene tekemään mitääTiedät itsekin että miehen jutut on vaan uhkailua. Ei se niitä toteuta.

Ja siis tämä varakas puolisoni on niin pihi, että osittain säästämisen vuoksi haluaa sinne anoppilaan kaikiksi lomiksi. Seurusteluaikoina kamalan väännpn päätteeksi käytiin matkoilla pari kertaa, mutta naimisiinmenon jälkeen ei enää kertaakaan. Nyt ei enää tarvitse tehdä mitään minua miellyttävää, kun olen jo "nalkissa". Hän lopetti samasta syystä myös kuntoilun ja salilla käynnin samoihin aikoihin.

Voi vittu nyt. Ota ne lapset ja lähde, äläkä vaan uhriudu.

Vierailija kirjoitti:

Turvakoti on sun ainoo ratkaisu. Lähdet kun hetki on hyvä. Vain siten pääset pois lapset mukana ja niin että ns syyllinen tiedetään. Toinen vaihtari on ärsyttää, ottaa turpaan ja soittaa heti poliisit.

Oot selvästi henkisesti niin jumissa ettet kykene tekemään mitääTiedät itsekin että miehen jutut on vaan uhkailua. Ei se niitä toteuta.

Olet oikeassa. Olen todellakin jumissa. En uskalla ottaa ns. turpiini, sillä pelkään, että siitä jäisi pysyviä vammoja. Turvakotia olen pelännyt ajatuksena, sillä pelkään joutuvani "naimisiin" viranomaisten kanssa. Kunpa olisi sellainen paikka, jossa ihan oikeasti autettaisiin uhria ilman sellaista, että sieltä ei suunnilleen pääse pois jne. Mua auttaisi jo päivässä-parissa se, että pääsisin sinne uuteen asuntoon. Pääsiäispyhinä mies oli 2 vrk poissa ja olin kuin uusi ihminen, kunnes hän tuli takaisin. Oli aivan mielettömän upeaa tehdä kaikkia kotijuttuja ja käydä ulkoilemassa jne. ilman että joku äkseeraa ja kiusaa sekä solvaa.

Tai siis jo se auttaa, jos mulla on vaikkapa vapaapäivä ja olen kotona siten, että mies on töissä/jossain käymässä. Aivan kuin hengittäisi hetken raikasta ilmaa ja aivan vapaasti. Aivan kuin suunnilleen joku lyijyvaippa laskeutuisi heti päälleni, kun mies tulee kotiin. Se raivoaminen, määräily, solvaaminen ja kova huuto ovat niin repiviä, raskaita, kuluttavia ja ikäviä juttuja. Kaikki mukava ja kotoisa harmonia häviää heti, kun hän tulee kotiin kiusaamaan ja valittamaan.

Ja mies tosiaan yrittää saada toki minua lähtemään siten, että jättäisin lapset kokonaan hänelle. Sen vuoksi hän varmaan niin kovin kiusaakin. Mutta en voi jättää heitä hänelle. Mies on itsekäs, vastuuton ja ilkeä myös heitä kohtaan.

Jos jo seurusteluaikoina mies oli hankala, niin miksi hitossa menit hänen kanssaan naimisiin ja teit lapsia? En syyllistä, mutta ihmettelen suuresti.

Ja kuten joku aiempi kommentoija kirjoittikin, älä uhriudu vaan hoida itsesi ja lapsesi turvaan. Jos jäät tuohon paskaan suhteeseen kiusattavaksi, annat miehen jatkaa mieletöntä valtapeliään ja joku päivä sinulle voi käydä huonosti; "leikillään" tehty tappouhkaus voi todella käydä toteen.

Tee asialle jotain, kiitos. N19

Miksi et lähtenyt jo pääsiäisenä sinne asuntoon, kun kerran mies oli pois kotoa? Luuletko, että mies pystyisi tekemään jotain radikaalia, vaikka lähtisitkin lasten kanssa? On saanut sut ehkä uskomaan niin, mutta tosi asiassa kaikki törkeydet ja uhkaukset, joita hän sen jälkeen esim viestittelisi sulle, jäisivät todisteeksi miehen epävakaudesta oikeutta varten. Otat ja lähdet lasten kanssa ensimmäisen tilanteen tullen, mieluiten jonkun läheisen ihmisen avustamana ellet uskalla viranomaisiin ottaa yhteyttä, ja asioit hänen kanssaan ainoastaan puhelimitse/sähköpostitse. 

Älä ole avuton nainen!