Käyttääkö joku kirjoitustehtäviä rangaistuksena?

Ei ole ollut tuollaisia rangaistuksia. Muutenkin aika lyhytnäköistä, lapsihan oppii vihaamaan kirjoittamista, eikä sellainen kai ole toivottavaa. Kirjoittamisen taito on lahja luovalle ihmiselle ja muutenkin kaikkeen kommunikointiin.

Meillä on käytössä, eikä lapsikaan ole sen takia ryhtynyt vihaamaan kirjoittamista, vaan kirjoittaa myös itse erilaisia juttuja. Toisinaan meillä joutuu myös kirjoittamaan "anteeksipyyntökirjeen", jos on loukannut toista. Siinä pitää kertoa, mitä on tehnyt, miksi on tehnyt ja esittää anteeksipyyntö.

Anteeksipyyntökirje on ihan hyvä idea. Siinä ei ole tavoitteena mikään mekaaninen "hauki on kala" drillaus, vaan lapsi oikeasti miettii tekosiaan.

Sen sijaan pelkkä yhden virkkeen kopioiminen sata kertaa ei opeta lapselle yhtään mitään. Aivan järjetön rangaistus. Kyseinen tehtävä on muuten myös koulujen valikoimasta poistunut, koska siitä ei ole mitään hyötyä.

Pakkoanteeksipyyntö oli kiusallisisnta mitä ala-asteelta muistan. Opettaja piinasi ja piinasi luokan poikia milloin mistäkin ja vaati anteeksipyynnön esittämistä kohteelle ennen kuin tuntia voidaan aloittaa. Siinä sitten seistiin koko luokka ja katseltiin ahdistunutta kiemurtelua yhtä ahdistuneina. Yhtä kamalaa oli olla sen pakkoanteeksipyynnön kohteena.

Anteeksi pyytäminen ja antaminen ovat ihan merkityksettömiä, elleivät ne tule oikeasti omasta sielusta.

Vierailija kirjoitti:

Pakkoanteeksipyyntö oli kiusallisisnta mitä ala-asteelta muistan. Opettaja piinasi ja piinasi luokan poikia milloin mistäkin ja vaati anteeksipyynnön esittämistä kohteelle ennen kuin tuntia voidaan aloittaa. Siinä sitten seistiin koko luokka ja katseltiin ahdistunutta kiemurtelua yhtä ahdistuneina. Yhtä kamalaa oli olla sen pakkoanteeksipyynnön kohteena.

Anteeksi pyytäminen ja antaminen ovat ihan merkityksettömiä, elleivät ne tule oikeasti omasta sielusta.

Mikä pakkoanteeksipyyntö? Eihän tässä kukaan ole sellaisesta puhunut, vaan keskustelu koskee kirjoitusrangaistuksia. Vai meinaatko, että anteeksipyyntökirje on jotenkin väkinäinen ja pakotettu? Sen ideahan on olla juuri päinvastainen, eli lapsi ei vain sylkäise anteeksi-sanaa koska sitä häneltä edellytetään, vaan oikeasti miettii tekoaan.

Miten sinä ratkaisisit asian, jättämällä anteeksipyynnöt välistä kokonaan, jos lapsi ei ymmärrä katua aidosti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakkoanteeksipyyntö oli kiusallisisnta mitä ala-asteelta muistan. Opettaja piinasi ja piinasi luokan poikia milloin mistäkin ja vaati anteeksipyynnön esittämistä kohteelle ennen kuin tuntia voidaan aloittaa. Siinä sitten seistiin koko luokka ja katseltiin ahdistunutta kiemurtelua yhtä ahdistuneina. Yhtä kamalaa oli olla sen pakkoanteeksipyynnön kohteena.

Anteeksi pyytäminen ja antaminen ovat ihan merkityksettömiä, elleivät ne tule oikeasti omasta sielusta.

Mikä pakkoanteeksipyyntö? Eihän tässä kukaan ole sellaisesta puhunut, vaan keskustelu koskee kirjoitusrangaistuksia. Vai meinaatko, että anteeksipyyntökirje on jotenkin väkinäinen ja pakotettu? Sen ideahan on olla juuri päinvastainen, eli lapsi ei vain sylkäise anteeksi-sanaa koska sitä häneltä edellytetään, vaan oikeasti miettii tekoaan.

Miten sinä ratkaisisit asian, jättämällä anteeksipyynnöt välistä kokonaan, jos lapsi ei ymmärrä katua aidosti?

Herramunvarjele mikä sähähdys. Kunhan lähti ajatus loikkimaan edelleen anteeksipyyntökirjekommentin myötä. Jos ajatus ei saa rönsyillä otsikosta, niin ok. Poistun ihan mielihyvin ketjusta.

Meidän 7-vuotiaalla oli yhdessä vaiheessa "kakka" joka toinen sana ja siihen minions hekotusta päälle. Omasta mielestään oli tosi hauska ja se oli joku inside -juttu niillä kavereiden kesken koulussa. Ajateltiin, että menee itsestään ohi, ei tehty asiasta numeroa, ei oltu kuulevinamme jne ja ajateltiin, että kyllästyy lopulta, mutta ei... Alettiin olla aivan hermot riekaleina, selitettiin, että se on hauska juttu vain kavereiden kanssa ja sellaisten juttujen pitäisi pysyäkin vain kavereiden keskuudessa jne. Ja että oli hauska juttu vähän aikaa kotona, mutta ei toimi enää, ketään ei enää naurata ja kaikki on vain ärsyyntyneitä ja PITÄÄ OSATA LOPETTAA. Lopulta alettiin kieltämään, taisi joku pelikieltokin rapsahtaa. Kerran sitten meni hermot, pistin kirjoittamaan paperin täyteen "kakka". Puolessa välissä jo volisi ettei ikinä enää sano sitä. Ja siihen loppu se. Tai no, onhan tuo nyt aina välillä kuulunut, mutta ilman jatkuvaa toistoa ja sillä ei enää vastata kysymyksiin ja päätetä lauseita jnejnejne. Toimi ainakin siis meillä ja jos nyt lapsi tuosta traumatisoitui, niin voin sanoa samaa meistä aikuisista. Edelleenkin kaikuu korvissa se "kakka -hekohekoheko". 😝