Vaikuttavin elokuvakohtaus?

Iho jossa elän - kun selviää, että se nainen olikin alunperin se kidnapattu mies. Eli isä kidnappaa tyttärensä raiskanneen miehen ja yksityisellä kirurgialaitoksellaan tekee hänestä naisen.

Magnoliassa, sammakkosateen jälkeinen William H. Macyn itkuparkukohtaus on jäänyt tiukasti mieleen ja jotenkin pelkkä ajatus siitä saa tipan lissiin vaikken ole ihan herkkis.

"I really do have love to give, I just don't know where to put it"

Midnight Express -elokuvan loppukohtaus kun se pääosan esittäjä karkaa vapauteen... Se musiikki saa aina hirveän tunnekuohun valtaan ja nytkin kun kirjoitan tätä niin kyyneleet nousee silmiin, niin vaikuttava se kohtaus on 😢

Dancer in the Darkin loppu alkaa aina itketyttämään (oli muuten kolmas von Trierin elokuvan loppu joka tässä ketjussa mainittu)

Interstellarin telakoitumiskohtaus oli kyllä todella huikea.

Mielestäni Tuulen viemää- leffan Atlantan piiritys ja valtaaminen jenkkien toimesta, se tulipalo ja kaikki siinä on niin kylmiä väreitä aiheuttavaa että melkein aina poraan siinä. Epätyypillinen porukohtaus kohta.

Unelmien sielunmessu -leffan loppukohtaus, jossa kaikki elämänsä "menettäneet" henkilöt kääntyvät kukin tahoillaan makuulla samanlaiseen sikiöasentoon ja musiikki soi taustalla.Tuli itku kun ekan kerran näin.

Mun täytyy myös nimetä Gone With the Wind. Elokuva on kokonaisuudessaan näyttävää ja mieleenpainuvaa kohtausta peräjälkeen, ja tuon leffan nähtyäni koin harvinaisen tunteen. Mitä tämän jälkeen? Eihän mikään voi vetää tälle vertoja. Mahtava tarina, ilman kliseitä, Vivienne Leigh pääosassa teki nappisuorituksen. Ja tottavie en ole vielä toista samanmoista nähnyt. Lempi kohtauksiani ovat Atlantasta pakeneminen, ja se kun Scarlett näkee Taran ensimmäistä kertaa.. Hrrr. Loppukohtaus on täydellinen ja sitä edeltävä sumussa juoksu.. Tiedän että olen fanaatikko, mutta jos joskus joku elokuva on minuun tehnyt vaikutuksen, on se Tuulen viemää. :)

The forgotten leffassa, kun sen kadonneen pojan äiti tulee sen miehen kotiin ja repii sen työhuoneen seinistä tapetit ja niiden alta paljastuu pinkit tapetit eli se huone oli alunperin miehen unohdetun tyttären huone. Sen pojan äiti yrittää kertoa tälle miehelle sitä, mutta mies ei aluksi muista ja soittaa poliisit hakemaan naisen. Sitten mies palaa takaisin siihen huoneeseen ja yhtäkkiä muistot palaavat mieleen ja hän näkee muistipätkiä siitä miten hänen tyttärensä on leikkimässä huoneessa. Se kohtaus on jäänyt siksi mieleen, koska jos se mies ei olisi muistanut niin sen pojan äiti eikä se mies olisi koskaan saanut lapsiaan takaisin, koska kukaan muukaan ei muistanut heitä.

Ruotsalaisen Kopps -elokuvan loppupuolella on kohtaus, jossa kaksi poliisia on toisissaan käsiraudoilla kiinni. Toista alkaa paskattamaan keskellä metsää ja kun osaa pyyhkiä vain sillä kädellä, johon toinen poliisi on kahlittu, paperia ei tietenkään ole, mutta neonkeltainen hikinauha löytyy.. Kesken perseen pyyhinnän iskujoukot nousevat pensaiden takaa ja häpeä on taattu. Klassikko!

Mortal Kombatissa se kun Liu Kangin kuollut pikkuveli tulee tervehtimään. Mortal Kombat Annihilationissa se kun Rayden kuolee.

"Es ist gut, mein lieber Himmler, mein treuer Heinrich..." 

Elokuvasta Perikato. Kaameudessaan todella vaikuttava.

Suosikkielokuvani on Wong Kar-wain ohjaama 2048. Siinä päähenkilö on emotionaalisesti kylmäksi paatunut naistenmies (Tony Leung), jolla on kevytkenkäisen hotellinaapurinsa (Zhang Zizi) kanssa seksisuhde. Nainen kuitenkin vähän vahingossa rakastuu mieheen, joka ei vastaa tunteeseen. Elokuvassa on kohtaus, jossa nainen istuu hiljaa itkien kuuntelemassa, kuinka mies rakastelee seinän takana jonkun toisen kanssa. Siinä tunnelmassa tiivistyy se, miltä särkynyt sydän tuntuu! Ja aivan loistava soundtrack!

Vierailija kirjoitti:

Naisen tuoksun tangokohtaus

Ja varsinkin Pacinon loppupuheenvuoro siellä salissa.

Tummien perhosten koti kun se pikkupoika juoksee veteen ja yrittää käsikopelolla ettiä hukkuvaa/hukkunutta pikkuveljeään.

Lolita, 1997 versiossa kohtaus, jossa Lolita tapaa Clare Quiltyn ensimmäistä kertaa.

Henkilökohtaisesti saan itse värinöitä kyseisen miehen roolista. Eroottisia sellaisia.

He kävelevät heitä näytelleiden näyttelijöiden kanssa haudalle.

Häjyt- Leffassa se kuuron pojan kuolema

Hatchiko- Koko leffa

Sinkku elämää- leffan kaksi kohtausta, jossa nousi tunteet pintaan. Ekassa videossa on se kun Big jättää Carrien alttarille. Ja toinen kun Miranda ja Carrie riitelevät ravintolassa ja tarjoilija tulee nitkuttaan viinipullon korkkia, niin hermoja raastava tilanne. Ja kun Carrie lähtee kiukunpuuskassaan ja sotkeutuu niihin ilmapallon naruihin, siinä vaiheessa rämähdin nauruun. Muuten kyllästytti leffa

Inceptionin loppukohtaus alkaen lentokoneesta, kun Hans Zimmerin musiikki alkaa soimaan. Leonardo Di Caprio palaa n. 2 vuoden jälkeen kotiin, missä lapset odottavat ja pikkupoika sanoo: "We're building a house on the cliff!" Kohtaus herättää aina mielettömän lämpimiä ja ajatuksia lapsiani kohtaan.

Siitä ei liene vieläkään kenelläkään ihan täyttä varmuutta onko Di Caprio hereillä tuossa kohtaa vai jäänyt Limboon, mutta hän ei enää vilkaise hyrrätoteemiaan, sillä ei ole enää merkitystä.

Toinen kohtaus on Lost in Translationin lopussa. Bill Murray sanoo jotakin Scarlett Johanssonille ja nousee taksiin matkalle kohti Naritan lentokenttää. Koko leffa on aivan järjettömän hyvä! Harmi, että Sofia Coppola ei mielestäni ole kyennyt myöhemmissä tuotannoissaan samalle tasolle. No, makuasioita..

77 koski siis Schindlerin listaa