Lue keskustelun säännöt.
Rakastuuko jokainen joskus elämässään?
01.04.2016 |
Olen "jo" 23-vuotias, mutten ole ikinä seurustellut tai ollut rakastunut. Olen ihan normaali, sosiaalisesti ja muuten, ja käyn aina silloin tällöin treffeillä ja deittailuelämäni on siten ihan normeja noudattava. Mutten ole ikinä rakastunut! Olen koko ikäni toivonut että joku veisi jalat alta (salaa siis, yrittämättä liikaa mutta toivomalla että niin kävisi kuitenkin) mutta en ole ikinä kokenut mitään sellaista. Tuntuu muutenkin ihan käsittämättömältä, että voisin löytää ihmisen josta olisin kiinnostunut ja sekin olisi vastavuoroisesti kiinnostunut minusta. Tuntuu, ettei niin voi tapahtua ja eipä ole toistaiseksi ikinä käynytkään.
Kommentit (6)
Ei, kaikki eivät rakastu sillä lailla, että heiltä "lähtisi jalat alta". Sellaista ei kannata jäädä odottamaan, eikä sitä kannata pitää "tosirakkauden" tunnusmerkkinä. Nämä ovat tällaisia harhoja, joita pitävät yllä niin romanttiset elokuvat kuin 90-luvun sukupuolikasvatuskin.
Minun ehdottomasti paras, arvokkain, syvällisin ja rakkaudentäyteisin parisuhteeni alkoi niin, etten edes etsinyt mitään vakavaa, ja olin tosi epävarma tunteistani jopa ensimmäiset pari vuotta. Ihmeen kaupalla kumppanini kuitenkin sieti minua, tarjosi rakkautta ja kumppanuutta, ja lopulta olin suhteessa niin onnellinen kuin ihminen voi koskaan olla.
Ihmissuhde- ja tunneasiat ovat yksilöllisiä. Ei kannata ottaa mallia muilta. Jokaisella on oma tapa tuntea ja olla suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät kaikki. Esimerkiksi vaimoni, nyt jo keski-iän kynnyksellä, ei ole kertaakaan elämässään rakastunut. Se vain ei sovi hänen persoonallisuuteensa.
En usko, että rakastuu. Itse olen 54-vuotias nainen, enkä ole koskaan ollut rakastunut. Ja "ihastunut" olen ollut kerran elämässäni. Mutta jo kauan sitä ennen olin päättänyt, että haluan elää elämäni yksin. Joten siitä ihastuksesta ei tullut mitään. En kerta kaikkiaan halua ketään ihmistä lähelleni romanttisessa mielessä. Enkä ole sitä päätöstä koskaan katunut. Rakastan vanhempiani, serkkujani, hyviä ystäviäni. Se riittää minulle.
Parisuhteen aloittamiseen ei tarvita rakastumista, jos sitä odotat. Tärkeämpää mun mielestä on tutustua ihmiseen, jolla on samanlaiset arvot ja hänen kanssaan on hyvä olla. Myös ihastumista tarvitaan alussa, muttei välttämättä mitään siirappista elokuvarakkauta. Läheisyys, yhdessäolo ja seksi kyllä tuovat rakkauden mukanaan.
Luultavasti ei.
Itse olen jo 64-vuotias enkä koskaan elämässäni rakastunut. Tuskinpa sitä rakastumista tulevaisuudessakaan tapahtuu.
Elämä voi silti olla hyvää ja täyttä. Eikä se, että ei rakastu, estä rakastamista. Rakastan syvästi monia läheisiäni.