Olenko ihan normaali

En ole ikuisuuteen ollut tekemisissä kaverimielessä kenenkään kanssa. Miehiä olen tavannut, seurustellut.. Mutta muuten olen yksin. Eikä se edes haittaa. Tulevana kesänä varmaan treffailen miehiä ellen seurustele. Luulen että tässä taustalla on monta stressin aihetta ja sen takia en vain jaksa olla kiinnostunut kavereista. Tai ehkä masennusta, en tiedä. Menehtynyt kissani pyörii mielessäni päivittäin, kaikki on jollain tavalla harmaampaa ilman sitä. Se oli minulle suuri lohtu, nyt ei ole mitään😢 Haluaisin unohtaa Sen Päivän. Se oli elämäni kamalin päivä. Valvoin koko yön ja myöhemmin päivällä heräsin päikkäreiltä pahaan paniikkikohtaukseen. Haluaisin vain unohtaa :(

Kiinnostunkohan kavereiden seurasta vielä joskus.. Tällä hetkellä minulla ei edes ole kavereita eikä minua kiinnosta se. Uusiin ihmisiin tutustuminen on kyllä mukavaa, en siinä mielessä ole kaikkea kohtaan flegmaattinen. Mutta en jaksa sitä jännitystä ja sitä, kun ei osaa olla toisen kanssa luontevasti, kun ei tunne häntä. En tiedä...

Perusluonteeltani olen kyllä sosiaalinen. Ujo mutta sosiaalinen. Viime aikoina olen vain menettänyt mielenkiintoni.