Nykypäivänä ammattiylpeys on katoava luonnonvara - sen varastavat vinoutuneen ahneet työnantajat!

Itsekin olen tehnyt sellaista työtä, jonka laadukkaan tekemisen ja viimeistellyn työnjäljen tuottaman mielihyvän vei päivittäin huomattavan ahne pomo, joka oli orjapiiskuri vaikkei syytä sellaiseen jo valmiiksi ahkerien alaistensa parissa edes ollut. Uskoisin että samanlaisia kokemuksia on suurella joukolla työikäisistä ihmisistä, ikävä kyllä.

Monelle olisi kuitenkin tärkeää tehdä oma työnsä hyvin, siitä kun tulee iso osa työnteon tuottamasta tyydytyksestä. Se ei onnistu, jos joku tuomitsee koko ajan selän takana vaatien nopeampaa, nopeampaa ja aina vain nopeampaa, vaikka tahti olisi jo aivan riittävän ripeä. Monelle se raha ei ole ainoa syy käydä töissä vaikka tärkein onkin, vaan juuri se että hyvin tehty työ tuottaa kauaskantoista onnistumisen tunnetta. Se on arvokasta ihmismielelle, jos arvostaa omaa työtään ja sitä että asiat ovat oikein.

Nykyäänhän voi katsoa esimerkiksi rakentamisen jälkeä, ja kas kun sitä ei oikeastaan enää olekaan. Kaikki tehdään mahdollisimman halvalla, ja jälki on todellakin sen mukaista. Laadusta ei voida enää puhua, sitä ei saa välttämättä enää edes rahallakaan. Nopeasti, halvalla, huonosti, hutiloiden... Ainoa millä vaikuttaa olevan väliä, on se että joku saa kääriä maksimaaliset voitot vailla omantunnon kolkutuksia johtuen tuotantoketjun epämääräisyydestä ja vääryyksistä.

Hyvä esimerkki tästä on tämä labrakohukin, käytettyjen neulojen tapaus. Tulospalkkiot... tuollaisessa työssä?? :( Tahtoisin itse elää yhteiskunnassa, missä on sentään vielä jollakin muullakin väliä kuin sillä että omistajataho rikastuu överisti vaikka hukkuu jo valmiiksi rahaan, eikä sen kiihtyvän lisävoiton tavoittelun seurauksilla lukemattomille ihmisille ole mitään väliä. Hyvinkin monessa paikassa vallitsee yleisen hyvinvoinnin ja lähes jokaisessa ihmisessä elävän arkiluovuuden tukahduttava liiallinen kiire, ja lopun aikaa ollaankin sitten naamat kohti kosketusnäyttöjä. Kylmää.