Lue keskustelun säännöt.
Hyväksytkö olevasi keskinkertainen?
29.03.2016 |
Miten hyväksyä se että on keskinkertainen kaikessa? Oletko onnistunut? Jaa tarinasi. Jos olet oikeasti hyvä edes yhdessä asiassa, tämä ei ole sinun ketjusi. Tämä on niille, jotka ei ole erityisen hyviä, eikä erityisen huonoja yhtään missään. Niille, jotka on keskinkertaisia ihan kaikissa. Jakakaa tarinanne ja miten hyväksytte itsenne.
Minä olen luova ja taiteellinen ihminen, mutten ole ikinä ollut keskinkertaista parempi. Saan keskinkertaisia arvosanoja opinnoissa. Ei hyviä, eikä huonoja. Osaan tehdä käsitöitä, mutta vain keskinkertaisesti. En saa töilleni kehuja tai tykkäyksiä. Maalaan, mutta vain keskinkertaisesti. Laulan, mutta vain keskinkertaisesti.
Olen keskinkertainen ihmissuhteissa. Minulla ei ole kavereita, koska olen vain keskinkertainen kaverina.
Olen keskinkertainen ruoanlaittaja. Minun ruokia syödään ja ruoasta kiitetään, mutten koskaan kerää ruoillani kehuja siitä miten hyvää oli tai mistä olet löytänyt reseptin tähän, kun oli niin hyvää. Sama leipomisessa.
En ole erityisen kaunis, enkä hoikka. Hyvin keskinkertainen. Sama juttu urheilussa. Olen aina ollut joka lajissa keskinkertainen.
Kaikissa töissäni olen ollut keskinkertainen.
Miten te kestätte keskinkertaisuuden ja sen ettei ikinä ole hyvä oikein missään, eikä voi edetä esim. urallaan kun on niin keskinkertainen? Miltä teistä tuntuu se että ette kerää kehuja jollain taidollane koskaan, koska olette niin keskinkertaisia?
Yrityksen puutteesta ei minun kohdalla ainakaan ole kyse, koska olen kyllä yrittänyt kaikenlaisia asioita ja etsinyt taitoani ja harjoitellut ja treenannut. Aina olen silti ollut keskinkertainen kaikessa ja enää en oikein jaksaisi enää edes yrittää.
Kommentit (35)
Ja siis toki joissakin asioissa on ihan vaan rehellisesti huono, ei edes keskinkertainen. Kuitenkin pääpointtina se, että missään ei ikinä yllä keskinkertaisuutta parempaan.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, olihan se pieni järkytys huomata että olen kaikessa keskinkertainen. Niin toivoin että olisin jossain asiassa ihan ylivoimaisen paras mutta ei. Siihen oli sitten pakko tyytyä.
Minä en edes toivoisi olevani ylivoimaisen paras! Riittäisi että olisin hyvä edes yhdessä asiassa, niin hyvä että huomaisin sen itse, muut huomaisivat ja voisin hyödyntää taitoani ja sitä että olen hyvä siinä. Ei tarvitsisi olla edes paras tai huikea.
AP
Minäkin olen parhaimmillani vain keskinkertainen, mutta myös huono monessa asiassa, enkä koskaan muita parempi. Pakko kait sitä on oppia olemaan kun olen vielä niin nuorikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskinkertaisena eläminen on todella vapauttavaa. En ymmärrä miksi minun pitäisi olla muita parempi yhtään missään, elämässä on monia muitakin asioita kuin kuuluisuus ja maine.
Me kaikki olemme keskinkertaisia jossakin asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen keskinkertainen taiteilussa, toistaiseksi. Mä vaan teen, miettimättä miten huonompi tai hienompi mun tekeleet on. Mutta omalla henkilökohtaisella janallani olen keskinkertainen.
Perspektiivillä on voimaa; Olen omana itsenäni kuitenkin täysinäinen, minä, ainoa laatuaan. Niinkuin jokainen olento tässä kaikkeudessa.
Et ainakaan vertailemalla pääse keskinkertaisuudesta eroon. Miten määrittelet tämän asteikon itsellesi? Määrittelemäsi keskinkertaisuus on kuitenkin oman mielesi tuotos ja heijastus, jonka kahleista ja määritelmistä voit päästä eroon.
Mitä vikaa on ns. keskinkertaisuudessa? Eikö se merkkaa, millä meiningillä ja panoksella tekee? Eihän se ole täyttä elämää, jos takertuu moisiin käsitteisiin.
Kaikkea hyvää.
Keskinkertaisuuden yläpuolelle on helppo kohota, sillä vain keskinkertaiset ihmiset vertaavat itseään muihin. Ja vaikka olisitkin yhdessä asiassa erinomainen, alkaisit verrata itseäsi vielä parempiin. Itsensä vertaaminen muihin ei tuo onnea kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä pidin itseäni hyvin keskinkertaisena kolmekymppiseksi asti. Sen jälkeen aloin sisäistää kuinka käsittämättömän yksinkertaisia suurin osa ihmisistä on. Nyt yritän vain löytää ihmisiä jotka olisivat edes omalla tasollani. En vieläkään pidä itseäni mitenkään erityisenä, mutta olisi kiva kun olisi ns. älykkäämpiä kavereita tai tuttavia joilta voisi oikeasti oppia jotain uutta ja keskustella kerrankin niin etten kokisi olevani se opettava osapuoli.
Kaipaan henkistä ja älyllistä opettajaa elämääni, mistähän sellaisen voisi löytää?
Vierailija kirjoitti:
Minä pidin itseäni hyvin keskinkertaisena kolmekymppiseksi asti. Sen jälkeen aloin sisäistää kuinka käsittämättömän yksinkertaisia suurin osa ihmisistä on. Nyt yritän vain löytää ihmisiä jotka olisivat edes omalla tasollani. En vieläkään pidä itseäni mitenkään erityisenä, mutta olisi kiva kun olisi ns. älykkäämpiä kavereita tai tuttavia joilta voisi oikeasti oppia jotain uutta ja keskustella kerrankin niin etten kokisi olevani se opettava osapuoli.
Kaipaan henkistä ja älyllistä opettajaa elämääni, mistähän sellaisen voisi löytää?
Tiedosta ensin oma vajaavaisuutesi ja herätä uteliaisuutesi. Jokaikinen ihminen, joka sinua vastaan kävelee kadulla, voi opettaa sinulle paljon asioita. Kyse on siitä, että miten vastaanottavainen olet itse ja tajuatko oman rajallisuutesi.
Lopeta opettaminen. Ala kuuntelemaan ja katsomaan. Lopeta minäkeskeisyys, niin voit avata mielesi ja sydämesi uudelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi uskoa ettei olisi missään hyvä, luulen että se on joku asia mitä et vaan itse huomaa. Esim. tuo oli kirjoituksena varsin hyvä keskinkertaisuuden kuvaus. Mä taas olen hyvä monissa asioissa, mutta en niin että osaisin käyttää niitä elämässä uran tai menestyksen edistämiseen mitenkään. Mutta saan tietty iloa taidoista. Useimmissa asioissa olen keskinkertainen, mutta ei se haittaa teen silti koska tykkään. Juoksen, vaikka kisoissa oon viimeisen 10% joukossa.
Olisi hienoa olla edes keskinkertainen niissä asioissa, jotka itseä oikeasti kiehtovat ja motivoivat. Voisi hakeutua edes etäisesti noista asioista ammentavaan ammattiin, mutta nyt siihen ei ole mitään mahdollisuutta. Oma lahjakkuus tai oikeastaan siis keskinkertaisuus on suuntautunut niille suunnille, jossa suurin osa ihmisistäkin on keskinkertaisia (no höh), eikä ilman erityislahjakkuutta ole mitään asiaa erottua joukosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa linkata puhelimella joten googlevinkki "why generation y yuppies are unhappy". Ei ihmiset ole odottaneet itseltään ja elämältään erityisyyttä kuin ihan vähän aikaa. Veikkaisin et apkin on maks 30 v?
Vierailija kirjoitti:
En voi uskoa ettei olisi missään hyvä, luulen että se on joku asia mitä et vaan itse huomaa. Esim. tuo oli kirjoituksena varsin hyvä keskinkertaisuuden kuvaus. Mä taas olen hyvä monissa asioissa, mutta en niin että osaisin käyttää niitä elämässä uran tai menestyksen edistämiseen mitenkään. Mutta saan tietty iloa taidoista. Useimmissa asioissa olen keskinkertainen, mutta ei se haittaa teen silti koska tykkään. Juoksen, vaikka kisoissa oon viimeisen 10% joukossa.
Siis ihan tosissani olen melko kattavasti etsinyt omia taitojani ja kokeillut jos jonkinmoista, mutta kaikessa olen yltänyt vain keskinkertaisuuteen. Myös kirjoittamisessa. Useimmat keskinkertaiset taitoni ovat juurikin niitä joissa ei erotu edukseen keskinkertaisuudella. Monissa jutuissa olen ihan vain huono.
Mielestäni tämä ei ole mikään minun itse keksimä asteikko. Toiset kerää kehuja enemmän kuin toiset. Toiset etenee urallaan. Toiset ottaa hyviä valokuvia ja saa paljon seuraajia sivuilleen. Toiset kutoo niin hienoja villasukkia, että kun lataavat niistä facebookin villasukka-ryhmään kuvan, saavat satoja tykkäyksiä.
Sokeiden keskellä yksisilmäinen on kuningas :p
Ah, pääsinkin angstin ytimeen. Lopeta some, auttaa. 13.
Keskinkertaisuutensa sietää kun lakkaa vertaamasta itseään muihin. Keskittyy tekemään niitä asioita, joista nauttii. Jossain kolmenkympin tietämillä tajusin viimein, että turhaan tavoittelen sitä mitä muut tavoittelevat, koska en niitä asioita edes haluaisi saavuttaa. Tein asiat kuinka hyvin tahansa, aina on joku joka on tehnyt asiat paremmin.
En kaipaa huomiota tekemisilleni. Töissä riittää, että saan palkan ja tulen toimeen työkaverieni kanssa. Vapaalla en tarvitse kehuja, jos voin tehdä asioita joista pidän. (En tee asioita joista en pidä, en halua ketään miellyttää.) Joissain asioissa en ole edes keskinkertainen mutta oikeasti huono, mutta en näe sitä syynä lopettaa tekemästä asioita joista pidän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi uskoa ettei olisi missään hyvä, luulen että se on joku asia mitä et vaan itse huomaa. Esim. tuo oli kirjoituksena varsin hyvä keskinkertaisuuden kuvaus. Mä taas olen hyvä monissa asioissa, mutta en niin että osaisin käyttää niitä elämässä uran tai menestyksen edistämiseen mitenkään. Mutta saan tietty iloa taidoista. Useimmissa asioissa olen keskinkertainen, mutta ei se haittaa teen silti koska tykkään. Juoksen, vaikka kisoissa oon viimeisen 10% joukossa.
Siis ihan tosissani olen melko kattavasti etsinyt omia taitojani ja kokeillut jos jonkinmoista, mutta kaikessa olen yltänyt vain keskinkertaisuuteen. Myös kirjoittamisessa. Useimmat keskinkertaiset taitoni ovat juurikin niitä joissa ei erotu edukseen keskinkertaisuudella. Monissa jutuissa olen ihan vain huono.
Mielestäni tämä ei ole mikään minun itse keksimä asteikko. Toiset kerää kehuja enemmän kuin toiset. Toiset etenee urallaan. Toiset ottaa hyviä valokuvia ja saa paljon seuraajia sivuilleen. Toiset kutoo niin hienoja villasukkia, että kun lataavat niistä facebookin villasukka-ryhmään kuvan, saavat satoja tykkäyksiä.
Et sinä hyvä halua, vaan suosittu. Siinä on vissi ero.
Olisinkin edes.
Poistun siis ketjusta.