Hitto, taidan olla vähän ihastunut! Olen sittenkin elossa :)

Vuosikausia jatkunut uusiosinkkuus oli jo menossa siihen suuntaan, että ajattelin ettei kukaan miespuolinen enää koskaan herätä mussa mitään tunteita, minkäänlaista mielenkiintoa. Mulla on ollut teoria, että ihmiselle on annettu rajallinen määrä kykyä ihastua & kiinnostua vastakkaisesta sukupuolesta ja koska itse ihastuin nuorena jatkuvasti uusiin ihmisiin, olin varma että mun osalta tuo kiintiö oli täynnä. Mutta niinpähän vaan oon huomannut tänään hymyilleeni kuin hölmö, häivähdyksenomaisia romanttisiakin ajatuksia on käynyt mielessä jne. Kaikki vaan siksi, että juttelin yhden harrastuksessa ohimennen tapaamani julmetun hyvännäköisen miehen kanssa! Oon kyllä huomioinut tuon miehen jo aikaisemminkin, koska oikeasti se hivelee silmiä...

Kelpaa mennä nukkumaan - ties vaikka HÄN tulisi uniin...

Ja PS: Sen verran elämä on koulinut, että mitään "juttuahan" tästä ei tule. Mutta oikeesti ihanaa huomata, että ihan kokonaan en ole kadottanut kykyä ihastua! Ties vaikka tästä saisi tsemppiä loppuvuoteen, että jaksais oikeasti vielä etsiä itselleen seuraa...

-jo vähän varttuneempi totaali-yh-