Lue keskustelun säännöt.
Jeesus tahtoo auttaa tänäkin päivänä
31.03.2016 |
Heitä jotka sydämestään kääntyvät Hänen puoleen, heitä, joilla on murheita mistä eivät omin avuin selviä.
Vaikka et vielä Jeesusta tuntisikaan, voit rukoilla silti. Hän antaa myös uskon, jos sitä ei vielä ole.
Ajat tulevat muuttumaan. Älä pelästy, vaan käänny Hänen puoleensa ja turvaa Häneen.
Saat sellaisen rauhan ja ilon sydämeen, että ihmettelet, miten suuri Hän on.
Jeesus rakastaa sua.
Jos tässä nyt haluat että rukoilen sun puolesta, niin teen sen mielelläni. Pelastumisen tai jonkin asian puolesta johon tarvitset apua.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon Jumalaan, ainakin halu uskoa on vahva. En tiedä vaan olenko varsinaisesti uskossa, haluaisin kyllä olla.
Pyytäisin rukoilemaan perheeni puolesta (ihan yleisesti) sekä isäni puolesta, jolla todettiin keuhkosyöpä 3 kuukautta sitten.
Kiitos AP, jo etukäteen :)
Voimia paljon! Rukoilen sinun ja perheesi puolesta ja isäsi parantumisen puolesta.
Jeesus parantaa tänäkin päivänä, vaikka olisi parantumaton sairaus, niin Hänelle mikään ei ole mahdotonta.
Itselläni oli tässä jokin aika sitten ollut vatsa kipeä jo muutaman päivän. Yöllä rukoilin ihan muita asioita, mutta siinä samalla Pyhä Henki, eli Jeesus Pyhän Hengen kautta, kosketti vatsaani ja kipu lähti. Se kosketus oli pehmeä ja hellä, ja tunsin tuon kosketuksen.
Jeesus siunatkoon teidän perhettä ja isääsi.
ap
Kiitos rukouksestasi ja rohkaisevasta viestistäsi! Siunausta myös sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ystävällinen ja rukoilet terveyteni ja toimeentuloni puolesta. Kiitos❤
Miksi te hihhulit ette pidä päätänne kiinni?
Emmehän me muutkaan saarnaa miten mahtava se oma harrastuksemme on tai miten upeaan lomakohteeseen ollaan menossa.
Jos haluatte tehdä itsestänne pellen uskomalla satuolentoihin niin aivan vitun sama mutta pitäkää se paska omana tietonanne!
Vierailija kirjoitti:
Oletko ystävällinen ja rukoilet terveyteni ja toimeentuloni puolesta. Kiitos❤
Tottakai, Jeesus rakastaa sua ja rukoilen puolestasi. Siunausta :)
Vierailija kirjoitti:
Miksi te hihhulit ette pidä päätänne kiinni?
Emmehän me muutkaan saarnaa miten mahtava se oma harrastuksemme on tai miten upeaan lomakohteeseen ollaan menossa.
Jos haluatte tehdä itsestänne pellen uskomalla satuolentoihin niin aivan vitun sama mutta pitäkää se paska omana tietonanne!
Hei. Jeesus rakastaa suakin tosi paljon, et tiedäkkään miten paljon. Eikä Hänen rakkautensa ole kiinni siitä, mitä sä ajattelet Hänestä.
Muistan sinuakin rukouksissa. Olet rakas Taivaan Isälle, joka on luonut koko maailman ja kaikki mitä siinä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten mielikuvitushahmo voi auttaa missään?? No vittu EN, en todellakaan halua sun "rukoilevan" vaan tunkevan sen uskontuputukses persläpees. En onneks kuulu kirkkoon!!!
Kuule en minäkään kuulu kirkkoon, en ole koskaan kuulunutkaan.
Jeesus ei rajoitu jonnekin kirkon sisälle, ei vaan Hän on kaikkialla.
Tässä ajassa missä eletään, meidän on tehtävä se ratkaisu, otammeko pelastuksen vastaan.
Kun kuolemme, on liian myöhäistä enää tehdä sitä ratkaisua.
Jeesus näkee sun sydämeen, halusit tai et.
Hän tuntee sut paremmin kuin kukaan muu, halusit tai et.
Ja muistan sua rukouksissa, halusit tai et.
Vierailija kirjoitti:
Been there, done that. Ei toimi. Itse tulin uskoon 9-vuotiaana, ja olin uskovainen ja helluntaiseurakunnan jäsen noin kolmikymppiseksi.
Valitettavasti siinä vaiheessa uskalsin kyseenalaistaa uskoni, ja se ei kestänyt koettelua. Rukousvastaukset, joita olin saanut, oli sellaisia ettei niihin oikeasti tarvittu mitään yliluonnollista apua, vaan ne olivat täysin selitettävissä asioiden luonnollisilla kuluilla ja sattumalla. Esim. rukoilen että paranen kuumetaudista ja paranin, Kiitos Jeesus! - mutta ateistikin olisi todennäköisesti parantunut. Rukoilin että saan opiskelupaikan yliopistosta ja toisella yrityksellä sain, ja kiitin Herraa - mutta ihan omalla työlläni pääsykokeiden eteen sinne pääsin, enkä yliluonnollisella avulla ja rukousvastauksilla.
Lisäksi totesin, että en OIKEASTI ollut koskaan kokenut mitään Jeesusta sydämessäni tai Pyhää Henkeä tai muuta, vaan koko uskoni oli rakentunut minuun ulkopuolelta syötettyjen oppien ja toisten kokemusten varaan. Olin toki paljonkin jutellut "Jeesukselle sydämessäni", mutta eipä sieltä vastausta tullut, paitsi jos tulkitsi rukoilemisen seurauksena päähän pälkähtäneet tavalliset ajatukset Jumalan inspiroimiksi (missä taas ei ole mitään järkeä). Kielillä puhumistani ja profetointejani nyt suorastaan häpeän. Oikein yritin saada niitä kuten seurakunta opetti, ja aloitin esim. kielillä puhumisen harjoittelun alkamalla toistaa tavuja. No, kyllä sieltä lopulta sitten sai ulos siansaksaa sujuvastikin, mutta enpä usko että Jumala, jos sellaista on, antaisin niin hyödytöntä lahjaa yliluonnollisesti. MItään hyvää hedelmää en kielillä höpöttämisestä huomannut, olipa vaan erikoinen kokemus. Ja kun luin että myös muissa uskonnoissa esim. tietyssä meditaation vaiheessa puhutaan kielillä, meni siihenkin viimeinenkin usko.
Jouduin siis toteamaan, että minulla ei ole sisäistä todistusta Jumalan ja nyt elävän Jeesuksen olemassaolosta, ja kaikki ulkoisetkin todisteet, kuten väitetyt ihmeparanemiset, osoittautuivat epäuskottaviksi. Nyt sitten elellään agnostikkona ja yritetään opetella ohjaamaan itse omaa elämää, lähes nelikymppisenä. Paljon sitä tulikin elämästään hukattua siihen että odottaa että kohta se Jumala ottaa ja johdattaa jonnekin...
Moi! Upean rehellinen ja avoin kirjoitus vaiheistasi, kiitos. Saanko sanoa, että mielestäni siinä, mitä olet saanut tai joutunut kokemaan uskonnollisessa yhteisössäsi, on tiivistettynä monia ns. vapaiden/karismaattisten suuntien epäkohtia, ikävä kyllä :(
Olen pahoillani, että kaikki sellainen, joka lopulta on ihmisten osaamattomuutta ja epätäydellisyyttä, kävi sinulle taakaksi ja vei luottamuksesi Jumalan todellisuuteen ja rakkauteen sinua kohtaan.Nimittäin olen itse ollut helluntaiseurakunnassa oppimassa mm. kielillä puhumisen alkeita ja omalla kohdallani se tuntui painostavalta yrittämiseltä, joten tiedän tarkkaan, mitä tarkoitat. Tosin minulla nyt on joku "kieli", joka on aivan tietyn kuuloinen - en tietenkään pysty sanomaan, että onko se ns. todellinen Hengen kieli, mutta se ei ole tärkein pointtini tässä.
Tärkein ajatukseni sinulle on ehkä se, että ei ole liian myöhäistä löytää jotakin sellaista, mitä et voinut tai ehtinyt löytää aiemmin: rakkauteen perustuvaa suhdetta Jumalaan, jota eivät muut ihmiset määrittele vaan joka on sinun ja Jumalan välinen :) Uskon, että sinä olet yhä ja olet aina ollut korvaamattoman tärkeä ja rakas ihminen Jumalan silmissä - ja on varmasti mahdollista löytää Jumalan ehdoton rakkaus ja hyväksyntä sinua kohtaan, kuten myös se sisäinen todistus, jota ei vielä löytynyt.Joku viisas on sanonut, että kun annat mahdollisuuden Jumalalle, annat samalla mahdollisuuden itsellesi! Erittäin hyvällä tavalla poikkeuksellinen on seuraavan lyhyen videon tapa kertoa Jumalan rakkaudesta sinua kohtaan; ehkä saat siitä jotakin arvokasta, mitä et löytänyt aiemmin: http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4 http://www.healingrooms.fi/?sid=100
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olin uskossa, kunnes paha voitti. Olin sairastanut mielenterveysongelmineni kymmenen vuotta, usko Jumalaan ja toivo paremmasta tukenani. Kun minulle lopulta annettiin _enemmän_ kuin jaksoin kantaa, ymmärsin, ettei Jumalaa minulle ole.
Ainoa selitys tälle oli uskoon nojautuen se, että Saatana oli kohdallani voittanut. En halunnut selittää pahaa näin, eli Jumalaan uskoen, joten usko loppui. Jumala petti minut, ja päästin hänet irti minusta.
Ja kun Jumala lähti, Saatanakin luovutti.
Siirryin uskomaan arkisiin ratkaisuihin, toisen ihmisen armoon, ja ennen kaikkea omaan elämääni ja polkuun, jonka valitsen ja johon vaikutan ainoastaan minä itse, oman päättäväisyyteni ja _itse_ keräämälläni rohkeudella, omalla voimallani.
En tiedä mitä pyydän sinua rukoilemaan. Ehkä olisin iloisesti yllättynyt jostain "merkistä" tuolta jumalalta, joka voisi pyyhkiä pois sen vuosia sitten minua kiusanneen Saatanan, jota niin pelkäsin ja joka niin hanakasti vei minua kohti Helvettiä. Sitä Helvettiä, jonka Jumalan olemassa olo tekee todelliseksi, ja joka ei koskaan pyyhkiydy _helvetillisistä_ muistoistani pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon Jumalaan, ainakin halu uskoa on vahva. En tiedä vaan olenko varsinaisesti uskossa, haluaisin kyllä olla.
Pyytäisin rukoilemaan perheeni puolesta (ihan yleisesti) sekä isäni puolesta, jolla todettiin keuhkosyöpä 3 kuukautta sitten.
Kiitos AP, jo etukäteen :)
Voimia paljon! Rukoilen sinun ja perheesi puolesta ja isäsi parantumisen puolesta.
Jeesus parantaa tänäkin päivänä, vaikka olisi parantumaton sairaus, niin Hänelle mikään ei ole mahdotonta.
Itselläni oli tässä jokin aika sitten ollut vatsa kipeä jo muutaman päivän. Yöllä rukoilin ihan muita asioita, mutta siinä samalla Pyhä Henki, eli Jeesus Pyhän Hengen kautta, kosketti vatsaani ja kipu lähti. Se kosketus oli pehmeä ja hellä, ja tunsin tuon kosketuksen.
Jeesus siunatkoon teidän perhettä ja isääsi.
ap
Kiitos rukouksestasi ja rohkaisevasta viestistäsi! Siunausta myös sinulle!
Kiitos :) Pojaltani lähti myös korvakipu kun Pyhä Henki kosketti. Vauva joka yöllä itki, hiljeni heti kun rukoilin ja laitoin käden vatsalleen. Silloin kuulin kun Pyhä Henki kehotti rukoilemaan ja niin tein, ja vauva hiljeni ja nukahti hetkessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olin uskossa, kunnes paha voitti. Olin sairastanut mielenterveysongelmineni kymmenen vuotta, usko Jumalaan ja toivo paremmasta tukenani. Kun minulle lopulta annettiin _enemmän_ kuin jaksoin kantaa, ymmärsin, ettei Jumalaa minulle ole.
Ainoa selitys tälle oli uskoon nojautuen se, että Saatana oli kohdallani voittanut. En halunnut selittää pahaa näin, eli Jumalaan uskoen, joten usko loppui. Jumala petti minut, ja päästin hänet irti minusta.
Ja kun Jumala lähti, Saatanakin luovutti.
Siirryin uskomaan arkisiin ratkaisuihin, toisen ihmisen armoon, ja ennen kaikkea omaan elämääni ja polkuun, jonka valitsen ja johon vaikutan ainoastaan minä itse, oman päättäväisyyteni ja _itse_ keräämälläni rohkeudella, omalla voimallani.
En tiedä mitä pyydän sinua rukoilemaan. Ehkä olisin iloisesti yllättynyt jostain "merkistä" tuolta jumalalta, joka voisi pyyhkiä pois sen vuosia sitten minua kiusanneen Saatanan, jota niin pelkäsin ja joka niin hanakasti vei minua kohti Helvettiä. Sitä Helvettiä, jonka Jumalan olemassa olo tekee todelliseksi, ja joka ei koskaan pyyhkiydy _helvetillisistä_ muistoistani pois.
Jeesus rakastaa sua edelleen eikä Hän ole hyljännyt sinua. Hän odottaa, että palaisit takaisin Hänen tykönsä.
Tiedätkö, miten suuresti Hän iloitsee, kun löytää sen kadonneen lampaan, sinut, joka kerran olit Hänen omansa mutta koettelemukset väsyttivät sinut ja veivät pois maailmaan.
Hän ei lähtenyt luotasi pois, vaan edelleen odottaa, että saa armahtaa sinua.
Muistatko sen tuhlaajapojan tarinan. Samalla tavalla Taivaan Isä sulkee sinut syliinsä kun vain menet Hänen eteensä ja annat elämäsi Hänelle.
Olen tässä omassa uskonelämässä itsekkin epäonnistunut ja välillä poikennut pois Jumalan luota. Olin myös varma, että en ole tarpeeksi hyvä ja riittävä Hänelle.
Kuitenkin Hän veti luoksensa, uudestaan ja uudestaan.
Anna Jeesuksen näyttää sulle,että Hän tahtoo sut takaisin luoksensa ja rakastaa sua ja parantaa ne haavat joita olet saanut sisimpääsi.
Laitan sulle vielä yhden linkin.
Siunausta.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olin uskossa, kunnes paha voitti. Olin sairastanut mielenterveysongelmineni kymmenen vuotta, usko Jumalaan ja toivo paremmasta tukenani. Kun minulle lopulta annettiin _enemmän_ kuin jaksoin kantaa, ymmärsin, ettei Jumalaa minulle ole.
Ainoa selitys tälle oli uskoon nojautuen se, että Saatana oli kohdallani voittanut. En halunnut selittää pahaa näin, eli Jumalaan uskoen, joten usko loppui. Jumala petti minut, ja päästin hänet irti minusta.
Ja kun Jumala lähti, Saatanakin luovutti.
Siirryin uskomaan arkisiin ratkaisuihin, toisen ihmisen armoon, ja ennen kaikkea omaan elämääni ja polkuun, jonka valitsen ja johon vaikutan ainoastaan minä itse, oman päättäväisyyteni ja _itse_ keräämälläni rohkeudella, omalla voimallani.
En tiedä mitä pyydän sinua rukoilemaan. Ehkä olisin iloisesti yllättynyt jostain "merkistä" tuolta jumalalta, joka voisi pyyhkiä pois sen vuosia sitten minua kiusanneen Saatanan, jota niin pelkäsin ja joka niin hanakasti vei minua kohti Helvettiä. Sitä Helvettiä, jonka Jumalan olemassa olo tekee todelliseksi, ja joka ei koskaan pyyhkiydy _helvetillisistä_ muistoistani pois.
KAIKESTA kokemastasi ja tapahtuneesta huolimatta sinä olet korvaamattoman rakas Kristukselle :) Tahdon vakuuttaa sinulle, että se tosiasia ei ole muuttunut. Ja pääsiäinen kertoo, että pimeys ei ole sittenkään voittanut vaikka elämän pimeydessä siltä olisi tuntunut.Ota toivon pilkahduksesta ja rakkaudesta kiinni, ne ovat sinua varten:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko ap, rukoilla perheemme puolesta. Olemme mieheni kanssa koulutettuja, mutta molemmat työttömiä. Taloudellisesti on tiukkaa. Voisitko myös rukoilla, että löytäisi uskovia ystäviä elämääni? Kiitos.
-Maria
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olin uskossa, kunnes paha voitti. Olin sairastanut mielenterveysongelmineni kymmenen vuotta, usko Jumalaan ja toivo paremmasta tukenani. Kun minulle lopulta annettiin _enemmän_ kuin jaksoin kantaa, ymmärsin, ettei Jumalaa minulle ole.
Ainoa selitys tälle oli uskoon nojautuen se, että Saatana oli kohdallani voittanut. En halunnut selittää pahaa näin, eli Jumalaan uskoen, joten usko loppui. Jumala petti minut, ja päästin hänet irti minusta.
Ja kun Jumala lähti, Saatanakin luovutti.
Siirryin uskomaan arkisiin ratkaisuihin, toisen ihmisen armoon, ja ennen kaikkea omaan elämääni ja polkuun, jonka valitsen ja johon vaikutan ainoastaan minä itse, oman päättäväisyyteni ja _itse_ keräämälläni rohkeudella, omalla voimallani.
En tiedä mitä pyydän sinua rukoilemaan. Ehkä olisin iloisesti yllättynyt jostain "merkistä" tuolta jumalalta, joka voisi pyyhkiä pois sen vuosia sitten minua kiusanneen Saatanan, jota niin pelkäsin ja joka niin hanakasti vei minua kohti Helvettiä. Sitä Helvettiä, jonka Jumalan olemassa olo tekee todelliseksi, ja joka ei koskaan pyyhkiydy _helvetillisistä_ muistoistani pois.
Jeesus rakastaa sua edelleen eikä Hän ole hyljännyt sinua. Hän odottaa, että palaisit takaisin Hänen tykönsä.
Tiedätkö, miten suuresti Hän iloitsee, kun löytää sen kadonneen lampaan, sinut, joka kerran olit Hänen omansa mutta koettelemukset väsyttivät sinut ja veivät pois maailmaan.
Hän ei lähtenyt luotasi pois, vaan edelleen odottaa, että saa armahtaa sinua.
Muistatko sen tuhlaajapojan tarinan. Samalla tavalla Taivaan Isä sulkee sinut syliinsä kun vain menet Hänen eteensä ja annat elämäsi Hänelle.
Olen tässä omassa uskonelämässä itsekkin epäonnistunut ja välillä poikennut pois Jumalan luota. Olin myös varma, että en ole tarpeeksi hyvä ja riittävä Hänelle.
Kuitenkin Hän veti luoksensa, uudestaan ja uudestaan.
Anna Jeesuksen näyttää sulle,että Hän tahtoo sut takaisin luoksensa ja rakastaa sua ja parantaa ne haavat joita olet saanut sisimpääsi.
Laitan sulle vielä yhden linkin.
Siunausta.
Muistan sua rukouksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisitko ap, rukoilla perheemme puolesta. Olemme mieheni kanssa koulutettuja, mutta molemmat työttömiä. Taloudellisesti on tiukkaa. Voisitko myös rukoilla, että löytäisi uskovia ystäviä elämääni? Kiitos.
-Maria
Tottakai. Ja on ihanaa että Jeesus näkee jo kaikki teidän tarpeet ja toiveet. Kiitos Jeesus sinun avustasi ja siunausta teille :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko ap, rukoilla perheemme puolesta. Olemme mieheni kanssa koulutettuja, mutta molemmat työttömiä. Taloudellisesti on tiukkaa. Voisitko myös rukoilla, että löytäisi uskovia ystäviä elämääni? Kiitos.
-Maria
Tottakai. Ja on ihanaa että Jeesus näkee jo kaikki teidän tarpeet ja toiveet. Kiitos Jeesus sinun avustasi ja siunausta teille :)
Kiitos, tuli ihan tippa linssiin... Siunausta sinullekin/teillekin! :)
-Maria
Vierailija kirjoitti:
Pitipä vielä dsanoa, että Jeesus ei ole mikään automaatti joka toteuttaa jokaisen vaatimuksen mitä ihminen kehtaa ladella.
Hyvien asioitten puolesta pyysit, mutta onko se sitten Jumalan tahto.
Tämä maailma ei tule muuttumaan enää paremmaksi, päinvastoin, ollaan menossa kohti aikaa, mikä on ahdistuksen aika.
Jotkut sanoo että se on jo alkanut, siihen en nyt ota kantaa.
Mutta maailma muuttuu. Sodat tulee pahenemaan, tulee antikristuksen aika, tulee eksytystä, kaikki löytyy Raamatusta.
Veli todistaa väkevästi. Tai sisko, ihan sama. Kyllä tämä nyt vakuutti ateistin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olin uskossa, kunnes paha voitti. Olin sairastanut mielenterveysongelmineni kymmenen vuotta, usko Jumalaan ja toivo paremmasta tukenani. Kun minulle lopulta annettiin _enemmän_ kuin jaksoin kantaa, ymmärsin, ettei Jumalaa minulle ole.
Ainoa selitys tälle oli uskoon nojautuen se, että Saatana oli kohdallani voittanut. En halunnut selittää pahaa näin, eli Jumalaan uskoen, joten usko loppui. Jumala petti minut, ja päästin hänet irti minusta.
Ja kun Jumala lähti, Saatanakin luovutti.
Siirryin uskomaan arkisiin ratkaisuihin, toisen ihmisen armoon, ja ennen kaikkea omaan elämääni ja polkuun, jonka valitsen ja johon vaikutan ainoastaan minä itse, oman päättäväisyyteni ja _itse_ keräämälläni rohkeudella, omalla voimallani.
En tiedä mitä pyydän sinua rukoilemaan. Ehkä olisin iloisesti yllättynyt jostain "merkistä" tuolta jumalalta, joka voisi pyyhkiä pois sen vuosia sitten minua kiusanneen Saatanan, jota niin pelkäsin ja joka niin hanakasti vei minua kohti Helvettiä. Sitä Helvettiä, jonka Jumalan olemassa olo tekee todelliseksi, ja joka ei koskaan pyyhkiydy _helvetillisistä_ muistoistani pois.
Jeesus rakastaa sua edelleen eikä Hän ole hyljännyt sinua. Hän odottaa, että palaisit takaisin Hänen tykönsä.
Tiedätkö, miten suuresti Hän iloitsee, kun löytää sen kadonneen lampaan, sinut, joka kerran olit Hänen omansa mutta koettelemukset väsyttivät sinut ja veivät pois maailmaan.
Hän ei lähtenyt luotasi pois, vaan edelleen odottaa, että saa armahtaa sinua.
Muistatko sen tuhlaajapojan tarinan. Samalla tavalla Taivaan Isä sulkee sinut syliinsä kun vain menet Hänen eteensä ja annat elämäsi Hänelle.
Olen tässä omassa uskonelämässä itsekkin epäonnistunut ja välillä poikennut pois Jumalan luota. Olin myös varma, että en ole tarpeeksi hyvä ja riittävä Hänelle.
Kuitenkin Hän veti luoksensa, uudestaan ja uudestaan.
Anna Jeesuksen näyttää sulle,että Hän tahtoo sut takaisin luoksensa ja rakastaa sua ja parantaa ne haavat joita olet saanut sisimpääsi.
Laitan sulle vielä yhden linkin.
Siunausta.
Muistan sua rukouksissa.
Tässä;
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten mielikuvitushahmo voi auttaa missään?? No vittu EN, en todellakaan halua sun "rukoilevan" vaan tunkevan sen uskontuputukses persläpees. En onneks kuulu kirkkoon!!!
Kuule en minäkään kuulu kirkkoon, en ole koskaan kuulunutkaan.
Jeesus ei rajoitu jonnekin kirkon sisälle, ei vaan Hän on kaikkialla.
Tässä ajassa missä eletään, meidän on tehtävä se ratkaisu, otammeko pelastuksen vastaan.
Kun kuolemme, on liian myöhäistä enää tehdä sitä ratkaisua.
Jeesus näkee sun sydämeen, halusit tai et.
Hän tuntee sut paremmin kuin kukaan muu, halusit tai et.
Ja muistan sua rukouksissa, halusit tai et.
En piittaa tipaakaan, halusit tai et.
Jumalaa ei ole olemassa, halusit tai et.
Kun ihminen kuolee, se on kertakaikkinen loppu. Ei sen ihmeellisempää. Halusit tai et.
Vierailija kirjoitti:
Kiesus tahtoo auttaa, se tahtoo ja tahtoo. Mut Kiesuksen voimat ei riitä, tahtomiseksi se aina vain jää.
Mut uskovaiset: tahdotteko te poistaa ylimielisyyden ja vallanhalun - itsestänne siis? Ette tietenkään, koska se on se kaikkein mukavin asia teidän mielestänne uskonnoissa. Kiesus rakastaa joooopa sinua. Eikö olekin kätevää tuo loukkaaminen? Niin näpräkästi se käy.
Uskonnot on perseestä, ihan kaikki uskonnot.
Amen. Suurin osa näistä uskiksista on kuin ne koulun ilkeät tytöt, eikä ne oo koskaan kasvanu ulos siitä ilkeilymoodista. Oi kun sulla on nätti pusero...Jeesus niin rakastaa sua... (khi-khi-khi)
Hei tottakai! Rukoilen että Jeesus koskettaa, parantaa ja saatte kokea ja tuntea Hänen rakkauttaan ja rauhaa ja iloa.
Siunausta.