Lue keskustelun säännöt.
Mikä on surullisin elokuva, jonka olet ikinä nähnyt?
31.03.2016 |
Sellainen, jonka takia itkit silmät päästäsi.
Mun on pakko sanoa Tulikärpästen hauta vaikka onkin animaatio, mutta ikinä ennen en ole elokuvan loputtua jäänyt vaan istumaan paikalleni itkemään.
Kommentit (181)
Vierailija kirjoitti:
Bim Mustakorva, Lilja 4ever ja japanilainen Nobody knows
Meinasin kirjoittaa, että Bim Mustakorva - mutta sitten näin Dancer in the Dark -elokuvan...
Eli Bim Mk tulee hyvänä kakkosena :´(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistaisipa nimen. Vanha elokuva, jossa yliopistossa opiskeleva nuoripari joutuu toisistaan eroon tytön sairastuttua ja kuoltua syöpään. Mikä sen nimi oli? Vuosisadan rakkaustarina?
Niitä riittää, Pearl Harbor, Alastomana susien parissa, Beasts with no nation, Hachiko, Sotahevonen, Tulikärpästen hauta, Titanic, Taru Sormusten Herrasta, Hobitti, Poika raidallisessa pyjamassa, Marley ja minä, Orpokoti, Leijonakuningas, Tarzan (Disney myös). Lisää löytyisi kymmenittäin, sillä itken erittäin herkästi elokuvissa, mutta nuo ovat olleet ne itkettävimmät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttävä ketju. Jotkut nyt luulee, että tässä äänestetään jostakin, ja kommentoi omaa ehdotustaan yhä uudestaan.
Esim. tuo Hachiko - jos siis puhutaan nyt Ghiblin animaatiosta - ei ole edes Suomessa levityksessä, ei ole suomennettu, ja silti mukamas sille nyt on valtavasti eri kannattajia tällaisessa ketjussa.
Get real.
Ei taideta puhua animaatiosta. Vaan siitä toisesta.
Itse olet ärsyttävä.
No kun ei puhuttu, kun puhuttiin Ghiblin animaatioista. Komppaa nyt vielä itseäsi muutama kerta. Tosin se ei muuta tuota vähemmän lapselliseksi.
Mitä sä lässytät idiootti? :D Eiköhän jengi puhu ihan siitä Geren tähdittämästä versiosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ranskalainen elokuva, jossa äiti, isä ja pieni lapsi käyvä yhdessä läpi aikaa, kun lapsi sairastaa ja kuolee pian.
Vierailija kirjoitti:
Muistaisipa nimen. Vanha elokuva, jossa yliopistossa opiskeleva nuoripari joutuu toisistaan eroon tytön sairastuttua ja kuoltua syöpään. Mikä sen nimi oli? Vuosisadan rakkaustarina?
Lovestory?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Bambi ja Leijonakuningas (ylipäätään mikä kompleksi Disneyllä on ollut, kun aina äiti on kuollut tai kuolee alussa). Shindlerin lista ja Pianisti. Yllättävämmästä päästä Platoon itkettää takuuvarmasti. Äitiyen myötä pahimpia ja varmimpia itkettäjiä on kaikki sellaiset elokuvat, joissa lapselle käy jotain.
Schindlerin lista. Muistan, että jo leffateatterista poistuessa kyyneleet valui silmistä ja koko pyörämatkan kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aviomieheni mielipide:
Polupyörävaras
Kieslowskin Lyhyt elokuva tappamisesta.
Samaa mieltä - tulevat listallani kolmosen ja nelosena Bimin ja Dancerin jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itkettäviä leffojahan riittää! Mitä nyt nopeesti tulee mieleen, niin tuo Poika raidallisessa pyjamamassa on viimeisin katsottu ja itketty leffa. Lisäksi ainakin The Bucket list ja Meri sisälläni tulee mieleen, näissä kyllä muutenkin teemana kuolema että sekin selittää.. Mutta melkeinpä kaikissa leffoissa on jotain minkä vuoksi voisin itkeä. T. Pillittäjä 😂
Mikä sen sci-fi leffan nimi oli, jossa matthew macnohamy (tai jotain) lähetettin avaruuteen etsimään ihmisille uuttaa planeettaa asuttavajsi. Maa oli jo tuhoon tuomittu ja pelkää pölisevää aavikkoa.
Eniwei,siinä leffassa tapahtuu jotain aikahyppyjä ja-matkustsmisia ja se mies menettää lastensa kasvun ja elämän näkemisen ja se lapsi odottaa isäänsä takaisin ja vuodet vaan kuluu.
Jotenkin mä menin siitä ihan pois tolaltani ja itkin puolesta välistä loppuun asti ja vähän päälle.
Mies sanoikin ettei mun kannata noita sci-fi.juttuja oikein katella kun ei mulla meinaa pää kestää. On ihan oikeessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä sen sci-fi leffan nimi oli, jossa matthew macnohamy (tai jotain) lähetettin avaruuteen etsimään ihmisille uuttaa planeettaa asuttavajsi. Maa oli jo tuhoon tuomittu ja pelkää pölisevää aavikkoa.
Eniwei,siinä leffassa tapahtuu jotain aikahyppyjä ja-matkustsmisia ja se mies menettää lastensa kasvun ja elämän näkemisen ja se lapsi odottaa isäänsä takaisin ja vuodet vaan kuluu.
Jotenkin mä menin siitä ihan pois tolaltani ja itkin puolesta välistä loppuun asti ja vähän päälle.
Mies sanoikin ettei mun kannata noita sci-fi.juttuja oikein katella kun ei mulla meinaa pää kestää. On ihan oikeessa.
Huomenta. Jatkan vielä. Leffa on Chirstopher Nolanin ohjaama. Mun olisi pitänyt tietää sen kamalan ahdistavin batman-leffan jälkeen että Nolanin elokuvia mun ei pidä katsoman.
Ja aikamatkustamiset ja lasten ikävöinti ei sovi mulle alkuunkaan...
mie kirjoitti:
Nyt en muista elokuvan nimeä.
Mutta siinä alienit tulee maahan, maa on ihan sumun peitossa, ihmiset on kaupassa turvassa. Muutama pääsee autolla pakoon ja löpö loppuu. Kaikki ampuvat itsensä. Isä joutuu ampumaan lapsensa ja luodit loppuu. Sumu hälvenee ja apu saapuu heti. Kauheen surullinen ja pillitin silmät päästä, kun oli noin ankea loppu.
Minä en laskis tätä surullisiin leffoihin niin kuin en myöskään laskisi surulliseksi jotain the walking deadia, mutta sen sanon että tää oli leffa jonka jälkeen on vituttanut eniten.
Ennen kuin avasin ketjun tiesin vastauksen: Tulikärpästen hauta. En voinut katsoa sitä loppuun vaikka sanoma (sodanvastaisuus) on tärkeä.
Hachiko
Ja kaikki jossa eläimet kärsivät tai kuolevat, niin on kyyneleet herkässä.
T: Mies.
Se Bambi-elokuva. Ja moni muu.