Minkälaisen harrastuksen parista voisi löytää järkeviä, fiksuja ja aidosti kivoja ihmisiä?
Kommentit (50)
Kiitos vastauksista. Ehkä sainkin tästä itse asiassa yhden uuden idean, kaikenlaisen minulle epäsopivan seasta. ap
Mä treffailin kerran yhtä vaelluksen harrastajaa ja että se oli ihan pimee. Oikein jälkeenpäin oon onnellinen etten lähtenyt sen kanssa kaksin metsään. Oikeasti onneksi en lähtenyt. Sitten mun työpaikalla oli kerran pari suunnistajaa. Hitto että oli huumorintajuttomimmat tyypit mitä olen töissä tavannut. Ei mitään käsitystä ns läpän heitosta ja suuttuivat/ottivat nokkiinsa joka asiasta. Muutenkin sellaisia tylsääkin tylsempiä harmaita seinään sulautuvia insinöörejä.
Kai pitäisi lähteä siitä mikä itseään kiinnostaa ja hankkiutua sellaiseen harrastukseen. Paha sitä on varmaan laskuvarjohyppyä lähteä harrastamaan, jos pelkää korkeita paikkoja ja kuolemaa, vaikka siellä olisi kuin kivaa porukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Frisbeegolf. Todella suosittua nykyään Suomessa, ilmaisia ratoja on kaikkialla ja kahdella kiekolla eli kolmella kympillä pääsee erittäin hyvin alkuun.
Varmaan mukava harrastus, mutta missä määrin siellä tapaa uusia ihmisiä? Itselläni jotenkin sellainen tuntuma, että siellä käydään viskomassa pääasiassa omissa porukoissa. Toki varmaan tuossakin lajissa jo kohtuullisesti seuratoimintaa, eli sinne mukaan menemällä sitten alkaa varmasti kontaktejakin syntymään.
Olisi kyllä kiva tavata sellaisia rentoja, huumorintajuisia ihmisiä. Musiikin harrastajat tosiaan yleensä on aika avarakatseisia.
Vierailija kirjoitti:
Mä treffailin kerran yhtä vaelluksen harrastajaa ja että se oli ihan pimee. Oikein jälkeenpäin oon onnellinen etten lähtenyt sen kanssa kaksin metsään. Oikeasti onneksi en lähtenyt. Sitten mun työpaikalla oli kerran pari suunnistajaa. Hitto että oli huumorintajuttomimmat tyypit mitä olen töissä tavannut. Ei mitään käsitystä ns läpän heitosta ja suuttuivat/ottivat nokkiinsa joka asiasta. Muutenkin sellaisia tylsääkin tylsempiä harmaita seinään sulautuvia insinöörejä.
Kai pitäisi lähteä siitä mikä itseään kiinnostaa ja hankkiutua sellaiseen harrastukseen. Paha sitä on varmaan laskuvarjohyppyä lähteä harrastamaan, jos pelkää korkeita paikkoja ja kuolemaa, vaikka siellä olisi kuin kivaa porukkaa.
Juu näin jonkin sortin erähessuna voin kyllä allekirjoittaa tuon, että ei metsässä samoilevat ihmiset välttämättä niitä parhaita seuramiehiä/naisia ole.
Suunnistajat taas on pääosin nörttejä ja nimenomaan insinöörejä, eli nuo työpaikkasi suunnistajat eivät todellakaan olleet mikään poikkeus, vaan pikemminkin sääntö. Toisaalta tunnen yhden todella räväkän ja sanavalmiin, sekä puheissaan melko karsinkin mimmin, joka on ollut pienen ikänsä suunnistustouhuissa mukana, mutta hänen harrastuksensa onkin lähtenyt kotoa, sillä vanhempansa olivat kilpatason suunnistajia, joten sitä kautta aloitti harrastuksen jo varhain lapsena. Eikä kyseinen mimmi todellakaan ole insinööri, vaan ihan tavisduunari ammatissa, mutta poikkeushan vahvistaa säännön ;)
Vierailija kirjoitti:
viinanjuonnin parista
Viinan juonnista en tiedä, mutta oluenjuonnista kylläkin. Olutharrastus ja etenkin kotiolutharrastus on jatkuvasti kasvava trendi ja pitkin valtakuntaa on olutseuroja, joko vähän virallisempia, tai ihan vaan löyhästi jonkunlaisen kaveriporukan perustamia. Meilläkin oli jonkun aikaa erään toisen harrastuksen sisällä pieni porukka, jolla kokoonnuttiin silloin tällöin maistelemaan laatuoluita ja viettämään muuten vaan rentoa iltaa. Olutharrastuksessa olennaista nimenomaan on laatu, eikä määrä. Olutseuroihin ei todellakaan mennä koffin mäyräkoira kainalossa, vaan tarkkaan valikoitujen laatuoluiden kera.
Kotiolutharrastus taas on taas enempi yksinäistä puuhaa, eli pannaan itse kotona olutta. Toki niissäkin piireissä kokoonnutaan maistelemaan aikaansaannoksia, mutta ei siinä määrin kuin kaupallisiin oluisiin keskittyvissä olutseuroissa.
Ryhmäorgiat, alkoholismi ja huumeidenkäyttö