Voinko antaa pettämisen anteeksi??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sex and the city -leffassa Miranda & Steve miettivät pariterapian jälkeen tahoillaan 2 viikkoa haluavatko jatkaa suhdetta ja sen jälkeen tapaavat sillalla, jos haluavat jatkaa. Ja tarkoitus on, että sen jälkeen asiaan ei enää palata.

Ei jum... ootko tosissas?

Kyllähän elokuvien ohjeita kannattaa aina noudattaa, anna mennä vaan! Tosin elä tommosta hömppäohjetta noudata, leikkaa miehen penis irti samalla tavalla kuin Greyn anatomiassa tehtiin :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sex and the city -leffassa Miranda & Steve miettivät pariterapian jälkeen tahoillaan 2 viikkoa haluavatko jatkaa suhdetta ja sen jälkeen tapaavat sillalla, jos haluavat jatkaa. Ja tarkoitus on, että sen jälkeen asiaan ei enää palata.

Ei jum... ootko tosissas?

Kyllähän elokuvien ohjeita kannattaa aina noudattaa, anna mennä vaan! Tosin elä tommosta hömppäohjetta noudata, leikkaa miehen penis irti samalla tavalla kuin Greyn anatomiassa tehtiin :)

Tommonen pariterapia-homma kuulostaakin ihme nössöilylle.

Kahden ihmisen väliin ei voi tulla kukaan tai mikään jos ei siihen ole tilaa .

Jos pettää kerran niin 97,5% todennäköisyydellä se sama toistuu sillä se toinen pitää tekojaan oikeutettuina sillä sai hän anteeksi jo kerran niin miksi ei toisenkin.

Pettäjät ovat itsekkäitä , tunnevammaisia, narsisteja .

Tietävät miten se loukkaa toista ja silti tekevät niin, se ei ole mitään normaalia.

Jos aidosti rakastaa ja kunnioittaa toista niin ei makaa tai pyri makaamaan toisien kanssa.

Mikäli siihen ei pysty niin sellaisen miehen tai naisen pitäisi elää sinkkuna ja hankkia jatkuvasti uusia seksikokemuksia ja kumppaneita mutta eiväthän ne niin tee koska se olisi se ainut ja oikea juttu heille, eli elää sinkkuna.

Joka pettää karran, ei ansaitse luottamusta.

Kerran, siis.

No sitä mietin, ettei hän ansaitse meitä enää. Ja olen muutenkin nykyään ihan katkera ämmä kun mietin mitä koin. Tavallaan ärsyttää kun mietin sitä kyynelten määrää minkä itkin, sitä kuinka epäoikeudenmukaiselta tuntui, että toinen voi tehdä niin! Että miksei hänelle voinut riittää me.. En edes ollut mitenkään "pihtari", se olisi edes vähän selittänyt. Ainoa syy minkä keksin, on että olin liian huono ja tylsä..

Mutta kun itse olin tuolloin maailman onnellisin.. Niin se tunne, kun toinen ei ilmeisesti olekaan ollut. Jotenkin toi pettäminen mustasi mun koko vaaleanpunaisen vauvavuoden, ja ne kaikki tunteet tulee nytkin mieleen kun tätä kirjoitan.

Luulen, etten ole valmis edes yrittämään kun vieläkin sattuu näin paljon. Annan hänen koskea kun välillä silittää hiuksia tai poskia, mutta en ikinä anna hänelle mitään. Mietin myös sitä, jos tunnevammaisena kokeilisin vielä, niin etten anna hänelle kaikkea.. Oudointa on, että haluaisin hänen kanssaan toisen lapsen, vaikka asuttaisiin erillään.

Jotenkin sisimmissäni tiedän, että kaikesta paskasta huolimatta hän on se oikea. Mutta olenko hirveä jos haluan kokeilla jotain uutta välissä? Uutta suhdetta ja vielä sen kautta huomata onko niin.. Sitten taas pelottaa jos hän löytää uuden.. Ei varmasti vuosia odota.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mies tuli siis aamulla vasta kotiin ja kertoi itse mennessä yöksi jollekin baaripokalle, tai sanoi naisen pokanneen hänet, mikä kuulosti oksettavalle, aivan kuin hän olisi täysin tahdoton.

Kokeiltiin olla yhdessä hetki, mutta mulla oli todella huono olo enkä pystynyt olemaan enää miehen kanssa..

Nyt siis kuitenkin haluaisin hänet takaisin, mutta tuntuu että olen todella katkera. Haluaisin olla jonkun toisen miehen kanssa vain siksi, että minäkin olisin hänelle "likainen". Tuntuisi väärältä, että mies on ollut muiden kanssa ja minä sitten, ikään kuin häntä odottaen en..

En vaan osaa mennä millekään tuntemattomalle.. Ja ei noista kahdesta joita tapailin ollut sellaiseen. Toista en edes suudellut, mutta käytiin pari kertaa ulkona ja tuntui olo, että ollaan vaan kavereita. Toinen oli sitten kaverin kaveri jonka kanssa oli jotain tapailua ennen miestä.. Ja hän suuteli kamalalla tavalla ja oli muutenkin jotenkin päällekäyvä.

Oma mies, siis tämä lapseni isä, on aina ollut todella kiltti mulle, mutta ennen mua sellainen kova bilettäjä että naisia on varmasti ollut.. Mietin, jos meille tulee joku huonompi jakso niin kuoleeko hän taas jonkun syliin. En haluaisi olla hänen takia näin rikki enää. Ja en ole tytölle näitä miehiä todellakaan esitellyt..

Ap

Noista lähtökohdista ei todellakaan kannata ottaa miestä takaisin. Sinä olet ihan rikki tapahtuneen vuoksi, ja mies sellainen että voi hyvin tehdä saman uudestaankin. Mies voi olla hyvä isä, vaikka olisi paska kumppani. Etsi sinä uusi parempi kumppani itsellesi - ja anna sille aikaa, laastarisuhteet eivät ole useimmiten hyviä ja "niitä oikeita".

HEL-NYC kirjoitti:

Minä olen antanut anteeksi. Minulle ratkaisevaa oli juurikin se, että kyseessä oli "vain" seksi, eikä miehen tunteet. Tosiasia meidän kohdallamme kuitenkin oli, että mies petti uudestaan. Tämä oli tosin enemmän tai vähemmän tiedossa miehen kohdalla.

Ota mies takaisin, jos häntä rakastat ja hänen kanssaan haluat olla. Menkää yhdessä ja erikseen terapiaan selvittämään tunteitanne. Jos koet, että ansaitset parempaa niin anna olla ja jatka elämääsi ilman miestä.

Älä makaa kenenkään toisen kanssa kostoksi. Makaa jonkun kanssa, jos sitä haluat, mutta älä satuttaaksesi ketään. Äläkä ainakaan petä, koska sitä on vaikea antaa itselleen anteeksi.

Terapia ei ole mikään ihmelääke, mikään ulkopuolinen toimija joka korjaa tunteet. Se sama työ on tehtävä itsensä kanssa oli sitten terapiassa tai ei. Tuollaisen katkeruuden vallassa kuin ap on, ei yksikään vastuullinen terapeutti suosittele hänelle palaamista samaan suhteeseen ennen kuin oma pää on kunnossa.

Jos halutaan pysyä yhdessä pettämisen jälkeen haetaan apua ja puidaan homma läpi ammattilaisen avustuksella. Muuten jää homma hautumaan kuin hoitamaton mätä hammas.

Et näköjään voi. Kaikesta kirjoittamastasi paistaa läpi se, että et ole antanut anteeksi ja että olet vielä todella katkera. Olet myös edelleen täysin sekaisin asiasta.  Kaikki puheet uudesta suhteesta "jotta voit kostaa tai jotta et ole enää puhdas" vaikuttavat näin ulkopuolisesta todella käsittämättömiltä. Silläkö se asia muka paranisi, ei todellakaan. Myöskään itsesyytökset tyyliin "Ainoa syy minkä keksin, on että olin liian huono ja tylsä.." ovat järjettömiä. Syy pettämiseen ei ole sinussa vaan ex-miehessäsi. Mikään ei oikeuta pettämistä! Muista se! Jos olit tylsä (en usko sitä), oikea ratkaisu olisi ollut keskustella kanssasi asiasta, erota ja sen jälkeen rynnätä baaripokan syliin. Nyt jonkin verran itsekunnioitusta peliin nainen!

Oikea ratkaisu on edetä siten, että jos haluat yrittää, menet ex-miehesi kanssa pariterapiaan ja katsotte yhdessä, pystytkö jatkamaan. Etkä tietenkään ota miestä luoksesi asumaan pariterapian aikana. Etkä harrasta hänen kanssaan seksiä. Käytte siis yhdessä läpi asioita ja jos terapian jälkeen olet valmis ottamaan hänet takaisin, hyvä niin.

Mitä pienen lapsen isä tekee bilettämässä baarissa? Eikö sen viinan voi juoda muuallakin kuin baarissa?

Vierailija kirjoitti:

Mitä pienen lapsen isä tekee bilettämässä baarissa? Eikö sen viinan voi juoda muuallakin kuin baarissa?

Kyllä me molemmat käytiin muutamia kertoja juhlimassa. Ja on käyty ennen lastakin. En näe humalaa syynä pettämiseen. Eikä ihmistä voi vangita kotiin. Jos näytin rumemmalta ja olin liian äitimoodissa, olisi mies voinut herättää.. No en kadu mitään. Oikeasti. Nautin vauvasta ja luulin, että mies jakoi sen ilon. Jotain kuitenkin ilmeisesti puuttui. En usko, että kukaan pettää edes perskännissä, jos on onnellinen kotona. Minä olin, hän ei. Sen tajuaminen sattui.

Kiitos kaikille kommenteista. Sydän sanoo joo, järki ei. Jos vaan voisi antaa anteeksi.. 😞

Ap