Miten suhtautuisit, jos tyttäresi tulisi 20-vuotiaana raskaaksi?

Onnittelisin. Mitä muutakaan?

Onnittelisin ja keittäisin kahvit.

Olisin ikionnellinen!

Olisin tukena ja apuna, kuten omat vanhempani saadessani lapseni 19-vuotiaana.

Katsoisin että ainakin jatkaa opintonsa loppuun yliopistossa tai hakee yliopistoon. Jälkikasvuni toivottavasti olisi opiskelemassa.  Luennollehan voi ottaa lapsen tai vauvan mukaan. Omilla luonnoillakin oli yhdellä usein vauva mukana salin takaosassa tai vaunuissa salin oven ulkopuolella. Välillä sitten rääkyi. Varmaan joissain kodin perusasioissa kuten vauvatarvikkeiden hankinnassa olisi sitten pakko auttaa, koska opiskelijoillahan nyt tunnetusti ei paljoa rahaa ole. Rahaasiat olisi pakko käydä läpi sen opiskelun osalta. Jos olisi miehetön ja yliopisto samassa kaupungissa, niin käskisin muuttaa takaisin kotiin jotta voisi pummia täällä ilmaiseksi ja säästäisi ainakin vuokrassa sekä ruokakuluissa.

Onnittelisin ja olisin iloinen, että pojan lapset saavat serkun.

Riippuu ihan tilanteesta... Omani tuli raskaaksi tuon ikäisenä, mutta opiskeli, ei ollut tuloja eikä miestä, ei ollut lasta suunnitellut... Joten olin surullinen.

Onnittelisin, en ymmärrä kysymystä, miten muuten asiaan muka pitäisi suhtautua?

Kehoittaisin vielä harkitsemaan aborttia.

Jos kuitenkin aikoisi lapsen synnyttää, niin mitäpä minulla olisi siihen sanomista. Surettaisi tietenkin nuoren elämän pilaaminen.

Jos mulla olisi tytär, niin so? Onnittelisin nyt ainakin. Itsekin sain vähän yli kakskymppisenä lapsen, niin eipä olisi mitenkään maailmaa mullistava asia.

Aikoinaan oli ihan normaalia saada lapsi n. 20-vuotiaana, mutta nähtävästi normaalista on tullut epänormaalia. Nykyään suositaan mummoikäisenä lasten hankkimista, mikä taas minusta on ällöttävää ja epäeettistä. Halveksin tuollaisia "äitejä".

Olisin tukena, ja onnittelisin - mutta hiljaa itsekseni olisin huolissani siitä, miten hän jaksaa ja pystyy jatkamaan opintonsa loppuun saakka. On niin paljon helpompaa kouluttautua ensin ja elää nuoren ihmisen riippumatonta elämää, ja hankkia lapsia vasta vähän myöhemmin, mutta ratkaisu ei ole minun, joten pitäisin mielipiteen omanani.

Vierailija kirjoitti:

Olisin tukena, ja onnittelisin - mutta hiljaa itsekseni olisin huolissani siitä, miten hän jaksaa ja pystyy jatkamaan opintonsa loppuun saakka. On niin paljon helpompaa kouluttautua ensin ja elää nuoren ihmisen riippumatonta elämää, ja hankkia lapsia vasta vähän myöhemmin, mutta ratkaisu ei ole minun, joten pitäisin mielipiteen omanani.

Koulut saa loppuun vanhempien tuella kuten vitonen sanoi. Yksinäiselle nuorelle äidille muussa tapauksessa opintojen loppuunvieminen voi olla henkisesti sekä muutenkin haastavaa varsinkin jos raskaus oli yllätys. Lastensa elämää voivat vanhemmatkin helpottaa ja ainakin yrittää auttaa tätä pääsemään yhteiskunnassa parempaan asemaan.

Olisin suunnattoman onnellinen. Itsellä takana 6 vuotta lapsettomuutta (aloitettiin yritys kun olin 27v ja sain lapsen kun olin 33v) joten olisi todella iloinen uutinen, ettei lapsella ole vastaavaa ongelmaa. Minulla syynä endometrioosi.

Vierailija kirjoitti:

Katsoisin että ainakin jatkaa opintonsa loppuun yliopistossa tai hakee yliopistoon. Jälkikasvuni toivottavasti olisi opiskelemassa.  Luennollehan voi ottaa lapsen tai vauvan mukaan. Omilla luonnoillakin oli yhdellä usein vauva mukana salin takaosassa tai vaunuissa salin oven ulkopuolella. Välillä sitten rääkyi. Varmaan joissain kodin perusasioissa kuten vauvatarvikkeiden hankinnassa olisi sitten pakko auttaa, koska opiskelijoillahan nyt tunnetusti ei paljoa rahaa ole. Rahaasiat olisi pakko käydä läpi sen opiskelun osalta. Jos olisi miehetön ja yliopisto samassa kaupungissa, niin käskisin muuttaa takaisin kotiin jotta voisi pummia täällä ilmaiseksi ja säästäisi ainakin vuokrassa sekä ruokakuluissa.

Sinä nyt et ole yliopistoa nähnyt kuin unissasi. Miten v*tussa voisi muuten olla yliopiston käyneellä noin surkea kirjoitustaito, jos penkkiä siellä on kuluttanut?

Rahaasiat???  Really??

Pilkut, missä?

Luonnoillakin??? Hah ha :D

Ainakin lähtisin siitä, että ellei hän erikseen kysyisi mielipidettäni, raskausuutinen olisi ilmoitusasia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoisin että ainakin jatkaa opintonsa loppuun yliopistossa tai hakee yliopistoon. Jälkikasvuni toivottavasti olisi opiskelemassa.  Luennollehan voi ottaa lapsen tai vauvan mukaan. Omilla luonnoillakin oli yhdellä usein vauva mukana salin takaosassa tai vaunuissa salin oven ulkopuolella. Välillä sitten rääkyi. Varmaan joissain kodin perusasioissa kuten vauvatarvikkeiden hankinnassa olisi sitten pakko auttaa, koska opiskelijoillahan nyt tunnetusti ei paljoa rahaa ole. Rahaasiat olisi pakko käydä läpi sen opiskelun osalta. Jos olisi miehetön ja yliopisto samassa kaupungissa, niin käskisin muuttaa takaisin kotiin jotta voisi pummia täällä ilmaiseksi ja säästäisi ainakin vuokrassa sekä ruokakuluissa.

Sinä nyt et ole yliopistoa nähnyt kuin unissasi. Miten v*tussa voisi muuten olla yliopiston käyneellä noin surkea kirjoitustaito, jos penkkiä siellä on kuluttanut?

Rahaasiat???  Really??

Pilkut, missä?

Luonnoillakin??? Hah ha :D

Olen opiskellut yliopistossa hyvin arvosanoin. Siellä ei pidetä kirjoitustaidon testejä. Toisekseen, kirjoitan puhelimella. Pieniä virheitä tulee ainakin minulla puhelinta käytettäessä pakostakin ja en normaalisti kirjoittaessani korjaa virheitä tai lue viestiä edes läpi.

Vaikka se sua vituttaisikin niin olen kuitenkin maisteriksi valmistunut. Opintojani tosin en ole suomeksi suorittanut.

Jos lapsi olisi vahinko, olisin tukena, päättipä tytär mitä tahansa. Jos tytär olisi iloinen raskaudestaan, iloitsisin hänen kanssaan.

Aikuinenhan tuo jo olisi,onnittelisin iloisin mielin.

Olisin iloinen, tukisin. Itse aloitin lapsen yrittämisen 27-v. mutta en raskautunut helposti ja sain esikoiseni vasta 34-v. Ihanaa jos tyttäreni ei joutuisi kokemaan samaa!

Suhtautuisin niin että voi heleveti helevetti, ei tullut siitäkään sitten mitään. Pieleen meni kasvatus.