kokemuksia insinööreistä? Millainen on tyypillinen insinöörimies
Kommentit (51)
Mä aina vitsailen mieheni olevan tyypillinen insinööri, kun hänen toimintatapansa on hidas ja rauhallinen suunnittelu. Toteuttaminen jää välillä vähälle, kun pitää niin tarkkaan harkita sitä.
Hyvin toimeentuleva kyllä, alko ainoa pahe (ettei ura mene, niin kuin joku sanoi), työt tärkeitä. Mun mies on kyllä hauska, komea, rento ja tosi ihana, ei mikään kuivakka kännykkäkotelovyöllä-insinööri.
Vierailija kirjoitti:
Siis opistoinsinööri vai DI ?
DI on hyvin toimeen tuleva. Tavoitehakuinen, tehokas, systemaattinen.
Jos hyvin käy, myös hyvin huumorintajuinen ja myös taiteellisesti lahjakas. Yleensä rehti ja rehellinen.
Paheet jäävät kaljanjuontiin. Muuten ei sotkeennuta huumeisiin tai hämäräbisneksiin, ettei ura mene.
J Joskus saattavat erehtyä käymään vieraissa, mutta tulevat kyllä sitten nöyrästi kukkien tai lahjojen kanssa takaisin.
Ainakin Otaniemessä insinöörit oppivat arvostamaan ja kunnioittamaan naisia, lähinnä koska niitä on siellä liian vähän.
Oma mieheni palvoo minua edelleen.
Miksihän Otaniemessä on niin paljon naisteekkareilta suljettuja herraklubeja 😈
Ilmeisesti arvostavat naisia niin paljon, että säästävät heidät.seuraltaan 😊
Naisten arvostus opitaan yleensä kotoa, eikä sillä ole mitään tekemistä saatavilla olevien naisten määrän kanssa.
Nettideittien miehistä suurin osa tuntuu olevan perheellisiä ja naimisissa olevia insinöörejä, joten uskollisia eivät ainakaan ole vaikka kuivia ja tylsiä ovatkin. Nuukia ovat myös oman kokemukseni mukaan.
Itse olen työtön DI-mies pääkaupunkiseudulta, ja onhan mulla muitakin tutkintoja. En tiedä, akateemisuus kyllä kiinnostaa, mutta eivät työt. Joku orja jonkun palkkalistoilla, en tiedä miten joku viitsii mennä tähän mukaan. Omia juttuja on hauska tietty tehdä. Pärjään hyvin työttömyyskorvauksella, ja onhan perinnöksi tullut yhtä sun toista, kuten asunto, rahaa, ja mökki. Vapaata riistaa ollaan toistaiseksi.. tarvitsisin jonkun jolla on auto, ja sitten pitäisi vihannesmaa laittaa kuntoon. Ei ihan yksin onnistu kaikki, sato voidaan laittaa vaikka puoliksi. Mitään läskejä en huoli tietenkään, kun en itsekään mikään läski ole.
Joskus katselee kaukaisuuteen vähän huolestunut ja aavistuksen ahdistuneenkin näköisenä.
Aikojen päästä aloittaa puhumaan: Minä olen tässä vähän ajatellut...
Minä säikähdän, no niin nyt hän avautuu, alkaa sanoa että haluaa eron tms
Hän jatkaa: Jos tuon ruuvin laittaisikin noin päin, niin sittenhän tuo vipu kääntyisikin jne...
Huhhuh ei sen syvällisempää.
Ja tähän halpaan menen kerta toisensa jälkeen kaikkien näiden vuosien jälkeen.
Insinöörejä on niin monella alalla ja monissa tehtävissä, että mitään suurta samankaltaisuutta ei pääse syntymään. Työpaikat ovat hyvin erilaisia, verrattuna vaikkapa sairaanhoitajilla, poliiseilla tai puolustusvoimissa työskentelevillä.
Jotain voidaan kuitenkin sanoa.
- Matemaattisesti keskimääräisesti lahjakkaampia. Koulu edellyttää jonkinlaista matemaattista ajattelua.
- Tienaavat paremmin kuin te heti ensimmäisestä päivästä.
- Hyvin usein miehiä. Naisilla on ennakkoluuloja alaa kohtaa, mikä selviää hyvin tältäkin palstalta. Miesten kannalta tämä on hyvä juttu.
Tyypillinen insinöörisankari on ollut jo vuosia riukulaiha maratoonari, josta levinnyt myös muiden johtajien ihanteeksi. 80 luvulla piti pelata golfia ja 70 luvulla riitti kun oli iso vatsa.
Myynti-insinöörit ovat olleet sängyssä satojen naisten kanssa eri puolilla maailmaa. Usein viinaperäisiä tauteja.
Tuotantopuolen insinöörit käsittelevät ja liikuttelevat miljoonia päivittäin. Ihmiset jotka liikuttelevat miljoonia vetävät usein perässään pitkää letkaa "ystävien" joukkoa.
Insinöörialoilla on hyvät edut, jotka tekevät eliniälle hyvää (työterveys, liikunta).
Virkamiehet istuvat tuntikausia päivässä kokouksissa. Muutenkin insinööreillä on aivan liikaa palavereja. Tosin turhista ollaan luovuttu aika tehokkaasti.
Lakimiesten ja talousasiantuntijoiden suurimmat palkanmaksajat ovat useimmiten insinöörejä.
Insinöörivetoiset firmat tuovat yli 80 % Suomen vientituloista. Siksi Suomen talouspolitiikan takana on aina ainakin yksi insinööri.
Vierailija kirjoitti:
Insinöörejä on niin monella alalla ja monissa tehtävissä, että mitään suurta samankaltaisuutta ei pääse syntymään. Työpaikat ovat hyvin erilaisia, verrattuna vaikkapa sairaanhoitajilla, poliiseilla tai puolustusvoimissa työskentelevillä.
Jotain voidaan kuitenkin sanoa.
- Matemaattisesti keskimääräisesti lahjakkaampia. Koulu edellyttää jonkinlaista matemaattista ajattelua.
- Tienaavat paremmin kuin te heti ensimmäisestä päivästä.
- Hyvin usein miehiä. Naisilla on ennakkoluuloja alaa kohtaa, mikä selviää hyvin tältäkin palstalta. Miesten kannalta tämä on hyvä juttu.
Tyypillinen insinöörisankari on ollut jo vuosia riukulaiha maratoonari, josta levinnyt myös muiden johtajien ihanteeksi. 80 luvulla piti pelata golfia ja 70 luvulla riitti kun oli iso vatsa.
Myynti-insinöörit ovat olleet sängyssä satojen naisten kanssa eri puolilla maailmaa. Usein viinaperäisiä tauteja.
Tuotantopuolen insinöörit käsittelevät ja liikuttelevat miljoonia päivittäin. Ihmiset jotka liikuttelevat miljoonia vetävät usein perässään pitkää letkaa "ystävien" joukkoa.
Insinöörialoilla on hyvät edut, jotka tekevät eliniälle hyvää (työterveys, liikunta).
Virkamiehet istuvat tuntikausia päivässä kokouksissa. Muutenkin insinööreillä on aivan liikaa palavereja. Tosin turhista ollaan luovuttu aika tehokkaasti.
Lakimiesten ja talousasiantuntijoiden suurimmat palkanmaksajat ovat useimmiten insinöörejä.
Insinöörivetoiset firmat tuovat yli 80 % Suomen vientituloista. Siksi Suomen talouspolitiikan takana on aina ainakin yksi insinööri.
Suunnittelija-insinöörejä, joista usein on stereotypia muodustettu, on noin 2 % kaikista insinööreistä.
Yhdyn aiempaan vastaajaan, parisuhteessa & avioliitossa petollisia, vaikka ensin vaikuttavat tylsiltä ja turvallisilta. Muuten ovat yllätyksettömiä ja kuivia.
Isäni on insinööri, veljeni on DI, mieheni on DI, minä olen DI, tosin nainen. Lähimpinä työkavereina on 20 kpl DI miehiä.
En kyllä millään tunnista heitä näistä kuvauksista 😊
Vierailija kirjoitti:
Vähän yksinkertainen - sille todellakin pitää vääntää asioita rautalangasta, vihjailu ei mene perille. Jos haluat että insinööri vaihtaa eteisen lampun tänään, sano se suoraan ja käske erikseen vielä ostaa sopiva lamppu kaupasta tänään, samalla kun käy hakemassa ruokaostokset. Erikoistumisesta riippuen insinööri kumppanina voi kyllä olla ihan kätevä. Jonkin asteinen junttius on tyyppivika, joskin ilahduttavia poikkeuksia löytyy myös.
Monikaan mies ei tykkää naisten yleisestä tavasta puhua epäsuorasti ja vihjailemalla tyyliin "voi voi, kun eteisen lamppu on mennyt rikki...." tai "pitäisi tuo eteisen lamppukin jokus vaihtaa..." Se ei ole yksinkertaisuutta mieheltä.
Insinöörejä on mielestäni kahta sorttia:
1-tyyppi on sellainen joka on opiskeluaikana mukana kiltatoiminnassa aktiivisesti: Ekstrovertti, helposti viinaan menevä, ja muutenkin menevä bile-ihminen. Ns. menestyjätyyppi joka lukee alaa lähinnä kovan palkan takia. Jos autoilee niin omistaa BMW:n tai Audin.
2-tyyppi on taas lähempänä sitä insinöörin stereotyyppiä: Hiljaisempi nörtti, ns. tylsä tyyppi jolla on vähemmän kavereita mutta yleensä läheisempiä kaverisuhteita. Looginen, yleensä rauhallinen ja on opiskelee alaa koska tykkää siitä. Jos autoilee niin omistaa Toyotan tai Volvon.
Tiedän tämän koska olen insinööri ja edustan tyyppiä 2 :)
Vierailija kirjoitti:
Vähän yksinkertainen - sille todellakin pitää vääntää asioita rautalangasta, vihjailu ei mene perille. Jos haluat että insinööri vaihtaa eteisen lampun tänään, sano se suoraan ja käske erikseen vielä ostaa sopiva lamppu kaupasta tänään, samalla kun käy hakemassa ruokaostokset. Erikoistumisesta riippuen insinööri kumppanina voi kyllä olla ihan kätevä. Jonkin asteinen junttius on tyyppivika, joskin ilahduttavia poikkeuksia löytyy myös.
En ole insinööri. En silti ymmärrä, miksi pitää "vihjailla", kun voi tosiaan sanoa suoraankin.
Vierailija kirjoitti:
Entä millainen on tyypillinen suurtalouskokki?
Keski-ikäinen nainen, ylipainoinen, punaiset posket, lyhyehkö harottava tukka, iloinen, harrastaa käsitöitä ja kävelyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä millainen on tyypillinen suurtalouskokki?
Keski-ikäinen nainen, ylipainoinen, punaiset posket, lyhyehkö harottava tukka, iloinen, harrastaa käsitöitä ja kävelyä.
No sitten tällä alalla on odotettavissa työvoimapula jos kaikki ovat jo keski-ikäisiä.
Pelkkä sana vie jo halut. Tylsä ja kapeakatseinen. Jos tähän vielä yhdistää espoolaisuuden, niin juoskaa karkuun ja kovaa.